Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä?
Meillä mies tiesi joutuvansa tämän ketjun jatkoksi jos möläyttäisi jotain, joten osasi sitten olla ihan ihmisiksi. -AInakin melkein.
Kertoi kuitenkin jälkeenpäin, että silloin kun kätilö antoi hänelle märän rätin ja käski pyyhkiä sillä otsaani, tuli hänelle elävästi mieleen joku Rocky-leffan nyrkkeilykohtaus. Hän näki itsensä nyrkkeilykehän kulmauksessa pyyhkimässä hikeä nyrkkeilijän otsalta. :-) Oli ehkä ihan viisasta jättää sanomatta tuota siellä synnytyssalissa. En haluaisi itseäni verrattavan Rockyyn, vaikka se synnytys aika matsi tietysti onkin. Ei olis välttämättä huumorintaju siinä paikassa riittänyt, vaikka kätilön sanoin olinkin erittäin rauhallinen synnyttäjä. Taisin minä yhden perhanan suustani päästää... :-)
Toinen vähän huvittava juttu oli kun meillä vaihtui kätilö kesken ponnistusvaiheen. Ensimmäisellä kätilöllä oli ilmeisesti aikas kiire johonkin kun ei kerennyt enää sitä viimeistä kahtakymmentä minuuttia olla paikalla. Minä sitten pojan synnyttyä kysymään uudelta kätilöltä, että "anteeksi, mutta mikäs sinun nimesi taas olikaan? Ei jäänyt mieleen kun äsken itsesi esittelit."
Siru-Sofia
Kommentit (730)
eikä edes oman mieheni sanoma, mutta kerron nyt kuitenkin. Miespuolinen ystävämme katseli ultrakuvia, jotka oli rv12+4 otettuja. Tokaisi sitten että eikös tämän ikäinen jo selviäisi keskoskaapissa jos syntyisi nyt? En oikeesti tiennyt pitäiskö itkeä vai nauraa! Siinä se nähdään miten vähän miehet tietää, vaikka en halua yleistääkään... Kyseinen möläyttelijä on kylläkin poikamies ja lapseton, että ymmärtäähän tuon toisaalta...
Meillä anoppi kerto ku joskus -94 on saanu nuorimmaisensa nii olivat olleet laitoksella ja kohta oli kuulunu kauhee sellanen kolina ja kahina...Appiukko oli menny sit käytävään kattoo nii siellä oli yks tuleva isä kävelly ne sellaset metalliset alusastiat/oksennuskuppi(no se kuitenki) jalassaan pitkin käytävää ja etsiny oman vaimonsa huonetta...kätilö oli tuumannu sit isälle siinä et tuota omat kengätki ois kelvannu tai ne siniset pussit...
oltiin menossa synnyttämään esikoista naistenklinikalle aamulla siinä 7 aikaan.suppareita tiheään tahtiin koko yö, enkä nukkunut silmällistäkään (mies veteli hirsiä koko pitkän yön) hirveät supistukset kokoajan. mies kysäisi siinä kotoa lähtiessä että voi ihme, mulla on röökit ihan loppu.kai sitä nyt ehtii käydä teboililla röökiä ostamassa? ehdittiinhän me ja panipa se " retale" vielä tupakaksi synnärin pihassakin :) -minnukki
perjantaina aamulla klo.7 lähdettiin kiireenvilkkaa naistenklinikalle synnyttämään esikoispoikaa. mieheni säpsähti parkkipaikalla ja kopeloi taskujaan, piruvie röökit on loppu! kai sitä nyt ehtii käydä teboililta röökiä ostamassa? no tottakai, ainahan nyt senverran on aikaa!!!
olin kärvistellyt voimakkaissa suppareissa kokoyön nukkumatta silmällistäkään, mieheni kuorsauksen säestyksessä laskin minuutteja. synnärin pihassa se " retale" poltti vielä hätäröökin. Näin meillä!
-minnukki-
Ei tämä nyt niin hulvaton ole, mutta kerron kuitenkin. Mua jäi nimittäin jälkeenpäin vähän huvittamaan se, kun mieheni ryntäsi vessaan juuri siinä vaiheessa, kun mä aloin ponnistella :). Oli siinä avautumisvaihe kestänyt jo tosi tosi kauan, oli tultu sairaalaan aamulla klo 4 ja oltu välillä osastollakin odottelemassa ja sit puolenpäivän aikaan päästy saliin.
Iltaseitsemältä sit tuli ponnistamisen tarve (mä olin ihan kivuttomana epiduraalin ansiosta, joten oli semmoinen leppoisa ja rauhallinen tunnelma), kätilö hälytettiin paikalle, kun tuntui niin huisin jännältä se :D. Niin eikö mun mies siinä vaiheessa ilmoittanut, että nyt tarttee lähtee vessaan, ja jälkeenpäin on kertonut, että ajatteli siinä menevän jotenkin paljon kauemmin ja että on tärkeää että hän on siinä vaiheessa paikalla. Eihän siinä mitään, vessaan on mentävä, kun hätä on, mut mitä nyt siinä oltiin koko päivä torkuskeltu toimettomina synnytyssalissa ennen sitä ja aiemminkin ois saattanut keretä... Ei käynyt mielessä, että se vauva saattaisi tulla vaikka 5 minuutissa sen vessareissun aikana ;). En tiedä, oliko mun miehellä tosiaan vielä synnyttämään lähdettäessä hämärän peitossa synnytyksen vaiheet ja niiden keskimääräiset kestot. Oli kuitenkin tosi ihmeissään myös siitä, että poika syntyi " jo" 27 minuutin ponnistamisen jälkeen.
Olen nauranut moneen kertaan näitä juttuja;)))) Meillä kymmenen vuotta sitten näin: ex-mieheni oli ollut lentopallopelissä ja minä siivoilin siinä illalla.Heräsin sitten puol kolmen aikaan yöllä siihen, että makasin lätäkössä ja aloin tökkiä isäntää hereille ja sanoin, että: hei, veit meni. Isäntä siihen, että: en minä ole sulta mitään vieny, ja käänti kylkeä. Tajus sitten lopulta, että pitäis varmaan lähteä, vaikka yritti vielä tinkiä, että eikö vielä sais vähän nukkua...vei mut synnärille ja lähti ite takas kotiin nukkumaan kun kuviteltiin, että menee kauan. No, mies soitti aamulla 10.45 ja tyttö oli syntyny just 10.39, että kerkes kätilö onnitteleen isiä puhelimessa... Toiseen kerkes sitten vuotta myöhemmin mukaankin :))
meillä näin.
Olin toisen lapsen kohdalla yliaikais kontrollissa rv 42 kun sitten sain luvan mennä kotia odottamaan seuraavaa päivää menikin lapsivedet siinä pöydältä noustessa ja heti alkoi kovat jatkuvat supistukset. olin äpolin puolella vielä tuolloin. Huutelin sieltä sermin takaa hoitajille että nyt sattuu ja kovaa!! enkö jo pääse salin puolelle ja tarkistakaa tilanne! No sitten yksi hoitajista soittaa salin puolelle ja sanoo " mitä tehdään kun täällä yksi äiti _väittää_ olevansa kipeä" kesti 3h ja poika oli ulkona :o)
-04 odotin nelosta rv37 ja iltapalaa tehdessä tunsin kun jotain poksahti. Annoin lautaset miehelle ja yritin ehtiä vessaan ennen kuin valuu jaloille vedet,en ehtinyt ja huusin eteisestä miehelle että soita äidilles nyt mennään. Tähän mies totesi että " ei mennä ei meidän lapset etuajassa tuu" No tuli kuin tulikin seuraavana päivänä.
Vitosta kuumeillaan ja nyt varaudun kyllä jo hyvissä ajoin synnytykseen.
Äitini kun oli minua tekemässä oli kätilö tokaissut äidilleni ettei se nyt noin kipeää voi käydä (äitini huusi toista vuorokautta kivuissa) äitini oli potkaissut kätilöä päähän ;o) vaihtui kätilö samantien...
Niiloakseli vitosta kuumeillen ;o)
meillä näin.
Olin toisen lapsen kohdalla yliaikais kontrollissa rv 42 kun sitten sain luvan mennä kotia odottamaan seuraavaa päivää menikin lapsivedet siinä pöydältä noustessa ja heti alkoi kovat jatkuvat supistukset. olin äpolin puolella vielä tuolloin. Huutelin sieltä sermin takaa hoitajille että nyt sattuu ja kovaa!! enkö jo pääse salin puolelle ja tarkistakaa tilanne! No sitten yksi hoitajista soittaa salin puolelle ja sanoo " mitä tehdään kun täällä yksi äiti _väittää_ olevansa kipeä" kesti 3h ja poika oli ulkona :o)
-04 odotin nelosta rv37 ja iltapalaa tehdessä tunsin kun jotain poksahti. Annoin lautaset miehelle ja yritin ehtiä vessaan ennen kuin valuu jaloille vedet,en ehtinyt ja huusin eteisestä miehelle että soita äidilles nyt mennään. Tähän mies totesi että " ei mennä ei meidän lapset etuajassa tuu" No tuli kuin tulikin seuraavana päivänä.
Vitosta kuumeillaan ja nyt varaudun kyllä jo hyvissä ajoin synnytykseen.
Äitini kun oli minua tekemässä oli kätilö tokaissut äidilleni ettei se nyt noin kipeää voi käydä (äitini huusi toista vuorokautta kivuissa) äitini oli potkaissut kätilöä päähän ;o) vaihtui kätilö samantien...
Niiloakseli vitosta kuumeillen ;o)
meillä näin.
Olin toisen lapsen kohdalla yliaikais kontrollissa rv 42 kun sitten sain luvan mennä kotia odottamaan seuraavaa päivää menikin lapsivedet siinä pöydältä noustessa ja heti alkoi kovat jatkuvat supistukset. olin äpolin puolella vielä tuolloin. Huutelin sieltä sermin takaa hoitajille että nyt sattuu ja kovaa!! enkö jo pääse salin puolelle ja tarkistakaa tilanne! No sitten yksi hoitajista soittaa salin puolelle ja sanoo " mitä tehdään kun täällä yksi äiti _väittää_ olevansa kipeä" kesti 3h ja poika oli ulkona :o)
-04 odotin nelosta rv37 ja iltapalaa tehdessä tunsin kun jotain poksahti. Annoin lautaset miehelle ja yritin ehtiä vessaan ennen kuin valuu jaloille vedet,en ehtinyt ja huusin eteisestä miehelle että soita äidilles nyt mennään. Tähän mies totesi että " ei mennä ei meidän lapset etuajassa tuu" No tuli kuin tulikin seuraavana päivänä.
Vitosta kuumeillaan ja nyt varaudun kyllä jo hyvissä ajoin synnytykseen.
Äitini kun oli minua tekemässä oli kätilö tokaissut äidilleni ettei se nyt noin kipeää voi käydä (äitini huusi toista vuorokautta kivuissa) äitini oli potkaissut kätilöä päähän ;o) vaihtui kätilö samantien...
Niiloakseli vitosta kuumeillen ;o)
meillä näin.
Olin toisen lapsen kohdalla yliaikais kontrollissa rv 42 kun sitten sain luvan mennä kotia odottamaan seuraavaa päivää menikin lapsivedet siinä pöydältä noustessa ja heti alkoi kovat jatkuvat supistukset. olin äpolin puolella vielä tuolloin. Huutelin sieltä sermin takaa hoitajille että nyt sattuu ja kovaa!! enkö jo pääse salin puolelle ja tarkistakaa tilanne! No sitten yksi hoitajista soittaa salin puolelle ja sanoo " mitä tehdään kun täällä yksi äiti _väittää_ olevansa kipeä" kesti 3h ja poika oli ulkona :o)
-04 odotin nelosta rv37 ja iltapalaa tehdessä tunsin kun jotain poksahti. Annoin lautaset miehelle ja yritin ehtiä vessaan ennen kuin valuu jaloille vedet,en ehtinyt ja huusin eteisestä miehelle että soita äidilles nyt mennään. Tähän mies totesi että " ei mennä ei meidän lapset etuajassa tuu" No tuli kuin tulikin seuraavana päivänä.
Vitosta kuumeillaan ja nyt varaudun kyllä jo hyvissä ajoin synnytykseen.
Äitini kun oli minua tekemässä oli kätilö tokaissut äidilleni ettei se nyt noin kipeää voi käydä (äitini huusi toista vuorokautta kivuissa) äitini oli potkaissut kätilöä päähän ;o) vaihtui kätilö samantien...
Niiloakseli vitosta kuumeillen ;o)
Olen nauranut vedet silmissä , kun olen näitä juttuja lukenut.
Kaksosmamma1 rv 37+3
Täytyy nostaa tässä vaiheessa, ettei häviä minnekään, että pääsee itsekin sitten kokemuksensa raapustamaan kun sen aika tulee. Pari kuukautta vielä odotellaan.
Ihania juttuja sadepäivän iloksi.. Voi lapsi parat, äiti nauraa vedet silmissä ja pojat tyytyy tomi traktoriin;-)
mutta mä itse kyllä puhelin kaikkea hauskaa
oon aina ollu tosi sairaalakammoinen ja kipuherkkä ym...
no kerroin tietysti kätilölle/kätilöille asiasta salissa kun olin ilokaasua vetänyt ja ne oli kannustanut et " kun oot tähänki mennessä pärjänny näin hyvin niin hyvin se loppukin menee"
minä siihen " mä en kyllä sitä ite pysty synnyttäää" " SIITÄ OON VARMA" :D : D
tai kun ponnistusvaihe alkamassa" syntyyköhän se tänään vielä" :D
ja siiten kun oli syntynyt" onks se tullu jo" :DD
mitään ilman sua :( ja sitten muutenkun homma oli ohi tuumasin kätilölle ja opiskelijalle " kiitos oikeesti,siis kiitos älyttömästi ...." heh :D
Nour-03:
mutta mä itse kyllä puhelin kaikkea hauskaa
oon aina ollu tosi sairaalakammoinen ja kipuherkkä ym...
no kerroin tietysti kätilölle/kätilöille asiasta salissa kun olin ilokaasua vetänyt ja ne oli kannustanut et " kun oot tähänki mennessä pärjänny näin hyvin niin hyvin se loppukin menee"
minä siihen " mä en kyllä sitä ite pysty synnyttäää" " SIITÄ OON VARMA" :D : D
tai kun ponnistusvaihe alkamassa" syntyyköhän se tänään vielä" :D
ja siiten kun oli syntynyt" onks se tullu jo" :DD
Ei nää nyt niin hauskoja,mutta pistänpä jonon jatkoksi kuitenkin=)
Esikoista synnyttäessä mukanani oli ystävä,hän ei mitään ihmeempiä " mokaillut" ... Mutta ponnistusvaiheessa,kun kätilö käski minun hengittämään pidätin vain hengitystä..Kätilö käski uudelleen,pidätin edelleen hengitystä.Sitten jo tukihenkilöni pyysi minua hengittämään..ja vielä vaan pidätin..Kunnes molemmat karjaisivat samaan aikaan " HENGITÄ" ,niin sitten vedin vasta ilmaa keuhkoihin.. Olin kai niin sokissa kivusta etten ymmärtänyt hengittää vaikka kuinka pyydettiin!!
Ja ystäväni kertoi synnyksestään,että oli koko ajan kysellyt mieheltään ja kätilöltä,että " Haiseeko täällä paska,Haiseeko täällä paska??" Ja olipa sama ystäväiseni myös puraissut miehensä nännistä!!
nostan ettei häviä kokonaan...:)
ETTEI VAAN KATOO MINNEKKÄÄN!!!!
SIIS NÄITÄ LUEN IHAN PISSAT HOUSUSSA!!!!!!!!!
Pikkukakkonen syntyi huhtikuussa, viikoilla 41+6. Lähtökuopissa oli oltu jo kuukauden päivät, kun esikoinen syntyi aikanaan 2 viikkoa ennen laskettua aikaa, joten välillä meinasi mennä itseltäkin usko tämän vauvan ulostautumiseen... Pääsiäisenä oltiin jo reippaasti yliviikoilla ja mies aikansa kuluksi laskeskeli, kuinka järjestelisi työnsä ja isyysloman sopivasti, myös siltä kantilta että ansionmenetys olisi mahdollisimman pieni. Toisen pääsiäispäivän iltana, kun siis seuraavana päivänä oli jo arki (ja minun olisi pitänyt aamulla lähteä sairaalaan yliaikakontrolliin), supistukset alkoivat illalla kymmenen aikaan heti säännöllisinä. Ilmoitin miehelle, että nämä taitavat olla supistuksia nyt vaikkeivat kipeitä olekaan, ja käskin tehdä eväät ja laittaa muutenkin valmiiksi jos nyt lähdetään sairaalaan. Mies kävi kierroksen keittiössä ja tuumasi, että eihän tässä voida mihinkään lähteä, kun ei ole kerran leipääkään sulamassa! Ärähdin, että on tässä nyt muutakin mietittävää, ja että koittaa nyt vaan laittaa omat tavaransa valmiiksi lähtöä varten. No, mies sitten söi kaiken mitä äkkiä kaapeista ettei ainakaan heti nälkä pääsisi yllättämään.
Mentiin sitten vielä nukkumaan, tai mies nukahti välittömästi mutta minä aloin kellottamaan kännykän sekuntikellolla supistuksia ja niiden välejä ja huomasin että ne tulivat välillä jo 4 minuutin välein. Sairaalaan oli tunnin matka ja puntaroin, vieläkö uskaltaisin jäädä vai olisiko parempi lähteä vaan matkaan. Viimein herätin miehen, joka ehti siis nukkua vajaan tunnin verran, ja ilmoitin että tässä olisi kuitenkin parempi lähteä, ettei tarvitse sitten ambulanssilla mennä ja pahimmassa tapauksessa synnyttää matkan varrella. Mies tokeentui kyllä äkkiä unestaan, mutta tokaisi että " ookko nyt aivan varma, että se nyt JO alkaa syntyä, ettei mun tarvi ajaa turhaan edestakaisin kun aamulla on työpäiväkin?" Lyhyehkön sananvaihdon aikana keskusteltiin mm. siitä, että raskaus on todellakin JO kaksi viikkoa yli lasketun ajan, miten sairaalapäivämaksut menevät jos lähdemme nyt sairaalaan emmekä vasta 6 tunnin päästä, ja että kuinka ihmeessä saadaan työnantajalle aamun tullen tieto että mies ei pääsekään töihin (ehdotin että otetaan puhelinluettelo mukaan että mies pystyy soittamaan, kun ei ollut vaivautunut edes numeroa laittamaan puhelimeensa! (siis käsittämätöntä, ettei tätäkin asiaa voinut suunnitella etukäteen!) ja sitten viimein mies soitti äitinsä ammattamaan esikoista yön yli. Itse kun sitten yritin jotain yöpalaa haukata, niin jouduin toteamaan että ainut mitä minulle oli kaappiin miehen jäljiltä jäänyt, oli yksi tomaatti ja sen sitten ryystin ennen matkaanlähtöä.
Sairaalamatkalla mies ajoi ensin niin lujaa, että mutkissa maha tuntui heiluvan puolelta toiselle, joten komensin häntä rauhoittumaan. Sen jälkeen hän ajeli kuudenkympin alueet (joita matkalle osui huomattavan monta) neljääkymppiä, ja siinä kun kellotin supistuksia ja totesin niiden tulevan välillä jo alle 3min välein, jouduin huomauttamaan että eikö hän voisi kuitenkin ajaa edes suurinpiirtein nopeusrajoitusten mukaan. Valtatielle päästyämme hän yhtäkkiä teki hätäjarrutuksen, kun jänis loikki (muutoin tyhjän) tien poikki, ja sen jälkeen olisin voinut kuristaa koko ukkoraukan, niin kipeää se teki supistuksen ollessa päällä! Alkumatkalla mies kysyi, että mitäs siinä oikein välkyttelet, kun edelleen kännykän kanssa mittailin supistusten välejä. Kun kerroin mitä olin tekemässä, hän sanoi vakavalla naamalla että " minä sitten haluan heti tietää, jos sulla tässä matkan aikana on joku supistus tai jotain vastaavaa." Joo-o, no kyllähän niitä jokunen mahtui siihen tunnin ajomatkan ajalle kun 2-4 minuutin välein tulivat... en kyllä suurin surminkaan uskaltanut mainita mitään enkä tihentyneistä väleistä ja kivuista varsinkaan, kun mies ajoi muutenkin jo niinkuin toistaitoinen!
Itse synnytyksessä kaikki meni ihan hyvin, vaikka normaalista käyttäytymisemme yhteensäkin oli varmaan kaukana. Kätilö hieman hämmentyi, kun mies tuumasi ensimmäisenä saliin päästyämme, että " täälläkö muka synnytetään?" Ensimmäinen kokemuksemme kun oli isosta sairaalasta ja täällä oli enemmän panostettu kodinomaisuuteen, mies tosin ei halunnut mukaan tutustumiskäynnille, kävi kerran vain ultrassa ja totesi että hän on kerran jo " synnyttänyt" joten hän tietää kaiken. Muutenkin kätilö joutui selvittämään sairaalan käytäntöjä kuin idiooteille, sillä niin erilaiset tavat oli näiden kahden sairaalan välillä (tämän jälkimmäisen eduksi, täytyy todeta), muttei todellakaan olisi ollut haitaksi jos mies olisi vähän enemmän ottanut selvää asioista aikaisemmin jo! Yhtäkkiä mies alkoi ihan pokkana riisua vaatteitaan, aina alushoususille saakka, kätilön (joka ei tiennyt, mihin silmänsä laittaisi) yhä läsnäollessa ja vaihtoi siinä päälleen toiset vaatteet. Tuumasi vaan kun asiasta huomautin kätilön mentyä, että on se nähnyt paljon muutakin. Niin varmaan onkin, mutta kai sitä voisi nyt edes vähän ajatella... Mies täytti sitten ammeen, johon en kuitenkaan päässyt kun lapsivedet menivät, ja hän ilmoitti että hän kyllä mielellään ottaisi lämpimän kylvyn. Mies oli siis ihan suvereenisti valmis nauttimaan kaikista sairaalan antimista!!! No, sinne häntä ei kuitenkaan päästetty.
avautumisvaiheen lopulla ollessani suihkussa, mies välitti pyynnöstäni viestejäni kätilölle joka oli enimmäkseen synnytyshuonesessa, mutta mies teki kaiken niinkuin hidastetussa filmissä. Minulle tuli välillä mieleen huitaista koko miestä, kun jouduin selittämään hänelle kallisarvoisella supistusten välisellä tauolla kuin pikkulapselle, mitä nyt pitäisi kätilölle sanoa/kysyä/pyytää, saatoin nähdä kuinka miehen päässä kone raksutti ja raksutti ja raksutti ja viimein mies kääntyi, otti kaksi askelta ovelle ja avasi sen, yhtä hitaasti astui ulos, otti taas aikansa ja sanoi hiljaisella äänellä kätilölle - jotain aivan muuta kuin kulloinkin piti! Karjuin välillä häntä jo takaisin ja sitten taas asialle uudestaan sanomaan mitä tarkoitin, siinä vaiheessa oli laittaa koko miehen käytävää mittailemaan sieltä sekoittamasta viimeistäkin mielenrauhaani.
No - voitteko uskoa? - kaikki meni lopulta kuitenkin hyvin ja ponnistusvaiheessa miehestäkin oli oikeasti apua, kun synnytin jakkaralta ja mies oli takana tukemassa. Tosin vielä vähän ennen viimeistä punnerrusta oli polviseisonta-asennossa lattialla ja pyysin miestä tulemaan sängyn päätyyn niin että voisin ottaa hänestä kiinni. MIes pomppasi kuin teinipoika bonnel-sängylle mahalleen pitkäkseen ja taas minä karjuin, että ei voi olla totta, ja vääntelin häntä itseni kannalta parempaan asentoon... voi pyhä yksinkertaisuus sentään! että vaimoko synnyttää sängyn reunalla ja mies vaan makoilee siinä mukavassa asennossa katsellen???!!! No, apinan raivolla sain hänet viimein ymmärtämään senkin asian. Mikä siinä mahtaakaan olla, että tämän miehen viimeinenkin järki hidastuu synnytyssalissa?
Miehen tämänkertainen kuolematon lause vauvan synnyttyä oli " Voi ei, mikäs me tälle pannaan nimeksi, kun tämäkin on N.N.:n (isoveljen) näköinen?" (vauva oli tyttö.)
No niin, ja sitten kun vauva oli syntynyt 3 tuntia sairaalaan pääsyn jälkeen, mies alkoi heti tilanteen rauhoituttua kyttäämään kelloa ja laskemaan, että hän taitaakin tästä lähteä ajamaan kotia kohti kun ehtii vielä hyvin töihin. Minä järkyttyneenä, että et kai sinä nyt töihin enää mene kun olet koko yön valvonut ja vauva on syntynyt ja tännekin saisit jäädä ja on tunnin ajomatkakin jne. Mutta minkäs teet, mies oli päättänyt ettei uhraa yhtä isyyslomapäivää " turhaan" vaan lähti sitten ajamaan kotiin ja meni töihin ajoissa, tuli vielä illalla esikoisen kanssa katsomaankin ja toi vielä ihan oma-aloitteisesti kätilölle ruusuja. Tosin minun kukista hän soitti, että onko niitä pakko sairaalaan tuoda (eka lapsen kerralla ei tuonut kun oli niin kova pakkanen) johon minä huusin luuriin, että ON, JOS AIOT MEIDÄT TÄÄLTÄ VIELÄ KOTIIN SAADA! (tästä oli siis jo puhuttu kotona aikaisemminkin)!!! En tiedä menikö mies yli- vai alikierroksilla, mutta mikäli seuraava kerta vielä koittaa niin valmennustoiminta tulee keskittymään muutamiin ydinkohtiin, joiden on syytä olla hallussa...
No, kaikki siis hyvin ja tästä kaikesta on jo yli 8kk. Näitä lukiessa kyllä pukkaa taas kuumeaaltoja päälle, ehkä sitä päästään vielä jonain päivänä kolmanteenkin sairaalaan synnyttämään kun tässä välillä on taas ehditty muuttaa... mutta jos näin onnellisesti pääsee tapahtumaan, niin mies kuljetetaan jo hyvissä ajoin tutustumaan paikkoihin ja koulutetaan muutenkin olemaan ihmisiksi...