LA marraskuu 2011?

Toivotaan, että pikkuinen pysyy vielä yksiössään muutaman viikon ainakin. Juuri tässä pari päivää sitten mietin, että ei mene kamalan montaa viikkoa kun täältä saa alkaa lukemaan ensimmäisiä vauva uutisia, mutta ei nyt ihan vielä! Varmasti tosi tylsää sinullekin siellä sairaalassa maata, mutta kovasti jaksamista ja tsemppiä!



Minni86; meillä ei ole ultrattu rakenneultran jälkeen eikä ultrausta ole tiedossa ellei jotain ihmeellistä, kuten esim. epäilyä vauvan virhetarjonnasta, tule ilmi neuvolakäynneillä. Lääkärineuvolassa viikolla 28 lääkäri arvioi käsikopelolla painoksi n. 1kg. Tämä lääkäri on ainakin aikaisemmilla kerroilla osunut kohdallani tosi lähelle oikeaa antaessaan arvioita syntymäpainosta viimeisellä lääkärikäynnillä.



Töitä ei ole enää paljon jäljellä. Taidanpa jaksaa sittenkin olla ihan loppuun asti taas töissä. Pitäisi minunkin kartoittaa vähän noita vauvanvaatevarastoja ja katsoa jos jotain tarvitsee hankkia lisää. Jotenkin sitä on vain asennoitunut niin, että se vauva syntyy "joskus myöhemmin" ja vaikea uskoa, että minullakin paukkui tänään jo viikot 30+0.



adalat

Tulin pikaisesti, kun lueskelin näin myöhäsellä tässä viestejä, toivottamaan sinulle neitoperhonen paljon tsemppiä ja jaksamista!! Olen myös itse kokenut usean viikon sairaalassa makoilun raskaana ollessani ja heti nousi tunteet pintaan kun luin tekstisi! Ainut neuvo jonka voin sinulle antaa on että älä lueskele netistä mitään aiheeseen liittyviä juttuja/kauhukertomuksia (joka lähtöön riittää) vaan pidä ajatukset positiivisena. Sillä säästyt monelta turhalta murehdinnalta, jotka joka tapauksessa turhia, mutta jotka kasvavat suuriksi sairaalahuoneen seinien sisäpuolella. Kaikkea hyvää ja jaksamista sinulle ja pikkuiselle! Kirjoittele kuulumisia meille!



T: Elviira

Ajattelin taas kuulumisia laitella. Eli täällä nyt ei ole mitään kovin ihmeitä tapahtunut. Tippaletkuista pääsin ainakin toistaiseksi eroon, kun antibiootit vaihtu suun kautta annettaviin. Oikeastaan ainut muutos on nyt ollut se, että lapsivedessä on ollut hieman verta, mut siitä ei kuulemma ole mitään haittaa. Lisäksi välillä alaselkää ja -vatsaa jomottelee menkkakipujen kaltaisesti, mutta sitäkin vaan seuraillaan, kun eivät ne esiinny just supistusten yhteydessä.



Niin ja eilen muuten alkoi rinnat oirehtimaan. Ihan kuin rupeis maidon tuotanto käynnistymään pikkuhiljaa tai jotain, sillä eilisen aikana rintoja alkoi jomottamaan useita kymmeniä kertoja sellaiset puol minuuttia kerrallaan. Muistelisin, et samalta tuntui usein, kun esikoista alkoi imettämään ja maito alkoi herumaan. Maitoa ei kuitenkaan ole vuotanut ollenkaan rinnoista.



Hoitohenkilökunta on onneks ihanaa ja antoivat miehen nukkua viime yön viereisellä pedillä, kun olen nyt yksin tässä kahden hengen huoneessa.

Kauhea tilanne neitoperhosella! Oikeen tuli kyyneleet silmiin kun luin nuita sinun kirjoituksiasi! Ei varmastikkaan ole helppoa maata sairaalassa ja miettiä vain sitä että mitenhän kaikki menee. Toivotaan että vauva pysyisi masussa vielä hetken aikaa! Täällä ainakin toivotaan että kaikki menee hyvin, ja varmasti meneekin! Olet hyvissä käsissä siellä! :)



Kieltämättä nyt tuli itsellekkin sellainen olo että nyt kannattaisi varmaankin alkaa valmistautumaan henkisesti vauvan tuloon ja siihen että turhaa suunnitella mitään aikataulua ja ohjelmaa kodin laiton suhteen tai ylipäätänsäkkään minkään muun kuin sen että muistaisi ottaa rennosti! Minulla kun on tapana aina suunnitella kaikki ennalta jne.. Mutta tässä pitäisi muistaa se että vauva voi tulla ihan millon vain!



Mutta meidän kuulumisia: Täällä on mennyt hyvin! Rautakuuri jatkuu ja sokerirasitustesteissä kävin mutta onneksi siellä ei ollut mitään normaalista poikkeavaa! Kivuttomia supistuksia on nytten ruennut tulemaan aika paljon, etenkin iltaisin. Vauvan liikkuu aika paljon ja muljahtelee välillä tosi kovasti mutta esimerkiksi potkut eivät enään ole niin kovia kuin aikaisemmin. En tiedä mistä se johtuu. Onko muilla näin?

Täällä on edelleen kova pesänrakennus vietti päällä! Ja nyt on kuvioon tullut se että jos kaikki ei tapahdu nyt ja heti, suutun! :D Miehelläni on kyllä kestäminen! :D



Aurinkoista sunnuntaita ja jaksamisia neitoperhoselle!



-Janssku ja poitsu rv 29+3

Neitoperhoselle ja vauvalle paljon tsemppiä! Toivottavasti vauveli vielä hetken pysyisi kohtukodissaan, jokainen päivä on plussaa!



Oma vointi on yleisesti ottaen hyvä, pitkän kävelyn tai työpäivän jälkeen hieman supistelee kivuttomasti mutta ikävän tuntuisesti. Täytyy nyt vain yrittää ottaa rennosti ja tehdä lyhyempiä työpäiviä, sijaisen saan onneksi jo ensi viikolla avuksi. Jonkin verran pitäisi vielä jaksaa käydä töissä, vajaat neljä viikkoa ennen kuin äitiysloma alkaa. Huh,onpa enää vähän jäljellä kun oikein miettii!

Vauva muljuu ja punkee välillä todella ikävän tuntuisesti, ihan kipeä kohta jää nahkaan monesti pitkäksi aikaa :/ Ja potkii niin kovaa että vatsa heiluu :) Hikkaamaan on myös kova tämä poika.



Kauniita syyspäiviä kaikille, nauttikaa masuistanne kolotuksista huolimatta!



Lipstikka ja Ryyni rv 31+5

Ajattelin taas laitella kuulumisia, kun tuossa lääkäriä tapasin pitkästä aikaa ja ultrattiin. CRP-arvo oli noussut eilisestä 7:stä 12:een, mutta se saattaa johtua myös siitä saamastani kortisonista, joten jatketaan vielä antibioottia suun kautta ja otetaan crp-arvot joka aamu. Jos tarvetta, niin sit aletaan seuraamaan kahdesti päivässä ja vaihdetaan antibiootti takaisin suonensisäiseen. Lääkärin mukaan crp:n noustessa jonnekin 50:n tietämille, ruvetaan harkitsemaan sitä käynnistystä.



Lapsivesi oli selvästi vähentynyt viime torstaista. Viimeksi lääkäri löysi sieltä 2,5cm "lätäköitä", mutta nyt enää 1,5cm ja kaikki lapsivesilätäköt tuntui olevan napanuoraa täynnä. Täytyy toivoo, ettei nyt ihan kokonaan loppuis. Kohdunkaula oli lyhentynyt n. 4cm:stä 2,3cm:een. Et selvästihän siellä jotain on tapahtunut. Varmaan se lapsiveden punertavuus liittyy noihin kohdunkaulan muutoksiin.



Lääkäri nyt kovasti toivoi, että kun vielä edes sen viikon pysyis mahassa. Se raskausviikolle 32 pääseminenhän olis se suurin tavoite kuulemma, mutta jokainen päivä on kuitenkin tärkeä, minkä saa mahassa vielä kasvaa. Vähentää aina noiden komplikaatioiden riskiä.



Eli makoilu jatkuu edelleen.

Sateinen tiistai aamu yllätti totaalisesti kun aamulla petasin esikoisen sänkyä ja yllättäen sainkin lähteä vessaan oksentamaan. Onko muilla tullut tässä vaiheessa tällaisia yllättäviä pahoinvointeja?? Itselläni viikkoja on nyt 30+4... Vointi on muuten hyvä, mitä nyt verenpaine on edelleen liian alhainen mistä johtuu ajoittaiset huimaamiset. Supistuksia on alkanut olla päivittäin, mutta ei ne vielä ole kipeitä ollut ajoittain kylläkin aika napakoita. Kaupassa ollessani näin aivan ihanan body/potkari/ housut yhdistelmän mikä oli ihan pakko Pikkikselle ostaa.. Hieman harmittaa ettemme silloin rakenneultrassa saanet tietää vauvan sukupuolta kun ihan pikkuisetkin vaatteet on niin suunnattuja joko pojalle tai tytölle. Tänään en löytänyt edes sukkahousuja mitkä eivät olisi olleet joko vaaleanpunaisia tai vaaleansinisiä. Onneksi löytyi tuo vaate yhdistelmä mikä piristi kivasti mieltä kauppareissun päätteeksi

Neitoperhoselle ja pienelle toukalle edelleen toivotan jaksamista! Vähän huono juttu, että lapsivesi on käynyt noin vähiin ja kohdunkaula noinkin selvästi lyhentynyt, mutta toivotaan, että pikkuinen pysyy vielä useamman päivän tai jopa viikon yksiössään.



Äippänen oli joutunut yllättävän pahoinvoinnin uhriksi. Itselläni ei varsinaista pahoinvointia ole ollut sitten alkuöklötysten, mutta välillä meinaa tulla ryynit suuhun jos kyykkii ja joskus tuntuu, että oksennus ei silloin ole kaukana. Muutenkin alkaa taas olla ihan sama mitä syön tai juon närästys on ihan kamalaa, vaikka sitten pelkkää vettä joisin.



Sain sitten inspiraation käydä läpi vauvanvaatevaraston ja kyllähän tässä ostoksille "joutuu". Pitänee käydä kartoittamassa paikallinen lastentarvikekirpputori kun kaikkea ei viitsi uutenakaan ostaa.



Onko muuten kukaan harkinnut käyttävänsä kestovaippoja tulokkaalla? Itse olen kestoillut aikaisempien kanssa ja nytkin sitä vakavasti harkitsen. Pitää vaan vaippavarastokin uusia kun mitään ei ole jäljellä enää. Sormet syyhyten olen surffaillut "muutamalla" vaippasivulla ja runsasta on tarjonta.



adalat 30+3

Kiitoksia kaikille tukijoille. Täällä ollaan edelleen yhtenä kappaleena. Henkinen jaksaminen on ollut välillä koetuksella. Eilen aamusta olin aika itkuinenkin. Tunteet käyvät täällä aikamoista vuoristorataa. Niin paljon kuin sitä toivookin lapselleen parasta, niin yhtä aikaa sitä on täysin kypsä tähän makaamiseen ja toivoisi, että jotain edes tapahtuisi. Toisten synnyttämään lähdöt ja käytävältä kuuluvat vauvan itkut eivät ainakaan helpota sitä. Sitten vielä tuntee huonoa omatuntoa, että ajatukset ovat välillä tällaisia. Ja sen tietää, että kyllä sitä syyttäisi itseään näistä ajatuksista, jos lapselle tulisi jotain komplikaatioita liian aikaisen syntymän vuoksi. Lisäksi mieltä painaa ikävä esikoista, lemmikkejä ja kotia ylipäätään. Täällä pitäisikin olla terapiaeläimiä, joita saisi ikävissään rapsutella, kun ei ole omat lähellä, eikä oma vauva vielä sylissä paijattavana. Että tällaiset ovat fiilikset viikon sairaalassa makoilun jälkeen.



Eilen tosin sit iltapäivällä alkoi yllättäen pistämään oikealle puolen vatsaan. Ihan kuin joku yrittäisi tökkiä sinne sukkapuikkoa. Hoitajakaan ei osannut sanoa mistä johtuisi ja ite arvelin, että jos muksu sattuisi jotain kohtaa pahasti painamaan, kun sillä alueella liikuskelikin silloin. Mutta kun ei se kipu mennyt tunnissa ohi, vaan yltyi ja minuutinkin aikana kerkesi aina koventua ja vuoroin hieman helpottaa, niin lääkäri sitten halusi testata varuulta supistusten estolääkettä. Ja niinhän siinä kävi, että puolessa tunnissa lääke autto kipuihin. Eli jonkinlaisia supistuksia ne ilmeisesti sitten kuitenkin oli. Yllätti vaan, että miten nopeasti ne yltyivät. Sain vielä toisen puolikkaan tabletin parin tunnin päästä, kun niitä ei-kipeitä supistuksia oli vielä kymmennen minuutin välein. Illalla nekin olivat enää satunnaisia ja yöllä en havahtunut yhteenkään.



Että saa nyt nähdä alkaako noita kipeitä supistuksia tulemaan nyt useamminkin vai kuuluivatko ihan yksittäistapauksiin. Ja että kuinka kauan noita supistuksia onnistutaan lääkkeellisesti siirtämään? Mutta täällä siis jatketaan makoilua ja yritetään kaikin keinoin pitää mieli korkealla, vaikka vaikeaa se onkin.



Neitoperho rv 29+4

Toivottavasti Neitoperhosen vauva pysyisi vielä hetken masussa!!Tsemppiä siis teille!

Itse kävin eilen neuvolassa ja sain hommattua tukivyön kun on meinannut tuota selkää niin pahasti juilia ja myös maha painaa jo melkoisesti. Myös saimme ajan painoarvio ultraan ja sitten juteltiin alkavasta synnytysvalmennuksesta johon me ajateltiin kyllä miehen kanssa mennä kun eka lapsi kuitenkin kummallekin =)

Kaikki oli kohallaan,ei näkyny pissassakaan enää leukkareita!

Supistellut on aina välillä mutta ei enää niin pahasti mitä silloin kun oli se emätintulehdus.

Joko teitä on alkanut kyllästyttää tämä odottaminen? ainakin minua jo alkaa hieman kyrsiä,koska nuita kipuja on ja sitten haluaisi jo paijaamaan vauvaa! :)Mutta tottakait vauveli saisi pysytellä vielä muutaman viikon masussa ettei tule sitten mitään ongelmia!

Päätettiin myös tuon minun ukon kanssa mennä naimisiin samalla sitten kun ristiäiset pietään!! Että luultavasti aika pienimuotoiset häät tulossa,mutta en olekaan koskaan tahtonut mitään megahäitä joihin tuhlaantuu tonneja paljon! Mutta kirjoittelempa taas kuulumisia myöhemmin taas kun neuvolassakin pitää alakaa ravaamaan kahen viikon välein!!



Tiitu ja poika rv 30+6

Neitoperholle paljon jaksamisia ja tsemppiä!!! Mullakin tulisi esikoista kauhea ikävä, jos joutuisin makaamaan sairaalassa noin kauan! Kai hän pääsee sua katsomaan usein? Karvasia kavereita ne ei varman mielellään sairaalaan päästä vaikka kisun kainalossa olisikin kiva torkkua;)



Adalat kyseli kestoista... mä olen ajatellut kestoilla, tai osakestoilla, kuten ekankin kanssa. Meillä oli aina yöllä tavis vaippa kun pissasi niin paljon että Ronja ja Roopen tuplaläppä (jota kehutaan pitäväksi yö-vaipaksi) oli päivisin normaalikäytössä;) Nyt olen hamstrannu ImseVimsen flanelletteja lisäimuilla ihan alkuun ja sit on s-kokosia sisävaippoja villahousujen, villakuorien ja Pul-kuorien kanssa. Haluisin opetella harsojen käytön, kun niitä en ekalla kokeillu ja oon innostunu erilaisten villahousumallien kutomisesta;)Että joo kyllä aattelin kestoilla.



Mä en vielä kaipaa vauvelia ulos masusta. Nautin kaikin tavoin siitä möyrinnästä mitä mahassa tapahtuu ja niistä rauhallisista hetkistä kun esikoisen on saanu nukkumaan ja voi ottaa kupin teetä ja kutimet esille ;) Tiedän että sit kun vauva syntyy nii kutomiset jää kyllä aika vähään! Kuten myös ne rauhalliset hetket;)



Täällä muuten ihan kivasti menee, mitä nyt selkäkipua ja supisteluja ja uupumista, mut kaikki kuuluu kuvaan;)



Taide 28+2

Vaikka musta ei ole usein kuulunut, olen käynyt yhä useammin kurkkaamassa mikä on Neitoperhon tilanne. Sairaalassa makaaminen syö kenen tahansa mielenterveyttä, toivon sulle kovasti jaksuja!



Täällä ainakin on yksi joka on ihan kypsä tähän odottamiseen, ollut jo pitkän aikaa. Vaikka päivät on vielä täynnä tekemistä kun käy töissä ja aika kuluu nopeasti niin tää raskaus ei vaan etene! Tykkään käydä paljon kirpputoreilla ja vauvalla oli jotakuinkin kaikki tarvittava vaatetavara esikoisen jäljiltä mut nyt on homma lähtenyt ihan lapasesta! Ostan kaikki vastaantulevat edulliset hyvännäköiset vauvanvaatteet, eli EUR 0,20 - 1,00... Eihän se kalliiksi tule, mut kun kohta ei mee kaapin ovet kiinni! Manducakin löytyi kirpparilta, sähköisen rintapumpun ostin huutonetistä, kantoliinoja taitaa olla kolme erilaista... jopa Bumbo-tuoli tuli ostettua kun löysin muutamalla eurolla... Eli kaikki vähemmän tarpeellinen ja tarpeetonkin alkaa olla kasassa. Jopa vaippoja tuli ostettua kasapäin kun lähikauppamme tyhjennettiin remontin takia ja kaikki vaipat myytiin pois -30-50%. Että tervetuloa vauva tänne kakkaamaan, valmiina ollaan!



Joku kysyi kestoilusta, tällä kertaa ei aio ruveta siihen ollenkaan. Esikoisen kanssa yritin, monella eri vaippamerkillä (ei villahousujuttuja vaan AIOja ja tasku- sekä kuori+sisä-versioita) mutta ei oo mun juttu. Meillä ne vuosivat tämän tästä, ja jos laitoit niin paljon lisäimuja ettei vuotanut niin vaipasta tuli niin paksu että vauvan jalat törröttivät eri suuntiin eikä reppana olisi päässyt kääntymään lattialla vaikka olisi yrittänyt. En ole kestokokeiluuni sinänsä pettynyt, ensin tuskailin kun sijoitin vaippoihin (uusiin ja käytettyihin) lähes EUR 200,00, mutta sain niistä melkein omani pois kun myin ne huutiksessa. Kestoista Kushies ultra AIOt olivat mun lemppareita, ne pitivät parhaiten eivätkä olleet miehellekään liian vaikeita. ;)



Tässähän tätä, jospa jatkaisi taas töitä...



Mutsi82 + minityyppi 30 + 0

Täällä ollaan edelleen vauva masussa. Eilen oli ultra ja painoarvio oli 1340g. Lapsi vettä oli ihan mukavasti, vaikka sitä joka päivä lorahteleekin. Kohdunkaula vaikutti olevan vielä hyvin kiinni ainakin noin vatsan päältä ultrattuna, joten lääkäri lupaili, et mut siirrettäis maanantaina takaisin omaan keskussairaalaan, jos tilanne ei tästä mitenkään muutu.



Pariin otteeseen jouduin eilen ottamaan supistuksien estolääkettä, kun supistukset muuttuneet vähän napakoimmiksi. Ei ne varsinaisesti kipeitä oo, mut nipistelevät vähän kohdunsuun tienoilla. Ja jännää on, et ne saa välillä mun oman sykkeen nouseen, kuumotuksen nouseen kasvoille ja pistää hengästyyn/puhalteleen. Vähän kuin olis ollu löylyissä liian pitkään. Vähän niistä voi tulla sellainen huimaavakin olo. Ja eilen niitä oli melkein koko päivän n. 20min välein. Onneks kuitenkin lääke harventaa ja lieventää niitä.



Et pitkä viikonloppu ois vielä edessä. Mutta nyt on alettava ottaan vauvalta sydänkäyrää, joten lopeteltava taas vaihteeks.



Neitoperho rv 29+6

Huomenia kaikille! 30.s raskausviikko alkaa, hauskaa;) Viime päivinä on tullu illalla aika kovia supistuksia. Ei aaltomaisia vaan sellasia et koko vatsaa särkee ja kävely pitää hidastaa mateluksi, lähes hiipimiseksi! Oli hauska kävellä junalta kotiin ku piti kokoajan hidastaa vauhtia ja katella muka näyteikkunoita;)



Aamuisin on hyvä olo, mut iltaisin tuntuu et koko vatsa räjähtää, ihan kun se olis venytetty äärimmilleen, vaikkei kukaan "jumppaakkaan" sillä hetkellä sisällä? Ihan ylhäältä ihan alas asti...johtuiskohan kohdun kasvamisesta? Onko muilla kokemuksia?



Neitoperholle kaikkti tsemppi ja voima kestää tota makaamista! Toivotaan et muutama viikko menee nopeesti ja pääsette "hyville viikoille" ja saat luvan nousta ja antaa vauvan syntyä!



Taide 29+0

Heippa!



Tänään oli taas neuvola. Pikkiksellä masussa kaikki hyvin, mikä olikin pääasia. Itselläni hb edelleen laskusuunnassa vain 102. Verenpaine oli hiukan noussut nyt se oli 108/65.



Edelleen jatkuvan huimaamisen takia ja siinä sivussa tuntuu että sydän hakkaa hurjasti otettii verikokeissa kilpirauhasen, verensokerin ja hb:n arvot. Nyt niitä sitten saa odotella muutaman päivän. Jos kaikki arvot on normaaleita niin neuvolasta ei soiteta ja nyt sitä toivotaan. Seuraava neuvola kerta onkin jo kahden viikon kuluttua. Nopeasti on tämä raskaus hurahtanut!



Taide80: Itselläni myös iltaisin tuntuu, että vatsa repeää. Nahka tuntuu repeävän, toistaiseksi öljyäminen on hiukan helpottanut oloa. Voipi olla kun masu tästä vielä kasvaa, ettei öljykään enää loppua kohden auta.



Neitoperholle tsemppiä!!



Äippänen ja Pikkis 31+3

1475g painoinen pikku prinssi syntyi tähän maailmaan tänään klo 8.28 kiireellisellä sektiolla.



Eilisen olin joutunut tiuhaan syömään niitä supistuksia estäviä lääkkeitä, eikä ne tahtoneet auttaa, vaan supistukset olivat jo jokseenkin kipeitä. Yöllä sit laittoivat tippuun supistuksen estolääkkeen suonensisäisesti, mutta eihän se mitään auttanut... Kolmen aikaan yöllä kivut oli jo tosi kovat ja supistuksia tuli muutaman minuutin välein.



Lääkäri sitten tutki mut. Sormelle auki ja sentti kanavaa jäljellä ja siitä siirrettiin suoraan synnytyshuoneeseen. Kivut oli niin kovat, että sain ilokaasua, mutta eipä sekään juuri mitään auttanut. Muuta eivät voineet siinä vaiheessa antaa, ku illalla oli puol ysiltä laittaneet mulle sen verenohennuslääkkeen ja se estää epiduraalin 12tunniks.



Vauvan sydänäänet kuitenkin laski aina kovasti supistuksien aikana, jolloin lääkärit tuli siihen tulokseen, että tehdään kiireellinen leikkaus. Puolen tunnin päästä olinkin jo leikkaussalissa valmisteltavana spinaalipuudutusta varten. Ulosotto oli kuulemma hankala. Ja jotain ongelmia osasin epäilläkin, kun siinä meni niin kauan ja lääkäri ähis kuin olisi salilla treenannut. Ongelmat johtu siitä, et lapsen pää oli ollut jo syvälle laskeutuneena pidempään ja olivat lisäksi joutuneet tekeen leikkausviillon jostain kohdun paksusta kohdasta. Joutuivat tosin sit tekeen t-mallisen viillon eli poikittaisleikkauksen lisäksi sentin korkuisen pystyviillon, jotta saivat vauvan ulos.



Mutta on vauvalla kuitenkin kaikki hyvin. Mustelmia sillä oli kädessä ja päässä johtuen tästä rajusta synnytyksestä, mutta onneks ei kärsinyt siitä sen enempää. Itsestään hengittelee, eikä ole ainakaan vielä tarvinnut hengityskonetta tai lisähappea. Siellä se kölli sinivalolampun valossa, kun hoitaja käytti mua siellä hakiessaan mut heräämöstä. Jälkisupistukset ovat olleet aika kipeitä, mutta tavoitteena olis päästä vielä liikkeelle tänään niin, että pääsis pikkuista kattoon pyörätuolilla illalla. Huomenna olis tavoitteena aloittaa kenguruhoito, jos vauvan vointi sen sallii, sekä aloittaa rintamaidon lypsäminen.



Neitoperho (vielä aamulla rv 30+2 ja nyt onnellinen poikavauvan äiti)

Voi ei! Siis niin hellyyttävä tuo kuva että eihän tässä voi muuta kuin vääntää kyyneliä!



Hurjasti onnea pikku pojun johdosta! :)



Ja onneksi kaikki on hyvin! Saat kyllä kirjoitella tänne kuulumisia jatkossakin useasti! :)



Miten kauan poika joutuu olemaan tuossa kaapissa?

Millainen olo sinulla on tästä kaikesta?



Todella "omituista" ajatella että yhdellä meistä marraskuun odottajista on jo vauva ja saa silittää pientä vauvvaansa.



Tsemppiä sinne teille! Olemme hengessä mukana täällä! :)



-Janssku ja vaavi 30+4

Voi hyvänen aika sentään!!!!!!!! Siinä se nyt köllöttää poitsu joka on pitänyt monen ihmisen jännityksessä. Ihan henkeä pidätellen luin viestisi.....Paljon Onnea suloisen vauvan äidille! Lopputulos täydellinen kaiken koettelemuksen jälkeen! Hienoa että saat pojun jo huomenna iholle...sitä odotellessa : ).



Toivoo. Elviira

Paljon paljon onnea!! Hienoa että kaikki on mennyt hyvin ja saat pienokaisen jo huomenna syliin.



Äippänen

Aivan ihana kuva!!! Hienoa että kaikki kuitenkin meni näinkin hyvin!! Laitahan pojan kuulumisia aina kun jaksat.



Taide muulla on ollut sellaisia supistuksia jo viikolta 28 tai 29 että ei niinkään kipeitä mutta ihan koko vatsan alueella että pitää ihan tosissaan hiljentää vauhtia ihan väkisin koska ei yksinkertaisesti pääse eteenpäin kun niin kiristää.



poika on laskeutuneena ollut jo pitkään mikä kyllä on helpotus kun toi hengittäminen kävi yllättävän työlääksi. Tosin kävely on nyt aika ankkamaista. XD Huimannut on joitain kertoja varsinkin aamulla jos on oikein väsynyt. Niin ja pyllyänsä tämä puskee kylkiluihin niin että maha on ollut tänäänkin kipeä.



mites onko muilla suppareita. Niin ja voisiko joku kertoa että millaiset ne kipeät supistukset ovat tai siis että iltä ne tuntuu. onko se särkyä jossain vai vihlontaa vai pistelyä??



Minni ja poju rv 32+5