Keskenmenon/keskenmenojen jälkeen uuteen yritykseen

Moikka,



ei tämä ketju ainakaan toistaiseksi näytä kuolleen, vaikka plussanneet täältä siirtyivätkin omaan ryhmäänsä :). -Hieno juttu! Vaikka tietty olis kiva, ettei niitä km:ja tapahtuisi enää ja tälle ketjulle ei enää olisi tarvetta. Mutta se lienee tilastollisesti mahdollista, joten pidetään ketju edelleen pystyssä.



Cucciola, olishan se + ollut kiva, mutta toisaalta mulla on rauhallisempi olo, kun täti vierailunsa teki. Jos olisin raskautunut suoraan km:n jälkeen, olisin varmaan ihan koko ajan kuulostellut ja miettinyt, että toimiiko keho ja miksei se toimi. Nyt toivoisin voivani ainakin vähän rauhallisemmalla mielellä lähteä uuteen yritykseen, kun tiedän, että kroppa on toipunut ja täti vieraillut. Toivottavasti sullekin se ovi tulis pian ja elimistö olisi valmis uuteen yritykseen.



Mea, kovasti täällä ainakin on yritystä sinne odotuspuolelle :). Enkä minä ainakaan tätä mitenkään eriseuraisena pidä, että vähän eri asioista eri paikkoihin kirjotellaankin.



Igloo, surullisesti tervetuloa. Taidettiin olla tuolla toisella palstalla samassa ketjussa myös. Tai sitten se oli joku muu, joka käytti samaa nimmaria. Mutta ite olen kokenut tämän ketjun hyvänä, kun täällä kaikilla on kokemus samasta asiasta ja voi olla rehellinen tuntemuksiensa suhteen. Totta kai jokainen prosessoi asioita omalla tavallaan ja tapahtumatkin on erilaisia, mutta km on tavalla tai toisella tuttu kaikille. Se myös antaa toivoa omien juttujen keskellä, että joku muu on ollut samassa pisteessä ja sieltä noussut. Niin, ja plussannut :). Tsemppiä teille uuteen yritykseen. Toivotaan nopeaa raskautumista. Mulla kierto meni niin, että jos laski km-päivän (tai sen päivän, jolloin vuoto alkoi, mutta mulla se alkoi spontaanisti) kp1:ksi, niin kierto palautui heti normaaliksi. Ovis tuli normaalisti 2 viikon päästä ja täti siitä kaksi viikkoa eteenpäin. Että varmaan sitten jossain vaiheessa kannattaa testailla, jos ei täti ilmaannu.



Lakka, tuo sun kuvaama "tuntuu tyhjältä, että se olis tässä" kuulostaa aika tutulta, vaikka silleen ollaankin eri tilanteessa, että meillä vasta esikoisesta haaveillaan. Mutta jossain vaiheessa se tyhjyyden ja epäonnistumisen tunteiden poistaminen oli koko raskausjutun päämotiivi ja olis tuntunut tosi tyhjältä lopettaa siihen. Onneksi nuo tunteet olivat ohimeneviä ja nyt ajattelen taas enemmän mahdollista tulevaa lasta, kuin raskaana olemista. Voi, kun teillä olis vielä yksi sukkela siittiö, joka uhmaisi kaikkea muuta ja uisi oikeaan aikaan oikeana ajankohtana... Täällä myös koko ympäristö pullistelee raskaana olevia ja se kirpaisee joka kerta. Yhtä työtoveriani en ole - ikävä myöntää - kyennyt edes onnittelemaan raskautumisesta ja sekin tuntuu pahalta. Mutta tällä hetkellä se vielä muistuttaa niin siitä omasta surusta, etten ole itseäni pakottanut kohteliaaksi.



Amppari, olipa ikävän kuuloinen reissu sulla :(. Miten olet voinut? Minä ajattelen samoin; ei se ollut alkio tai sikiö tai jotain muuta - se keskenmennyt oli meidän vauva. Mulla oli noita pessimismipäiviä jonkun aikaa km:n jälkeen, mutta muutama viime päivä on jo ollut helpompia. Itse asiassa huomasin, että kun täti tuli, kykenin ajattelemaan myös jotenkin positiivisemmin koko raskautumista ja toiveet nousi jopa vähän liiankin korkealle.



Katjalah, ihania ultrauutisia sulla! Ja neuvolassakin olet käynyt. Joko nyt uskallat odottajiin ;)? En tosin ole sinua pois ajamassa täältä meidän joukosta :).



Santsu, täällä havaittavissa tuota samaa vaikeutta ihmisten vauvauutisia kuullessa. Aina se muistuttaa omasta menetyksestä. Itselläni ei ole aiheesta kokemusta, mutta ajattelen jotenkin niin, että eivät ne vanhemmat lapset korvaa sitä kesken mennyttä. Tai toisin päin. Se on kuitenkin ollut täysin oma raskautensa ja se vauva on ollut erilainen ihminen, kuin kukaan niistä edellisistä. Ehkä siinä jotain lohduttavaa on, että on lapsia ennestään, mutta ei se minun mielestäni mitenkään tee siitä surusta vähempiarvoista tai pienempää.



Haaveilija, missä olet? Miten menee?



Thelma, kiitos, kun jaksat käydä meitä moikkaamassa. Olet vaan niin kauhean rohkaiseva esimerkki ainakin mulle. Toivon todellakin, että tämä raskaus sujuu hyvin loppuun asti ja voit unohtaa km:n ja tuulimunan haamut. Tsemppiä!



ON: Täällä ei ole juurikaan mitään raportoimisen arvoista. Kp6 illassa ja paketillinen ovistikkuja tipahtanut luukusta tänään. Ehkä sitten ensi viikolla niille löytyy käyttöä. Iloista viikonloppua kaikille!

Niisku, voi sulla on pian jännät paikan kun pääset ovista bongailemaan! Tsemppiä metsästykseen. Millaisia tikkuja tilasit? Mä tilasin ensin ihan perusviivatestejä mut ainakin niissä mitä tilasin, mulla oli ongelmana alkuun se että ne näytti mulla koko ajan samaa hailakkaa viivaa, oli kierto missä vaiheessa tahansa. Ajattelin sitten satsata ja testata Clearbluen digiovistestejä (saa netista halvemmalla kuin apteekista!) ja samaisesta kierrosta ja Clearbluen antamasta hymynaamasta tämän plussankin sain :) Raskaustestin näytettyä plussaa testasin jonkun päivän kuluttua viimeisen peusovistestinikin ja vasta silloin, ensimmäistä kertaa mä sain sillä vahvan kontrolliviivan.

Tän selityksen tarkoituksena on että mikäli et oo tyytyväinen peruso.testeihin, suosittelen Clearbluen digiä! Onhan se tyyris, mut ainakin meillä oli hintansa väärti, ehdottomasti!

Plussatuulia sinne siis!



Katjalah, onnea hienoista kuulumisista!! :) Jokos sä uskaltautuisit meidän kanssa tuonne odotuspinon? Tervetuloa!



Amppari, iso halaus sinulle. Säästyit kaavinnalta, mutta kokemus oli varmasti silti raskas. Vähän kyseenalaiselle kyllä kuulosti tuo neuvolan toiminta munkin korvaan... Mut pääasia että sinä pääset nyt toipumaan ja pikkuhiljaa keskittymään tulevaan, sitten kun sen aika on. Tsemppiä!



Igloo, tervetuloa pinoon ja osanottoni! Täällä tosiaan voi jakaa kaikkia tunteitaan ja vertaistuki on ollut äärettömän hienoa. Tsemppiä ja plussatuulia teille!



Mä en nyt valitettavasti enää muista mitä piti kommentoida. Valtavasti tsemppiä kuitenkin kaikille! Voimia ja virtuaalihalauksia, plussatuulia kun sen aika koittaa!



Mukavaa viikonloppua!

Minäkin uskaltauduin tuonne odotuspuolelle, vaikka vieläkin ihan pöllämystynyt olo... Että sellainen se sitten on minunkin "tuulimunani", sieltä ruudulta heilutteli.



Santsu: Niin tuttuja nuo ajatukset, vieläkin täsää miettii usein, että onko minulla oikeutta olla taas tässä nauttimassa uudesta ihmeestä, kun toiset eivät meinaa ensimmäistäkään saada. Mutta toisaalta, kuten uusi neuvolatätini minulle perjantaina sanoi:" Ihanaa, että joku vielä haluaa suuren perheen, kyllä lapset tuovat niin paljon iloa ja sisältöä elämään".(ja neuvolatädin leivän) Vaikka sinulla olisi 20 tervettä lasta ei se olisi keneltäkään toiselta pois! Tämä hulluus on sellaista lievää kuitenkin, eli rohkeasti vain jos ja kun siltä tuntuu, että sen yhden (?) vielä haluaa!!!! Puhu miehellesi ja kerro miten kaipaat nähdä vielä yhden uuden ihmisen kasvavan ja kehittyvän. Lakalle samat sanat... Toivottavasti miehesi vielä ymmärtää, että asia on tärkeä ja jos ei enää edes yritetä saattaa käydä niin, että sitä katkeroituu loppuiäkseen (tiedän tapauksen joissa mies on jossain vaiheessa sanonut jyrkän ein lisälapsille ja nainen katkeroitunut loppuelämäkseen, itkee vielä vanhanakin että sai vain kaksi lasta kun olisi halunnut viisi... Ei kestä tavata lapsenlapsiaankaan, kun näitä on perheessä monta.)



Me olemme rahalla mitattuna varsin köyhiä, mutta aina on leipää ja maitoa pöytään riittänyt ja varmasti jatkossakin riittää. Emme kaipaa mitään mieletöntä varustelua vaan meille riittää vaatimattomampikin elämä...



Voimia ja halaus kaikille vielä keskenmenonsa kanssa kamppaileville ja siitä hiljakseen toipuville. Elämä jatkuu ja uusi yritys kannattaa aloittaa heti, kun siihen suinkin on valmis. Vaikka pelko kulkeekin varjona vierellä niin silti seuraavalla kertaa osaa nauttiakin raskaanaolostaan.



Ihanaa viikkoa kaikille!

Katjalah+Anselmi rv10+3

Pitkän hiljaiselon jälkeen palasin viestejänne lukemaan ja vähän itsekin kirjoittelemaan.



Niisku ja cucciola: Täällä aletaan voimaan hyvin. Kiitos kysymästä. Sairasloma jatkuu ja nyt alkaa tuntumaan siltä, että kiinnostusta/innostusta alkaa löytymään. Viime viikolla tuli romahdus työterveydessä. Vaikka ajattelin, että itkut on itketty. Asiasta puhuminen sattui, mutta nyt tuntuu jo paremmalta. Halusin ottaa aikaa itselleni, koska viimeinen vuosi oli todella raskasta. Tuntui siltä, että ellen anna itselleni aikaa olen uudestaan sairaslomalla kesän aikana.



Tervetuloa Iglo. Pahoittelut, että jouduit tänne. Täällä onneksi saa purkaa kaikenlaisia ajatuksiaan ja tunteitaan. Ja vertaistuki on mitä parhainta. Pohdiskelit milloin voisit r-testiä tehdä. Minulle sanottiin kaavinnan jälkeen (kaksi viikkoa sitten), että kuukautiset alkaisivat siinä 4-6 viikon kuluttua tai sitten voin olla raskautunut uudestaan.



Amppari: Runsaasti virtuaalihaleja sinne. Kuulosti tosiaan aika kyseenalaiselta toiminnalta, mutta onneksi onnistuivat hyvin ja pääset toipumaan sekä ajattelemaan tulevaa.



Täällä tosiaan aletaan toipumaan menetyksestä. Neuvolatäti oli aivan ihana, kun peruin lääkäriaikaa. Se sanoi, että hän on sitä varten jos haluaa keskustella ja järjestää psykologia mikäli tarvetta. Edellisen viikon järjestin itselleni erinäistä ohjelmaa ja pakotin tiettyihin rutiineihin. Onneksi. Nyt tuntuu, että jaksan alkaa taas harrastamaan ja nauttimaan kaikesta. Huomenna aloitan kuukauden tauon jälkeen salilla käynnin ja tänään on viikon ratsastustunti tiedossa :D miehen kanssa on pupuiltukin ja sekin tuntuu taas pitkästä aikaa kivalta. Ajatukset oikeastaan hyvinkin positiiviset. Ison kiitoksen olen osoittanut ystävälleni, joka on viettänyt aikaa ja saanut ajatukseni muualle. Eiköhän tämä tästä taas.



Sateista kesän odotusta ja plussatuulia kaikille. Vaikkakin raskaana olevat siirtyivät toiseen pinoon, pidetään me tavoitteena mennä pian perässä.

Haaveilija

Emmy, täällä on käytössä ihan nuo perusviivatestit. Edellinen raskaus lähti ihan vaan niillä testaten ja onnistuin viime kierrossakin sen oviksen saamaan (tai ainakin niin kuvittelen) tikulle, mutta mitään sen suurempaa tulosta siitä ei sitten syntynyt. Jos ei näillä onnistuta, niin täytyy sitten miettiä noita kalliimpia systeemeitä.



Katjalah, tsemppiä sinne odotuspuolelle! Hyvä, että "tuulimuna" heilutteli :).



Haaveilija, hieno homma, että voit jatkaa saikulla. Täälläkin niitä itkuja riitti (ja välillä riittäisi edelleen) ja syythän oli mitä kummallisimpia. Mutta ei auta, ne itkut on vaan itkettävä ja surut surtava ja mun mielestä on viisasta ottaa aikaa itselle ja toipumiselle juuri niin paljon, kun sitä tarvitsee. Kiva, että olet myös jaksanut jo vähän innostuakin asioista ja käydä salilla ja ratsastamassa. Itse ainakin kaipaan sitä, että saa muuta ajateltavaa. Toipumista!



ON: Täällä ei oikeastaan ole mitään raportoitavaa. Paitsi, että tänään tuon iän voisi korjata vuodella eteenpäin :(. Taas vuotta vanhempi ja syli edelleen tyhjä. Näinköhän näin vanha voi edes lapsia saada??? Tikut on kuitenkin otettu käyttöön ja jossain takaraivoni uumenissa olen niin päättänyt, että tämä on SE kierto. Todennäköisesti tulen pettymään pahan kerran, mutta haluaisin vaan niin kovasti olla raskaana ja saada sen oman nyytin. Miehen teinit ovat vaan seuraavat viikot kokonaan meillä ja pupuilua ei voi harrastaa ihan silloin, kuin mieli tekee tai tarvetta olisi, joten se hieman monimutkaistaa tätä kiertoa. Mutta toivotaan silti, että tärppi käy... Niin alkaa taas tämäkin yövuoro olla takana ja kohta kotiin nukkumaan.



Niisku 1+3 Toivoahan aina saa, vai mitä :D?

Synttärionnittelut Niiskurouvalle! Älä nyt vaivu iän takia synkkyyteen. Et sä nyt vielä liian vanha lapsen saamiseen ole. Mua hymyilytti tuo sun allekirjoitus (1+3) :)



Haaveilija, hienoa, että olo on parempi. Ihan ymmärrettävää, että noita romahduksia tulee. Varmaankin silloin on olo vähän huonompi, kun asiasta puhuu jollekin tai on lääkärissä asian tiimoilta tms. Kuten olen täällä kertonutkin, niin mulla oli kyllä koko kevät niin, että aina kun kävin kontrollissa sairaalassa (mähän juoksin siellä 4 kuukautta vähän väliä), se päivä meni itkua tihrustaen. Samoin kun viime viikolla kerroin keskenmenoista yhdelle kauemapana asuvalle ystävälleni, jota en ole nähnyt koko talvena ja keväänä, niin itkuhan siinä tuli. Neuvolan terkka sanoi mulle tuon toisen keskenmenon jälkeen, että mulla on täysi oikeus tunteisiini, mulla on oikeus olla vihainen, surullinen jne. En mä tiedä, mitä tässä yritän sanoa, mutta lähinnä ajatus on se, että kannattaa varautua siihen, että tunteet voivat heitellä pitkäänkin ja on tärkeä surra silloin kun surettaa. Kuulostaaa kuitenkin hyvältä, että Haaveilija on intoutunut kuntoilemaan jne. Mä huomasin jossain vaiheessa, että oli ihan hyvä, kun "pakotti" itsensä tekemään jotain ja järjesti ohjelmaa.



Mukavaa viikon jatkoa!



Thelma

Niiskulle onnittelut minunkin puolesta. Hymyä aiheutit tännekin tuon allekirjoituksen vuoksi :D Ainakin päättäväisyyttä ja toivoa on. Etkä tosiaan ole ollenkaan vanha lapsen saamiseen. Mieheni on sinun ikäinen ja en ole kertaakaan ajatellut hänen olevan liian vanha isäksi. Lapsen aika on, kun itse tuntee hetken oikeaksi. Itsekin ajattelin muutama vuosi takaperin, että minusta ei tule ikinä äitiä. Tässä sitä silti ollaan ja kovasti omaa nyyttiä kaivataan.



Thelma: En usko ikinä unohtavani tätä menetyksen tuskaa ja varmasti itkuja tulee vielä itkettyä. Nyt tuntuu silti siltä, että tästä mennään vain eteenpäin.



Tänään menin sinne kuntosalille :D jipii, tuli aivan mahtava fiilis. Kaupassa katselin tomaatteja keräillessä vieressä olevaa pienen pientä tyttöä. Ikää ei ollut montaa viikkoa, voi kuinka pieni se oli. Tilanne ei tuntunut pahalta, olin onnellinen lapsen ympärillä olevien vanhempien puolesta. Ajatuksena oli, että tuollainen meillekin tulee, kun on sen aika.

Monenlaisia suunnitelmiakin olen tehnyt. Ehkä tämä toipuminen on helppoa, kun on tulossa kesä ja paljon erilaista tekemistä/tapahtumaa.



Oikein mukavaa viikon alkua!

Ensiksi Niiskulle onnittelut täältäkin. Mie bongasin eilen ovis plussan (onni ovistestillä) alotin testauksen 17kp eilen oli sitten 19kp(edellisessä kierrossa 20kp), mieskin "pakotettiin" sitten viime yönä tuohuamaan ja se olikin sitten oma suostuttelusa ja keskeytyksellä mentiin mutta ei hoksannu yöllä sen jälkeen parin tunnin päästä ku halus ite toisen kerran(todella harvinaista että jopa kaks kertaa) että jämiä on saattanu jäädä. Miehellä ei yleensäkään ole mitään haisua eikä kiinnostusta minun kierrosta. Nyt sitten on piinaavat 2vk. Ostin muuten apteekista uuden ovistesti paketin (nyt en merkkiä muista, ei ollu muita) 5kpl 12e ja sit mentiin prisman puolelle niin olis ollu 15kpl 15e, kyllä harmitti.



Terv. Lakka kp 20/30-35

Kiitokset synttärionnitteluista! Niin vaihtui vuosi. Taas.



Lakka, onnea o+:sta!!! Toivotaan, että joku vikkelä simo on ehtinyt määränpäähän keskeytyksistä huolimatta. Tsemppiä jännäysviikkoihin! Peukut pystyssä ollaan täällä.



Täällä OLI päättäväisyyttä ja toivoa vaikka muille jakaa siitä, että tästä tulee se plussakierto. Mihin mahtoi se toivo ja luottamus hävitä, kun jäljellä on varsin pessimistiset fiilikset :/. On vaan semmonen hirmunen harmistus edelleen/taas koko km:sta, enkä voi olla miettimättä, että nyt olisin jo vaikka kuinka pitkällä, jos sitä ei olis tapahtunut. Tyhmäähän se on, mutta kun jotenkin turhauttaa vaan niin sairaasti. Asiaa ei mitenkään auta, että koko tuttavapiirini tuntuu vääntävän lapsia. Näin tässä jopa semmosta unta, etten voinut olla kahden ystäväni kanssa tekemisissä (toinen odottaa ja toisella vauva 1kk), kun tunnen itteni niin epäonnistuneeksi ja huonoksi ihmiseksi ja naiseksi. Tiedänhän minä, ettei tapahtuneelle olisi kukaan mitään voinut, mutta näitä tunteita vaan tuntuu olevan ja tulevan. Harmittaa, ärsyttää ja itkettääkin. Oviksen pitäisi olla pe/la, mutta se tietty tässä kierrossa myöhästyy ja tulee viikonloppuna, kun ei ole paljon mahkuja pupustella. Mutta minkäs teet, pakko kai se vaan on jaksaa. ´



Niisku, ihan vaan perinteisesti kp 11

Mulla kp 21/35 menossa ja bongasin maanantaina (kp19) juuri samoilla onni-testeillä oviksen. Tämä on eka kierto km:n jälkeen tai siis yhtään menkkoja ei ole varsinaisen km-vuodon jälkeen vielä tullut ja nyt alan siis jännittelemään, että tuleeko edes...

Meni kesken tämän kuun alussa 5+3. Esikoisesta haaveilen ja yritys aloitettu viime jouluna.

Hei taas pitkàstà aikaa. Ensinnàkin pahoittelut ja tervetulotoivotukset Igloolle. Voimia toipumiseen!



Katjalah: Hirmuisesti onnea ihanista ultrauutisista!! Voin kuvitella sen helpotuksen ja onnen tunteen, kun nàit toukan kuvaruudulla.



Amppari: Voi ettà, olipa harmi, ettà sua riepoteltiin noin siellà sairaalassa. Ihan kuin ei km:ssà olis tarpeeksi kestàmistà?! Tààllà meillà pàin ei ymmàrtààkseni tehdà ollenkaan noita lààkkeellisià tyhjennyksià, jos ei sikiò ole niin iso, ettà se on pakko synnyttàà. Teidàn kokemuksia lukiessa tulee sellainen olo, ettà toi lààkkeellinen hoito olis ainakin henkisesti rankempi juttu kuin kaavinta, vaikka se onkin se luonnollisempi vaihtoehto. En tiedà, miten olisin ite selvinnyt lààkkeellisestà tyhjennyksestà, mutta kaavintaa odotellessa olin kyllà niin rikki ja vàsynyt, ettà taju pois ja leikkauspòydàlle tuntui ihan ok ratkaisulta. :-/



Hirmuisesti synttàrionnea Niiskulle! Oot varmasti just hyvàn ikàinen tulemaan àidiksi! :-) Ihana oli toi sun 1+3, toivottavasti matalapaine hellittàà ja pààset taas pian samaan toiveikkaaseen olotilaan.



ON: tààllà liidellààn taas aika matalalla. Kuten Niisku totesi, màkin oon jo moneen kertaan kuvitellut, ettà itkut ois nyt itketty, mutta sitten mennààn taas aallonpohjaan. Oon kans saanut viime aikoina kuulla muutamia iloisia raskausuutisia tutuilta ja vaikka yritànkin iloita muiden mukana, niin sydàn meinaa pakahtua surusta, kun oma menetys taas palaa mieleen niin kipeànà. Tulevana lauantaina meidàt ois kutsuttu viettàmààn iltaa ystàvien luo ja paikalle on tulossa myòs kaksi tuttua, jotka ovat raskaana. Kiitin kauniisti kutsusta, mutta sanoin, ettà en yksinkertaisesti pysty vielà kohtaamaan tuollaista tilannetta. Mieskin totesi, ettà eipà hànenkààn tee mieli mennà sinne kuuntelemaan raskausjuttuja, kun oma menetys on vielà niin tuoreessa muistissa. Jostain syystà teidàn tààllà plussanneiden raskausuutisista on paljon helpompi iloita.



Edelleen odottelen menkkoja, kaavinnasta on jo yli 4 viikkoa, mutta mitààn menkkaoireita ei ole. Raskaanakaan en voi olla, joten kai ne sieltà ennemmin tai myòhemmin tulee. Salaa toivon, ettà tàà mun paha mieli johtuis pms-oireista, mutta taitaa olla toiveajattelua. Koskaan en ole tainnut nàin hartaasti menkkoja odotella. :-)



Nyt tàytyy alkaa valmistautua tòihin làhtòòn. Mukavaa viikonlopun odotusta ja hyvàà mieltà kaikille!



Cucciola

Onnittelut Lakka oviksen bongaamisesta! Toivotaan, että olis tärpännyt.



Evelle tervetuloa tähän pinoon ja pahoittelut, että tänne jouduit.



Kurjaa, että Cucciola ja Niisku ovat alamaissa. Ihan ymmärrettävää, että illanvietto raskaana olevien seurassa ei houkuttele. Tsemppiä! Haluaisin sanoa jotain lohduttavaa, mutta kaikki tuntuu niin lattealta. Tunteet menevät aaltoina ja aika tuo helpotusta oloon, vaikka välillä kovasti riipaiseekin.



Olisiko jollain teistä innostusta perustaa uusi keskenmenon jälkeen kuumeilijoiden pino vaikka kesäkuun alussa? Mä käyn täällä kyllä aina välillä lueskelemassa, mutta voi mennä välillä aikaakin niin, että päivitykset esittelyihin jne. tulevat viiveellä.



Mukavaa viikonlopun odotusta!

Thelma