Keskenmenon/keskenmenojen jälkeen uuteen yritykseen

Kyllä sua Thelma nyt näköjään edelleenkin koetellaan! Ei ole mikään ihme, että alkaa hermot olla kireätäkin kireämmät! Onneksi nyt alkavalla viikolla pääset sekä labraan että ultraan. On todellakin syytä päästä taas tutkimuksiin. Tulethan sitten kertoilemaan mitä tuloksia tällä kertaa antavat.. Rutistuksia sinne.



Onpas Vauvafani sulla ollut hurjat menkat! Kuulosti ensin siltä, että ei tuollainen voi olla normaalia ees km:n jälkeen.. Mutta ilmeisesti vaan voi! Kiva kuitenkin kuulla, että tilanne nyt jo parempi.



Mitäs muiden maaliskuun ekaan viikkoon tulee kuulumaan? Ainakin Minniksen perjantainen ultra jänskättää jo.. Mutta tietysti siellä kaikki vallan mainiosti!



En oikein tiedä mitä tää mun keho nyt meinaa.. Menkat eivät ole vieläkään alkaneet ja selkää jomottelee ja sitä väsyttää vähän väliä. Alamassua sen sijaan nipistelee vain vähäsen ja harvakseltaan. Palellut on hurjasti jo 11 päivää.. istun takkatulen edessä villapoolo päällä ja olen nyt alkanut nukkuakin villapaidassa! Rinnat sivuilta arat ja päältä/yltä, mutta toisaalta yllättävän vähän ovat kipeät, nännit eivät yhtään. Päätä ei särje (vielä??). Mutta kuten km:n jälkeinen historiani kertoo, nämä em. oireet eivät meinaa yhtikäs mitään, niin vauhko on kroppa viime kuukaudet ollut! Ainoa selkeästi viime kuukausista poikkeava asia on tuo junnaava selkäjomottelu. No, odottelen vaan.. Nyt kp 31, km:n jälkeen kierrot 35-35-23.. (ja sitä ennen aina 26-28). Eli mennäänkö nyt taas tuonne 35 kiertoon ja keho siis yhä sekaisin. Vitsi tää odottavan aika on piiitkä.



Se on liki maaliskuu, kevättä kohden tytöt!



Pilvilinna

Eipä tuo lumisade tosin kovin keväiseltä näytä, mut ehkäpä tää vähitellen kevääksi muuttuu.



Tällä viikolla saadaankin tänne varmaan kaikenlaisia uutisia, kun on Minniksen ultraa, osa odottelee plussaa tai menkkoja ja mun kohdallakin saada ehkä toivottavasti jotain uutisia siitä, että mikä tilanne nyt oikeastaan on.



Pilvis, toivotaan, että tällä kerralla oireet ei olis hämäystä ja sekaisin olevan kropan oikkuilua.



Kävin aamupäivällä labrassa ja jotenkin sen mukana mielieala laski taas pari pykälää. Taas tätä keskenmenon jälkihoitoa. Ärsytyskynnys on nyt tän asian suhteen alhaalla. TK:ssa päivittelivät, kun menin sinne niin myöhään, kun kuljetus sairaalan labraan lähtee yhdentoista aikaan ja mun näyte piti lähettää sinne, kun sairaala oli näytteenoton tilaaja. No, onneks kuljetus oli tänään vähän myöhässä, niin mun verinäyte saatiin sinne mukaan, kun pääsin jonon ohi labraan. Mua vaan jotenkin ärsytti ihan hirveästi, että eivät siellä sairaalalla voineet sanoa mulle, että tk:n labraan pitäis mennä ennen klo 10.30, jotta näyte ehtii varmasti mukaan. Sinänsä pikkujuttu, mutta kaiken tän jälkeen tuli sellainen olo, että edes tän labran kohdalla ei asiaa voitu hoitaa kunnolla. Voi lääkäriparkaa keskiviikkona, jos joku asia tökkii silloin, mun pinna on sen verran kireällä, että saan varmaan siellä vastaantotolla jonkun itkupotkuraivarin, jos jokin asia mättää. Näytettä ottavalle hoitajalle pahoittelin, että olin myöhässä, kun en tiennyt, ja sit jotain tuhahdin, että en yhtään ihmettele, että tätäkään ei voitu hoitaa kunnolla sairaalan puolesta. Hän sit mainitsi, että ei taida olla ensimmäinen kerta, sillä häntäkin oli samassa tilanteessa pompotettu edestakaisin samaisen sairaalan toimesta.



Yleinen alakuloisuus aiheuttaa ylimääräistä ahdistusta myös noihin mun työkuvioihin liittyen. Mahdollisuus, josta viime viikolla mainitisin, tuntui viime viikolla tosi hyvältä, nyt en ole niinkään varma. No, oman osuuteni sen asian eteen olen nyt tehnyt ja nyt jää nähtävksi, toteutuuko edes ko. mahdollisuus. Jotenkin vaan täs mielialassa olen kironnut sitäkin, että on se ihme, ettei tässä iässä tiedä, mitä elämältään haluaa. Lauantaina tulee 32 mittariin eikä mulla ole aavistustakaan, mikä musta tulee isona. Huokaus.



Thelma

Kiitos vielä maailman parhaasta vertaistuesta! Niinkun aiemmin kirjoitin, pelkästään se, että sai tämän asian "sanottua", helpotti suunnattomasti. Tuli sellainen tietty tyyneys ja ahdistus hälveni. Vaikka juttu pyörii vieläkin ajatuksissa, viikonloppuna oli huomattavasti helpompaa kuin perjantaina. Musiikki on aina auttanut mua vaikeina hetkinä, nytkin Janis Joplin ja Metallica oli oikein terapeuttinen yhdistelmä. :)



Tänään selvisi vähän lisää, kun kävin tekemässä lopullisen päätöksen keskeytyksestä. Raskaus on niin pitkällä, että pitää saada Valviran lupa Helsingistä asti. Siksi keskeytystä ei tehty heti. Sikiöllä on täydellinen tai osittainen isojen aivojen puuttuminen. Sekin tieto helpotti osaltaan, raskaus on siis alkanut mennä pieleen heti alussa, eikä sitä olisi kukaan voinut miksikään muuttaa. Alussa hieman harmitti kun lääkäri oli analyyttinen ja viileä, mutta se oli varmaan parasta niin. Säilyin itsekin suorastaan stoalaisen tyynenä, enkä tarvinnut nessuja (vaikka niitä paketillinen mukana olikin). Ainut ikävä asia käynnissä oli monet isomahaiset naiset samassa odotustilassa (no, enhän minä ole kade, haikea vain... ;) ) ja se että yksi kätilöistä kailotti toimistosta "täällä on just nyt tämä rouva, joka hakee keskeytystä!" (hän siis tarvitsi apua mun tietojen kirjaamiseen tms.) Oli vähän ikävä sen jälkeen mennä odotustilaan istumaan...



Mulle tehdään kaksivaiheinen lääkkeellinen keskeytys. En tiedä vaikuttaako siihen nuo monet keskenmenot, en tullut kysyneeksi. Mutta kaavinnasta ei ollut edes puhetta. Lääkäri kovasti painosti mua, että keskeytyksen jälkeen sikiön katsominen olisi hyvä asia. Minä taas olen sillä kannalla, että mitä vähemmän todellinen tämä "vauva" on mulle, sitä parempi. Hurjasti tuo keskeytys kyllä jännittää.



Nyt huomaan miten "hukkaan" multa on mennyt viimeiset puolitoista vuotta. Aika on kulunut oviksen metsästyksessä, plussatestien tekemisessä, jonka jälkeen on alkanut jännätä miten pitkälle nyt päästään... Ja seuravassa kierrossa kaikki alusta. Miehen kanssa parisuhde on kuihtunut niihin muutamaan otolliseen päivään kuukaudessa, lapsillekin olen tarpeettomasti kiukutellut. Teen tutkimustyötä pääasissa kotoa käsin, työni ohjaajalle olen keksinyt vaikka mitä tekosyitä miksi en (taaskaan) ole pysynyt aikataulussa... Että on kyllä syytä nyt hieman järjestellä elämää paremmin.



Olen oikeasti iloinen ja sosiaalinen ihminen, siksi mua vähän hävettää nämä omanapaiset tekstit. Mutta lupaan, että kunhan tämä asia on takana, en enää kieriskele itsesäälissä. ;)



Kaikille paljon tsemppiä, nyt on jo kevät nurkan takana! Itse odotan kovasti että pääsen teidän joukkoon, joilla menkat on alkaneet. Ja Minnikselle tietysti onnenpotkaisut ultraan, olen aivan varma että kaikki on hyvin! Tännehän on aivan selvästi tulossa plussien hyökyaalto lähikuukausina. Thelmalle vielä, toivotaan että onnesi jo kääntyy noitten lääkärisekoilujen jälkeen. Muuten, en mäkään ole varma mikä musta tulee isona. Olen tähän asti ikäänkuin mennyt virran mukana...



Pyrrhyla



Lueskelin odotushuoneen naistenlehden horoskoopin (en oikeasti usko ollenkaan moisiin hömpötyksiin) ja siinä luvattiin iloisia uutisia perheeseen liittyen. HAH! Täytyy sen ennustajaeukon kiillottaa vähän kristallipalloaan...



Tässä vielä vähän tietoja musta. Täytän tänä vuonna 35, mies kolkuttelee jo 40 vuotta. Asutaan Satakunnassa (mutta minä olen ehta savolainen) ja olen siis tutkija ammatiltani (vai sittenkin ikuinen opiskelija :D ).

.... Thelma - en mäkään tiiä mikä musta isona tulee ;) - eli elä sinä huoli. Kuinkas sun olo muuten on nyt sitten ? Onneksi näyte kerkesi mukaan kuljetuksiin vielä. Nuo ajatukset tuosta "tauosta" kumpuaa varmasti kaikesta tästä mitä olet joutunut kokemaan.... uupunut kun on niin tulee juuri tuollaisia ajatuksia. Niinpä minäkin silloin päätin, että lakataan yrittämästä ja tuloo kun on tullakseen :) . Eli otetaan löysin rantein ja mihinkään ei mitään pakko pullaa. Toivon, että keskiviikkona saat hyviä uutisia ultrassa.



JIPII! Pyrrhyla. Hehkutan sitä että olet ehta savolainen. Niin olen minäkin! Ja ylypee siitä :) . Vaikka siellä en nyt asustakkaan niin on savo aina syvällä sytämessä. Voimia sinulle tulevaan keskeytykseen.



Pilvilinna - mua niiiiin jänskättää sun puolesta. Kauanko ajattelit oottaa ennen ku testaat ;) ?



Sitten - omaa napaa. Tänään on nippailuja ollut alamahassa ja tuolla sisuksissa jossakin aikalailla ja jänniä pistoksia... menkatko alkamassa sitten viimein, nimittäin se vaaleanpunainen vuoto mitä viime ke oli ihan ihan vähän ei mihinkään yltynyt -tuli vain ehkä T -lusikallinen. Mutta loppuviikosta pitäisi sitten menkkojen alkaa.



Ja asuntouutisia - oman meneminen on nyt lähellä - meidän ostajat löytäneet ostajan ja kaupat pitäisi tehdä 15. päivä. Uskalla ei hehkuttaa ennen ku on nimet paperissa ja sitten jos tää nyt oikeesti toteutuu niin me päästään muuttamaan omakotitaloon, johon meidän tarjous on hyväksytty tänään, eli ei tarttisi rueta rakentaa... jännittävää.... Heh. Ja pakkaaminen aloitettu jo :) .



Nyt täytyy lähtä viemään pesulle pikkuväkeä... palataa Inna



Ps. Mihis Eveys on muuten hävinny ?? Ja mikä sun tilanne ?

..Inna, kuulostaapa nuo asuntouutiset mainioilta! Eli melkein ootte jo jalka oven välissä matkalla uuteen tupaan. Tsemppiä pakkaamiseen. Se ei ole mitään järin kivaa, mutta se hyvä puoli siinä on ollut, että jätesäkkikaupalla menee tarpeetonta kiertoon tai poistoon. Ja tulee väkisinkin siivottua kaapin nurkkia.. Mitäköhän tuo sun viime viikkoinen minivuoto oli.. yhä tarjoan sitä kiinnittymisvuotoa..



Sieluni silmillä näen Thelman ke ultrassa, jossa pahaa aavistamaton lääkäri/hoitaja lohkaisee jotain vähättelevää ja saa Thelman sylkemään suustaan kaikki maan mudat ja käärmehiset.. Saamme varmaan sitten ke kuulla, kävikö noin vai oliko kohtelu tällä kertaa asiallisempaa.



Pyrrhylalle kovasti voimia keskeytykseen ja muutenkin kaiken ahdistuksen kanssa. Tehdäänkö keskeytys ehkä vielä tällä viikolla vai miten kauan noissa luvissa menee?



Mulla ollut tänään kovia ristiselkäkipuja ja oon vaan tuskaillut, että minkälaista Niagaraa se oikein enteileekään! Hormonaalinen päänsärkykin nostanut päätään, lonkkia kivistää ja mieli on kireällä, ihan räjähdystä enteilevä pinkeä olo.. Juoksen vähän väliä katsomassa, että joko nyt. Vaan ei vielä. Testaamista panttaan kyllä vielä ainakin sinne kp kolmevitoseen asti. Noi selkäkivut kyllä ihmetyttävät, koska yleensä ne ovat voimakkaat vasta sitten kun vuoto alkanut, eikä niistä kyllä sentään yli viikkoa ennen h-hetkeä ole tarvinnut kärsiä!



Pinkeä Pilvis

Pakko oli tulla tänne avautumaan, kun aamulla tein mieltäni rauhoittaakseni alkajaisiksi ovistestin ja se näytti voimakasta plussaa.. Siis testiviiva oli kontrollia tummempi. Ja ovistestihän voi myös näyttää raskauden, jos viivat yhtä tummat (tai testiviiva tummempi). Löysin aiheesta tuollaisen tietoiskunkin: http://www.peeonastick.com/opkhpt.html



Mutta eipä tuo nyt sitten mun mieltäni ainakaan rauhoittanut!! Se negatulos oliskin rauhoittanut odottamaan menkkoja näiden selkäkipupohdintojen keskellä.. Mutta nyt ne pohdiskelut vasta alkoivatkin - ja pelonsekaiset tunteet siinä sivussa! Ihan pikkuisen uskalsin hymyillä tumman testiviivan porhaltaessa näkyviin.. Ja aamulämmötkin 37,3.. (ei ihme, että villapaidassakin paleltaa). Aamupäivän työhommien valmistelusta ei kyllä ole meinannut tulla mitään.. Täytyy nyt sitten varmaan se r-testikin hankkia.



Pilvis

Täällä taas! Lomat on lusittu ja olis paneuduttava taas arkiseen aherrukseen eli tenttikirjoihin syventymiseen, byääh...kyllä meni viikko ihan liian nopeasti! Mut oli kyllä älyttömän mukava ja rentouttava viikko, hyvässä seurassa!



Tänne on tullut hirveesti tekstiä viikon kuluessa...äkkiä kahlasin ne läpi mutta en tosiaankaan muista mitä kaikkea piti kommentoida!



Eveystä huhuilen minäkin?! Jännityksellä odotin et joko täällä olis Eveykseltä iloisia uutisia!



Mut täällä olikin Pilvis!! Voi että menee jännäks. Mä en osaa kyllä sanoa noista ovis-raskaus-plussista mitään kun ei oo ovistesteistä vielä minkäännäköistä kokemusta, mutta sun oireet kyllä kuulostaa erittäin lupaaville! Huiiii, nyt kipinkapin apteekkin ihka oikeaa r-testiä hakemaan! =D Ihan mahtavaa! Tuu pian kertomaan, kun olet taas testaillut!



Täällä ei tosiaan vielä tässä kierrossa ovistestejä otettu käyttöön...osin sen takia että ajattelin jos kierto onkin vielä km:sta sekaisin, niin ei mene testit "hukkaan" mut lähinnä suurin syy oli se että oltiin reissun päällä enkä halunnut alkaa säätämään noiden testejen kanssa eri kyläpaikoissa missä oltiin. Loma pidettiin siis ihan lomana, näistäkin jutuista ;) Tosin...mä luulen että se ovis oli kuitenkin viime viikolla. On se jännä kun nyt rekisteröi jok'ikisen nipistyksen, pienetkin vuodot ja muut kropan merkit ihan toisella tapaa kuin ennen. Etenkin nuo nippailut. Jos ovis oli viime viikolla, olis se ainakin kiertopäiviltään ihan normaalissa ajankohdassa menkoista laskettuna.

En oo vaan ihan varma menikö meidän peuhaamiset ihan oikeaan ajankohtaan...noista eri majoituspaikoista johtuen tilaisuuksia ei pystynyt ihan hyödyntämään kuten normaalisti :-/

Pupusteltua tuli kyllä keskiviikkona ja lauantaina, mutta mä vähän luulen että varsinainen ovis tapahtui pe:na...voi olla tietty että oon väärässä, mut se olis laskujenkin mukaan ollut "se" päivä. Tuolloin oltiin tien päällä liikenteessä kohti seuraavaa majapaikkaa ja siinä autoa ajaessa tunsin semmoiset vihlaisut oikealta puolelta et tuli oitis semmonen fiilis et nytkö se sitten oli. Alkoi oikeastaan jo vähän ennen autoon astumista ja yritinkin vihjasta asiasta miehelle mut eipä siinä sitten mitään toimintaa saatu aikaiseksi, enkä sitten matkalla viittinyt enää huutaa että NYT auto sivuun! Et voi olla et meidän peuhaamiset tapahtui vähän liian aikaisin ja myöhään. Lämmöt on kuitenkin koholla...palellut olen ja tänään mittarissa 37,4'C. Mitenkään kipeä olo ei ole. Mut katotaan nyt, mitä tuleman pitää :)

Seuraavasta kierrosta sitten taidan kokeilla noita tikkuja, jos tulee tarpeelliseksi.



Innalle onnittelut viittä vaille asuntokaupoista! Ja tosiaan tsemppiä pakkaamiseen, se käy kyllä työstä mut on se sitten aina ihanaa päästä laittamaan uutta kotia!



Minnikselle toivon iloista ultrareissua! :)



Thelmalle puolestaan tsemppiä huomiseen lääkäri reissuun! Täällä kaikki sormet ja varpaat pystyssä että kroppa olis palautunut entiselleen!!



Pyrrhylalle syvimmät pahoitteluni kokemastasi :( ja voimia tulevaan!!



Täällä onkin tosi monella jännät paikat tiedossa! Olispa huikeeta kun pistettäisiin kevään aikana ihan kunnolla plussia tuulemaan! Voimia siskot!! :)



- Myöskin ihka-aito savolainen, emmy -

Kävin täällä lukemassa juttujanne, mutta kommentoin paremmalla ajalla illalla. Pilvikselle vain, että jes, jes! :)



Mutta sitten omanapaista... Oletteko kärsineet hiivatulehduksista raskausaikana? Mulla oli mielestäni hiivatulehdus viime viikolla ja laitoin Canesten 500mg emätinpuikon torstaina. Mutta oireet vaan jatkuu ja jatkuu, ja kutina on jo pahempi. Mietin, että haenko uuden puikon apteekista täksi illaksi vai mitä teen? Gyneni mukaan puikkoja voi käyttää, mut mites kahta suht' peräkkäin. Mitä mieltä olette ja onko muilla kokemuksia?



Hermoilee Minnis...

täällä töissä, joten rupesinpa sit kirjoittelemaan tänne.



Pilvis, nyt meni jännäks. Hae se testi pian, jookos? Kun omassa elämässä ei ole positiivista jännättävää, täytyy jännätä muiden puolesta.



Inna, ihanaa, että asuntoasiat näyttäisivät olevan ratkeamassa. Toivotaan, että kaupat syntyisivät.



Pyrrhyla, tsemppiä kovasti keskeytyksen odotteluun ja keskeytykseen. Vaikka tuo rankkaa onkin ja haluais luottaa, että hoitohenkilökunta tekee parhaansa, muista pitää kiinni omista oikeuksista ja vaatimalla vaadi kaikki mahdolliset jälkikontrollit, ettei prosessi veny niin kuin mulla. Mainitsit siitä, että puolitoista vuotta on mennyt ikään kuin hukkaan. Voin hyvin kuvitella tuon tunteen, vaikka omalla kohdalla aikaa on mennyt vähän vähemmän. Meillä elämä on ollut viimeiset reilu puoli vuotta raskautta, keskenmenoa, raskautta, pahoinvointia, keskenmenon pelkoa, keskenmenoa, toivon heräämistä, keskenmenon jälkiseuraamusten selvittelyä, vuotoa, mahakipua, hcg-kontrollia, ultraa jne. Tuntuu, että mitään muuta elämässä ei ole ollut ja tää on vaikuttanut kaikkeen niin töihin, harrastuksiin kuin valitettavasti myös parisuhteeseen.



Inna, kyseli mun oloa ja voin sanoa sen olevan aika syvältä. Fyysisesti olo on siedettävä. Mahakipu ja vuoto on ajoittaista ja niiden kanssa pärjää ainakin tällä hetkellä. Tosin ne molemmat kyllä ihmetyttävät, kun jälkivuodon piti kestää 1-2 viikkoa ja huomenna tulee 3 viikkoa kaavinnasta. Tänään on viimeksi vuotanut ja viime yöksi turvauduin särkylääkkeeseen silläkin uhalla, että maha ottaa taas itseensä.



Henkisesti olo ei etenkään ole kovin kaksinen. Jotenkin vaan on mieli maassa, kun 9 viikkoa on jo mennyt keskenmenosta ja yhä edelleen ollaan tässä tilanteessa. Ahdistaa myös se, että mä haluan lapsen, mutta mä en halua tulla raskaaksi, olla raskaana, pelätä keskenmenoa, kokea keskenmenoa ja sen jälkeistä pompottelua uudestaan jne. Eli aika hankala yhtälö. Oman mausteensa soppaan tuovat nuo epäselvät työkuviot (ei mulla ole aavistustakaan löytyykö mun osaamisalueelta mulle sellaista työtä, jossa viihtyisin ja joka motivois mua) ja jatko-opintojen ohjaaja, joka on aloittanut melkoisen prässäyksen mun opintojen edistämiseksi.



Thelma, joka ei ole savolainen, mutta tiivis yhteys Savoon on, kun sisko siellä asuu ja siten esim. kummityttöni on savolainen

....kaikki savolaiset ja melekein savolaiset kummityttöjen kautta ;) .



Ihanaa Pilvilinna !!! Joko olet tehnyt raskaustestin (vaikka kyllä kai tuohonkin ja sun oireisiin voi luottaa :) ) . Hih. Heti kerrot sitten kyllä mikä tulos kun testin teet....



Huomiseen Thelma sulle "sempit" ja tuu kertoo sit mitä sanoivat...kyllä nuo vuodot melko erisperiskummalliselle kuulostaa, mutta toivotaan että saisit pisteen tälle sun "projektille" huomenna.



Niin ja lomalaiset tervetuloa kehiin matkaan :) . Mitäs se Minnis kyselikään? Niin niistä hiivatulehduksista. Musta tuntuu, että mulla niitä oli riesana kyllä jossain vaiheessa.... puikot ja voiteet käyttöön. Sun ultrauutisia odotellen :) .



Mukavaa ti iltaa :) Inna asuntohöperöinen - odottaa jo kaupantekohetkeä....

Jessus kun sitä osaa olla hermoheikko! Sunnuntaina kehuskelin äidille, että olen saanut raskauden suhteen mielenrauhan ja kestän kyllä perjantaisen ultran ja sieltä tulevat uutiset. Tänään olen taas murehtinut kaikkea ja huolissani tästä hiivatulehduksesta. Aikani netissä pyörittyäni löysin tietoa, että hiivat on yleisiä eikä niistä ole vaaraa sikiölle. Gyne soittaa huomenna aamulla ja kyselen siitä lääkityksestä. Luultavasti voin hyvillä mielin käyttää apteekin itsehoitolääkkeitä. Kiitos Innalle vastauksesta!



Vauvafanin kuukautisvuoto kuulosti tosi hurjalta, mutta täällä olikin muita saman kokeneita. Olisin kyllä itsekin yhtä turhautunut kuin Thelma, kun tuntuu, että pompotellaan vaan eikä mistään tule mitään. Miksei tosiaan voitu etukäteen ilmoittaa, että näyte pitää antaa aamulla? Pidän sulle peukkuja huomiseen.



Pyrrhyla, olen hiukan ihmeissäni, että sinulle tehdään lääkkeellinen tyhjennys. Luulin, että automaattisesti kaavinta. Toivon, että kaikki menee hyvin. Ihmetyttää myös tuo lääkärin patistus sikiön katsomiseen... Itse koin, etten halua nähdä, tuskin olo yhtään paremmalta sen jälkeen tuntuu.



Voi, että olen innoissani Pilviksen puolesta! Oletko jo tehnyt raskaustestin? Täytyy tulla heti aamulla lukemaan, kun olet sellainen yökirjoittelija. Emmylle pidän kans peukkuja, eihän noista oviksista tiedä, voi olla, että olette osuneet tietämättänne napakymppiin ;).



Innan asunto- ja taloasiat kuulostavat todella hyviltä. Suunnittelukin on jo niin ihanaa, kun voi miettiä mitä mihinkin haluaa ja miten sisustaa.



Kiitos kaikille tsemppauksesta ultraan. Se kyllä jännittää aika paljon ja hyvä, etten laske tunteja siihen. Thelma kirjoitti, että keskenmeno vaikuttaa taustalla moneen asiaan jopa parisuhteeseen. Olen ihan samaa mieltä. Aluksi keskenmeno lähensi meitä ja molemmilla oli vahva usko, että kyllä se meidän vauva sieltä aikanaan tulee. Nyt on miehen kanssa ollut kränää ja jatkuvaa kinastelua & pahaa mieltä. Isoin syy on ollut se, että olen ollut aivan uskomattoman väsynyt ja mies on väsynyt tekemään kaikki kotityöt (just :/). Jaksan nippanappa käydä töissä ja muuten olen kyllä kauhea sohvaperuna. Omat tunteet on yhtä vuoristorataa, itkettää ja olen epävarma. Mies tekee liian paljon töitä ja on pahalla tuulella, ja mua taas itkettää. Takana on pelko, että toinen km rikkoo meidän välit lopullisesti. Np-ultrasta on tullut kamalan iso virstanpylväs, jonka jälkeen toivon kaiken muuttuvan taas paremmaksi kun uskallan nauttia raskaudesta ja ilmeisesti olonkin pitäisi piristyä. Niin kuin Pyrrhylakin sanoi, olen oikeasti hyväntuulinen, iloinen ja sosiaalinen. Harmittaa tälläinen jatkuvasti huolissaan olo ja varman päälle ottaminen. Ei tätä ymmärrä kuin ne, jotka ovat keskenmenon kokeneet.



Uskaltauduin muuten odotus-puolelle lukemaan syyskuisia (en vielä kyllä raaskinut kirjoittaa mitään). Ikävä sanoa, että sieltä oli moni joutunut lähtemään keskenmenon takia. Jotenkin tuntuu, että keskenmenot ovat yleisempiä kuin tilastot antavat ymmärtää. Emme ole kyllä yksin tämän asian kanssa!



Minnis

Mua ei sitten pahemmin kiinnostanut mennä työmatkan varrella olevaan apteekkiin sillä riskillä, että tuttu olis työvuorossa, kun mä kiikutan r-testiä kassalle.. Niinpä tilailin pari netistä. Saa nähdä ehtivätkö ke aamuksi postilaatikkoon. Eli ei mitään uutta auringon alla. Ainakaan menkkoja ei ole näkynyt, eikä olo ole nyt sen suuntainen.



Toivotaan, että Emmyn "peuhaamiset" ois kuitenkin osuneet sopivaan saumaan.. ja tänne olis tulossa lisää plussaa. Ensi viikolla se sit ilmeisesti selviää?



Minnis mä olen kärsinyt aina raskaana hiivatulehduksista ja välillä tosi ankarastikin. Hiiva kuulemma "viihtyy" raskaanaolevassa sanoi gyneni. Puikkoja ja voiteita sit vaan. Luonnonmenetelmistä mulle tehonnut mm. piimä ja sokeripit. syötävien vähentäminen.. Ja sitä piimää myös vaikka ph-suojaan.. kuulostaa hurjalta, mutta tepsii, erityisesti jos hiivatulehdus vasta aluillaan.



Thelmalle nyt sitten valtaisasti peukkuja ke ultraan. Mutta kun vaan tota vuotoa yhä on ja kipujakin, niin mahtaakohan ihan normia tässä vaiheessa enää olla.. Todella hyvä, että nyt vihdoin on tuo tutkimus.



Innan voin nähdä siellä jo into piukkana käärimässä astioita paketteihin ja sovittelemassa niitä muuttolaatikon sisuksiin..



Mitäköhän Eveyksen tilanteeseen kuuluu?



Täytyy vissiin ke odottaa pissapurkki kourassa posteljoonia, kääk!



Pilvis



p.s. En keksinyt sitten väen vängälläkään mitään savolaiskytköstä.. taidan jäädä tän seurauksena sitten ihan jengin ulkopuolelle..

Sainpa sitten vihdoin viimein aikaiseksi kirjautua sisälle. Isot pojat lähtivät tänä aamuna kohti pohjoista vanhempieni matkassa, joten täällä on ihan uskomattoman rauhallista, kun on vain kaksi tenavaa kotosalla!





Pyrrhylalle paljon voimia tulevaan.



Peukkuja pidän Pilvikselle ja Eveyksellekin, joka ei ole kuulumisiaan kertonut. Ja kyllä se jo olisi aika saada piste Thelman keskenmenolle, eli toivottavasti alkaisi olla jo koettelemus ohi.



Niin paljon on tullut kaikenlaista tänne taukoni aikana, ettei tahdo millään muistaa. Innalle onnittelut asuntoasian johdosta!



Ja sitten omaa napaa... Minä kun päätin tässä kierrossa olla testailematta mitään ennen syntymäpäivääni, jolloin sitten käytän sen viho viimeisen raskaustestin kaapista kuleksimasta, JOS niin ihmeellisesti kävisi etteivät kuukautiset ala ennen sitä (ja varmaan alkavat!). Iski kuitenkin addiktiin sellainen testailumania, että ihan pakko oli luistaa lupauksesta sen verran, jotta menin sitten ostamaan ovulaatiotestejä... (nehän eivät ole sama asia kuin raskaustesti, eli "lakko" ei koske niitä...) Ja sain sen verran selville noiden avulla, että viime perjantaina tuli haaleaa viivaa, lauantaina kunnollinen ja eilen taas haaleampi, eli ilmeisesti se tapaus sitten tässä justiinsa on/oli riippuen siitä oliko kyseessä nyt piikki 48 vai 24 h ennen hetkeä.......... JA niinhän taas meinasi käydä, ettei tahtonut olla tilaisuutta hyödyntää koko tietoa. Tuppasi jo iskeä sellainen tunne päälle, että tyhmää mun näitä on testata, kun aina sitten pientä yritystä päälle saadessa alkaa kuulua ähinää ja puhinaa ja kitinää ipanoiden suunnasta. Sunnuntaina illalla kuitenkin sai vietyä edes yrityksen loppuun...... toivottavasti ei nyt myöhästynyt, että olisi edes pienet mahdollisuudet siihen synttärilahjaan. Joka tapauksessa asian ollessa tällä tolalla ainakin pääsen kuvittelemaan ja pohtimaan ja kalastelemaan "oireita".





Katjalah oireiden kehittelyä odotellen...



p.s Mun savolaiskytkökseni on sellainen, että isäni on Pohjois-Savosta kotoisin.

Pilvilinnalla onkin jännää, hienoa! Emmykö seuraava? ;)



Innalle onnea uuteen kotiin. Mekin ollaan omakotitalosta haaveiltu, mutta ainakin toistaiseksi jää toteutumatta kun mun epäsäännöllisillä tuloilla ei lainaa saa.



Thelman huonolle kohtelulle toivon minäkin päätöstä. Pakko myöntää, että itse pelkään tässä keskeytyksessä jossain määrin samaa lopputulosta kuin mitä sulle on käynyt. :( Km on tarpeeksi kamalaa ilman loputtomiin jatkuvaa jälkihoitoa.



Minnis, tsemppiä nyt! Syyskuun odottajille ei voi tulla enää yhtään huonoja uutisia. :) Np-ultra oli mullekin se virstanpylväs, jonka jälkeen kaikki olisi ollut auvoista. Mutta en tiedä, olisko ne hyvät uutiset automaattisesti muuttanut kaikki parhain päin. Mulla on ollut usein raskauksissa hiiva-epäily, mutta lääkärissä sitä ei sitten olekaan löytynyt. Täällä neuvotaan, ettei saisi ominpäin ottaa lääkkeitä, vaan siis käytävä lääkärin näytillä. Mulla ollut ilmeisesti muuta kutinaa.



Oviksia, plussia, menkkojen loppumisia ym. kaikkea hyvää kaikille! Ei enää huonoja uutisia tähän ketjuun. :)



Itse seilaan aika syvissä vesissä tällä hetkellä. Keskeytys aloitettiin eilen, kävin pkl:lla ottamassa Mifegyne-lääkkeen. Torstaina pitäisi kirjautua osastolle toista osaa varten. Maanantaina mulle sanottiin että kohdun tyhjenemisessä menee 4-6 tuntia, eilen veikattiin että voin joutua olemaan yön yli. :( Ei kiva. Saatan saada oman huoneen ja saatan saada miehen pariksi tunniksi sinne, mutta todennäköisesti näin ei kuitenkaan käy. Eilen sain vielä jutella kätilön kanssa keskeytyksestä ja vaikka hän oli oikein mukava, jäi silti paha mieli torstain odottamisesta. Halusin tietää, kuoleeko sikiö jo kohtuun (olisi paljon mukavampi, että se syntyy kuolleena). Kuulemma yleensä, mutta ei aina. Nyt mielessä kummittelee ajatus, että joudun katselemaan vadissa sätkivää sikiötä. :( :( :( Ei ole ollenkaan terveellistä ajatella näitä, mutta minkäs teet. Vielä se ainakin on elossa, liikkeet tuntuu ihan selvästi (vaikka kuinka olen koittanut kuvitella niitä joksikin muuksi). Kauhea pahoinvointi tuli tosta Mifegynesta, vaikka sen piti olla tuiki harvinaista.



Eilen illalla pintaan nousi raivon tunteita. Olen niin hiton kunnollinen ollut aina! En polta tupakkaa, alkoholia käytän hyvin vähän, kaikenmaailman raskausvitamiineja ja foolihappoja olen ottanut raskauden toivossa, syön terveellisesti. Ja kaikki turhaan! Toiset tulee vahingossa raskaaksi ja hankkiutuu ikävästä jutusta tuosta noin vain eroon. Näitä tapauksiakin oli varmasti naisten pkl:lla eilen. Voi miksi en rillutellut nuorena kunnolla?! Siitäkin suutuin, kun sain pkl:lta hoito-ohjeet. Ne on ilmeisesti samat kaikille keskeytystä hakeneille, kun lopussa oli isot nuhteet: "Jatkossa ehkäisystä tulee huolehtia niin, ettei uusi ei-toivottu raskaus pääse alkamaan." Plääh. Varsin ei-toivottu olikin tämä raskaus. :(



Pyrrhyla, joka ei tänään aio tehdä yhtään mitään!

Mä olen kohta lähdössä sairaalalle päin. Tulin vaan nopeasti toivottamaan Pyrrhylalle tsemppiä! Toivotaan, että kohtu tyhjenis nopeasti, etkä joutuis kovin kauaa sairaalassa olemaan. Mä olen kokenut ihan samanlaisia raivon tunteita ja katkeruutta siitä, että olen ollut aina kunnollinen ja yli-tunnollinen ja sit tällä rintamalla koetellaan ja toiset vaan tulee vahingossa raskaaksi ja oho, sit vaan hankkiudutaan "riesasta" eroon. Mä aikaisemmin jossain ketjussa mainitisin yhdestä tutustani, jolla on kaksi lasta ja molemmat ovat tulleet ensimmäisestä yrityksestä. Kyseiselle tutulle on tehty ennen lapsia 3 keskeytystä. Hän kyseli multa tuossa joku aika sitten, että koska me ruvetaan lisääntymään. Arvatkaa vaan kuohahtiko.



Tosi ikävää, että Pyrrhyla on saanut keskeytyspotilaan hoito-ohjeet. Luulis, ettei olis iso vaiva tehdä kahtia hoito-ohjeita. Mä sain ennen kaavintaan keskenmenon hoito-ohjeet, mut ehkä niitä ei sit ole joka paikassa.



Thelma, joka kohta myöhästyy lääkäristä.

..että ovistesti todellakin voi näyttää myös raskauden! Nimittäin postin tuomaan r-testiin ilmestyi selkeä viiva, hieman kontrolliviivaa himmeämpi, mutta aivan selkeä. Täällä ei kauheasti luottoa tainnut saada tuo ovistestin tulos, mutta samaa hormonia periaatteessa mittaavat. Mutta eihän se toki ainokaisena testitapana ole käypä.. Mieli yhä myllerryksessä ja mitään en meinaa saada aikaiseksi. Pelottaa ja pohdituttaa vaan.. kaukana ovat ne ajat, kun kaksi viivaa sai ruusuiseen onnen huumaan.. La. osuu marraskuun alkupuolelle. Ajankohta on työkuvioitteni puolesta mitä katastrofaalisin ja jos tämä loppuun asti menee, jouduttaneen siirtelemään isoja tapahtumia, mutta hällä väliä! Mutta jos tällä tilanteella oliskin sitten käänteistä taikaa: kaikki meniskin ihan kiusallaankin vallan mainiosti;)



Pyrrhylalle valtaisasti voimia keskeytykseen ja kaiken läpi käymiseen. Toivotaan, että tulis kaikki nopeasti ulos. Ja uskon kyllä, että loppupeleissä saat kuitenkin pinnat kotiin tuosta "kunnollisuudestasi"!! Hali.



Thelman uutisia tietysti täällä odottelen ja vähän jännäänkin.



Katjalahille toivon kovasti, että synttärilahja on "muhimassa" ja kiinnittymässä.



Pilvilinna puolipilvessä - ihan pilvilinnoihin asti ei uskalla liihotella;)

Ihan ensimmäiseksi: Ihanaa Pilvis ihanaa! Me kaikki peukutetaan ihan hirmuisesti, että pikkuinen pysyis matkassa. :)



Sit mun tilanteeseen. Voisitte vaikka siskot hyvät ottaa vähän popcornia ja istua alas, nimittäin tää ei vieläkään ole tässä.



Positiivista on se, että tänään sairaalalla oli asiallinen, asiantunteva ja miellyttävä lääkäri, joka otti mun tilanteen vakavasti, eikä mun tarvinnut saada mitään megaraivareita siellä. Siinä ne positiiviset puolet aika lailla olikin.



Aluksi kun kyseli vointeja kaavinnan jälkeen ja kerroin epämääräisestä vuodosta, niin lääkäri heti totes, että ei kuulosta normaalille. No, ultrassa sit näkyy jossain kohdun kulmauksessa pieni istukan pala, joka on noin 5*5 mm kooltaan, mutta aiheuttaa tän kaiken kiusan. Ei siis ole tullut ulos kaavinnassa. Mulle tehtiin sit kohdun huuhtelu keittosuolalla puhdistamiseksi ja istukan palasen irrottamisen edesauttamiseksi.



Sit lääkäri antoi mulle kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen vaihtoehto on se, että odotetaan kuukautisia ja sitä, että istukan palanen irtoais vuodon mukana. Kuukautisvuodon pitäis alkaa lähiaikoina, kun hcg on pudonnut ja ultrassa näytti, oikea munasarja on herännyt. Toinen vaihtoehto on kohdun tähystys ja mahdollisesti siinä yhteydessä uusi kaavinta. Lääkäri suositteli ensimmäistä vaihtoehtoa, kun toimenpiteeseen sisältyy aina omat riskinsä ja kuulemma todennäköisempää on, että ensimmäisellä vaihtoehdolla saadaan tilanne nopeammin normalisoitua, jos vaan palanen tulee kuukautisvuodon mukana ulos. Mä olin itse myös sillä kannalla, että uusi toimenpide ei kauheasti houkuta, joten lähdetään odottelulinjalle.



Mulle määrättiin nyt seuraava kontrolli neljän viikon päähän tapahtui mitä tapahtui. Ja jos mulla menee hermo oireisiin, kuukautisia ei kuulu tai ne jatkuu poikkeuksellisen pitkään tms., voin sit puhelinsoitolla muuttaa hoitosuunnitelman niin, että tehdään se tähystysoperaatio.



Kuulemma uutta raskautta saa yrittää vaikka heti. Jos kohdussa on jotain hämminkiä, uusi raskaus ei ala, joten sen takia ei tarvitse odottaa. Kaavinnan tuloksesta tullut patologin lausunto poissulkee kuitenkin kaiken pahanlaatuisen.



Että silleesti tällä kerralla. En tiedä itkeäkö vai nauraa.



Thelma

Ensinnäkin anteeksi kun en oo tullut päivittämään tilannettani niin kuin viime viikolla piti.. On ollu kauheeta härdelliä. Mulla tilanne on edelleen sama kuin silloin kun viimeksi kirjoitin eli kuukautisia ei kuulu, mutta myös testi on ollut nega. Nyt on ollut taas pari päivää väliä edelisestä testistä että ehkä mä tän viikon lopulla teen vielä testiä jos ei menkkoja kuulu. Oon kyllä aika ihmeissäni että missä mennään kun ei ole aiemmin ainakaan kuukautiset jääny välistä. Ei auta muuta kuin odotella...piinaavaa!! Raskausoireita ei ole, mutta yhden "oireen" olen huomannut. Oon jo pari kertaa vetänyt hirvittävän raivo-/itkukohtauksen jostain todella mitättömästä asiasta... :D Et hormoonit hyrrää nyt ihan miten sattuu..



Thelmalle voimahali!!!

Pilvilinna: Onnea plussasta. Ihanaa!

Ihanaa, mahtavaa! Eli plussa mikä plussa...pätevä oli näköjään ovistestilläkin saatu tulos! Ihan mieletöntä että alkaa tulla plussiakin tähän pinoon, antaa varmasti toivoa meille muillekin. Oon tosi onnellinen sun puolesta Pilvis, ja toivon pienelle kovasti tarrasukkia ja voimia koko 9kk kestävään matkaan! *iso rutistus sinne*

Mut kylläpäs meitä ja eritoten Eveystä pidetään jännityksessä! Mulla on myös niin tarkat ja säännölliset menkat että tuo menkkojen kuulumattomuus tuntuis kyllä mustakin aika vakuuttavalle merkille, mut missä plussaviiva? Tulis ny esiin... Mulla ei oo nääs mitään käryä sitten siitä et kauanko hormonitason nousuun vois mennä. Toivotaan parasta että viikonlopun testi antais siunauksen "kiukkukohtauksille"! ;)



Mukava kuulla et Thelmalla oli vihdoin asiansa osaava ja ennen kaikkea asiansa hoitava lääkäri! Toivottavaa olis ollut että olis ollut alusta asti, mut onneks nyt edes vihdoinkin!

Nyt vain tsemppiä odotteluun ja toivotaan että luonnollisesti menkkojen mukana tulis viimeisetkin niukat rippeet pihalle. Tuo on kuitenkin tosi hyvä että hCG on alhaalla! Ja saatte jatkaa peuhaamistakin jos semmoinen fiilis tulee. Kyllä kaikki järjestyy ja mä jotenkin luulen että keho ja menkat hoitaa kyllä lopun. Saattoihan olla että mullakin kohdussa vielä olis jotain ollut, sitä pientä vuotelua kun oli ajoittain aina menkkoihin asti mut menkkojen jälkeen ei oo ollut kyllä mitään siihen viittavaa.



Mä taisin kirjoittaa jo edellisessä viestissäni siitä miten nyt reagoi jokaiseen pienimpäänkin nipistykseen tai muuhun kehossa tapahtuvaan merkkiin. Reagoin kyllä edelleenkin...ja jotain tuolla vattassa tapahtuu. Ettei olis vaan vatsatautia tulossa...

Oletetusta oviksesta kun on vasta vajaa viikko, en oletakaan että tuolla mitään kauheen kummoista vois tapahtua mut jotain siellä on meneillään, tietäis vaan että mitä...tai sitten tää meikäläisen keho on vaan yksinkertaisesti sekaisin. Etenkin oikean munasarjan suunnilta on tuikkinut eilen sekä tänään ja ihan eri fiilis on vattassa muutenkin kun kuluneen parin viikon aikana on muuten ollut. Voi tietty olla että keho jo alkaa valmistautumaan seuraavaan kiertoon, on sillekin tää palautuminen varmaan työlästä edelleen. Mut sellaista pientä tuikintaa tuolla ajoittain on, ihan kuin niillä paikkeilla viimeksi kun testailin. Tai oikeestaan testailun jälkeen aloin vasta kiinnittää huomiota tuohon "tuikintaan" kun tietty alkoi tarkkailemaan kaikkia "oireita".

Mut tosiaan jos ovis oli vasta vähän reilu viikko sitten, eihän tuolla alavattalla pitäis oikein vielä mitään tapahtua! Eli taitaa mennä ihan mielikuvituksen piikkiin...äkkiä sitä huomaa olevansa samalla tosi väsynytkin ja alkaa miettimään että mitenkäs sitä parina edellisyönä on tullut käytyä veskissäkin, toisin kuin normaalisti....HUOH! Onneksi järki sanoo edes vastaan siinä että ihan liian varhaista aikaa on tuollaisille "oireille". Hädintuskin siellä on edes ehditty kiinnittyä jos sitäkään...ja mikäli vielä pidemmälle kyseenalaistetaan, JOS ovis edes oli viime viikolla!

Mut onko kenelläkään mitään hajua mistä tuo ns."tuikkiminen" voisi johtua? Vai pistetäänkö ihan höperyyden piikkiin vaan!



Onneks mulla on nyt tosi tiukka tentti- ja koulutyöputki tiedossa seuraavat pari viikkoa, joten ei ehdi ihan joka sekuntia näitä asioita kelailemaan! Reilun viikon päästä se on sitten ainakin harvinaisen selvää että tuleeko tätsy kylään...Nyt tenttikirjan pariin! Palaan vielä illemmalla lukemaan juttujanne jos joku on ehtinyt kirjoittelemaan!



Terkuin höperöivä Emmy

Eveys, kyllä sua nyt piinataan. Toivotaan, että se plussa sieltä tulis.



Emmy, mulla alkoi tuossa viimeisimmässä raskaudessa oireet viikko oviksen jälkeen, joten voi oireilu hyvinkin olla raskauteen liittyvää. Pidetään peukkuja.



Mä en jaksa kovin paljon positiivista repiä tän päivän lääkärikäynnistä. Tosiasia on se, että keskenmenovuodon alkamisesta tulee huomenna 9 viikkoa. Asiaa ei ole loppuun käsitelty ainakaan ennen seuraavaa kontrollia, joka on 4 viikon päästä. Mä olen totaalisen rikkipoikkihajalla tän asian kanssa ja itken vuorotellen sitä, että en halua tulla raskaaksi ja että haluan lapsen.



Mä en jaksa uskoa siihen, että keho ja menkat hoitaa sen viimeisen kiusaavan istukan rippeen ulos. Keho on yrittänyt nyt hoitaa sitä ulos 9 viikkoa (noista 9 viikosta vuotoa on ollut enemmän tai vähemmän yhteensä melkein 6 viikkoa) ja sitä on yritetty kaapia ulos, eikä auta. Mä olin vaan liian väsynyt suostumaan uuteen toimenpiteeseen ja siksi kallistuin odottelulinjalle. Mä alan olla lopen kyllästynyt kaikkeen neuloilla pistelyyn ja kaiveluun. Tän päivän huuhtelutoimenpiteessä tungettiin katetri kohtuun ja nyt kohtu vihoittelee ilmeisesti sen takia. Lupa yrittää uutta raskautta ei paljon ilahduta. Mulla on yhä edelleen sellainen olo, että en halua tulla raskaaksi. Kaiken tän vuotamisen, kipuilun ja pinnan kiristelyn ohessa tunnelma ei meidän talossa ole edes ollut oikein otollinen yrittämiselle.



Anteeksi tää negatiivisuus, mut mun mielestä pitäis olla joku raja siinä, kauanko ihmistä piinataan yhden keskenmenon osalta.



Thelma