Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä?

tikkauksen aikana vetäsin pään sekasin ilokaasusta. kätilö hääräsi ja hääräsi todella kauan, kunnes kysyin , että montako tikkiä sinne oikein tulee? luulin että ainakin oli laittanut jo 10.



Hän vastasi että 3 selvitään ja yhden on laittanut.

minä siinä sitten sanoin että aikas hidasta kun luulin jo että 10 menossa. mies katsoi nolona minua ja sanoi että oleppa ihmisiks. en oikein ymmärtänyt että kätilö taisi loukkaantua.

Aivan älyttömän hauskoja!!!



Oikeesti saa vedet silmissä nauraa...mies jo kielsiki että et kyllä enää lue niitä ku saat sitte niin kauheesti supistuksia!!!



Itsellä ei oo kyllä mitään hauskoja juttuja lisättävänä omasta miehestä kun on käyttäytyny niin moitteettomasti synnytyksissä...ainakin toistaiseksi. Ens kuussa nähdään sanooko kolmas kerta toden;)



Sen verta olin kyllä ite noissa ilokaasu höyryissä, että esikoisen synnytyksessä kun anestesialääkäri tuli laittaan epiduraalin niin sanoin että haisee hirveelle henki(tarkotin tietty omaani ku ku siinä huohottanu ilokaasua tuntitolkulla) niin lääkäri siihen että " No kyllä mää aamulla mielestäni hampaat pesin" . Nauroin aivan hervottomana, ihme että sai koko piikin selkään!



Kuopuksen syntymän jälkeen kun kätilö tikkas mua ja puudutuksesta huolimatta sattu aivan sairaasti niin vedin sitte sitä ilokaasua lievitykseksi, jonka kätilö lopulta multa kielsi kun olin kuulemma tippua sängyltä. Ite vaan vakuuttelin että oon aivan tajuissani, johon kätilö tuumas että " humalaisen puheita" ! Naamarista en kyllä suostunu luopuun ennenku ku oli kaikki tikit laitettu;)

..Mutta tätini joka myös oli synnytyksessäni mukana sanoi hetki ennen kuin aloin ponnistaa että " Noniin nyt se ponnistaminen sitten alkaa, tämä on se kaikkein inhottavin vaihe"

Mukava " kannustus" ensisynnyttäjälle :)

mutta repesin melko pahasti ja lääkäri ompeli sitten leikkaussalissa ja kun sai työnsä päätökseen sanoi: " tuli parempi kuin uusi" (oli kait tyytyväinen itseensä) mutta ei paljon naurattanut, kun olit saanut puoli takamusta tikkejä täyteen, olisin voinut huitaista jos olisi kyennyt yhtään liikkumaan.

serafina:

makoilin siinä lavitsalla ja pääsi ihan rehellinen paukku kaiken muun ähinän ohella. Mies katsoi hölmistyneenä " Kuka se oli?? Pieraisitko sinä??"

Mua vaan nauratti aivan sairaasti siinä tuskien keskellä...oli meinaa äijä ihmeissään että kuinka tuo vaimo nyt kehtaa täällä paukutella??

sain hyvät naurut!!

Clow:

Tämä tapahtui siis n.13 vuotta sitten: he menivät sairaalaan kun supistukset alkoivat, kätilö ohjasi äidin pukeutusmishuoneeseen riisumaan omat vaatteensa pikkuhousuja myöten ja laittamaan sairaalapaidan päälle joka oli silloin jostain syystä ns. leikkauspaita jossa on siis nauhakiinnitys selässä. Äiti tuli pukeutumishuoneesta sairaalapaita päällä. Sitten kätilö opasti miehen isien pukeutumishuoneeseen, isi meni sinne ja tuli kohta pois. Terkkarini meinasi kuulemma pyörtyä ja " kuolla" häpeästa kun mies tuli huoneesta: mies tuli huoneesta myös leikkauspaita päällä ja pakarat vilkkuen! Oli sitten löytänyt tuolilta samanlaisen paidan ja hädissään ajattelematta esikoisen synnytykseen tullessa toimi kuten äitä oli neuvottu! Siinä oli kuulemma ollut kätilölläkin naurussa pitelemistä. :D

siis aivan mahtavaa..

mennessämme tutustumiskäynnille klo 14 alkavalle kierrokselle saimme neuvonnasta mieheltä ohjeita(kello oli juuri klo 14), että mitä reittiä päästään äitipolille ja siinä kiiteltyä ohjeista minä jo mieheltä kysyin, että mihinkäs suuntaan tässä pitikään mennä?



Osoitin oikealle ja kysyin, että ' tuonneko?' ja mies oli, että ' niin tais olla' ja neuvonnassa oleva mies huuteli, että ' vasemmalle ja hissillä kakkoseen' ja mun mies huutelee kiitosta ja harppoo jo hirveää vauhtia hissille painamaan nappia asenteella ' että nyt mennään eikä meinata, ettei myöhästytä'



Minä yhtäkkiä hokasin, että mulla(muutenkin kun meinattiin mennä väärään suuntaan niin jäin pari metriä miehestä jälkeen) oli kiire jo juosta miehen perään hissiin, kun tämä jo kiireissään paineli kakkos kerroksen nappia hissin sisällä, ettei meinannut muistaa minua kyytiin ottaa lainkaan.



Minä ehdin juuri mukaan ja sanoin, että ' ykshän juoksee siihen malliin jo pelkälle tutustumiskierrokselle ettei meinaa mun olemassaoloa enää lainkaan'



Tämän tajutessaan mies alkoi nauramaan ja oli hieman nolona, kun tosiaan huomasi jo pariksi sadasosa sekunniksi unohtaneensa minut ja kyseessä oli pelkkä tutustumiskierros.



Ja näitä sivuja kun ollaan luettu niin tämä toivoi, ettei pääse näille sivuille niin kierroksen jälkeen sanoin, että kyllä varmasti tuolla toilailullaan pääsee. ;D



Kerran kun miehen käsi oli mahani päällä, että tuntisi vauvan potkut ja sitten kun vauva tosiaan potkaisi, että molemmat tunsimme sen niin mies kysyy, että ' tunsitko?'



Minä vaan tuohon, että ' eikun muuten vaan sanoin ohoh ihmeissäni' ;)

..täytyy antaa miehelle kyllä pisteet siitä, että on tässä hieman yli kuukauden ajan muistanut minun jokapäiväisen raudan saannin. :)

nosto!!

ei tapahtunut mitään erikoisempaa, mutta minua huvittaa lähinnä se, kun poika oli syntynyt niin mies kuiskaa että ' sillon isot kassit' mennessään pesemään pientä miestä. Minä nopeasti kuiskaisen takaisin, että ' mä katsoin äsken samaa' .. :)

Pidetään ketjua yllä... Lisää vain tarinoita, kiitos!



Minäkin yritän saada edes jonkin mehukkaan jutun talteen tällä kerralla (rv 38+1 / 40+3, ja yhä odotellaan)...

En ole vielä edes raskaana, mutta vauvaa kovasti yritetään. Eksyin tänne surffaamaan, ja pitää sanoa, että ihan mahtavia ja hauskoja tarinoita täällä! :D Itsekseni kotona täällä naureskelen. :)

mies oli enimmäkseen ihana, auttavainen jne.. lämmitteli kauratyynyjä ja juotti mehua ponnistusvaiheessa.

Muutama juttu kyllä nyt jälkeenpäin naurattaa. Supistukset oli ihan hirveitä ja rupesin sitten itkemään kivusta. Mies kysyi hätääntyneenä että "no?? Mikä sulle tuli??". Sanoin vaan että mitäpä veikkaat. Sitten se kysyi epäuskoisena että "ai noinko kipeetä ottaa?"



Sanoi myös jossain vaiheessa synnytystä että "saat sitte tulla tänne vielä kerran tai pari".



Nyt kun ollaan puhuttu jotain siitä, että millon ois sopiva aika toiselle lapselle.. Sanoin että mua vaan mietityttää synnytys. Mies kysyi että "jaa pelottaako se vai?"



Joo kyllä pelottaa kun niin moni asia meni viime kerralla pieleen ja muutenkin oli ihan järkyttävä kokemus.



Onneks nyt on vauva kuitenkin mahan ulkopuolella :)

Ei voi olla totta millaisia urpoja osalla on miehinä. Ja vielä otatte synnytykseen mukaan? Nukkumaan tuoleilla ja nälvimään teitä, asettamaan telkkariohjelmat tärkeämmäksi ku oma nainen ja syntyvä vauva? Sillä lailla! Eikö semmoset voi jättää kotia vaikertamaan?

Ekaa pitäs mennä synnyttään joskus juhannuksen tienoilla ja mies tossa vähä aika sit tokas "mää en kyl tiä miten mää selviän siitä synnytyksestä!!" oli just kattonu mun napaa, joka on ihan sileä.... Oli vissiin sen näkeminenki jo tarpeeks iso järkytys :D

Meillä kanssa muuten mies ihanasti tuki ja piti kädestä jne.. Mieleen tuli ensimmäisenä, että sairaalaan kun tultiin ja oltiin huoneessa vielä ottamassa vauhtia ennen saliin menoa, mulla oli aika kovat supistukset ja teki tosi kipeetä. Miehelle sanoin, että soittaa sille kätilölle kun nyt sattuu ja kovin. Siihen se tokas että "Enkä soita, soita ite! Mitä mä muka sille sit sanon?"

Mä karjasin, että "ihan vitun sama mitä sä sanot, kuhan soitat ja pyydät sen kätilön tänne!"



Toinen juttu mitä mies laukaisi, kun oltiin jo salissa. Otin ilokaasua ja se sai aikaan huonon olon ja en halunnut sitä enää ottaa..

Mies halusi sitä sitten kokeilla ja sen jälkeen tokas mulle "Sä et vaan osaa ottaa sitä oikein, pitää vetää ihan kunnolla että tuntuu!" ja jotain naureskeli siihen.. Joop semmosta

Synnytys oli todella kivulias ja loppujen lopuksi en saanut mitään kivunlievitystä. Vähän ennen ponnistuvaihetta olin oksentaa silkasta kivusta. Ja sen jälkeen oli siinä ja siinä, että edes tajuissani pysyin. Ponnistusvaiheessa en meinannut jaksaa tehdä mitään ihan kipujen vuoksi.



Viitisen minuuttia pojan syntymän jälkeen mies tuli silittelemään minua ja tokaisi, että eihän se nyt ollut edes rankka synnytys. Minä tiuskaisin hänelle takaisin, että ei varmaan sinulle. Itse olin siinä vaiheessa ihan poikki ja tärisin kuin mikäkin horkkatautinen.



Synnytyksen aikana mies yritti yhden supistuksen aikana hieroa selkääni. Kivahdin hänelle, että irti mun selästäni. Mies irroitti kätensä hyvin nopeasti, eikä yrittänyt enää selkääni koskea. Sen saman käskytehon kun saisi kotioloissakin, niin johan asiat luistais :o)

ylös vaan ni saa muutkin lukea näitä,3 päivää näis meni

mutta tässä muutama ilta taaksepäin esittelin napaani miehelleni kun on siinä yläpuolella sellasia tummia verisuonia tullut pintaan, että katsoppa kun on kumman näkönen tuosta.. Mies katsoi napaa ja kysyi (ihan tosissaan!) että onko tuo suonikohju? Minä siihen, että ai tämäkö, ei, se on mun napa!! Mies sanoi siihen, että ihanko totta, miten se noin ylhäällä on? ja onpa aika karun näköinen navaksi. Mä en tiedä huvittaako tämä ketään, mutta mä nauroin koko illan, " aika karun näköinen navaksi" oli mun mielestä paras kommentti mieheltä mitä olen kuullut näiden neljän lapsen odottamisen aikana. :)

makasin kyljelläni selkä salin oveen päin lääkärin hääriessä epiduraalin kanssa. ovesta kurkkasi joku ja huuteli (lääkärille) että " voitko tulla tuonne yhteentoista kun ehdit?" . en voinut vastustaa kiusausta vaan huudin kipujeni keskeltä että " jaa mää vai?" . sitten nauraa hytkyttelin omalle vitsilleni hyvän tovin ja lääkäri joutui odottamaan neula kädessä että potilas suvaitsee olla tovin liikkumatta.



äitini on videoinut hetket heti lapsen syntymän jälkeen, ja olen saanut videolta todistaa kuinka vilpittömän hämmästyneenä huokaan että " mää ihan itte synnytin!" (verrattuna ilmeisesti esikoisen imukuppiulosauttoon, kuulostaa kuitenkin aika vitsikkäältä).