LA marraskuu 2011?

Onneksi kaikki meni hyvin. Nyt vain tsemppiä kasvamiseen!





toivottelevat Lipstikka ja Ryyni rv 32+4

Onnea Neitoperho!! Onneksi kaikki meni hyvin, kuullosti tosi pelottavalta toi kertomus!!



Minni86: ne kipeät supistukset on kai kaikilla aika yksilöllisiä, mut kipeys aste on jotain "pitää kyyristyä/ puhallella/ mennä kasaan" tuntuisia fiiliksiä ainakin mulla. Ei siis mitään pikku nippailuja. Mulla itselläni myös "synnytyssupistukset" oli selvästi aaltomaisia. Eli nää ekat, ei niin kovat, joita tuli edellisessä jo rv.26? lähtien oli sellasia kouristuksia tai kramppeja jotka kesti muutamia kymmeniä sekunteja ja sit noi jotka alko avata paikkoja oli sellasia aaltomaisia. Kipu alkoi, kasvoi, kasvoi, kasvoi oli huipussaan ja laski samassa suhteessa.Ja ne oli mulla sellasia kokovartalon kipuja, tai se tunne oli sellanen et kipu "ravisteli aallon lailla koko kehon ja vyöryi yli", ei niinkään jossain paikassa tuntuvaa. En tiedä auttoiko yhtään, mut näin ;)



Taide 29+0

Ihanaa, että pikkuinen voi hyvin ja kiitos sinulle että olet jaksanut jakaa kuulumisia meidän muiden kanssa. Hassua, miten sitä voi jännittää toisen puolesta, vaikka ei tämän paremmin tunne.



Äippänen; minullakin on alhainen verenpaine ja siitä johtuvaa huimausta usein. Puhuit sydämen hakkaamisesta: tuleeko tuo tunne silloin kun huimaa vai tuntuuko jatkuvasti? Jos sydämen syke kiihtyy silloin kun tunnet huimausta, se on todennäköisesti ihan täysin normaalia. Kroppa yrittää kompensoida matalaa verenpainetta nostamalla sykettä.



Minni kyseli supistuksista. Kuten Taide sanoi, on tosiaankin ihan yksilöllistä miltä supistukset tuntuvat. Nyt näillä viikoilla se satunnaiset hieman kipeää tekevät supistukset ovat olleet kuin normaaleja kovempia menkkakipuja. Synnytyssupistukset ovat minullakin selkeitä aaltoja ja tuntuvat enemmänkin alaselässä kuin vatsan puolella. Sekin on ihan täysin yksilöllistä missä supistukset eniten tuntuvat ja niin tylsää kun tätä fraasia onkin viljellä niin kyllä sen sitten tuntee kun tosi on kyseessä. Tosin joskus sitä voi olla niin urpo, kuten allekirjoittanut itse, että menee aikaa ennen kuin älyää mistä on kyse. Itse nimittäin keskimmäistä synnyttäessäni (esikoisenihan syntyi sektiolla, joten ei ollut kokemusta supistuksista) ihmettelin alkuun, että mitähän hittoa sitä on tullut touhuttua kun selkään sattuu niin pirukseen. Kyllä se siitä sitten selkeni, että supistuksiahan nämä. ;)



Kävin muuten tänään tekemässä löytöjä paikaillisella lastenvaatekirpputorilla. Hyviä pieniä vaatteita löysin 0,50-2 euron hintaan. Nyt alkaakin kaikki tarvikkeet olla pikkuhiljaa koossa. Enää hoitoalusta vauvalle ja imetysliivit + liivinsuojat puuttuvat.



adalat 31+3

Hurjaa että jo yksi meistä on pikkuisensa saanut!

Tsemppiä paljon Neitoperhoselle ja pienelle pojalle!!

Onko muuten tietoa kuinka kauan joudutte olemaan sairaalassa?? Kun onhan tuo vauva vielä melko hento ja pienikokoinen. Toivottavasti kaikki menee hyvin!



Tiitu ja poikavauva rv 31+5

Moi!



Mä avaan keskustelun aiheesta josta koen huonoa omaatuntoa...meinaan seksi. Mulla on kadonnu kaikki into siihen tän loppu kolmanneksen aikana! Varmaan viimeksi joskus 25 viikolla on ollut aktiviteettia, mut nyt iltaisin vain nukuttaa. Mieskään ei ole tehnyt aloitetta, joten en tiedä eikö se halua, vai vaan kehtaa kun en itse ole ollut aktiivinen...Mutta koen huonoa omaa tuntoa että makkarissa ei tapahdu mitään!

Toisaalta, välillä tekee mieli, mutta silloin äijä ei ole paikalla...



Joo hullua, kun toinen ei valita asiasta niin potea huonoa omaatuntoa, mut kuitenkin...mietin välillä et pitäisköalkaa ehottelemaan, mut sillon just alkaa vauva möyriä ja potkia ja kaikki ajatukset katoaa seksistä ja menee vatsaan...olenko ainoa?



Taide "kaikesta sitä voikin stressiä rakentaa" 29+3

Moi!



Täällä hieman samoja tuntemuksia.. Haluja ei tunnu pahemmin olevan täälläkään. Välillä päivisin sitä ajattelee, että tänään teen aloitteen ja sitten kun ilta tulee ja ollaan saatu esikoinen nukkumaan olen niin väsynyt ja mahan nahkaa kiristää etten edes osaa ajatella seksiä.



Esikoista odottaessani mieheni ei loppu raskaudesta edes halunnut seksiä, jottei "töki" vauvaa päähän.. Ja kieltämättä niinä kertoina kun on puuhailtu ei se mitään helppoa ole kun maha alkaa olemaan jo niin iso.



Ja meillä Pikkis on ilta liikkuja masussa, niin se usein vie ajatukset seksistä ja kaikesta muustakin kun möyrintä masussa alkaa.



Älä ota stressiä asiasta, eiköhän tuo normaalia ole :)



Äippänen 32+1

Neitoperhoselle oikein suuret onnittelut pienen johdosta! Miten sairaalassa menee?



Eipä ole juuri seksihaluja täälläkään, ei ole oikeastaan ollut oikeastaan koko raskauden aikana. Tiedä sitten mistä johtuu, ei mulla kuitenkaan mikään valasolo ole tai mitään. Jotenkin ei vaan nappaa.



Kuinka usein teillä on neuvolat? Mulla 2 viikon välein rv 26:sta asti (pienen sf-mitan takia vai ihan normaalia?) ja se tuntuu jotenkin todella tiheältä. Vai onks se ihan normaalia?



Täällä menee pääasiassa ihan hyvin. Sf-mitta kasvaa alakäyrällä, niinkuin äidillänikin (ollaan kumpikin pitkiä, pitkillä kuulemma se on ihan ok). Mun maha on myös tosi pieni, kun vertailee netissä muihin saman viikon mahoihin. Edestäpäin ei ees huomaa, että olen raskaana. Päänsärkyä ja näköhäiriöitä mulla on myös ollut parin viikon ajan päivittäin, mutta pissi pysyy puhtaana ja verenpaineet alhaisina, niin eipä tässä raskaumyrkytyksestä ole kyse.



29+5 säikähdin myös ihan kunnolla, että lapivedet olisivat menneen, kun lähen pyörryin ja samalla jotain hulahti housuihin niin että pitkät housutkin kastuivat (yäk..). Tein sidetestin, ja side kastui vielä jälkivuodoista ihan märäksi. Soitin synnärille, että mitäs nyt ja käskivät tulla näytille. Kahdella testillä testattiin ja ei ollut lapsivettä. Pikkuisella oli muuten kaikki kunnossa, virtauksen ja istukka hyvät ja luiset rakenteet vastasivat viikkoja, mutta mahanympärys oli 2 viikkoa liian pieni. Laiheliini on siis ainakin toistaiseksi tulossa.



Ensimmäisiä tavaroitakin olen uskaltanut ostella ja tänään käytiin katselemassa pinnasänkyjä ja hoitotasoja. 2 viikon päästä alkaa äitiyslomakin!



rv 33+0.

Paljon onnea minunkin puolestani Neitoperholle!!! Toivottavasti teillä sujuu kaikki hyvin ja pieni mies vahvistuu vauhdilla. :)



Oma oloni on karmeaa selkäkipua lukuunottamatta hyvä. Kipu haittaa nukkumista ja liikkumista, mutta väkisillä touhotan menemään. Öisin herään yleensä klo 3-4 ja valvon pari tuntia. Sitten nukun vielä ehkä noin tunnin. Eli vähissä on yöunet, enkä minä edes päikkäreitä osaa nukkua, vaikka nyt sairaslomalla ollessani se olisi mahdollista. Lapset ovat vielä tämän kuukauden ajan tarhassa, joten kyllähän sitä pitäisi nyt ottaa kaikki mahdollinen lepo minkä voi... Mitenköhän sitä malttaisi?



Minulla todettiin se raskausajan diabetes ja olen nyt seurannut sokereita ahkerasti ja syönyt järkevästi. Siitä seurauksena paino on tippunut,vaikkei sitä nyt muutenkaan ole paljoa kertynyt. Ylihuomenna, eli keskiviikkona on lääkäri ja ultra, jossa sokeriasioista ja vauvan kokoa tutkaillaan. Ihanaa ja jännää nähdä vauvaa!!! Sokereista en ole huolissani - niin hyvin ovat arvot olleet kohdallaan. Toivon tietysti, että tämä "uusi" ruokavalio pitäisi nyt vauvan kasvun maltillisena. Mutta saahan nähdä...



Olette keskustelleet seksistä. Minulla ei halujen puolesta ole ongelmia, mutta en ole ollut aktiivinen ehdottelija, koska tiedän, että mieheni haluja pikkuihminen masussani häiritsee. Harvakseltaan ollaan siis touhuttu, mutta eipä se mitään haittaa. Jutellaan kyllä asiasta ja odotetaan innolla, että päästään tässä asiassa pian "normaaliin arkeen"! :D



Kotona on pienet remonttitouhut edenneet hyvin ja sisustuspuuhia vielä riittää. Siivouksista puhumattakaan... Vauvan vaatteet ovat vielä kasseissa. Niitä pitäisi alkaa pesemään ja laittamaan paikoilleen. Muutoin tavarat ovat tosiaan valmiina kahden vanhemman lapsen jäljiltä, joten kaikki on hyvällä mallilla vauvan tuloa ajatellen. :)



Synnytys on alkanut mietityttämään ja rehellisesti sanottuna huolestuttamaankin. Ei se mitään herkkua ole ollut tähänkään asti... Pitäisi jotenkin yrittää tsempata itseään positiivisempaan ajatelluun sen suhteen. Mites teillä muilla, onko synnytyspelkoa tai millaisia ajatuksia ylipäätään?



Kirpeitä syyspäiviä marrasmussujen odottajille!



Emppuli rv 32

Aika tuntuu kuluvan siivillä. Enää muutama päivä töitä ja sitten alkaa äitiysloma. Olo on ollut hyvä, vaikka kyllähän tämän mahan mukanaan raahaaminen väsyttää ihan eri tavalla kuin normaalitilassa. Vatsa on yleisellä mittapuulla aika pieni, mutta minulle tämä on iso. Koskaan aikaisemmin ei näin isoa vatsaa minulla ole ollut. Minä nukun älyttömän hyvin yöni, ainoastaan jokaöiset wc-keikat häiritsevät unta, mutta saan nopeasti nukahdettua uudelleen.



Aveena olipa kiva lukea sinunkin kuulumisiasi. Onneksi tuo lapsivesisäikähdys oli väärä hälyytys.



Seksistä on ollut juttua. Meillä ei raskaus ole vaikuttanut intoon ainakaan hillitsevästi, pikemminkin päin vastoin. Vähän tietysti hankalaa kun maha on tiellä, mutta kyllä sitä aina keinot keksii. ;)



Emppuli mietiskeli synnytystä. Minun synnytysrepertuaariini kuuluu kokemus sektiosta, käynnistyksestä ja luomusynnytyksestä, joista tuo kolmas oli nopein ja helpoin, vaikka en mitään lääkitystä ehtinytkään saada. Eikä keskimmäinenkään mikään vaikea ollut, vaikka supistukset olivatkin monta kertaa rajumpia kuin tuossa kolmannessa. Ihan luottavaisin mielin ja jossain määrin innostuneesti odottelen tulevaa. Noiden kahden alatiesynnytyksen jälkeen on ollut sellainen "voishan tämän tehdä vielä kerran uudelleenkin" -olo, joten here we go again. :)



Huomenna neuvolaan. Minulla nuo käynnit alkavat nyt sitten tihentyä eli parin viikon välein pitää alkaa ravata neuvolassa.



adalat 32+2

Tänään olin ylimääräisessä ultrassa naikkarilla kun istukka oli rakenneultrassa vielä kohdunsuun päällä takana. Siinä tuli juteltua sitten tulevasta synnytyksestä ja se mitä olin ajatellut heitti taas häränpyllyä niin että hyvin hämmennyksissä olen.



Mä siis suunnittelin meneväni suunniteltuun sektioon aikanani ja olin jo antanut itselleni siihen luvan ja vapauden yrittää "leikkiä sankaria", mutta lääkäri antoiki paljon uutta ajateltavaa.



Mulla siis takana yksi erittäin traumaattinen synnytys. Käynnistys 38+1 viikolla Hepatogestosin takia pillereillä ja 22h synnytystä, joista papereiden mukaan 45min ponnistusta, mutta oman kokemuksen mukaan lupa ponnistamiseen annettiin niin että se kesti 2h. Oksitosiinitipasta seurauksena kovat supistukset ja kivunlievityksen laiminlyönnistä johtuen, ne veivät tajun ajna välillä, tästä seurasi kohdun väsähtäminen ja imukuppiulosotto, josta seurasi kolmannen asteen repeämä, leikkauksessa parsiminen ja 3litran veren menetys ja 10 päivää sairaalassa, joista 3 katetrissa täyspuudutuksessa, kun pistivät vähän liikaa sitä ainetta. Sen lisäksi paljon muita mm. keuhkoveritulppaepäilyt ym.



Tällä historialla ajattelin, ja silloinen synnytyslääkärikin suositteli, että toinen lapsi tulisi sektiolla. No nyt tänään lääkäri sanoi että nykyään on hyvää näyttöä siitä että repeämät eivät repeä uudestaan ja sisätutkimuksen tehtyään sanoi että kaikki arvet joustaa hyvin. Hän suunnilleen "lupasi" että seuraava synnytys on paljon helpompi, nopeampi ja että repeämiä ei tulisi ollenkaan??? Sanoi kyllä että siihen ei kukaan pakota ja jos haluan yrittää niin missä tahansa vaiheessa saan viheltää palin poikki, jos alkaa tuntua että en pysty/uskalla ja sit leikataan. Lupasi myös että kivunlievityksestä huolehditaan nii että saan olla vaikka koko ajan epiduraalissa, jos haluan? Ja että koko ajan on joku mun kanssa, koska edellinen synnytys oli niin traumaattinen...Tuli niin paljon lupauksia ja uutta tietoa, että olen todella hämmentynyt!



Uskaltaako sitä lähteä yrittämään alatiesynnytystä ja luottaa siihen ettei repeä taas kappaleiksi tai pahimmassa tapauksessa saa jotain elimellisiä vammoja/kuole siihen touhuun? Ekasta synnytyksestä toivuin istumakuntoon 3kk, joten sektio, vaikkakin olisi hitaampi toipumisen suhteen, ei koskaanole niin vaikea, kun se mitä olen kokenu...mutta jos kaikki menee hyvin ni houkuttelis se normi palautuminenkin...en tiedä! Että tosiaan pohdituttaa ja pelottaa koko tilanne...



Taide ja "perätilapoika" 30+0

Täälläkin olen jo pohtinut tulevaa synnytystä. Ensimmäisestä synnytyksestä ei jäänyt mitään traumoja ja repeämiäkään ei tullut. Tosin ponnistus vaihe kesti 2 tuntia, jolloin meinasi voimat usko loppua kesken.



Taide sinulla onkin aikamoinen synnytys kokemus taustalla ja en yhtään ihmettele, että tuleva synnytys pohdituttaa ja pelottaa. Minulla oli ensimäisessä synnytyksessa koko ajan kätilöopiskelija huoneessa tukena, niin en jäänyt yksin edes miehen ruokailun ajaksi. Mikä oli minusta ihanaa kun oli joku koko ajan tukena. Toivon että nyt toisella kerrallakin kaikki menee samalla tavalla.Toivon tosin, että tällä kertaa saan itse vaikuttaa enemmän ponnistus asentoon.



Tulevaan myös olen varautunut ostamalla ensimmäiset imetysliivit, nehän täytyy olla laitoksella kuitenkin mukana.



Neuvola käynnit on täällä myös jo kahden viikon välein ja äippälomakin alkaa jo kahden viikon päästä. Nopeasti on tämä raskaus mennyt!



Äippänen ja Pikkis 32+4

Tosiaan,ei ole enää pitkä aika siihen kun vauva saapuu :) Tänään oli neuvola ja painoarvio ultra.

Ultrassa näkyi että kaikki on ok,lapsi oli jo raivotarjonnassa ja painoa oli reilut 2,5 kg.Ennusti siis hieman normaalia isompaa vauvaa mutta eipä niihin kuulemma ole aina luottamista.

Neuvolassakin tuli siis piipahdettua ja otti vaan verenpaineet ja punnitsi. Paineet oli alhaiset niinkuin aina ennenkin...

Ensi viikon jälkeen alkaa äitiysloma,sitä odotellessa :) Tuleva synnytys hieman jännittää mutta kaippa siitä selvitään! =)



Tiitu ja poika rv 33+1

Nyt on vissiin ne kuuluisat liitoskivut alkaneet! kävely sattuu,mutta oudosti pakaroiden sisään?? Sieltä vihlaisee joka askeleella, sellanen luinen kipu? Outoa...



Muuten aika hyvissä voinneissa mennään, mitä nyt öisin herään monta kertaa, joko vessaan tai sit siihen et oon hiestä märkä, varsinkin rintojen alta ja niiden välistä?? Ekan kanssa vasta maidon nousu aiheutti hikoilua!



Tää poika se istuu sitkeesti perätilassa ja potkii ikävästi tonne lonkkaluiden ja virtsarakon seutuville! Auts! Välillä potkassu johonkin hermoon niin et meni jalasta tunto!



Taide 30+5

Eipä oo tullut tänne kirjoiteltua aikoihin kuulumisia. Itse pääsin pois osastolta viime viikon perjantaina ja maanantaina päästiin siirtymään kotikaupunkiin. Päivät onkin menneet nopeasti ravatessa sairaalassa ja maitoa lypsäessä.



"Aleksi" ylitti syntymäpainonsa jo maanantaina. Kaikki on mennyt muutenkin tosi hyvin. Ylipaineessa hänen tarvitsi olla vain pari päivää ja viime viikolla päästiin eroon kaikista kanyyleista. Sinivalohoitoja täytyi antaa muutaman päivän kohonneen bilirubiiniarvon vuoksi. Syntymäpituudeksi merkittiin 40,1cm ja nyt se on jo 41,3cm ja painoakin on 1556g. Kun paino on 2kg paikkeilla olisi mahdollista saada poika kotiin. Eli kuukausi voi vielä hyvinkin mennä. Ja lämmönsäätelyn pitäisi toimia, että pärjää normaalissa huonelämmössä, sekä tietenkin pitäisi päästä nenämahaletkusta eroon. Makutippoja on jo saanut maidosta suuhunsa ja viime yönä oli saanut jo ruiskuun yhdistetyn keskostutin kautta 1-2ml maitoa. Rinnallakin on käynyt jo kolmasti, kun osoittanut imuhaluja ja yllättävän kovasti jo imenytkin, mutta tietoa ei ole onko minkä verran maitoa saanut.



Mutta tosi tyytyväinen poika on ollut. Lähes kokoajan nukkuu ja itkee ainoastaan aiheesta (kylvystä nostot palellessa, inhottavat/kivuliaat hoitotoimenpiteet ja nyt nälästä, kun ruokailujen välit on nostettu kahdesta kolmeen tuntiin). Välillä kasvoilla vilahtava hymy sulattaa kyllä sydämen, vaikka se taitaakin olla aika tahdosta riippumatonta vielä tuossa vaiheessa.



Olikohan vielä jotain muuta. Itsellä sektiohaava oli kyllä aika kipeä pitkään. Kyljellään ei pystynyt nukkumaan moneen yöhön ja voitte kuvitella millaisia oli sängystä ylösnousut, kun piti kyljen kautta nousta. Nyt onneks pystynyt olemaan jo ilman särkylääkkeitä. Mulle tuli päänsärky spinaalipuudutuksen seurauksena ja lääkäri määräs mut juomaan paljon kahvia ja kokista. Niillä onneks helpotti, niin ei tarvinnut sitten veripaikkaa selkään laittaa. Joku puhui seksistä, niin meillä raskaus ei haluja vähentänyt. Päinvastoin se oli lähes päivittäistä meillä. Ja vaikka nyt terveydenhoitaja sanoi, ettei seksi olis suositeltavaa ennen kuin jälkivuoto päättyy, niin ei siltikään eilistä pidempään pystytty pidättäytymään, kun jo tässä neljän viikon tauko takana :D



Mutta eipä tässä kait muuta. Täytyy yrittää taas muistaa kirjoitella. Ja vielä liitteenä eilen otettu kuva "Aleksista". :)

Sehän on kohta jo lokakuu! :D

Kiva on lukea teidän toisten kuulumisia ja ajatuksia. Hirmuisesti ei taida vaivoja kenelläkään olla tai johtuuko se vaan aika hiljaisesta pinosta... Mutta hyvä, jos enimmäkseen sujuu hyvin.



Itselläni on aivan kamalat selkäkivut. Issias-vaiva. Eilen tuntui jo, että en oikeasti pääse kohta kävelemään ja mietin jo, että mitäs sitten jos joudun sänkypotilaaksi?!? Se olis minulle aivan kamalaa, koska en yhtään tykkää olla paikallani.



Masu on kasvanut hurjasti ja vauva on raivotarjonnassa jo valmiiksi. Meillä olikin viime viikolla minun raskausdiabeteksen vuoksi lääkäri ja ultra. Se olikin kyllä ihana käynti! Saatiin 3D-ultrakuvaa vauvasta! Ja ihanalta tyttö näyttikin! Minun sokeriarvot ovat onneksi ihan kunnossa, eli ruokavaliolla pärjään. Vauvan koko oli 2kg. Hän siis ennättää kasvaa nelikiloiseksi, mikä ei kyllä yllätä yhtään, koska sisarukset ovat myös molemmat olleet yli 4kg. Mutta suuri YLLÄTYS minulle oli se, että me sovittiin jo synnytyksen käynnistyspäivä rv 38+4!!! Jipiiiii! Enää siis reilu 6 viikkoa odotusta. Tuntuu ihan oudolta, hyvällä tavalla! Päätinkin tuona päivänä, että nyt alan rauhoittumaan (no pojan synttärit vielä tulevalla viikolla aiheuttavat extra-hommia kotona, mutta sitten) ja valmistautumaan synnytykseen ja ajattelemaan muutenkin enemmän vauvaa. Tämän kolmannen lapsen odotus on sujunut nimittäin vähän "huomaamatta" - sitä kun ei enää ihmettele kaikkea. Hänkin on kuitenkin ansainnut ehdottomasti sen, että äiti rauhoittuu ja on valmiina suloiseen vauva-arkeen. Miten minä en meinaa vieläkään tajuta tätä, että meillä tosiaan on pian kolmas lapsi???!!!!



No mutta, tänään on sunnuntai ja ihanaa aikaa perheen parissa. Ensi viikolla valmistelen pojan synttäreitä ja viimeistelen kodin sisustuspuuhia - sikäli mikäli selkä on yhteistyökykyinen.



Voikaa hyvin!



Emppuli rv 31+6

Moikka!



Tänään oli taas neuvola. Kaikki oli hyvin ja hemoglobiinikin oli lähtenyt vihdoin nousu suuntaan nyt oli jo 109! Verenpaine on edelleen alhainen 110/67 ja siihen lisäksi verensokeri on vain 4.1 aamupalan jälkeen. Joten ihmekkös tuo, että huimaa ja heikottaa. Nyt sitten täytyy vain muistaa syödä useammin pieniä välipaloja. Ensi kerralla onkin viimeinen lääkäri käynti ja samalla näen pikkuisen ultrassa :)



Flunssa on viennyt minulta voimat ihan totaalisesti. Ensin meillä sairastui poika sitten mies ja viimeisenä sitten sain taudin minäkin. Toisaalta parempi se on nyt sairastaa alta pois kun tuo la lähestyy huimaa vauhtia.



Äippänen ja Pikkis 33+3

Ihanaa kuulla, että Neitoperhosella ja pojalla on kaikki hyvin ja vauvan paino nousee hienosti.



Aika tuntuu tosiaan menevän ihan hirveän nopeasti. Itsekkään en oikein meinaa aina edes muistaa mitkä viikot on menossa. Joutuu oikein aina miettimään kun joku kysyy. Tässä kun on niin paljon muuta tohinaa ja touhua niin ei ehdi oikein keskittymään raskauteen. Sen verran olen toki skarpannut, että seurailen päivittäin että vauva liikkuu normaalisti. Tosin tuon muistaminen ei ole ongelma kun tämä kaveri on niin vilkas liikkumaan, että ei oikein voi olla huomaamatta. :)



Neuvolassa oli kaikki viimeeksi oikein hyvin. Paineet ja hemoglobiini tuttuun tapaan matalalla. Minulle on hyvä jos yläpaine yltää yli 100:n. Vauvan tarjonta onkin sitten kysymysmerkkinä. Itse en oikein osaa sanoa miten päin tämä täällä mahassa on. Suurin osa liikkeistä tuntuu kyllä ylävatsalla ja hikka parhaiten alavatsalla, mutta kun liikkeet on lähinnä sellaista epämääräistä möyrimistä niin ihan kamalan vaikea sanoa. Terveydenhoitaja oli kyllä sitä mieltä, että ehkä perätilassa olisi, mutta varmaksi hänkään ei osannut sanoa. Onhan tässä onneksi vielä aikaa hakeutua asemiin. Toivon kyllä, että ipana ymmärtää kääntyä oikein päin jos ei jo ole.



adalat 33+2

Kylläpä aika hurahtaa, 1.10. alkaa äitiysloma :)

Todella omituiselta kyllä tuntuu jäädä vaan kotiin, viimeksi sellaista ylellisyyttä nautin 7 vuotta sitten. Varsinkin, kun vauvaa ei vielä ole, yksin haahuilu tuntuu varmaan hassulta. Onneksi kuopus pääsee koulusta joka päivä jo klo 12.30 niin saan seuraa :) Ja onhan mulla onneksi koira seurana ;)

Neuvolassa olin viimeksi 1,5 vkoa sitten, siellä kaikki ok. Vauvan tarjonnasta ei terkkari saanut käsikopelolla täyttä varmuutta, vaikka itse olen ollut sitä mieltä jo pitkään, että peppu punkeaa tuossa ylhäällä ja pää jäytää alapäätä :/ Hikkakin tuntuu niin selvästi alhaalla ja terävät kantapäät tuossa sivussa ylhäällä, että olin raivotarjonnasta melko varma. Terkka halusi kuitenkin varmistaa asian aataminaikaisella ultralaitteella ja sehän tietenkin sopi :). Pää siellä siis oli kuin olikin alhaalla :) Paljon muuta kuin se ja sydämen syke siellä ei sitten näkynytkään, oli niin vanha masiina. Täytyy nyt vaan toivoa, että vauveli myös pysyy niin päin loppuun saakka, jumpat on vaan välillä niin rajuja että ties missä solmussa herra siellä on :) Välillä tekee ihan mieli huutaa kivusta kun terävä kantapää tai nyrkki kaivautuu kylkiluihin ja pylly yrittää tulla vatsanahasta läpi :/ Ja sukkapuikot tökkii alapäätä, auts :/



Kovasti on kasvanut Neitoperhosen vauva, söpö poika! :)



Jaksamisia kaikille ja hyvää äitiyslomaa sitä aloitteleville!



Lipstikka ja Ryyni rv 34+5

Tosiaan,vielä olis muutama päivä koulua käytävänä. 6.10 alkaa mulla äitiysloma.

Pyörällä polkeminen alkaa olemaan jo melko tuskaista hommaa mutta pakkohan se on päästä koulussa käymään :D

Tänään ajattelin hieman alkaa kattelemaan pestäviä vauvanvaatteita kun on aikaakin koska joudun olemaan kotona koiran ollessa kipeä :/

Mieskin lähti kahden yön mittaiselle melontareissulle,niin on yöunet jääneet vähiin kun ei ilman ukkoa osaa nukkua :D

Olo alkaa olemaan jo melko turhautunut ja odottelen jo kovasti että vauva syntyisi...Mutta jospa nämä viikot menisi nopeaa ja saisi vauvelin kohta syliin :)

Eli siis pyykin pesuun lähtee tämä akka..

päivänjatkoja mammoille :)



Tiitu ja poika 33+6

Neuvolassa eilen käyty ja kaikki vaikutti hyvältä! Terkka luki koneelta pelkopolin lääkärin selostuksen käynnistäni siellä viikko sitten ja sanoi ettei ole kenenkään lääkärin kuullut koskaan paneutuvan näin hyvin potilaaseen! Tuntui hyvältä! Tänään kyseinen lääkäri vielä palaa soittaen minulle, kun s-postilla kyselin hieman lisää tosta tulevasta synnytyksestä, tai lähinnä siitä, miten hän voi varmistaa että kaikki minulle lupaamat asia toteutuu, kun ei itse kuitenkaan ole töissä silloin!



Poika on kääntynyt raivotarjontaan, mikä mahdollistaa myös ton normi synnytyksen, jos siihen haluan lähteä...perätilasta en meinaan näillä arvilla lähde pusaamaan;)



Painoa oli tullut aika reilusti n.800g/viikko, mut edellisessä välissä oli tullu 140g/viikko, joten tasausta ehkä siihen...ja olen vielä -2kg, esikoisesta samassa vaiheeessa;) nyt tullu viikolle 32 n.10kg...ja herkkuja on menny;)



Rautaa pitäs alkaa syömään, mut muuten homma hyvällä mallilla!



Voikaa hyvin!

Taide ja poika 31+3