Lue keskustelun säännöt.
ei tää juttu voi pitää paikkaansa!!
17.04.2010 |
täällä höpötetään koko ajan sitä, että 1 vuotias lapsi voi olla yhden yön hoidossa, 2 vuotias lapsi kaksi yötä hoidossa jne jne jne. Pistäkäähän mulle linkki missä noin sanotaan!! mulla nyt 9kk vauva joka ollut muistaakseni 5 kertaa mummulassa yökylässä ja tykännyt siellä aina olla. yhtä hymyä vaan. aina kun miehenni kanssa lähdemme sieltä niin tyttö on yhtä hymyä vaan, heiluttaa meille ja jatkaa leikkejään! olenko nyt teistä aiheuttanut muka lapselleni jotkut kauheat traumat =D!! ei ikävöi meitä yhtään kun on hoidossa.. naureskelee ja seurustelee mummun ja papan kanssa. nukkuu ilman ongelmia sen 14h yöunia. onko täällä oikeesti paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat noudattaneet tuota ohjetta?!? no onneks sentään meillä on muutakin elämää kun olla kotona vaan lapsen kanssa.. en tarkoita sitä, etten haluaisi olla lapseni kanssa, rakastan yhteisiä hetkiä, mutta olen mielestäni vielä parempi äiti kun pääsen välillä mieheni kanssa tuulettumaan. onko täällä muita jotka "aiheuttaa lapsilleen traumoja" ja laittaa ennen yhtä ikävuotta lapsen yökylään ja ei koe siitä mitään tunnontuskia? =D
Kommentit (77)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauval on hyvä olla sielä missä sitä hoidetaan hyvin ja rakastetaan, miksi ei siis voisi alle 1v olla mummolassa jos kovasti haluavat tai vanhemmil tarve mennä jonnekin, eikai sekään saa olla syyettei voi mihinkää mennä koska on pieni vauva ja kun se kerran on tehty niin sitä ei raaski antaa hoitoon.
meillä oli mollemmat lapset alle 1 voidossa mummolla, tosin enempi mummo oli kyl meillä,lapsi sai nukkua omas sängys ja mummo vahtimas, vanhemmat lähti iltaa viettää ja aamulla kun heräs niin vanhemmat ja mummo oli hereillä, ei siinä mitään pahaa, ja esikoinen oli 2kk ekan kerran näin! tosi vietettiin häitä ed.iltana ja siksi näin aikasin oli mummon kanssa, mutta seuraavaksi olikin jo 4kk. että näin...
kaikki ovat olleet mummilassa yökylässä alle vuoden ikäisinä, tutussa ja turvallisessa paikassa. Kaksoset olivat 2 kk ikäisinä 2 yötä putkeen siellä, kun perheemme muutti asunnosta toiseen. Eipä olleet moksiskaan (tosin kaksosten ensisijainen kiintymyssuhdehan syntyy siihen toiseen kaksoseen, joten sen puolestakaan ei ollut mitään hätää).
Isompana (2 vuodesta eteenpäin) lapset ovat kukin saaneet halutessaan mennä yökyläilemään, tekee vaan hyvää heille saada mummin jakamatonta huomiota osakseen, kun kotona sitä herkkua ei ole useinkaan tarjolla.
Tärkeintä varmaankin on kokonaisuus eikä yksittäinen yökyläreissu...
Ei se todellakaan tarkota sitä, ettei lasta rakasteta!!! ja että vanhemmat pääsee bilettää, voi myös mennä päiväksi kylpylään, käydä elokuvissa, syömässä... viettää laatuaikaa miehen kanssa.. ette voi väittää, ettette ole lainkaan ole viettäneet laatuaikaa miehenne kanssa? myös parisuhdetta täytyy huoltaa..! yksi yö mummulassa tai muualla ei tarkoita sitä ettei lasta rakasteta, ei myöskään kaksi, kolme... tai jopa viikko. vanhemmat voi lähteä vaikka loma matkalle ja palata rentoutuneina takaisin. olin itse pienenä usein mummulassa yötä, ja itse halusinkin sinne välillä, aina lapset mummulaan haluaa. eikä se tarkoita sitä, että lasta ei rakasteta. mun mielestä toi oli törkeesti sanottu, ettei lasta rakasteta!
mitä kantaa kukin edustaa ja miksi...
mutta tosi on se, että kun olet lapsia tehnyt nin on velvollisuus alkaa elämään perhe-elämää. lapsen perusturvallisuus ja hyvinvointi rakentuu hyvän perhe-elämän ja rakastavien vanhempien ansiosta. ei kyläreissu silloin tällöin haittaa. laatuaikaa tosin voi viettää vaika iltaisin kun lapset nukkuvat.
itse olen elänyt lasten kanssa täyttä elämää ja nauttinut siitä. ei ole tarvinut kovin montaa kertaa yökylään viedä. osaan nauttia lasteni kanssa elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin tietysti vanhemmat.
Minäkään en halunnut jättää lastani yökylään vielä yksivuotiaana tai sitä nuorempana. Hän taisi olla parivuotias, kun kokeiltiin yökylää mummolassa ja kuulemma meinasi tulla itku illalla. Mummo oli jo harkinnut soittavansa meille ja pyytävänsä, että haemme lapsen kotiin, mutta oli kuitenkin odottanut aamuun. Sen jälkeen lapsi oli pitkään aina mummolaan lähtiessä kysynyt, että lähdetäänkö sieltä yhdessä kotiin.
Toisen mummon luona hän on tainnut olla yökylässä kerran, ja sitten koululaisena luokkakaverin luona yhden kerran. Nyt on tänä keväänä menossa leirikouluun, eli on neljä yötä pois vanhempien luota, mutta ikääkin on jo paljon enemmän.
jotka elävät ainoastaan omien lapsiensa kautta. He eivät pysty olemaan erossa omista lapsistaan, siksi väittävät, että lasten jättäminen hoitoon aihauttaa lapselle traumoja. On kurjaa kuinka aikuisten naisten oma elämä, jos sitä on ollutkaan loppuu, kun lapsia tulee. Mihinkään ei enää voi mennä ilman lapsia ja ystävät vaihtuvat tai kokonaan unohtuvat, kun eletään perhe arkea.Sitten kun lapset kasvavat ja niiden kautta eläminen vaikeutuu niin vasta huomataan, että kuka sitä oikein on..Kaikki eivät kyllä siinäkään vaiheessa osaa alkaa elämään omaa elämää vaan ainoat pätemisen aiheet ovat kuinka omat lapset menestyvät. Kuitenkin ne äidit, jotka ei voi olla yhtään erossa lapsestaan, tai eivät ymmärrä miksi pitäisi olla pienestä lapsesta erossa ovat sisimmiltään niin kateellisia muille aikuisille, joiden omakin elämä jatkuu lasten teon jälkeenkin, että jaksavat jauhaa siitä miten ei ole hyväksi lapselle olla muiden hoidossa, ja vanhemmat jotka vievät lapsensa hoitoon eivät rakasta heitä ja miksi pitää tehdä lapsia jos niitä sitten pitää viedä hoitoon jne. Onneksi meitä onnekkaita keskitien tallaajia kuitenkin riittää. Lapset hoidossa, parisuhde voi hyvin ja kaikki on hyvin.
Ennen lapsen syntymää mä istuin kaikki-illat kotona ja opiskelin kielioppia, kuten yhdyssanoja. Olisi ehkä sunkin kannattanut siihen edes yksi ilta uhrata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen 34-vuotias ja ollut jo 15 vuotta erossa vanhemmistani :( Kauheet traumat.
olen 34-vuotias ja ollut jo 15 vuotta erossa vanhemmistani :( Kauheet traumat.
lapsi? Etkö ole nähnyt vanhempiasi kertaakaan tuona aikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi? Etkö ole nähnyt vanhempiasi kertaakaan tuona aikana?
mihin ikään tää sääntö muuten loppuu?
ekan kerran 3 yötä yökylässä. Sen jälkeen ollut useita kertoja useamman yön peräkkäin, 6-vuotiaana oli jo 3 viikkoa putkeen mummolassa.
Mun mielestä tuo on ihan älytön ohje, johon ei ole mitään perusteita olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivät ole saaneet koskaan kokea ehjää kiintymyssuhdetta kiintyvät kehen tahansa, oletteko ihan oikeasti nähneet näitä tilanteita/lapsia? En ota kantaa muuten keskusteluun, mutta minulla on työkokemusta lastenkodista, olen myös lto ja päiväkodissa vuosia työskennellyt, ja kokemuksen syvällä rintaäänellä olen aivan toista mieltä. Ne lapset eivät todellakaan luota kehenkään aikuiseen! Hakevat ehkä huomiota, mutta sellainen todellinen tutustuminen ja läheisyys on todella vaikea saavuttaa. Ehkäpä linjoilla on kuitenkin konkareita jotka ovat nähneet minua enemmän näitä lapsia ja tietävät kertoa päinvastaista.
että tuo ohje on aikalailla hyvä nyrkkisääntö. Pientä lasta ei pitäisi erottaa äidistä tai muusta ensisijaisesta hoivaajasta pitkäksi aikaa. Vaikka lapsi ei kiukkuaisi ja näennäisesti pärjäisi hyvin hoidossa, niin silti.
Pienellä vauvalla ei ole keinoja ikävän osoittamiseen, siksi pienelle vauvalle ero äidistä on psyykkisesti paljon raskaampi kuin isommalle lapselle, joka kuitenkin voi eroa protestoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että 1-vuotias voi olla erossa vanhemmistaan vuorokauden, 2-vuotias 2 vuorokautta jne.
Omien lasteni kohdalla olen tämän huomannut pätevän.
Mies tekee 1-2 viikon työmatkoja pari kertaa vuodessa. 3-vuotias on yleensä aloittanut kiukuttelun ja itkun kolmantena päivänä ja 4-vuotias neljäntenä. Eskarilainen on kuitenkin sietänyt koko työmatkan ikäväänsä.
Ei tuolla teorialla mitään yökyläilyjuttuja tarkoiteta. Nehän menevätkin usein niin, että lapset viedään illalla mummolaan ja haetaan aamulla pois. Ei siinä ehdi tulla liian pitkää eroa vanhemmista.
jos isovanhemmat haluaisivat luoda hyvän ja läheisen suhteen ainoaan ja kauan odotettuun lapsenlapseensa, ja ottaa hänet edes joskus yökylään, niin pitääkö minun vastata ettei käy ja vedota siihen, että rakastan lastani.
Yöllähän tarkoitus on kaiketi nukkua, miten ne isovanhemmat silloin luovat suhdetta lapseen? Kai ihmisiin tutustuminen on muutenkin helpointa päiväsaikaan? Ehtiihän lapsi yli 1-vuotiaanakin yökylään, vai onko peli menetetty sitten?
eivät ole saaneet koskaan kokea ehjää kiintymyssuhdetta kiintyvät kehen tahansa, oletteko ihan oikeasti nähneet näitä tilanteita/lapsia? En ota kantaa muuten keskusteluun, mutta minulla on työkokemusta lastenkodista, olen myös lto ja päiväkodissa vuosia työskennellyt, ja kokemuksen syvällä rintaäänellä olen aivan toista mieltä. Ne lapset eivät todellakaan luota kehenkään aikuiseen! Hakevat ehkä huomiota, mutta sellainen todellinen tutustuminen ja läheisyys on todella vaikea saavuttaa. Ehkäpä linjoilla on kuitenkin konkareita jotka ovat nähneet minua enemmän näitä lapsia ja tietävät kertoa päinvastaista.
huomionhakuista kenessä tahansa roikkumista? t.kollegasi :)
jk.ja olen muuten sitä mieltä että Bowlbyn kiintymyss.teorian múkaan tämä tunteja/kk tai vrk/vuosi on kelpo ohje asiaa pähkäileville
Mitäköhän traumoja vaikka puolivuotias saa, jos on yön mummin luona? Illalla menee ja aamulla tulee takaisin. Nukkuu yön putkeen, hereillä ollessa siis hoitoaikaa tulee noin 2h?
Vitun idiootit, paljon vaikeempaahan se on lapselle olla vaikkapa 5h illalla hoidossa, kun on kokonaan hereillä. Ei se lapsi aamulla muista, että on illallakin ollut hoidossa. Aamutoimet vaan ja heti näkee taas vanhemmat.
Meillä on lapsi ainakin ollut mummin hoidossa useamman kerran, yöllä nimen omaan. Näkee mummiaan lähes päivittäin, ihan alusta saakka on näin ollut. Kelpaa paremmin kuin oma isä, joka on kuitenkin koko ajan paikalla ja osallistuu hoitoon.
Alussa oli koliikkia ja meni tosi kauan, että yörytmi saatiin kuntoon. 2kk ja siitä eteenpäin mummi haki joskus yöksi, että saatiin nukkua ja olla virkeämpänä sitten päivällä ja muina öinä lapsen kanssa. Ja lapsi nukkui aina paremmin mummin luona.
Nyt 7kk ja harvoin on missään hoidossa, kun kerran nukkuu yönsä kotonakin. Tuolloin pienempänä muuten nukkui päiväunetkin paremmin muualla kuin kotona (siis minun kanssani lapsi kuitenkin oli).
Helpompia noi yöhoidot on kummallekin. Silloin jännitti, kun meillä oli lahjaksi saadut liput iltamenoon ja lapsi oli pari tuntia kummiensa hoidossa. Vaikka ei heitä ole koskaan vierastanut ja tuttuja ovat lapselle (joka muuten tarkkaan valkkaa ihmiset, joita ei vierasta, heitä ei ole montaa. esim. toista isoäitiäänkin vierastaa, vaikka näkee usein). Hienosti meni kuitenkin!
Paljon helpompi se on kuitenkin antaa mummille hoitoon (alle vuorokaudeksi). Yöhoito on sata kertaa helpompaa kuin päivähoito. Ja en tosiaan ole niin itsekäs, etten ikinä antaisi lastani hoitoon. Lapsella kun on muitakin rakastavia aikuisia vanhempien LISÄKSI!
Erittäin toivottu ja rakastettu lapsi on. En tarvitse lapsestani taukoa, enkä kaipaa baareihin. Mutta joskus on kiva nukkua tai keskittyä parisuhteeseen. Oliskohan tässä syy sille, että pienten lasten vanhemmat eroavat niin usein, kun ei voida antaa sitä lasta turvalliseen hoitoon vaikkapa muutamaa kertaa vuodessa, että saadaan kahdenkeskeistä aikaa puolison kanssa?
Kummastakohan lapsi kärsii enemmän; väsyneistä ja ärtyisistä, mahdollisesti riitelevistä vanhemmista vai alle vuoden ikäisenä yhdestä hoitoyöstä?
Ja tähän muuten lisään, että en ole kyllä useammaksi yöksi lasta antamassa hoitoon muutamaan vuoteen. Saa se yksi yö ja/tai päivä riittää. Katsotaan sitten kouluiässä, jos vaikka mummi haluaa viedä esim. johonkin matkalle.
että lapsen pitää olla yökylässä. Kaikki aina ajattelevat bilettämistä, ravintolailtoja yms. Meillä esikoinen oli eka kerran
yökylässä ja myös (apua) kaksi päivää, kun setä meni erittäin pienimuotoisesti nasimisiin 500 km päässä. Eipä oikein viitsitty lähtä raahaamaan sen ikäistä 12 h automatkalle. Toisen kerran reppana joutuikin heräämään ilman vanhempia 4 kk myöhemmin, kun pikkuveikka päätti syntyä keskellä yötä. Sitten menikin pari vuotta ja molemmat joutuvat aina silloin tällöin yökylään, kun vanhempien työ on sellaista, että välillä ollaan joko myöhään illalla töissä tai koko yö. Yritetään toki välttää päällekkäisyyksiä, mutta aina ei onnistu, kun on eri työnantaja. Joskus harmittaakin, että nämä "yöoptiot" menevät työasioihin, joskus tosiaan toivoisi laatuaikaa myös puolison kanssa, mutta onnistuuhan se toki illemmallakin.
Yökylä lapsille on mummola ja lapset näkevät mummoa ja ukkia muutenkin n. pari kertaa viikossa. Molemmat vierastavat vähemmän tuttuja ja osaavat jo sanoa, että on ikävä, lienevät siis täysin normaaleja.
Tämä keskustelu on mennyt aivan älyttömyyksiin. Verrata nyt lastenkodin huostaanotettuja lapsia terveen perheen lapsiin, jotka ajoittain ovat yökylässä tutussa paikassa. Kyllä noiden huostaanotettujen lasten ongelmat juontuvat paljon syvemmästä hylkäämisestä ja heitteillejätöstä kuin yökyläilystä. Aika moni kommentoija todellakin tarvitsisi sitä kuuluisaa maalaisjärkeä.
Mutta aina joskus tällaisiin törmää. Se on hyvä merkki, että lapsi haluaa nyhjätä tietyssä iässä vanhempiensa sylissä, ja toisaalta myös merkki siitä, että hän saa sitä tehdä.