Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä?
Meillä mies tiesi joutuvansa tämän ketjun jatkoksi jos möläyttäisi jotain, joten osasi sitten olla ihan ihmisiksi. -AInakin melkein.
Kertoi kuitenkin jälkeenpäin, että silloin kun kätilö antoi hänelle märän rätin ja käski pyyhkiä sillä otsaani, tuli hänelle elävästi mieleen joku Rocky-leffan nyrkkeilykohtaus. Hän näki itsensä nyrkkeilykehän kulmauksessa pyyhkimässä hikeä nyrkkeilijän otsalta. :-) Oli ehkä ihan viisasta jättää sanomatta tuota siellä synnytyssalissa. En haluaisi itseäni verrattavan Rockyyn, vaikka se synnytys aika matsi tietysti onkin. Ei olis välttämättä huumorintaju siinä paikassa riittänyt, vaikka kätilön sanoin olinkin erittäin rauhallinen synnyttäjä. Taisin minä yhden perhanan suustani päästää... :-)
Toinen vähän huvittava juttu oli kun meillä vaihtui kätilö kesken ponnistusvaiheen. Ensimmäisellä kätilöllä oli ilmeisesti aikas kiire johonkin kun ei kerennyt enää sitä viimeistä kahtakymmentä minuuttia olla paikalla. Minä sitten pojan synnyttyä kysymään uudelta kätilöltä, että "anteeksi, mutta mikäs sinun nimesi taas olikaan? Ei jäänyt mieleen kun äsken itsesi esittelit."
Siru-Sofia
Kommentit (730)
No ainakin siitä kun korvissa soi Daruden Sandstorm (vaikka radiosta tulee ihan muuta) ja mies tanssii kätilön kanssa sen tahdissa. Ja siitäkin kun mielestäsi ilokaasun maskista lähtee ärsyttävä ääni, tai naapuri huoneen synyttäjä kiljuu niin, että sille pitää huutaa TURPA KIINNI!
Taisin sanoa muutakin " nättiä" kun kuulin miehen pyytelevän kätilöltä anteeksi: " ei se yleensä oo tommonen" ...
Mulla oli siis aivan järjettömät kivut nopean avautumisen takia ja en pystynyt edes puhumaan, niin tuskissani soitin itse kelloa. Kätilö kysyi mikä hätänä? Mies vastasi ihan rauhallisella äänellä, että NN:lla taitaa olla aika kovat kivut. Kätilö ei sitten kauheesti kiirehtinyt ja mulla tuntu, että vauva tipahtaa lattialle ja perä halkee.
juu oli traumaattinen synnytys, mutta ihana pikku ukkeli haisee sylissä :)
Olin synnyttämässä kuukausi sitten. Synnytystä oli seuraamassa myös ylihoitaja. Ponnistusvaiheessa kätilö totesi kannustavasti minulle: " Täällä näkyy jo tummaa kiharaa..." Ylihoitaja jotenkin yllättyneenä kysyi: " Tummaa kiharaa?!" Johon kätilö sitten vastasi: " No ei nyt mitään neekerin kiharaa!"
Täytyy kyllä myöntää että sekä ihmetytti mutta myös nauratti tuo kommentti. Ja ihana tummatukkainen peikkotyttö meille sitten syntyikin.
-Veruska&Unna 1kk-
Ite olin synnyttämässä vajaat kk sitten - kun lapsemme sitten nostettiin rintani päälle, niin tuumasin vaan siinä, että: jahhans, kukas se mahtaakaan olla isä?! Meän neitillä oli syntyessään pitkä, tumma tukka (olemme mieheni kanssa molemmat melko vaaleita).
Kyllä siinä kätilö vähän kakoi ja taisi katella meitä vuorotellen pitkään ;) mutta mutta...olen ite ollut syntyessäni myös pitkä- ja tummatukkainen. Jälkeenpäin tilanne huvittanut usein, mutta kätilö parka taisi alkaa miettimään vaikka ja mitä ;)
AJ
Meillä ei mies hölmöillyt, enkä minäkään, mutta synnytyksen alku oli fiasko kaikin puolin.
Asuimme silloin noin 40 km päässä sairaalasta ja viikolla 38 alkoi aamulla vähän ennen kahdeksaa verinen vuoto. Pelästyin aika tavalla. (esikoisen ja kakkosen synnytys alkoi lapsiveden menolla).
Huutelin miehelle vessasta, että nyt tuli lähtö. Meillä oli neuvolan täti käskenyt soittaa ambulanssin jos alkaa verenvuodolla synnytys. Mies soitti ambulanssin ja jäi pakkaamaan lasten tavaroita kasaan, että saa vietyä heidät minun äitini luo hoitoon. Sovittiin, että nähdään TAYS:ssa sitten.
Ambulanssi tuli nopeasti. Noin 5 min ja supistukset alkoivat samoihin aikoihin.Niitä tuli noin 6min välein, mutta ei kovin kivuliaasti. Nousin ambulanssiin ja siellä oli kaksi noin 25v. poitsua! Toinen kysyi, että -Sattuuko paljon ja tuliko sitä verta paljon? No vastasin siinä, että verta tuli paljon ja jonkin verran jo tuntuu. NO siinä sitten toinen hotajista sanoi, että me viedään sut tohon terveyskeskukseen kun meillä loppuu 10 minuutin päästä työvuoro. Olin niin ihmeissäni moisesta kommentista, että en osannut sanoa eitäkään. Päästiin terveyskeskukseen...hoitajat saattelivat minut sisään ja neljä vanhempaa hoitaja-tätiä kyselivät mitä on tapahtunut. Kerroin oman versioni ja ambulanssimiehet saivat kauheat huudot ja olivat tosi noloina. He sitten lähtivät VAIHTAMAAN KUSKEJA ja sanoivat, että minua tullaan pian noutamaan. Siellä makoilin supistuksissa terveyskeskuksen tarkkailuhuoneessa ja hoitaja-tätit pyörivät ympärillä...Uusi ambulanssi kuskeineen tuli noin 20 min ja he olivatkin tosi mukavia. He ajoivatkin nopeasti TAYS:iin missä mieheni oli jo ehtinyt paniikissa huolestua, että mihin olen joutunut. (Mies ehti olla taysissa noin 30 min ennen kuin saavuin.)
Minut tutkittiin ja kohdunsuu oli auki noin 3cm. Supistukset olivat jotenkin hävinneet kaiken paniikin ja jännityksen keskellä, mutta pääsimme saliin odotteleen. Edistymistä ei tapahtunut ja maattuani 7 tuntia tyhjän panttina salissa olin edelleen vain 3 cm auki ilman kunnon supistuksia...lääkäri päätti, että nyt puhkaistaan kalvot. Kalvot puhkaistiin ja alle viidessä minuutissa alkoi KUNNON SUPISTUKSET. Sain paracervikaalin ja olo helpotti. Ehdin levätä noin 30 min kun alkoi olemaan tukala olo. Kätilö tarkasti tilanteen ja sanoi. 10cm auki...aletaas ponnistamaan. Poikavauva syntyi noin 10 minuutin ponnistuksella. Mielestäni helppo synnytys. ( Mies jälkeenpäin sanoi, että sä puristit lujaa mun kädestä. Sattui kuulemma.) Hehe.
Onneksi en ole itse kuullut/tajunnut miehen omasta mielestään hauskaa kommenttia kätilölle esikoisen synnytyksessä, koska olisin varmastikin niissä tuskissani läväyttänyt miestäni ja lujaa. Puolitoista tuntisen ponnistusvaiheen loppuvaiheessa kätilö on kuulema sanonut, että hänen kätensä menee kohta poikki, koska joutuu koko ajan pitämään toista jalkaani sivulla (jostain syystä yritin koko ajan työntää toista jalkaa sisäänpäin sen sijaan että olisin levittänyt sitä auki ja kätilö joutui " väkivalloin" pitämään jalkaani). Kätilö oli tulevalle isälle sanonut minulla olevan valtavat jalkavoimat ja totesi, että harrastan varmaan urheilua tms. (liikunta ei tosiaan kuulu kyllä lempiharrastuksiini). No tuleva isä oli kuulema siinä vaiheessa kommentoinut, että liikuntaa olen varmastikin harrastanut viimeksi silloin kun olen osallistunut koulussa hiihtokisoihin ja hän voi sen verran kertoa, että ne hiihtokisatkaan eivät olleet lukiossa ( en ole koskaan osallistunut mihinkään hiihtokisoihin)
Samassa synnytyksessä teki mieli lyödä sekä kätilöä että miestä kun samoin ponnistusvaiheen loppupuolella kätilö hihkuu innossaan:" Vähän vielä, tukka näkyy jo. Tule sinäkin isä katsomaan, eikö olekin paljon tukkaa" johon mieheni innoissaan totesi, että tosiaan paljon on tummaa tukkaa. Siellä sitten kumpikin jalkovälissä ihmettelee vauvan hiuspaljoutta. Jos olisin kivuiltani pystynyt olisin huutanut kummallekin, että hel***tiäkö te siellä sitä tukkaa ihmettelette, ottakaa se lapsi jo ulos.
Pitkästä aikaa on jokin naurattanut oikeen kunnolla! Että niistä miehistä tulee hassuja kun on tosi kyseessä. Laitan tänne sitten mun miehen kommentit jos tulee jotain. Lapsen pitäisi ensi kuussa syntyä.
Mun mummi aina kertoo sitä kun oli synnyttämässä tätiäni.
Oltiin Porissa ja talvella. Mummi istui ukin vieressä autossa kohti synnytyssairaalaa ja kiusallaan kiljaisi ja sanoi että " nyt se tulee, nyt se tulee" ja Ukki ajoi hädissään liikenneympyrän muutamaan kertaan...
lukemaa ellen oo sit synnyttämässä.
voin jatkaa lukemista myöhemmin. Aivan huippuhauskoja:) Lisää!!
Paras kaverini ja vauvan tuleva kummi oli synnytyksessä mukana ja ponnistusvaiheessa...kesti yhteensä 1 h 45min niin kaveri yritti tsempata että PONNISTA ALASPÄIN...sit olin vaan: ai alaspäin..oikeesti..ei siis ylös..heheh. tajus kyl et oli itekki nyt puhunnu ihan hölmösti.kätilö hoki koko ajan että vielä vielä vielä vielä vielä vielä..varmaan joku nauhuri taskussa..sitten haukotteli ja katto kelloa että mitään ei tapahdu..ite torkuin supistusten väliilä ku ei jaksanu enää mitään. lopulta lääkäri ja kätilö yhessä tuli ja ponnistettiin imukupilla neiti ulos. lääkäri vielä sano että hyvä sä oot synnyttämään että ei se susta ollu kii että imukupil jouduttiin auttaa...et vauvan pää oli vähä vinossa siksi. sit vaan sanoin et hyvä sä oot valehtelee...heh. mut joo hyvä mieli jäi..ja huumori lensi itellä myös koko synnytyksen ajan.kerran lensi perkele.ku imukuppia ängettiin.
...vaan meidän perheen hulvattomat kommentit menee enemmän mun piikkiin.
Avautumisvaiheen ilokaasuhöyryissä vaadin miestä auttamaan mut ylös sängyltä. Toinen ei millään meinannut suostua ja kätilökin vähän koitti olla ehdotusta vastaan. Minä karjuin suoraa huutoa, että paras olisi totella. Lattialle päästyäni (jalat aivan hyytelönä) lähdin marssimaan määrätietoisena ovelle. Kun kätilö ihmetteli määränpäätäni, totesin vain kylmästi olevani lähdössä kotiin ja unohtavani koko synnytyksen. " Kun ei siitä tule lasta eikä paskaa ja sattuukin niin p****leesti."
Kun ponnistusvaiheessa kätilö käski työntää vauvaa, minä tein työtä käskettyä ja työnsin - kädellä mahan päältä. Siinä vaiheessa kuulemma alkoi vähän jo miestäkin nolottaa.
Onneksi mulla oli aivan ihana nuori kätilö :-)
Kesis
Sitä sanoo näköjään ilokaasuhöyryissä melkein mitä vaan ;) Toi oli hauska toi mahan päältä työntäminen :)
Toista lasta kun odotin, oli jatkuvasti sellainen olo, että kun tulee tulee sitten vauhdilla. Taksissa sitten supistukset alkoivat jo tulla hyvin tiheään ja halusin mahdollisimman pian päästä sairaalaan sisälle. Sovittiin että ystäväni maksaa taksin, joten minä pomppasin saman tien ulos ja ottamaan kassia takaluukusta. Ystäväni yritti ehdottaa että kantaisi kassin sisälle, minä vain tokaisin " en mä ole sairas, mä VAAN synnytän" . Kuskilla oli hauskaa..
Noin 20min olin sairaalassa ollut kun ponnistusvaihe alkoi. Olin kerennyt kätilöltä pyytää välilihanpuudutuksen ponnistukseen ja kätilö siinä sitten tarvikkeita alkoi kokoamaan. Samalla sitten jutteli miten olen juuri sellainen äiti, joka kävelee sisään, kiipeää pöydälle ja synnyttää.. Vauva tuntui puskevan itsestään ulos kun en uskaltanut ponnistaa ennen puudutusta, kivut olivat niin kovat etten pystynyt puhumaan. Jos olisin pystynyt puhumaan, olisin huutanut kätilölle, että pistää vauhtia eikä ihmettele miten nopeasti vauva tulee...
Pienimuotoisen kinastelun saimme aikaan myös silloin, kun olisi pitänyt pyörätuolissa istua matka osastolle. Viimeinen asia mitä silloin halusin tehdä, oli istua. Oli sitten rengas alla tai ei.. Ei siinä parin tunnin synnytyksessä juurikaan kerennyt väsyä, sain sitten lopulta kävellä itse..
Nostan taas. Jos kohta pääsisin itsekin tänne kertomaan mitä meillä tapahtuu kun kohta (toivottavasti) päästään synnyttämään. Nyt rv 40+5.
Synnytin keväällä ulkomailla esikoiseni. Kirjauduimme sairaalaan lapsiveden mentyä ja supistukset alkoivat yöllä yhden aikoihin. Avautumisvaihe kesti kohdallani tuhottaman kauan, tai siltä se 11h itsestä tuntui. Sinnittelin muutaman tunnin ilman epiduraalia ja oloani helpotti supistelun aikana ääneen huutaminen. Voihkin ja huusin aaaaa-ta menemään. Mieheltä alkoi ilmeisesti ymmärrys mun monotonista ääntelyä kohtaan loppua, koska jossain vaiheessa tämä ehdotti, että mitä jos kokeilisin vaihteeksi suomalaisia ääkkösiä. Olisi siis pitänyt voihkia ööö-tä ja ääää-tä. Enpä innostunut tuskissani kokeilemaan..
Muuten mies tuki parhaiten vain olemalla läsnä ja tuomalla juotavaa ja pyyhkimällä otsaa. Lopulta pienokainen sylissä mies sanoi kauniisti, ettei varmasti itse olisi selvinyt moisesta uurastuksesta. Se oli liikuttava tunnustus.
Itse olen synnyttänyt kolme, mutta mitään tälle palstalle mainittavaa en muista...
Olin kärvistellyt päivän kotona supistusten kanssa ja olivat jo useamman tunnin tulleet tiuhaan. Ajattelin levätä vielä hetken sängyllä ja pakata sitten kassin ja sitten lähdettäisiin. Matkaa vaan 30 km moottoritietä. Sitten vedet menikin lorahtaen ja samantien alkoi jo ponnistuttaa ja olo meni ihan tuskaiseksi. Mies joutui sitten pakkaamaan kassia mun käydessä pesulla ja puhistessa ohjeita mitä pakata. Kun kassi oli pakattu odottelin jo eteisessä ulkovaatteissa ja mies vaan kuhkas jossain. Myöhemmin selvis että hän keräili itselleen ajanvietettä mukaan siltä varalta että kestäis pitkään...
Matkalla mies ei suostunut ajamaan moottoritiellä talvella yli 110 kun sitten sais kuulemma sakot jos olis tutka. Supistuksia tuli parhaimmillaan jo minuutin välein. Yritin jutella vielä mutta mies ei vastannut ikinä mitään, oli niin keskittynyt ajamaan!
Sairaalassa sain heti alkaa ponnistaa. Tarjonta oli hiukan huono ja hetken kuluttua vauvan sydänäänet heikkeni ja huone pöllähti täyteen väkeä imukuppisynnytystä varten. Mukana mieskätilö, joka tuli käsi ojossa esittelemään itseään! Jäi tarttumatta siihen käteen ja vauva oli ulkona hetkeä myöhemmin, reilu 30 min sairaalaan tulomme jälkeen. Ei tarvinnut mies ajanvietteitään!
Ihan pakko todeta, että esikoista odottaessa naureskelin näille jutuille ja luin miehellekin ääneen (varoituksen vuoksi toki) ja nyt toistamiseen on saanu pyyhkiä vettä silmistä..
Kaikki ei menny ihan " suunnitelmien mukaan" , oli 2 vk ennen la kääntynyt perätilaan -> sectio. Operaatio meni ihan ok. Mitä nyt tippaa laitettaessa totesin naiselle joka etsi suonta kämmenestä että kaiva vaan, ei se yks anestesiaharjoittelijakaan sitä löytäny, arpikin jäi siitä reissusta. Tajusin vasta hetkeä myöhemmin että tää nainen onkin harjoittelija eikä lääkäri, kuten olin luullu. Sai sitä tipan laittoa auttaa sitten harjoittelijaa ohjaava vanhempi mies, joka muuten oli loistava tyyppi, piti meidät koko leikkauksen ajan ajantasalla. Kumpikaan meistä ei tietääkseni möläytelly sen kummempia..
Nyt lueskellaan näitä juttuja taas, masukki kun tulee pihalle (toivottavasti) vasta toukokuun alussa. Josko silloin pääsis sitten kokemaan ilokaasut sun muut..
Sanna kera esikoisen kohta 3v ja pikkukakkosen rv 18+4
Keskustelimme miehen kanssa tulevasta koitoksesta ja mies siihen, että et sitten ota mitään kipulääkkeitä ettei vauvakin mene sekaisin....
Eiköhän sitä ilmankin pärjäis.
Joo varmaan.....
Taidan kuitenkin ihan itse haluta sitten päättää kuinka kipeesti muhun sattuu ja haluanko sitä ilokaasua tai muuta apua sitten!!!
eli kaiken kaikkiaan synnytys kesti 20h ja rapiat. Siinä oli alussa vähän rauhallisempaa joutenoloa, itsekin vielä suht tolkuissa. Mies luki varaamani lehdet ja kävi pari kertaa syömässä. Synnytyssalissa oli tietokone ja mies mietti tovin ja päätti sitten kysyä kätilöltä saisko hän pelata pasianssia. Koneeseen oli laitettu lappu " vain henkilökunnan käyttöön" ja kätilön ilmeen perusteella tulevan isän olisi ollut syytä keskittyä vaimoonsa pelien sijasta:)
Itse kiittelin koko synnytyksen ajan henkilökuntaa hyvästä yhteistyöstä ja tsemppauksesta sun muista..
AE