Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä?
Meillä mies tiesi joutuvansa tämän ketjun jatkoksi jos möläyttäisi jotain, joten osasi sitten olla ihan ihmisiksi. -AInakin melkein.
Kertoi kuitenkin jälkeenpäin, että silloin kun kätilö antoi hänelle märän rätin ja käski pyyhkiä sillä otsaani, tuli hänelle elävästi mieleen joku Rocky-leffan nyrkkeilykohtaus. Hän näki itsensä nyrkkeilykehän kulmauksessa pyyhkimässä hikeä nyrkkeilijän otsalta. :-) Oli ehkä ihan viisasta jättää sanomatta tuota siellä synnytyssalissa. En haluaisi itseäni verrattavan Rockyyn, vaikka se synnytys aika matsi tietysti onkin. Ei olis välttämättä huumorintaju siinä paikassa riittänyt, vaikka kätilön sanoin olinkin erittäin rauhallinen synnyttäjä. Taisin minä yhden perhanan suustani päästää... :-)
Toinen vähän huvittava juttu oli kun meillä vaihtui kätilö kesken ponnistusvaiheen. Ensimmäisellä kätilöllä oli ilmeisesti aikas kiire johonkin kun ei kerennyt enää sitä viimeistä kahtakymmentä minuuttia olla paikalla. Minä sitten pojan synnyttyä kysymään uudelta kätilöltä, että "anteeksi, mutta mikäs sinun nimesi taas olikaan? Ei jäänyt mieleen kun äsken itsesi esittelit."
Siru-Sofia
Kommentit (730)
Esikoinen meni 3 päivää yli ja olin suunnitellut katsovani lauantaina aamupäivällä Salkkareiden uusinnan (kun jäi viikolla näkemättä), että olisi jotain tekemistä. Jouduimme kuitenkin lähtemään perjantain ja lauantain välisenä yönä sairaalaan kun vedet menivät. Poika ei ottanut syntyäkseen ja olin päättänyt olla ottamatta kivunlievitystä. Kivut kuitenkin yltyivät sietämättömiksi ja miehen ja kätilön " suosituksesta" sitten suostuin vihdoin ja viimein (piikkikammoisena) epiduraaliin. Taivas aukesi ja taisin jopa täyttää hetken ristikkoa (ellen muista ihan väärin) ja pyysin, että saisin katsella TV:tä. Kätilö tuli taas jonkun ajan kuluttua katsomaan tilannetta ja totesi, että " Tääl ois paikat niin auki et sais ruveta ponnisteleen" . Tuumasta toimeen, alettiin pukata vauvaa maailmaan. Havahduin kuitenkin yhtäkkiä kesken ponnistuksen tuttuun musiikkiin ja kirosin ääneen " No nyt ne perhanan Salkkarit sit tulee!!" . Oli miehellä ja kätilöllä hauskaa. Ystävällisesti joku kävi sitten sammuttamassa tuon TV:n, että sain keskittyä olennaiseen. Mies totesi synnytyksen jälkeen äidilleen, että " On se XXX reipas ku olis kesken synnytyksen halunnu viel kattoo TV:tä" .
Kuopuksen kanssa tiesin jo mitä synnytys on ja mitä suunnilleen olisi odotettavissa. En suunnitellut synnytystä etukäteen (niinkuin olin esikoisen kanssa tehnyt), vaan annoin kaiken mennä omalla painollaan. 4 päivää ennen laskettua aikaa alkoi yhtäkkiä supistelemaan. Aluksi tunnin välein, sitten puolen tunnin välein ja lopuksi sain huomata, että nyt taisi synnytys todella käynnistyä. Supisti n.5-10 minuutin välein. Soitin laitokselle, että joko tulemme, mutta minulle vastattiin, että voin olla kotona niin kauan kuin vain suinkin pystyn. Olin kuullut, että kuuma vesi auttaa polttoihin ja sanoin miehelleni, että menen kuumaan suihkuun lievittelemään kipuja kellon kanssa. Supisti 3 minuutin välein " Ei tää nyt vielä niin kamalaa, kyl mä pärjään" . Supisti 2 minuutin välein " Vielä pärjään, ei järkyttävää kipua" . Supisti minuutin välein, huusin miehelle: " XXX pitäskö lähtee sairaalaan? Tää taitaa syntyy nyt!" . Mies tulee kylpyhuoneen ovelle: " Supistaako?" , minä: " Joo, minuutin välein" , Mies: Nyt mennään! Mä soitan taxin!" . Pääsimme sairaalaan ja jouduin vielä melkein tunniksi seurantaan!! Lopulta kätilö vaivautuu uskomaan, kun sanon, että tarttis päästä synnyttään. Ehdimme olla salissa puolisen tuntia, enkä ehtinyt saada muuta kivunlievitykseen, kuin ilokaasua, kun totesin kätilölle " Nyt tarttis saada ponnistaa" . Kätilö tarkistaa tilanteen ja sanoo tyynenä " Päälaki näkyy jo" . Ponnistukseksi merkittiin 8 minuuttia.
Ensimmäisessä synnytyksessä pyysin miestäni soittamaan kätilöä paikalle kun luulin paskovani alleni kun kätilö sitten totes,- et vauvan pää painaa et rupeeppa ponnistaan vaan. Huusin siihen kauhuissani - Et ei me vielä,ollaan oltu niin vähän aikaa vasta täälä.
Syyntysvalmennuksessa oli vaan puhuttu et keskimäärin ensisynnytys kestää noin 10 tuntia. Meillä 5tuntia ja ponnistusvaihe 5min.
kiitos kaikille kirjoittajille, näistä on kyllä ollut nyt jo hyötyä. Ensimmäistä odotellaan syntyväksi toukokuussa ja täältä on saanut kyllä hyvin ihan käytännön kokemus tietoa mitä oikeasti on odotettavissa... ehkä sitä pääsee itsekin kirjoittelemaan kokemuksia sitten.
.. tai siis lupaan tulla kirjoittamaan ne omatkin tempaukset ja lausahdukset joita kuitenkin teen ja päästän suustani. =D vaikka olisivat kuinka nolon tuntuisia.
mutta kun päästiin miehen ja vauvan kanssa osastolle. Mies kysyi hiljasella äänellä et saako ton ottaa tosta syliin. Tarkoitti tietenkin meidän OMAA vauvaa joka oli nätisti kapaloitu petiinsä. Tokasin siihen vaan et sehän on meidän, saat tehä sen kaa mitä lystää:)!
Parisen vuotta sitten kun esikoista odoteltiin oltiin saunassa kun supistukset alkoivat. Lähin siitä sitten hissukseen laittelemaan kassia kuntoon kun tuntui että nyt vihdoin tuli lähtö kun oli jo reilu viikko mennyt yli lasketunajan. Kun mies tuli saunasta niin huomas, että sieltähän tulee 24h -sarja. Minä siinä puhisin ja puhkuin ja ravasin supistusten ollessa pahimmillaan huoneesta toiseen, niin mies vaan sanoi, että istu alas, hän ei lähde mihinkään ennen kuin tämä ohjelma loppuu..
No päästiin vihdoin autoon kun ohjelma loppui 15minuutin kuluttua, niin huomattiin, että bensatankki on sen verran tyhjä että pakko kiertää huoltsikan kautta, josta tulee n.5km lisää matkaa. Kyllä siinä viereisessä mittarissa seissut kaveri katsoi huvittuneena kun minä karjun autossa miehen tankatessa aina suppareiden tultua ja mies kaikessa rauhassa alkaa vielä puhdistamaan auton ikkunoita kun ei kuulemma näe kunnolla ulos ; ) Kun sitten vihdoin saavuttiin sairaalaan ja päästiin synnytyssaliin odottelemaan synnytyksen etenemistä, niin mies istahti säkkituoliin ja nukahti melkein samantien siihen. Kätilö totes vaan, että on se hyvä että mies lepää hyvin ennen kunnon koetusta. No onneksi vauva syntyi vasta seuraavana iltapäivänä, joten sai mies ainakin levätä..
Parisen vuotta sitten kun esikoista odoteltiin oltiin saunassa kun supistukset alkoivat. Lähin siitä sitten hissukseen laittelemaan kassia kuntoon kun tuntui että nyt vihdoin tuli lähtö kun oli jo reilu viikko mennyt yli lasketunajan. Kun mies tuli saunasta niin huomas, että sieltähän tulee 24h -sarja. Minä siinä puhisin ja puhkuin ja ravasin supistusten ollessa pahimmillaan huoneesta toiseen, niin mies vaan sanoi, että istu alas, hän ei lähde mihinkään ennen kuin tämä ohjelma loppuu..
No päästiin vihdoin autoon kun ohjelma loppui 15minuutin kuluttua, niin huomattiin, että bensatankki on sen verran tyhjä että pakko kiertää huoltsikan kautta, josta tulee n.5km lisää matkaa. Kyllä siinä viereisessä mittarissa seissut kaveri katsoi huvittuneena kun minä karjun autossa miehen tankatessa aina suppareiden tultua ja mies kaikessa rauhassa alkaa vielä puhdistamaan auton ikkunoita kun ei kuulemma näe kunnolla ulos ; ) Kun sitten vihdoin saavuttiin sairaalaan ja päästiin synnytyssaliin odottelemaan synnytyksen etenemistä, niin mies istahti säkkituoliin ja nukahti melkein samantien siihen. Kätilö totes vaan, että on se hyvä että mies lepää hyvin ennen kunnon koetusta. No onneksi vauva syntyi vasta seuraavana iltapäivänä, joten sai mies ainakin levätä..
Pohjalta pinnalle! :) Että ehtii oman kertomuksen laittaa... rv39+4
Kävin oman juttunu kirjottamassa pikkukakkosen syntymän jälkeen (maaliskuu 2004) Katotaan onko aihetta palata tänne kun kolmas lapsi syntyy lokakuussa. Toivottavasti pino silloin vielä löytyy....
Esikoisen synnytyksessä pääsin kylpyammeeseen lekottelemaan, mutta siellä olikin todella epämukavaa olla supistusten kourissa, ja oksensin melkein heti sinne veteen.
Kohta kätilö tuli huoneeseen, ja mieheni vakuutteli nolona että " mä voin kyllä siivota"
mun AINA niin hiljainen tuppisuu mieheni synnytyksessä:
sanoi että lähtee pihalle tupakille ja soittaa äidilleni että nyt sitten ollaan onnellisesti synnyttämässä, no, tuli sit jonkin päästä takasin... sanoi et joo soitin äidilles ja sit rupes listaamaan siinä et sit soitin sun kaverille, hän ei vastannu joten soitin sen poikakaverille että soita suville et ollaan täällä, sit soitin viel toiselle kaverille... ja 2 omalle kaverilleen... ja tämä siis mun mielestä oli niin hauskaa koska ikinä ei liikaa levittele omia juttujaan yms... eli tais olla aikas jännityksissä:)
siivoilin kaappeja ja löysin eilen illalla hierontakirjan, ,ei kuitenkaan tutkailtu sitä sen kummemmin miehen kanssa vielä ja sitten tänään istahdin tutkailemaan sitä ja hoksasin että siellä oli synnytykseen vinkkejä, kivunlievityshierontaa jne.. kokonainen sivu synnytyshieronnasta.. soitin sitte innoissaan mihelle töihin että SIINÄ KIRJASSA OLI SYNNYTYSHIERONTAA!! ... mies siihen vaan tokas innoissaan että NONIIIN! TEEPPÄ SEMMONEN!! (kuvitteli että saa synnytyksen käynnistymään tietenki" ).. minä raivoissaan tiuskasin että TÄSSÄ ON MIES, JOKA HIEROO NAISTANSA JA LIEVITTÄÄ SYNNYTYSKIPUJA!!! :)
Siinä makoillessani synnytys pedillä, vauva mahan päällä ja kätilöt tikkaamassa oli isä jo siinä vaiheessa saanut hetken hengähtää muuten niin pitkän ja raskaan koettelemuksen jälkeen että päätti laskeutua sinne kätilöiden viereen tarkastelemaan ns. jäljellä olevaa ja tokaisi sitten kätilölle että -" voisiko sitä mahdollisesti ommella tiukemmaksi?" Mihin kätilö rauhallisesti vastasi että -" meillä on kyllä ollut tapana tehdä niistä entisen veroisia" ...
Mies puollusteli myöhemmin että tarkoitti tottakai vaan vitsinä koko letkautuksen!!
tuli mieleen!
oon aina sanonu (pilke silmäkulmassa) että ei meille mitää tietokone tai xbox pelejä yms... koska saisin kilpailla pelien kanssa huomiosta sen jälkeen, mies kieltää.
oltiin veljeni luona käymässä ja äijäni pelas siellä jotai peliä. kokeilin sitten, huusin " nyt supistaa" !!!! mies ei vilkassukkaa vaan sano " ei nyt voi ahistaa" ! :DDD MITÄ MÄ SANOIN!
vielä ei oo asukki tullu ulos, mut heinäkuussa kuullaan viisaita ;)
Pakkohan tätä ketjua on nostella, että saadaan jaettua näitä älyttömyyksiä jaettua muillekin...
Vedet silmissä taas nauroin synnytyksen lähestyessä=)
Emme asu lapsen isän kanssa enää yhdessä, ja asumme
eri kaupungeissa, joten hänellä kesti vähän aikaa tulla
sairaalaan kun synnytys käynnistyi.
Kun hän viimein saapui paikalle oli jo ponnistusvaihe
menossa. Muutaman minuutin kuluttua hän muisti, että
kamera jäi autoon ja lähti sitä hakemaan.
Takaisin tultuaan vauveli oli jo maailmassa ja hän oli tosi
pettynyt kun missasi poikansa syntymän.
Sitten hän tokaisi minulle, että olisit sä voinut vähän odottaa
että ehdin paikalle.Niinpä...
kuin Rommirusinalla ja Pirkaleella. Isin lemppariohjelma oli alkamassa telkkarista kun kätilö tuli hakemaan sitä odotteluhuoneesta saliin. Eikö tämä kysynyt sitten pokkana että " enkö mä tätä ohjelmaa ehtisi kattoa ennen kun tuun?" ! Kätilö oli siihen vaan tokaissut että " ei ehdi" ja totta puhuikin, ennen ekaa mainoskatkoa ipana oli jo maailmassa! Eikä isillä ollut enää minkään ohjelman perään kiire...
Olin osastolla käynnistyksessä ja supparit iskivät päälle välittömästi 3 minuutin välein raastavina aaltoina. Kiemurtelin, huokailin, läähätin ja puuskutin. Kätilö tuumi että ompas raju käynnistys kun synnytys alkaa hyökkäämällä kuin yleinen syyttäjä! Ehdotti aquarakkuloita kokeiltavaksi kun supparit olivat kestäneet pari tuntia ja synnytys hyvin käynnissä. Otinkin ne ilomielin kun etukäteen olin näistä luomuhommista kiinnostunut. Mies saapuu sen jälkeen sairaalaan ja ollaan saliin siirtymässä, kerron hänelle että ne rakkulat tosiaan auttaa eikä poltot raasta ihan niin pahasti. Mies kysyy, että NYTKÖ JO sä lievitystä tarttit??!!