Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Antakaa yksikin kestävä syy, miksi pitäisi hankkia lapsia?!
28.01.2010 |
Ystävien perheytymistä nyt muutaman vuoden seuranneena en oikeasti keksi lasten hankkimisesta yhtään hyvää puolta. Arki heittää lapsen syntymän jälkeen totaalisen häränpyllyn, parisuhde saa kivasti "väriä" kun molemmat väsyneenä ja stressaantuneena riitelee vähentyneestä vapaa-ajasta ja sen tasapuolisesta käytöstä ja lapsi tuo mukanaan myös kamalat paineet siitä että pitäisi olla sitä tai tätä ja asua niin tai noin ja tehdä tavalla tai toisella. Koska niin vain lapsiperheen kuuluu tehdä.
Apua, miksi kukaan vaapaaehtoisesti ryhtyy moiseen?
Kommentit (106)
[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 14:42"]
Tuo kohta 2 on ihan liian abstraktia arvailua, mistä sulla ei ole oikeasti hajuakaan, mitä ne asiat on, että voisit järkevästi sanoa noin.
[/quote]
On totta, että harvoin meillä on käytettävissämme täydellistä tietoa päätöstemme perusteeksi. Tästä ei kuitenkaan seuraa, etteikö järki olisi hyödyllinen päätöksentekotyökalu, jota kaikki kyllä käyttävät perheen perustamista suunnitellessaan. Vai väitätkö todella, että ihmisen on normaalia sännätä raskauteen miettimättä yhtään, olisiko hänelle kivampaa ilman lasta vai lapsen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no, jos mulla ei olis lapsia, mulla ei olisi mitään. Näin mä ajattelen ja tunnen. Ja juu, ei oo aina kivaa, eikä saanu vuosiin nukkua, ei jää pareisuhteelle aikaa ja sitä kaikkea, totta. Mutta silti.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 15:44"]
Niin no, jos mulla ei olis lapsia, mulla ei olisi mitään. Näin mä ajattelen ja tunnen. Ja juu, ei oo aina kivaa, eikä saanu vuosiin nukkua, ei jää pareisuhteelle aikaa ja sitä kaikkea, totta. Mutta silti.
[/quote]
Me olemme niin erilaisia me naiset. Saamko kysyä, että mitä omaa sinulla on? En kysy vittuillakseni, vaan ihan kiinnostuksesta. Eikö sinulla todella ole muuta kuin lapset?
Olen miettinyt aivan samaa...mun mielestä lapsen hankkiminen on todellaa itsekäs teko! mielestäni se on vaan väärin hankkia tähän ei ainakaan parempaan menevään maailmaan lisää lapsia,jotka joutuvat jäämään meidän jälkeen kärsimään tänne!!
Siis seurata ihmisen kehitystä täysin avuttomasta rääpäleestä ajattelevaksi ja itseään verbaalisesti ilmiasevaksi olennoksi. Mutta mä pystyn kyllä seuraamaan tätä ystävienikin lasten avulla. En tartte siihen omaa testilabraa.
t. ap
Loistava tilaisuus seurata ihmisen yksilönkehitystä aitiopaikalta. Sitä, miten mahtavan tehokkaat refleksit vastasyntyneellä on, miten vauvan havaintokyky ja komunikaatio kehittyy, miten liikkeelle lähteminen etenee jne.
Pikkulapsen ajatustavan kehityksen seuraaminen (ja sen tuottamat yllätävät johtopäätökset ja muut ajatukset). Kielen, sanaston ja keliopin kehittyminen.
Meillä vanhempi on vasta 6 v, joten matka on vielä pahasti kesken.
Toi on vähän sama, kuin jos puhutaan vanhuudesta ja kuka hoitaa lapsettoman silloin. AIna lapsettomat selittää, kuinka heillä on niin hyvät välit kummilapsiinsa jne. Se on kuitenkin ihan samalla tavalla eri asia. Kyllähän ne kummilapset voi joo käydä välillä katsomassa vanhenevaa kummiaan, mutta omille lapsille se vanhemman hyvä hoitaminen hautaan asti on ihan toisen luokan kysymys. Ja joo, tiedän että poikkeuksiakin on, puhun nyt omasta suvustani ja sen tavasta toimia.
Mutta alkuperäiseen kysymykseen, kait sinä ap. tajuat, että tämä on palsta, jolla tuuletetaan lähinnä negatiivisia tunteita? Ei tänne tulla kertomaan kuin harvoin niistä päivien ilon aiheista, miten ihanaa oli käydä koko perheen voimin aamupiknikillä pyörillä, miten ihanaa on katsoa, kun 7-v veli lukee 2.v veljelleen kirjaa, miten paljon yhteiset lapset on meitä pariskuntana hitsannut yhteen jne. jne. Ei noihin tilanteisiin tarvitse vertaistukea tai neuvoja, mitä täältä haetaan.
ELi mäkin täällä kirjoitan lähinnä siitä, että mitä tehdä kun 2-vuotias on maailman pahin jääräpää, ja saako sen turvaistuimen jo kääntää naama menosuuntaan, kun se potkii veljiään naamaan aina kun pystyy... Mutta tuohan ei tietenkään ole lähellekään koko meidän arki. JA kuten joku sanoi koululaisista, mäkin tykkään kovasti isommista lapsista, musta on mahtavaa, että mulla on aina omasta takaa seuraa vaikka mihin touhuihin, leipomiseen, ulkoiluun, urheiluun, kirjastoon, leffoja katsomaan... Ja musta on älyttömän siistiä tutustuttaa lapsia sellaisiin juttuihin, artisteihin, leffoihin, peleihin yms. mistä itse tykkään, ja katsoa löytyisikö meille yhteisiä mielenkiinnon kohteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt aivan samaa...mun mielestä lapsen hankkiminen on todellaa itsekäs teko! mielestäni se on vaan väärin hankkia tähän ei ainakaan parempaan menevään maailmaan lisää lapsia,jotka joutuvat jäämään meidän jälkeen kärsimään tänne!!
sitten edes elät, jos sun elämäsi on yhtä kärsimystä? Kyllähän sen hengen itseltään saa pois.
Mä en kärsi, eikä mun lapset kärsi. Eikä tää maailma ainakaan paremmaksi muutu, jos hyvät ihmiset jättää lisääntymättä.
lukematta edellisiä viestejä.
En tiennyt ennen lapsiani mitä on rajaton rakkaus. Voisit kuolla jonkun puolesta. Kyllä ollaan molemmat miehen kanssa väsyneitä. Uhmaikäiset ajavat päivittäin raivon partaalle. Silti en osaa edes kuvitella elämääni ilman lapsiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koti tuntuisi tyhjältä, iltariennot teennäiseltä hauskanpidolta, juhlapyhät pitkäveteisiltä ja elämä ilottomammalta. En tietäisi sitä, miten vastuullinen mieheni on, miten lempeä ja hellä lapsille, enkä sitä, miten minä olen kasvanut äitiyden myötä. Emme tietäisi sitä, mitä koti ja perhe oikeasti merkitsee.
Lapset ovat tuoneet elämään jotain, mitä meistä ei kumpikaan ollut koskaan kokenut, eikä osannut uneksiakaan tai kaivata. Onneksi olemme saaneet pikku vintiöt rikastuttamaan elämää :)
Jos se tunne puuttuu että haluaisi olla äiti niin ei kannata odotella mitään "järjen ääntä" joka lopulta kertoisi että kannattaako tehdä lapsia vai ei. Lapset ovat erittäin paljon työtä vaativa, erittäin pitkään kestävä projekti, ja ainoa oikeasti hyvä syy siihen projektiin ryhtymiseen on se että haluaa kokea sen.
Ilman muuta on paljon helpompaa hoitaa elämänsä jos siinä ei ole lapsia. Suuri osa ihmisistä vain on sitä mieltä että se on myös vähemmän antoisa elämä sitten, kaikessa helppoudessaan. Vähän niin kuin olisi teknisesti ottaen helpompaa olla sinkku kuin naimisissa, kun ei tarvitsisi tehdä kompromisseja, mutta suurimman osan mielestä kuitenkin on antoisampaa jakaa elämänsä jonkun kanssa.
Kunpa kukaan joka ei oikeasti halua lapsia ei niitä hankkisi. Siitä kokeilusta ne viattomat lapset kärsivät pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syitä itseni kautta:
Ensimmäien teki minusta äidin. Tulin "uudeksi" ihmiseksi.
Kakkonen toi perheeseemme oikeaa lapsiperheen arkea kaikkineen aurinkoa, mutta välillä myös myrskyä. Kakkonen on aurinko/myrsky, hetkittäin.
Kolmonen toi ilon uudesta sisaruksesta myös isommille, olihan siinä jo väliäkin ollut. Saimme myös sitä toista sukupuolta, joten pääsi tutustumaan tähänkin maailmaan.
Nelonen toi minulle ihanuuden, sain vielä tämän ihanaisen nautisekelupakkauksen, mainion pötikän. Kolmonen piti olla se viimeinen, mutta minkäs teet, kun tuli vielä armoton kuume. Kyllä tänne mahtuu. Ja tallaisen ihanan persoonan saimme!
Jokainen on erilainen, Jokainen on tuntunut erilaiselta. Mutta kaikki ovat mahtavia! Meistä tuli heidän kauttaan äiti, isä ja perhe!
Mutta elän elämäni onnellisinta aikaa mieheni kanssa vaikka meillä on vasta 6 kk vauva. Meille ei ainakaan olen perheen lisäyksen myötä tullut ryppyjä rakkauteen. Mutta lapsia tosiaankaan ei pidä hankkia jos niitä ei halua, eikä se ole keino parantaa parisuhdetta. Puitteiden pitää olla kunnossa ja lapsen kanssa eläminen on asennekysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettoman elämä alkaa toistaa itseään: töitä, lomia, töitä, lomia
Lapsellisen elämässä on aina muutosta ja kehitystä uusi vaihe, lasten ikien mukaan ja sitten aikanaan lastenlasten mukana
pysyvä yhteys nuorempaan sukupolveen
turvaverkkoa, apua, seuraa vanhuudessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan saadaan, jos saadaan. Sen oppii siinä vaiheessa, kun alkaa haluta lasta eikä se tulekaan kuin apteekin hyllyltä, tai menettää lapsen, jota odotti.
Lapsissa kertautuu ja jatkuu. Lasten kautta nuortuu itsekkin ja muistaa paljon asioita omasta lapsuudestaan. Lasten kautta siirtää historiaansa eteenpäin ja saa paljon iloa. Ei ole mennyt päivää, etten olisi nauranut ilosta, jos olen raivonnutkin. Lapset tekee maailmasta onnellisemman ja toiveikkaamman paikan. Lapsille voi antaa ja saada hellyyttä, ja sitten kun ne kasvavat aikuisiksi, et silloinkaan lakkaa olemasta niille se äiti. Jos vaan olet ollut kunnon äiti.
Meillä on parisuhde kestänyt tätä elämää. Mutta parisuhde onkin aikuisista ja heidän kompromissitaidoistaan ja joustamiskyvystään kiinni, ei se ole lasten vika, jos se hajoaa. Vasta lasten myötä ihmisen todellinen karva testataan.
En kait otsikkoa parempaa syytä keksi. Kokemusta ei ole lasten parisuhteeseen vaikuttamisesta, kun olen saanut lapseni tietoisesti ja toivottuina yhden vanhemman perheeseen.
En kyllä päivääkään vaihtaisi pois, vaikka joka päivä ei ruusuilla tanssimista olisikaan (sen kestää kun tietää, että jo seuraava sitä luultavasti on!).
[quote author="Vierailija" time="08.05.2013 klo 20:38"]
No asiaa voi ajatella niinkinpäin, että ihminen on tarkoitettu lisääntymään.
[/quote]
Naturalistinen virhepäätelmä. Evoluution mekanismeihin ei liity mitään tavoitetta tai tarkoitusta. Maailmassa on tiettyjä biologisia tosiasioita, mutta niistä ei voi johtaa mitään velvoitteita, suosituksia tai eettisiä merkityksiä. Kukaan tai mikään ei ole "tarkoittanut" ihmistä lisääntymään, se on ihan kristillisperäistä ajattelua. Monien luonnonkansojen keskuudessa lisääntymistä kontrolloidaan hyvin tarkasti ja aggressiivisesti, koska populaation kasvaminen tuo mukanaan aina myös ongelmia. Kaikkialla ei siis haluta "mennä ja täyttää maa".
Evolutiiviselta kannalta tälle ei ole mitään tarvetta. Pelkästään seksin himo riittää ja toimivat "värkit", luonto hoitaa lopun.
Lapset ovat todellinen liima meidän parisuhteessamme - seksin lisäksi. Suhteemme on oikeasti testattu todelliseen rakkauteen perustuvaksi eikä mikään sunnuntaisuhde. Emme todellakaan elä minkään paineiden mukaan vaan elämämme on leppoisaa. Meillä on vapaa-aikaa, jonka vietämme mielellämme enimmäkseen yhdessä ja lastemme kanssa. Aivan vapaaehtoisesti meillä on neljä lasta. :)
on rakkaus omia lapsia kohtaan. Toki rakastan miestänikin, siis lasten isää, mutta se ei ole samanlaista täysin pyyteetöntä rakkautta. Ei sitä osaa oikein selittääkään, eikä voi mielestäni ymmärtää ennen kuin on omia lapsia. Mä en ole koskaan pitänyt lapsista eikä ollut mitään vauvakuumeitakaan. Sitten vain kuitenkin päätettiin että kaipa lapsenkin voisi jo hankkia, oltiin saatu mennä tarpeeksi kahdestaan. Ja kun se lapsi syntyi, ei sitä rakkauden määrää voinut käsittää. Nyt on lapsia kaksi ja vielä toivoisin että yhden voisin saada. Lapset ovat lahja ja suurin saavutukseni elämässä, vaikka olen opiskellut ja paljon saavuttanut elämän muilla saroilla. Enkä koe elämän muuttuneen negatiiviseen suuntaan. Toki nukkumiseen suhtautuu toisella tapaa ja ajankäyttöön yleensäkin, sellainen tietty spontaanius on jäänyt. Mutta muuten ei lasten saanti ole paljon meidän elämäntapaan vaikuttanut.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 13:46"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 12:55"]
No jos se pelkästään järjen asia olisi, niin kukaan asiaa vähääkään koskaan hitustakaan pohtinut ei olisi sitten lapsia ikimaailmassa tehnyt.
[/quote]
Sulla tuntuu olevan aika kummallinen käsitys siitä, mitä järki on. Kannattaa aloittaa aiheeseen perehtyminen vaikkapa Wikipediasta. Seuraava on esimerkki järjen käytöstä lapsenhankintapäätöstä tehtäessä.
(1) Arvostan elämässäni siistiä kotia, yöunia ja henkilökohtaista vapautta.
(2) Arvostan kuitenkin lapsen mukanaan tuomia asioita enemmän kuin kohdan 1 asioita.
(3) Elämässä tulee olla niitä asioita, joita arvostaa eniten.
(4) Siispä on järkevää hankkia lapsi, vaikka joutuisinkin luopumaan kohdan 1 asioista.
[/quote]
Muuten ihan hyvää tollasta yliopistoläppää ja yksittäiseen termiin takertumista, mutta kun sä et pysty sitä noin vertaamaan.
Tuo kohta 2 on ihan liian abstraktia arvailua, mistä sulla ei ole oikeasti hajuakaan, mitä ne asiat on, että voisit järkevästi sanoa noin.
Vai arvostatko lapsen hankintapäätöksen jälkeen kohtaa 1 enemmän:
- Lapsettomuutta, rankkoja lapsettomuushoitoja (mahdollisesti tuloksettomia)
- Keskenmenoa tai mahdollista uhkaa lapsen ja äidin terveydelle/hengelle
- Lapsen vakavaa sairautta joka varjostaa koko elämääsi useiden vuosien ajan
- Lapsen masennus/ paha koulukiusaaminen/ muut mielenterveysogelmat
- Oman lapsen ajautumista tappajaksi/ narkkariksi/ joksikin muuksi hylkiöksi
Et siis voi tietää, mitä seuraa siitä päätöksestä lähteä yrittämään lapsentekoa. Silloin et pysty myöskään vertaamaan noin.
Päätät lähteä yrittämään lasta ja sen jälkeen aika moni asia menee ihan pelkällä tuurilla jotenkin. Varmaa on ainoastaan se, että helpommalla ja halvemmalla pääset, jos et lasta hanki. Muu on arvailua.