Antakaa yksikin kestävä syy, miksi pitäisi hankkia lapsia?!

Itse kyllä rakastan lapsiani enemmän kuin mitään maailmassa, joten enpä keksi mitään syytä miksi en olisi heitä "hankkinut"

valtaosa siitä halusta lisääntyä tulee sosiaalisesta paineesta. Koska muutkin. Ihminen on laumaeläin, joka ei halua mitään muuta kuin kuulua joukkoon, olla hyväksytty.

simple as that.

ja silti mulla on kaksi lasta. Ihan uteliaisuuttani kysyn mitä teet tällä palstalla, jos et edes halua lapsia??? Varmaan parempaakin tekemistä löytyis...

Elämä ilman heitä olisi tosi tyhjää, en vain tajuaisi sitä, kun en tietäisi mitä olisin menettänyt.

Mutta jos olet tyytyväinen niin mikäs siinä, eihän sinun lapsettomuutesi ole muilta pois.

Kyllä se tunne tuli jostain sisältä että lapsia oli "pakko" saada, ei siinä auttanut potkia vastaan.



tunnen monta vapaaehtoisesti lapsetonta paria, enkä ajattele siitä mitään ihmeempää. He ovat tehneet heille oikein ratkaisun. Jos ei lapsia halua, ei niitä pidä tehdä sen vuoksi että "lapsia pitää tehdä". Ihan hullu ajatus.

Lapsen tapa tarkastella maailmaa on niin utelias, viaton, iloinen: ja se tarttuu vanhempiinkin.



Yleisellä tasolla tarvitsemme tulevaisuudessakin työntekijöitä ja veronmaksajia!

siitä että lapsia haluaa :)

Apua, miksi kukaan vaapaaehtoisesti ryhtyy moiseen?

Koska joskus se tuntuu hyvältä ajatukselta. Useimmat ei kadu, mutta tietty on niitäkin jotka kokee että tuli tehtyä virhe.

ja silti mulla on kaksi lasta. Ihan uteliaisuuttani kysyn mitä teet tällä palstalla, jos et edes halua lapsia??? Varmaan parempaakin tekemistä löytyis...

kolmekymppinen lapseton nainen pohtii lastenhankintaa. Täältä saa aitoa perspektiiviä siihen, millaista se lasten kanssa eläminen on. Ja tuskin lapsettomien palstalta saisin vastauksia esittämääni kysymykseen...

oikeesti, jos näkisit mun poikani, säkin hankkisit heti samanlaisen. Ai niin, mulla onkin se maailman ihanin pieni poika, sulla on tietty mahkuja toiseksi ihanempaan.

Paljon asioita on korvienvälissä.

Jos saa nukuttua kunnolla, pärjää hyvin.

Ilman heitä kaikki olisi aivan tyhjää.

Senpä takia juuri yleensä kaveripiirit lisääntyvät samaan aikaan. Ja sen takia äidit- heimo rankkaa omaa hierarkiaansa jatkuvasti.

valtaosa siitä halusta lisääntyä tulee sosiaalisesta paineesta. Koska muutkin. Ihminen on laumaeläin, joka ei halua mitään muuta kuin kuulua joukkoon, olla hyväksytty.

Mulla on jo koululaisia ja heidän kanssa on kiva puuhailla kaikenlaista. Voin kuvitella miltä vauva-arki kuulostaa lapsettoman mielestä (ja pikkulapsiaika noin yleensä). Ja yleensä tulee purnattua niistä negatiivisista asioista (etenkin väsyneenä). En vaihtaisi tätä elämää lapsettoman elämään, lapsista on valtavasti iloa. Mulla siis kolme lasta.

Loistava tilaisuus seurata ihmisen yksilönkehitystä aitiopaikalta. Sitä, miten mahtavan tehokkaat refleksit vastasyntyneellä on, miten vauvan havaintokyky ja komunikaatio kehittyy, miten liikkeelle lähteminen etenee jne.



Pikkulapsen ajatustavan kehityksen seuraaminen (ja sen tuottamat yllätävät johtopäätökset ja muut ajatukset). Kielen, sanaston ja keliopin kehittyminen.



Meillä vanhempi on vasta 6 v, joten matka on vielä pahasti kesken.

Toisilla voimakkampana kuin toisilla.

Mutta tosiaan, kai se on biologiaa, kun minunkin mieli alkoi muuttua sopivan isän löydyttyä:) Ja, mikähän olisi nyt sitten "kestävä" syy? No, mielestäni mikään ei kai ole enempää ominta, kuin oma biologinen lapsi:)?!



Ja sitten se, että sitä ei voi koskaan tietää miten mieli muuttuu. Sitä ei sitten enää esim. 45-vuotiaana saada välttämättä omia lapsia tuosta vaan, jos tuleekin sellainen "lapsenkaipuu". Tämä asia kannattaa jokaisen miettiä tykönään ihan muistakin syistä, kuin että mikä heittää häränpyllyä, kiukuttelevatko ipanat jne. Kannattaa miettiä suurempia asioita. Hoitoapu voi auttaa väsyneitä vanhempia, mutta hoitoapu ei auta lapsetonta lasta haluavaa.



T. kahden äiti

Minäkin parikymppisenä vielä ajattelin, että en ikinä halua lapsia ja ns. lapsiperhearkea.



No, kummasti se mieli muuttui sitten kun tapasin mieheni ja se "vauvakuume" vain iski. Enkä kadu lasten hankkimista todellakaan koskaan, vaikka liittyyhän siihen rankkojakin asioita (kuten elämään ylipäätään). Lapset antavat kuitenkin niin paljon, ja rakkaus lapsiin on ainutkertaista mielestäni.

jos lasten hankkiminen olisi noin kauheaa, ihmisillä olisi sitten max yksi lapsi, ja häntäkin he katuisivat. Meillä on kaksi lasta ja toivomme kolmatta. Mutta kuten joku muukin jo sanoi, vanhemmuus ei sovi kaikille.

Senpä takia juuri yleensä kaveripiirit lisääntyvät samaan aikaan. Ja sen takia äidit- heimo rankkaa omaa hierarkiaansa jatkuvasti.

valtaosa siitä halusta lisääntyä tulee sosiaalisesta paineesta. Koska muutkin. Ihminen on laumaeläin, joka ei halua mitään muuta kuin kuulua joukkoon, olla hyväksytty.

Varmaan noitakin on, mutta loppupeleissä ihminen on elukka ja elukalla on vietti lisääntyä (pelkkä seksi ei riitä). Se on suurin syy siihen, että lapsia tehdään nyt ja tulevaisuudessa.

Nykyisin vietti on kompromissi käytännön (=raha, vapaa-aika, jaksaminen, työ) kanssa, eli lapsimäärät ovat yleensä pienempiä kuin mihin biologisesti olisi rahkeita.

kaikki siinä: rakkaus, ilo, rohkeus, pelko, mielihyvä, itsetunto, kärsivällisyys, huumorintaju ... ihan kaikki menee uuteen asentoon ja ainakin mulla parempaan päin. Me ei kyllä olla otettu mitään paineita että pitäisi olla, asua tai tehdä jollakin tietyllä tavalla. Arkijärki on riittänyt hyvin. Oltiin "jo" kolmikymppisiä kun esikoinen syntyi, nyt kolme lasta. Tietysti välillä on ollut parisuhteessa kireää, mutta vain välillä. En voi uskoa, että lapsettomat pariskunnatkaan olisivat täysin kriisivapaita.

Mutta lapsia ei pidä tehdä ellei niitä halua.