Muita, jotka pettyneet katkerasti neuvolapalveluihin?

sairaalasta.

On sanottu sen sata kertaa, että lapsi on lastentautien erikoislääkärin hoidossa painon takia, mutta hoitajahan tietää aina parhaiten...



Ei mekään saatu apua neuvolasta lapsemme kasvuongelmiin ja pakko oli hakeutua yksityiselle puolelle...sitten todettiin eräs imeytymishäiriö, joka selitti lapsen ongelmat. Ja neuvolasta vain todettiin, että olipa hyvä juttu kun lapsella on aktiiviset vanhemmat!?

Useimmille aikuisille, terveille ihmisille asia menee perille näillä normaalikonsteilla ja päästään järkevään kompromissiin ja mahdollisimman hyvään ratkaisuun. Sinulla ilmeisimmin ei asiat mene koskaan perille näillä normaalikonsteilla, vaan sinulla on jokin ihmeellinen teinivaiheen mustavalkoinen ajatusmaailma, jossa kaikki, jotka eivät ole täsmälleen samaa mieltä kanssasi, ovat täysin sinua vastaan ja vielä liittoutuneet keskenään.

paranoidiksi persoonallisuushäiriöksi.

"Epäluuloinen eli paranoidinen persoonallisuus epäilee jatkuvasti ja ilman selvää aihetta kanssaihmisiään, on yliherkkä arvostelulle ja ilmaisee ylemmyyttä toisia kohtaan. Käytökseltään tällainen henkilö on etäinen, torjuva ja aggressiivinenkin. Yletön mustasukkaisuus ja kateellisuus on tavallista. Ryhmätilanteissa paranoidiset henkilöt pyrkivät määräävään ase- maan, ja toisinaan heitä löytyy fanaattisten yhden asian liikkeiden johdosta."



Jos ap on provo, niin hyvn onnistuu imitoimaan paranoidia.

Ei voi muuta kuin sääliä millainen elämä lapsellasi on edessä. Olen itsekin saanut joskus huonoa palvelua, asiatontakin, näen kuitenkin tilanteen viitekehyksen ja pystyn jatkamaan elämää ilman valitusta.



Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Eikö se, että täällä näin moni ihminen epäilee mielenterveyttäsi saa sinua yhtään miettimään, olisiko ehkä oma mielesi hitusen liian herkkä ja epäkelpo tähän yhteiskuntaan.

olisiko ehkä oma mielesi hitusen liian herkkä ja epäkelpo tähän yhteiskuntaan.

tähän yhteiskuntaan murhanhimoisia psykopaatteja ja muita tuon tason rikollisia lukuunottamatta. Ap on elämänsa alkutaipaleella oppinut maailmasta vääristyneitä asioita, ja tilanne on täysin mahdollista vielä korjata, ainakin jossain määrin. Se nyt vaan edellyttää ap:ltä asian tiedostamiseen liittyvien tuskallisten tunteiden kestämistä ja ylipääsemistä.

ap:n tilannetta. Tunnen itsekin ihmisiä, jotka herkästi valittavat esim. huonosta palvelusta ja ylipäätänsä kiinnittävät huomiota epäkohtiin.



Olen itsekin huomannut, että esimerkiksi neuvolan terveydenhoitajien asiantuntemus on usein aika olematonta. Itse en vain ole mitenkään pettynyt neuvolapalveluihin, kun en niiltä niin suuria odottanutkaan. Eli moni asia hoituu hienosti, kuten mittaukset jne..., mutta en nyt mihinkään kysymykseen ole koskaan saanut vastausta. Olen sitten selvittänyt asiat muualta. Ei nyt ole tullut mieleen valittaa, koska selvähän se on, ettei esim. th voi todellakaan koulutuksensakaan puitteissa kaikkea tietää ja inhimillisiä virheitä (kuten ehkä tuo ultrajuttu) sattuu kaikille.

valittanut? Vai onko tämä neuvola nyt ainoa taho, joka sinun oikeuksiasi jatkuvasti talloo? Oletko valittanut Kelan toiminnasta, pankkitoimihenkilöistä, vakuutusyhtiöstä, kansalaisopistosta, sähköyhtiöstä...voi löytyyhän näitä.

Vakuutusyhtiötä ja sähköyhtiötä olen kyllä kilpailuttanut, mutta sen kai jokainen järkevä ihminen tekee.

ap

juuri mikään enää hätkäytä, mutta tämän ihmisen kirjoituksista tulee kyllä ahdistunut ja surullinen olo. JOS hän on oikea, mitä epäilen, käy todella sääliksi sekä äitiä että vauvaa. Mitä toivoa on ihmisellä, joka ei edes tajua olevansa vakavasti mielenterveysongelmainen...? Vauvan lisäksi käy myös sääliksi kaikkia esim. terveydenhuollon ihmisiä, jotka joutuvat hänen kanssaan sumplimaan.

mutta huomattavasti paremmassa kunnossa kuin puolisen vuotta sitten. En ole mikään sairaudentunnoton psykopaatti.

ap

On sanottu sen sata kertaa, että lapsi on lastentautien erikoislääkärin hoidossa painon takia, mutta hoitajahan tietää aina parhaiten...

Ei mekään saatu apua neuvolasta lapsemme kasvuongelmiin ja pakko oli hakeutua yksityiselle puolelle...sitten todettiin eräs imeytymishäiriö, joka selitti lapsen ongelmat. Ja neuvolasta vain todettiin, että olipa hyvä juttu kun lapsella on aktiiviset vanhemmat!?

Pointtihan on siinä, että lastentautien erikoislääkäri on diagnosoinut lapsen terveeksi, mutta hoikaksi. Kasvaa tasaisesti omalla miinuskäyrällään. Neuvolalle tämä ei vain sopinut.

ap

"Epäluuloinen eli paranoidinen persoonallisuus epäilee jatkuvasti ja ilman selvää aihetta kanssaihmisiään, on yliherkkä arvostelulle ja ilmaisee ylemmyyttä toisia kohtaan. Käytökseltään tällainen henkilö on etäinen, torjuva ja aggressiivinenkin. Yletön mustasukkaisuus ja kateellisuus on tavallista. Ryhmätilanteissa paranoidiset henkilöt pyrkivät määräävään ase- maan, ja toisinaan heitä löytyy fanaattisten yhden asian liikkeiden johdosta."

Jos ap on provo, niin hyvn onnistuu imitoimaan paranoidia.

Hyvin osaat googlettaa.

Mutta edelleen: löytyykö lääkärin pätevyyttä?

ap

mutta huomattavasti paremmassa kunnossa kuin puolisen vuotta sitten. En ole mikään sairaudentunnoton psykopaatti. ap

ja paranoidi? Ehkä luulet että oireesi menee vielä tavanomaisen masennuksen piikkiin, mutta entisenä persoonallisuushäiriöisenä itsekin sanon, että teet itsellesi todella suuren palveluksen jos rupeat hoitamaan persoonallisuushäiriötäsi nyt eikä kymmenen vuoden päästä. Tai mahdollisesti et koskaan.

Ei voi muuta kuin sääliä millainen elämä lapsellasi on edessä. Olen itsekin saanut joskus huonoa palvelua, asiatontakin, näen kuitenkin tilanteen viitekehyksen ja pystyn jatkamaan elämää ilman valitusta.

Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Eikö se, että täällä näin moni ihminen epäilee mielenterveyttäsi saa sinua yhtään miettimään, olisiko ehkä oma mielesi hitusen liian herkkä ja epäkelpo tähän yhteiskuntaan.

Koirat haukkuvat, karavaani kulkee, vai mites se sanonta nyt menikään.

ap

ja paranoidi? Ehkä luulet että oireesi menee vielä tavanomaisen masennuksen piikkiin, mutta entisenä persoonallisuushäiriöisenä itsekin sanon, että teet itsellesi todella suuren palveluksen jos rupeat hoitamaan persoonallisuushäiriötäsi nyt eikä kymmenen vuoden päästä. Tai mahdollisesti et koskaan.

Hoidosta vastaa lääkäri, ja diagnoosini on keskivaikea masennus. Se, että ihminen on tehnyt kahdesta hoitajasta valituksen, ei tee hänestä mitään persoonallisuushäiriötä. Sen sijaan jatkuva epäily toisten mielenterveyden tilasta, on yleensä merkki omasta mielenterveyden häiriöstä.

ap

Hoidosta vastaa lääkäri, ja diagnoosini on keskivaikea masennus. Se, että ihminen on tehnyt kahdesta hoitajasta valituksen, ei tee hänestä mitään persoonallisuushäiriötä. Sen sijaan jatkuva epäily toisten mielenterveyden tilasta, on yleensä merkki omasta mielenterveyden häiriöstä. ap

Ja sitä jatkui vuosia. Edelleen ja sanon tämän oikeasti ystävällisesti, sun ongelma EI ole pelkkä masennus, ja voit myöntää sen tai et. Jos et myönnä, elämäsi jatkuu tällaisena takkuiluna vuosikymmeniä, mahdollisesti loppuelämäsi. Samalla oireet haittaa elämääsi sillä lailla että sitten myöhemmin harmittaa, jos joskus olet niin onnekas että saat oikeasti apua eikä vain serotoniinireseptin ja keskivaikean masennuksen diagnoosin. Että olisinpa herännyt aikaisemmin, olisi jäänyt monta virheettä tekemättä.

Miksi ihmeessä siis jaksat edelleen tehdä aloituksia siitä, kun olet varannut ensimmäistä neuvolakäyntiä joskus ööö... joskus yli vuosi sitten vai?

Miksi takerrut menneisiin ja jaksat vatvoa niitä täällä jatkuvasti? Miksi et voi yrittää keskittyä nyt siihen paranemiseen ja nauttia vauvastasi?

Mitä jos varaisit ajan lääkärille ja keskustelisit siitä, että lääkityksesi ei ole tarpeeksi vahva?

juuri mikään enää hätkäytä, mutta tämän ihmisen kirjoituksista tulee kyllä ahdistunut ja surullinen olo. JOS hän on oikea, mitä epäilen, käy todella sääliksi sekä äitiä että vauvaa. Mitä toivoa on ihmisellä, joka ei edes tajua olevansa vakavasti mielenterveysongelmainen...? Vauvan lisäksi käy myös sääliksi kaikkia esim. terveydenhuollon ihmisiä, jotka joutuvat hänen kanssaan sumplimaan.

mutta huomattavasti paremmassa kunnossa kuin puolisen vuotta sitten. En ole mikään sairaudentunnoton psykopaatti.

ap

Ja sitä jatkui vuosia. Edelleen ja sanon tämän oikeasti ystävällisesti, sun ongelma EI ole pelkkä masennus, ja voit myöntää sen tai et. Jos et myönnä, elämäsi jatkuu tällaisena takkuiluna vuosikymmeniä, mahdollisesti loppuelämäsi. Samalla oireet haittaa elämääsi sillä lailla että sitten myöhemmin harmittaa, jos joskus olet niin onnekas että saat oikeasti apua eikä vain serotoniinireseptin ja keskivaikean masennuksen diagnoosin. Että olisinpa herännyt aikaisemmin, olisi jäänyt monta virheettä tekemättä.

Et pysty tuollaisia päättelemään ihmisestä, jota et ole koskaan tavannut ja joka on kirjoittanut vain muutaman aloituksen aiheesta.

ap

Mitä jos varaisit ajan lääkärille ja keskustelisit siitä, että lääkityksesi ei ole tarpeeksi vahva?

Ainoa oikeasti toimiva lääke on terapia.

Miksi ihmeessä siis jaksat edelleen tehdä aloituksia siitä, kun olet varannut ensimmäistä neuvolakäyntiä joskus ööö... joskus yli vuosi sitten vai?

Miksi takerrut menneisiin ja jaksat vatvoa niitä täällä jatkuvasti? Miksi et voi yrittää keskittyä nyt siihen paranemiseen ja nauttia vauvastasi?

Mitä jos varaisit ajan lääkärille ja keskustelisit siitä, että lääkityksesi ei ole tarpeeksi vahva?

Ideana oli keskustella neuvolan aiheuttamista pettymyksistä, mutta meni taas tällaiseksi jankkaamiseksi, koska nähtävästi joillakin on tarve diagnosoida minua.

Olen tehnyt asiasta neljä aloitusta puolen vuoden, joten en todellakaan vatvo niitä jatkuvasti. Jos se sinusta siltä vaikuttaa, niin kannattaa tarkistaa omaa netinkäyttöään.

Olen parantunut huomattavasti siitä mitä olin ja nautin vauvasta todella paljon.

Sinä et valitettavasti pysty ottamaan kantaa minun lääkitykseeni tai sen vahvuuteen. Sinulla ei vain ole siihen tarvittavaa kompetenssia. Itse asiassa lääkitystä aletaan kohta purkaa, lääkärin ohjeiden mukaisesti.

ap

Ainoa oikeasti toimiva lääke on terapia.

En tästä jankkaa tämän enempää.

ap