Miten elokuvareissu tai baari-ilta parantaa parisuhdetta?

vaan ole kiinnostuneet kodin ulkopuolisesta elämästä. Kyllä viidessätoista vuodessa olisi varmaan pari kertaa saanut säästettyä 50 euroa lapsenvahtiin..

käymme vuorotellen erilaisissa menoissa. Mutta miten se parantaa parisuhdetta, jos istun mieheni kanssa kaksin elokuvissa sen sijaan, että olen siellä yksin tai ystäväni kanssa? ap

Yhteisistä kokemuksista yleensä keskustellaan. Elokuva voi tarjota sytykettä monenlaiselle keskustelulle esimerkiksi parisuhteen tilasta tai muista ihmissuhteista.

että istumme kahdestaan autossa leffaan mennessä. Aivot siirtyvät eri vaihteelle, kun ei takapenkiltä kuulu jatkuvaa pulinaa ;-) Saliin mennessä voi pitää toista kädestä ja leffassa supista keskenään, eikä kukaan keskeytä. Muistuu mieleen monia asioita suhteen alkuajoilta, joita ei normaalissa arkipäivässä muista.



Jos pääsee vielä syömään kahdestaan, on aivan luksusta istua koko ruokailu paikallaan, keskittyen ainoastaan ruokaan ja seurusteluun, ilman ainoatakaan kaatunutta maitolasia, kinaa, ketsupin hakemista, vaipan vaihtoa, en-tykkää-tästä -välikohtausta. Tulee puhuttua ihan muista asioista kuin kotona.



Onhan kotonakin kahdenkeskistä aikaa, mutta pienikin maisemanvaihdos silloin tällöin avaa uusia näkökulmia omaan elämään ja parisuhteeseen :-)

tulee otettua toinen erilailla huomioon. Kotona on ne samat kaavat, joita tietenkin vuosien saatossa on piristetty eritavoin. Mutta yllätyksiä tulee aina uudessa paikassa.



Ja juuri se ettei tarvitse huolehtia kuin omista tarpeistaan (pariskunnan), ei ensisijaisesti lasten niin kuin kotona.

Mä käyn joskus miehen kanssa elokuvissa, mutta ihan samanlaisena meidän parisuhde ja perhe-elämä on jatkunut sen jälkeen. Pari kertaa on käyty jopa hotellissa, kun isommat lapset ovat olleet kuopuksen seurana, mutta ei hotellireissutkaan ole meidän parisuhdetta miksikään muuttaneet. Ihan yhtä hyvä se on ollut ilman niitäkin. Minusta nuo kahdenkeskiset ajat on ihan ylimainostettu juttu.

että pari tuntia leffassa jotenkin PARANTAISI suhdetta. Siis totta kai suhteen hyvinvointi pääsääntöisesti rakentuu toimivaan arkeen ja hyvinvointiin nimenomaan arjessa. - Ei mikään suhde elä vain satunnaisten irtiottojen varassa.



Sen sijaan väitän, että mille tahansa suhteelle tekee hyvää satunnainen kahdenkeskeinen aika.



Minusta on tärkeää toisinaan mennä äitini kanssa kaupungille kahville ja ostoksille ihan kahdestaan. - Eikä se tarkoita sitä, etteivätkö isovanhempien vierailut lapsiperheessämme tai muuten vaan suvun kesken vieteyt hetket lapsien ehdoilla olisi tärkeitä ja äitini kanssa nykyään viettämäni ajan ydintä.



Samoin käyn välillä hyvien ystävieni kanssa leffassa/kahvilla/lasillisella tms., vaikka nämä samat ihmiset ovat lapseni kummeja ja kyläilevät meillä lapsenkin luona. (Sekä lapsen kanssa vietty aika että yhteinen kaveruusaika on tärkeää).



Minulle mieheni on sekä lapseni isä että minun aikuinen tasavertainen kumppanini. Ja minä itse olen sekä (ja tietysti ensisijaisesti) äiti että aikuinen itsenäinen ihminen. Suurin osa ajasta ja arjesta kuluu kotona koko perheen voimin, mutta kyllä se vaan on virkistävää välillä tehdä jotain ihan vain aikuisena/aikuisina. - Leffassa voimme miehen kanssa käpertyä toisiemme kainaloon ja katsoa AIKUISILLE SUUNNATTUA viihdettä (jopa taidetta). Kyllä se eroaa lastenleffoista, joita katsomme koko perheen voimin...



Ravintolassa kahdestaan voimme puhua ilman keskeytystä tuntikausia, keskittyä vain meihin kahteen. Käymme ilman lasta myös teatterissa, näyttelyissä ynnä muissa paikoissa, joissa lapsi ei viihtyisi. Se on mielestäni tärkeää aikuiselle ihmiselle ja aikuiselle pariskunnalle.



Ei se tietenkään ole toimivan parisuhteen elinehto, mutta moni meistä aikuisista jaksaa paremmin perhearjen jatkuvine "lapsellisuuksineen", kun välillä voi myös olla pelkästään aikuinen. Ja totta kai sitä haluaa olla aikuinen yksilö - ei vain äiti - myös (jopa ensisijaisesti) välillä kumppaninsa, ei vain ystäviensä, kanssa.