Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä?

Tyttäreni syntyi rv 30+1 toksemian vuoksi sektiolla. Leikkaussalissa leikkauksen alkaessa minun mieleeni nousi voimakkaasti äitini ja veljeni kuolema, niinpä siinäpä tämä nuori äiti rupesi itkemään ja kunnolla. Minulla oli happinaamari kasvoillani ja mieheni yritti piristää minua sanomalla: sinähän voit leikkiä olevasi lentäjä. Taisi yrittää piristää myös itseään, mutta samantien häneltäkin tuli itku. Tapahtuneesta on nyt reilu viisi vuotta ja en voi muuta todeta, kuin onni oli että mieheni oli siinä surun ja ilon seikaisessa tapahtumassa mukana. Tyttökin voi todella hienosti, tosin on pirun laiha vieläkin!



IHANIA JUTTUJA SYNNYTYSSALISTA, NIIN TÄYNNÄ ELÄMÄÄ!!!!

(Tuleehan sitä ihmisen ryssittyä muuallakin.... :) )

Alunperin oli suunniteltu alatiesynnytystä vauvan pinen koon ja hyvän lantion perusteella. Ultrassa kuitenkin todettiin, että vauva ei ollut kasvanut yhtään viimeisen kahden viikon aikana ja virtauksetkin olivat hieman heikentyneet. Lääkäri sitten ehdotti, että leikataan vauva sektiolla heti seuraavana päivänä, jos jokin komplikaatio on kehittymässä. Mieheni toisteli varmaan kolme kertaa järkyttyneenä, että " ai huomenna vai, ai huomenna vai?!" Ihan kuin vauva ei olisi muutenkin voinut syntyä milloin tahansa. Lääkäri vähän katsoi, että tietääkö miesparka edes laskettua aikaa...

tsemppasi, kehui ja kannusti....ite sekoilin kyllä ihan täysillä. Kotoa lähdettiin vesien mentyä hyvin livakasti, hyvä kun neuvolakortti sattui mukaan. Tyttö tuli maailmaan vauhdilla, tuli kiekuttua vaikka mitä kätilöllekin. Ilokaasu pisti pään lopullisesti sekasin, höpöttelin ihan utopistisia juttuja. Onneksi en muista paljoakaan... paitsi kun kakin lattialle niin pyytelin anteeksi ja tarjouduin siivoaan sotkuni itse (hurjissa synnytystuskissa eka mitä ajattelee on tietty synnytyssalin lattian puhtaus...voi taivas)



Ja kun tyttö muutamaa minuuttia myöhemmin oli maailmassa, kätilö näytti pientä peppua kun en sanoja tajunnut, hoin että se on tyttö ja itkin&nauroin yhtä aikaa, niin etten voinut heti ottaa lasta rinnalle...seuraavalla kerralla toivon että synnytys menisi edes hieman suunnitellusti, mutta hyvä näinkin, lapsi on terve ja kerta kaikkisen ihana:)

Esikoista vasta odotellaan syntyväksi elokuussa, mutta tämä ihan kultani sanoi kauhuissaan neuvolassa kun ensimmäistä kertaa kuuli vauvan syndänäänet, että " It' s an alien!" . Ilme oli raukalla järkyttynyt, sillä laitteestahan sydänäänet kuuluvat kohinana ja reppana säikähti pahasti, edellisenä iltana kun oli alien-elokuva juuri katsottu.. Saa nähdä mitä se kulta synnytyksessä päästelee suustaan..;)

ponnistusvaihe oli juuri alkanut kun mies lähti kovaa vauhtia salin ovelle ja kysyi kätilöltä, että missäs se vessa olikaan! sain sanottua, että nyt ei enää paranis lähteä mihinkään, muuten ei kerkeä mukaan! mies sanoi, että pakko mennä muuten on paska housussa! kun mies tuli takaisin oli vauvan pää jo syntynyt. ponnistus kesti 9 min! onneks ei ollu maha kovalla!

esikoisen supistellessa en tiennyt milloin pitäisi lähteä sairaalaan ja ajattelin odotella kotona mahdollisimman pitkään, ettei vaan tule hukkareissua, ja etten herätä miestä turhaan. säännöllisiä supistuksia oli ollut lähes kolme tuntia (8 ja 5 min välein). herätin tulevan isän ja sanoin " kato kellosta supistusten väli kun en enää tajua" . mies nosti päätä ja sanoi " kakskyt yli neljä" . en viitsinyt mitään kommentoida, mutta aika nopeesti lähdettiin sairaalaan enkä saanut enää itse edes vaatteita päälleni. (tyttö syntyi 7.19)



sairaalassa minä hölmöilin ilokaasun voimalla, mies kyllä tunki ahkerasti maskia naamaani, luuli että alan hihittelemään.. ei toiminu mulla niin, aloin kiroilla entistä enemmän.



ihania juttuja, en vielä ehtinyt lukea kaikkia.

Oli näet koko yön harrastuksensa parissa ja minä siinä sitten kotona lasten kanssa (illalla alkoi supistukset) soittelin aina välillä, että kyllä tämä synnytys on nyt ihan OIKEASTI alkanut, että koska tulet kotiin...

" Kyllä tässä nyt vähän aikaa vielä menisi, soittele jos jotain alkaa tapahtumaan" ...

Kotiutui sitten siinä viiden jäljestä aamuyöllä ja siitä tunnin päästä piti lähteä sairaalaan.



Sairaalassa sitten sain kärvistellä kipujeni kanssa monta tuntia, kun menin ihan kramppiin kipujen kanssa, niin mitään ei tapahtunut.

Mies sitten torkahteli istualtensa, kun ei hereilläkään pysynyt, olisin toki minäkin voinut, jos olisin pystynyt, ihan samalla tavalla itsekin olin koko yön valvonut.

Mies siinä sitten yritti hieroa selkää ja yht´äkkiä ihmettelin, että mikä klopsahti olkapäälleni. Mies nukahti selkäni taakse...



Sitten kävi niin, että kätilön ja miehen suosituksesta otin epiduraalipuudutuksen (piikkikammoisena ja sen kerran kokeneena se oli se juuri viimeinen oljenkorsi) ja kipujen helpotettua ajattelin itse levätä ja mies lähetettiin syömään.



Sattui vaan niin, että epiduraalin ansiosta pystyin rentoutumaan ja melkein välittömästi alkoi tuntua ponnistamisen tarvetta.

Siinä sitten kätilöä paikalle ja isä oli " hukassa" , suunnilleen kintut ristissä odottelin että kerkeää paikalle ja vasta sitten aloin ponnistamaan...Eipä osattu odottaa, että paikallaan junnannut tilanne olisi yhden kipupiikin ansiosta melkein heti valmis. No, opinpahan siitäkin jotain: jos kamalasti sattuu niin kyllä se kivunlievitys kannattaa hyödyntää mitä tarjolla on!



Seuraavassa synnytyksessä vain ei niin kauheasti sattunut, pelkkä lämmin suihku riitti kivunlievitykseksi.

kysyi hakeeko hän auton. Koomista sinänsä, että autohallikin oli pidemmällä, kuin synnytyssairaala, johon meillä matkaa varmaan 50 m (kadun toisella puolella). Minulla oli vielä pyjama päällä, enkä NIIN lähtökuopissa vielä...

Joo oli kevät 04 ja tais kait olla jääkiekon sm-pudotuspelit menossa, kun likka äkeyty syntymään. Neljän aikaan iltapäivällä mentiin synnärille ja yhdeksän aikoihin kätilö sano et olen 9cm auki. Mies siihen tuumas että hän lähtee äkkiä käymään kahvilla ja kattomas et mikä on tilanne jääkiekossa! Hoitajilla oli siin vuoronvaihto joten mie yksikseen pötköttelin siel sängys kun alko ponnistuttaa!!! Siin sitten ahisin ja mietin et mitä tehä... Painoin kutsu nappia mutta ei sielt ketään tullu kun olivat kai kaikki raportissa... No mies sitten tuli lopulta ja kerrottuani hänelle tilanteen, hän tokaisi: ai meinaatko et se nyt syntyy? johon mä et KYLLÄ ja käskin soittaa kutsunappia uudestaa. Mies vaan tuumas että kyllä ne sieltä tulee kun kerkee... Johon mä et niin tulee kyllä tää vauvakin!!!

ja 10min myöhemmin oli suloinen tytteli maailmassa!!!

Nämä jutut ovat olleet mitä mainiointa luettavaa! Itse odottelen ensimmäistä synnytystä.. saa nähdä saako sieltä miehen suusta napattua mitään helmeä, jonka voisi tänne jonon jatkeeksi pistää =) Mieheni tuntien niitä löytyy...



Kiitos kaikille kirjoittaneille.. kaikki oli pakko lukea, vaikka meni siinä useampi ilta =)

Voisiko joku valistaa tyhmää, näin asiaan liittymätöntä, miksi ihmeessä jotkut kirjoittavat joka väliin " nosta" ? tai " nosta että muutkin näkee" ?



ne on aika outoja kommentteja, mutta olen kai blondi, etten tajua...



hauskaa näitä on lukea, täytyy toivoa, etten itse olisi samanlainen synnärillä.... vaimo kyllä antaisi varmaan siitä kuulla pitkään:)

Nosta, nostan, uppista jne kaikki merkkaavat yhtä ja samaa asiaa, eli sitä, että tämä pitkä viestiketju nostetaan viestiin vastaamalla ketjun kärkeen esim. sivulta 5. Näin ketju ei katoa palstan syövereihin vaan pysyy aktiivisena.

" nostetaan" joku viesti näkyville, ettei se putoa viestiketjujen häntään. Nostetaan siis uusien joukkoon.





" Voisiko joku valistaa tyhmää, näin asiaan liittymätöntä, miksi ihmeessä jotkut kirjoittavat joka väliin " nosta" ? tai " nosta että muutkin näkee" ?



ne on aika outoja kommentteja, mutta olen kai blondi, etten tajua..."

up

Ekaks tutun kommentti n. viikko ennen esikoisen laskettua aikaa. Tuttava kyseli mitäs meinaamme juhannuksena ehdä (la oli vajaa viikko juhannuksen jälkeen ja tämä kyllä aika hyvin pääteltävissä tuossa vaiheessa..). Todetiin, että kotona tai Tikkamäellä (sairaalan " paikka" Joensuussa). Tähän tuttava; " jaa.. Mikä bändi siellä soittaa?"



Ex taisi pienessä mielessä poikaa toivoa ja tyttöhän sieltä tuli. Tuoreen isän ensimmäiset sanat liikuttuneen itkun jälkeen; " meille ei sitten niitä pitkätukkia tule!" (poikaystäväksi). Ja niin neiti kiersi isänsä pikkurillinsä ympärille=)



Synnytystä seuraavan päivänä ex oli iltamyöhään kahvilla paikallisella huoltoasemalla kavereiden kanssa. Siihen aikaan telkkarista tuli pehmoporno-ohjelma nimeltään " Hehkuva Eeden" . Kaverinsa tuumas, että pitää lähtee kotiin kattomaan Hehkuvaa Eedeniä, johon ex:ä tuumas; " oon just nähny sellasen HEHKUVAN EEDENIN ettei ihan kohta tee mieli!"

Esikoista hakiessa meidät ohjattiin ensin avautumishuoneeseen, jossa oli iso sänky. Mies nukkui koko ajan kun olimme siellä. Toisella kerralla kun mentiin näytille synnärille ja mies kuuli että mennään suoraan synnytyssaliin, niin lähti käymään parturissa kun esikoisen vauvakuvissa oli ollut niin kauhea tukka! Ehti kyllä ihan hyvin takaisin...



Paras on kuulemani juttu, jossa isän oli käsketty laittaa omat vaatteensa henkariin ja pussi päälle. Isä tuli kuulemma synnytyssaliin pelkkä muovipussi päällä!

Pikkukakkosta hakiessa meillä oli takana jo pari turhaa reissua synnärille. Kun kätilö ilmoitti, että olen neljä senttiä auki ja mennään synnytyssaliin jatkamaan, niin mies lähti käymään parturissa, kun esikon synnytyskuvissa hänellä oli niin kauhea tukka! No, ehti kyllä hyvin takaisin :)



Tämän olen jostain kuullut:

Joskus oli tapana, että isät vaihtavat synnytykseen puhtaat sairaalan vaatteet. Isän oli käsketty laittaa omat vaatteensa henkariin ja pussi päälle. Isä oli ilmestynyt synnytyssaliin pelkkä läpinäkyvä muovipussi yllään...

Muistui mieleen myös kuulemani kakkajuttu: kun oli ponnistusvaiheessa tullut ensin kakka, niin mies oli kurkannut ja sanonut, että ihan on isänsä näköinen...

Meillä ex-mieheni väläytti..Takana oli jo yksi turha reissu synnärille kovien supistusten takia. Samalla asialla oltiin sitten toistamiseen. Olin sitten kovien kipujeni lomassa saanut kunnon lääkettä ja kuinka ollakkaan supistelu laantui melkein kokonaan. Olin ollut kiinni käyrissä ja piuhoissa kyljelläni jo hyvän aikaa ja tuntui mukavalta kivuilta vähän levätä. Mies siinä sitten järkevänä kysymään, että voisinko millään vaikka TEESKENNELLÄ supistuksia, että saataisiin vauva syntymään (miten muuten teeskennellään kohdunkaulan avautumista?)... Joo kylläpä teki muuten mieli teeskennellä! Jos olis ollut jotain millä heittää, niin olisin varmasti saanut aika rumaa jälkeä aikaiseksi.



Ex on siis ex (ollut jo pitkään) ja uuden miehen kanssa odotellaan lisäystä perheeseen. Saa nähdä mitä tuleman pitää =)



Lillero rv 37+0

Nukuimme molemmat synnytyksessä pari tuntia. (Oli aamuyö ja olin saanut epiduraalin) Mies nukkui säkkituolissa lattialla huonossa asennossa ja näytti palelevan. Ajattelin varovasti herätellä häntä, ettei vaan loukkaa itseään noustessaan ylös. Niinhän siinä sitten kävi, että noustessaan mies onnistui taittamaan peukalonsa niin että se turposi valtavaksi. Kätilöt keskittyivät peukalon hoitoon ja kehottivat käymään ensiavun kautta kunhan saadaan tämä lapsi ensin maailmaan. Ajattelin vaan että " ei voi olla totta!" Mies on kitaristi ja hänellä oli vielä keikka seuraavana iltana.



Koomista oli myös synnytykseen lähtö. Minulla oli syntymäpäivä ja mies oli leiponut kakun. Supistusten alettua illalla piti vielä juoda kakkukahvit...