Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä?
Meillä mies tiesi joutuvansa tämän ketjun jatkoksi jos möläyttäisi jotain, joten osasi sitten olla ihan ihmisiksi. -AInakin melkein.
Kertoi kuitenkin jälkeenpäin, että silloin kun kätilö antoi hänelle märän rätin ja käski pyyhkiä sillä otsaani, tuli hänelle elävästi mieleen joku Rocky-leffan nyrkkeilykohtaus. Hän näki itsensä nyrkkeilykehän kulmauksessa pyyhkimässä hikeä nyrkkeilijän otsalta. :-) Oli ehkä ihan viisasta jättää sanomatta tuota siellä synnytyssalissa. En haluaisi itseäni verrattavan Rockyyn, vaikka se synnytys aika matsi tietysti onkin. Ei olis välttämättä huumorintaju siinä paikassa riittänyt, vaikka kätilön sanoin olinkin erittäin rauhallinen synnyttäjä. Taisin minä yhden perhanan suustani päästää... :-)
Toinen vähän huvittava juttu oli kun meillä vaihtui kätilö kesken ponnistusvaiheen. Ensimmäisellä kätilöllä oli ilmeisesti aikas kiire johonkin kun ei kerennyt enää sitä viimeistä kahtakymmentä minuuttia olla paikalla. Minä sitten pojan synnyttyä kysymään uudelta kätilöltä, että "anteeksi, mutta mikäs sinun nimesi taas olikaan? Ei jäänyt mieleen kun äsken itsesi esittelit."
Siru-Sofia
Kommentit (730)
Esikoisemme synnytys alkoi lapsivesien menolla PE-iltana. Synnytystä käynnisteltiin koko viikonloppu - tuloksetta... Kohdunsuu ei lähtenyt avautumaan ollenkaan. SU-iltana kätilö kertoi meille, että vauva otetaan ulos sektiolla viimeistään seur. päivänä klo 16, koska tulehdusarvot olivat nousussa. Antibioottia meni siinä vaiheessa siis jo suoraan suoneeni... Miehen mieltä vaivasi työasia, jonka hän ois pystynyt hoitamaan hetkessä, jos vaan pääsisi netin ääreen. Hän ei ollut uskaltanut poistua sairaalan ulkopuolelle koko vkl:na, koska eihän voinut tietää, milloin alkaisi tapahtua... Totesin hänelle, että nyt ei varmasti tapahtu mitään - ja jos tapahtuukin, niin ei kovin nopeasti! Lähetin miehen veljeni asunnolle nettiyhteyden ääreen.
Eiköhän heti alkanut tapahtua... Lääkäri tuli koputtamaan ovelle ja kysyi: " Mitä mieltä olisit siitä, jos tehtäisiin sektio jo nyt?" . Taisin huudahtaa: " Ihanaa!" Soitin miehelleni ja kerroin tilanteen. Mies sanoi: " Häh? Ei kai nyt? Nytkö se vauva muka syntyy?" . (Hm...eikös sitä oltu odotettu jo koko pitkä vkl...) Mies oli saanut juuri tietokoneen auki... Minä: " Ymmärsitkö nyt? Tule tänne! Vauva syntyy pian!" . Yritin käyttää selkokieltä, mutta ei mies tuntunut ymmärtävän... Kätilö nauroi vieressä, kun tankkasin puhelimessa moneen kertaan samaa asiaa. No, tulihan se mies sitten paikalle ja sai viettää Helmi-prinsessamme kanssa hänen elämänsä ensimmäisen puolitoistatuntisen. Minä olin silloin vielä heräämössä. Synnytykseen mies ei olisi päässyt mukaan kuitenkaan, sillä päivystyksessä tehtäviin kiireellisiin sektioihin ei mies pääse mukaan.
Hanna ja Helmi 3kk
meillä mies suurimmaksi osaksi oli toisen lapsen synnytyksessä kiltisti eikä törttöillyt, mutta...
siinä epiduraalia odotellessa miehellä oli varsinaiset tuskat, kynsinauha repsotti ikävästi ja oli kipeä. sitä jakso tuskailla kunnes lopulta kätilö päätyi operoimaan isää minun sijaan :D siellä meikä naureskeli tilanteelle kun nämä operoi kynsitikkua pois miehen sormesta yhdessä tuumin :D
Äitini aina muistelee tätä. Keskimmäisen synnytys käynnistyi vauhdilla rajulla supistuksella ja vesien menolla, samalla oksentaen. Tuli siinä sitten kiire sairaalaan, supistukset rajuja ja tiuhaan. Siskoni hälytettiin lapsenvahdiksi ja olipa sisko ilmottannu myös mummille. Äitini soittikin ja hoputti sairaalaan kun on kuulemma kiire vesien menon jälkeen. Itse olin vaan hokenut puhelimeen sukkien kadonneen kun oli kiire saada sukat jalkaan ennen seuraavaa supistusta. Itse en moista edes muista...
mutta esikoisen synnytys kesti ja kesti, kyllästymiseen asti. Toista synnyttämään lähtiessä alkoi olla jo todella tuskaiset olot, joten mies vei minut ensin sairaalaan ja sitten lähti viemään esikoista mummulaan hoitoon. Oltuani tunnin salissa soittelin miehelle, että nyt alkais olla tosi kyseessä, vipinää kinttuihin. Mies tuumasi puhelimen toisessa päässä, että ei mulla mee enää kauaa, olen jo kaupan kassalla! Mies oli järkeillyt, että vielä tässä joutaa ruokaostoksille, kun esikoisenkin synnytys kesti. No mies ehti juuri ja juuri pitämään kädestä kiinni ponnistukseen, joka kesti hurjat 4 minuuttia. Mies sitä ihmetteli, että sehän oli helppoa... no niin varmaan joo. Ja ens kerralla mies synnyttää, niin nähdään mikä on helppoa...
Piti ihan reikisteröityäkin käyttäjäksi vain, jottei tämä ketju häviäisi. o.o
ei mitään kummempaa synnytyksessä möläytellyt, homma eteni aika nopeasti. Synnytyssalissa mies söi minulle tuodun aamiaisen (mulle kun ei oikein maistunut...) ja lueskeli autolehteä, minä kuvasin häntä videokameralla! Tovin sain kärvistellä supistuskivuissa puudutusta odotellessa ja mies kysyi voiko tehdä jotain. Totesin että lue vaan sitä lehteä. Sain sitten puudutuksen ja vartti sen jälkeen alkoikin jo ponnistamisen odottelu. En ollut mitenkään tuskissani ja siinä sitten kun odoteltiin ponnistamisen tarvetta. Mies sängyn toisella puolella ja kätilö toisella, me kaikki kolme ihan hiljaa. Naputtelin siinä sormillani sänkyyn ja aloin nauramaan, " tämähän on kuin jostain sketsistä; supistusta odotellessa!" . Ja pyydystin ilmasta jonkun lampun päältä pudonneen pölypalleron...
No, tulihan se supistus lopulta ja vauvakin sitten 10 minuutin ponnistamisen jälken. =o)
Tuli puhetta synnytyksestä ja mies tokaisi " sähän pääsit aika helpolla kun et edes epiduraalia tarvinnut" . Niinpä niin - olisin kyllä tarvinnut ja ottanut ihan mitä vaan, mutta kun EN SAANUT.
:)
Tämä nyt ei tapahtunut varsinaisesti synnytyksessä mutta kirjoitampa kuitenkin.
Oltiin ennen ekaa synnytystä tutustumassa sairaalan synnytysosastoon. Meitä oli sellanen ryhmä, muutama pariskunta isiä ja äitejä. Käveltiin jonkun huoneen ohi, jossa näkyi olevan arkkupakastin ja kyljessä luki suurin kirjaimin ISTUKAT. Meidän isäntä sitten meni nojailemaan pakastimeen rennosti ja muka tutkaillen sisältöä ja totesi minulle " Mitäs tänään laitettaisiin istukasta?" . Meidän lisäksemme ei varmaan kuin yksi pariskunta nauranut...
Meillä on mauton huumorintaju ;)
Tämä nyt ei tapahtunut varsinaisesti synnytyksessä mutta kirjoitampa kuitenkin.
Oltiin ennen ekaa synnytystä tutustumassa sairaalan synnytysosastoon. Meitä oli sellanen ryhmä, muutama pariskunta isiä ja äitejä. Käveltiin jonkun huoneen ohi, jossa näkyi olevan arkkupakastin ja kyljessä luki suurin kirjaimin ISTUKAT. Meidän isäntä sitten meni nojailemaan pakastimeen rennosti ja muka tutkaillen sisältöä ja totesi minulle " Mitäs tänään laitettaisiin istukasta?" . Meidän lisäksemme ei varmaan kuin yksi pariskunta nauranut...
Meillä on mauton huumorintaju ;)
Tämä nyt ei tapahtunut varsinaisesti synnytyksessä mutta kirjoitampa kuitenkin.
Oltiin ennen ekaa synnytystä tutustumassa sairaalan synnytysosastoon. Meitä oli sellanen ryhmä, muutama pariskunta isiä ja äitejä. Käveltiin jonkun huoneen ohi, jossa näkyi olevan arkkupakastin ja kyljessä luki suurin kirjaimin ISTUKAT. Meidän isäntä sitten meni nojailemaan pakastimeen rennosti ja muka tutkaillen sisältöä ja totesi minulle " Mitäs tänään laitettaisiin istukasta?" . Meidän lisäksemme ei varmaan kuin yksi pariskunta nauranut...
Meillä on mauton huumorintaju ;)
täällä ainakin osu ja uppos, eli taitaa olla vähän kieroutunut tämä meidänkin perheen huumorintaju :DDDDDD
ton istukka-jutun jälkeen =) =)
Muutkin jutut on kyllä huippuja, ihan mahtava tämä ketju!!
oma rakas ei päästellyt mitään sammakoita suustaan meidän pojan syntyessä. Mukava lukea muiden kokemuksia =)
Näin meillä: Käynnistetty synnytys lähti etenemään hyvää tahtia. Pikku hiljaa supistukset kovenivat ja turvauduin ilokaasuun. Hengittelin kaasua siihen malliin, että mies katseli huolestuneena ja kyseli välillä "oletko kartalla". Ei siinä mitään.... Oli ihan ok, että piti huolta kivun kourissa kärvistelleestä vaimosta. Ponnistusvaiheessa sen sijaan mieheni yritti ehkä jollakin tavalla keventää tunnelmaa ja tokaisi parin ekan ponnistuksen aikana "hyvä, purista perseellä!" Kannustushuudot loppuivat kyllä onneksi lyhyeen, kun näki ettei neidin maailmaan saattaminen ollutkaan ihan parin ponnistuksen takana. Kun neiti putkahti lopuksi maailmaan, niin isä hävisi kameroineen neitiä kuvamaan ja ihmettelemään esikoistamme. Ei sinänsä minua haitannut. Oli vaan ihana nähdä miten innostunut tuore iski oli tulokkaastamme. Jonkin ajan kuluttua huuteli minulle huoneen perältä, kun olin kasaan kursittavana "ai niin, oot sä muuten kunnossa?" Saa nähdä mitä nyt kakkosen aikana kuulee salissa :D
Edellisessä raskaudessa jouduin jouluaattona sairaalaan supistusten takia, ja siellä pyöri käytävällä tai oli ulkona tupakalla ihan kamalassa kännissä oleva joulupukki, joka yritti muillekin miehille tarjota taskumatista. Ilmeisesti vaimon synnytys oli alkanut kesken työkeikan. :)
...jotta ketju olisi hengissä kun oma la koittaa vuodenvaihteen jälkeen!
Ekalla kerralla en saanut mieheeni yhteytta kun oli toissa ja jouduin lanssilla sairaalaan, sain luvan yrittaa soittaa miehelleni katiloiden kopista, sain mieheni kiinni ja pyysin tulemaan sairaalaan "no et sa missaan sairaalassa ole, kuhan huijaat, oot vaan naapuris kahvilla..." sitten tuli hiljaista kun han samalla astui kotiin ja naki lappuni poydalla "joo ma tuun" :D salissa han oli hiljainen, kuten olinkin toivonut...en sieda mitaan kannustus hopinoita!!! Katilolle tosin jouduin karjasemaan, et nyt se turpa tukkoon ja anna mun keskittya :P Valeissa aina naureskelin kun viereisessa salissa oli joku "liikaa jenkkileffoja katellut" synnyttamassa :D kauhee kiljuminen
Voi ei,miten hulvattomia stooreja! :D Ihanaa!!:))
Naama märkänä(kyyneleistä) täällä hekotan nii,että kohta varmaan rupee jo supistelee. Miehelle on näytettävä parhaat palat!
Omaa stooria ei ole,vaikka 2 synnytystä jo takana.Ihan iisisti on isi ollut=kauhusta paska jäykkänä:D
eli olin synnyttämässä kakkosta ja synnytys oli käynnistetty tipalla. Aika nopeasti kalvot puhkesivat ja supistukset iskivät TODELLA RAJUINA. Synnytyslääkäriä kutsuttaessa paikalle naukkailin ilokaasua ja sain sillä suurimman kipupiikin pois. Jostain höyryistä kuulin että paikalle tuli lääkärin mukana myös kandi (mies) jolta joku kysy: -oletko ollut ennen synnytyksessä? johon hän vastasi että: -olen mutta en tämmöisessä! Taisi näyttää meikäläisen vääntelyt niissä kivuissa aika oudoilta nuorestapojasta...