Sinä joka abortoisit vammaisen tai olet niin tehnyt.

Mikä tässä nyt oli pointti?



Lapseni tekee tietysti omat päätöksensä juuri niin kuin hän kokee oikeaksi. Minä tuen sitten siinä minkä hän valitsee.

Mitä jos lapsesi saa tietää odottavansa samanlaista ja haluaa pitää hänet? Joutuisit loppuelämäsi katsomaan sellaista lapsenlastasi.

t: rv 18 enkelinkoskettama trisomia21

hoitaa ja sietääkin pitää vain niin vähän kuin itselle sopii

Mulle on ihan sama miten joku muu kokee oman jaksamisensa. Jos lapseni haluaa ottaa vastaan vammautuneen lapsen niin hyvä.



Tosin, lähisukulaisena kannattaa aina muistaa sekin että JOS itse kuolee niin lapsi jää sitten ensin perheen, suvun hoitoon, mieluummin kuin laitokseen tai huostaan.



Jos kaikki vastustaa lasta niin kannattaa miettiä oma jaksaminen.



Mikä minä kuitenkaan olen painostamaan edes tervettä abortoimaan. Jos minä en pidä valinnasta, minulla on oikeus mielipiteeseeni.



Mutta muitten annan tehdä kuten he haluaa. Koskee lapsianikin, vammaset ja erilaisuus on rikkaus. Mutta kenenkään ei tartte ottaa vastaan liikaa. Ja jokanen sen päättää mitä jaksaa; voihan tervekin lapsi olla liikaa.

Jos oma lapsi vaikkapa downin, joka on hyvätasoinen, toimelias ja elämäniloinen lapsi. Tuleeko mummolle mieleen, että tuollaisenko minä menin abortoimaan. Eihän tuo nyt niin kamala vamma olekkaan.

Olisin iloinen, mutta munhan ei tarvisi hoitaa lasta 24/7. t: rv 18 enkelinkoskettama trisomia21

Mitä jos lapsesi saa tietää odottavansa samanlaista ja haluaa pitää hänet? Joutuisit loppuelämäsi katsomaan sellaista lapsenlastasi.

t: enkelinkoskettama - spina bifida rv 22

Eihän tuo nyt niin kamala vamma olekkaan.

Ja jos itsekin on jo mummoiässä kun Down on tulossa, niin riskiä tuskin haluaa ottaa.

Jos oma lapsi vaikkapa downin, joka on hyvätasoinen, toimelias ja elämäniloinen lapsi. Tuleeko mummolle mieleen, että tuollaisenko minä menin abortoimaan. Eihän tuo nyt niin kamala vamma olekkaan.

Mutta entäs sitten? Mennyttä ei saa muutetuksi kuitenkaan. Koko elämänsä voi käyttää menneiden vatvomiseen mutta mitä siitä hyötyy? Ei niin mitään.

Jokainen tekee päätöksensä parhaan ymmärryksensä ja olosuhteiden mukaan. Joskus niitä päätöksiä sitten myöhemmin katuu, ja joskus taas ei. Sellaista on elämä.

tietää, että minkätasoinen vamma sieltä tulee. Pitää jaksaa hyvinkin vaikeasta trisomia21:stä kärsivää (pian aikuista) lasta hoitamaan. Voi olla ettei ole omatoiminen ollenkaan, yhtään, ikinä.

Jos oma lapsi vaikkapa downin, joka on hyvätasoinen, toimelias ja elämäniloinen lapsi. Tuleeko mummolle mieleen, että tuollaisenko minä menin abortoimaan. Eihän tuo nyt niin kamala vamma olekkaan.

'joutuisit katsomaan sellaista..'



Itse tekisin abortin jos nyt joutuisin sen valinnan eteen. Päätökseen vaikuttaisi oma korkea ikäni ja se totuus, että vanhenen tästä koko ajan. Vammainen lapsi ei tulekaan itsenäiseksi iän myötä vaan tarvitsee vanhempiensa tukea niin paljon enemmän kun terve aikuistuva jälkeläinen.

Itse vammaiset, ei downit eikä muut kauhistuta mitenkään, päin vastoin ovat oikein miellyttäviä ihmisiä ja mielelläni sellaisia hoitaisin ja kasvattaisin, kuten lapsenlapsina. En vain kestäisi sitä vastuun ja huolen määrä yksinäni.

tietenkin osaan ajatella itseni puolesta ja lapseni puolesta, kumpikin tekee omat valintansa ja siinä se. En ymmärrä ap.n kysymyksen tarkoitusta ?

varhaisessa keski-iässä.

Jos oma lapsi vaikkapa downin, joka on hyvätasoinen, toimelias ja elämäniloinen lapsi. Tuleeko mummolle mieleen, että tuollaisenko minä menin abortoimaan. Eihän tuo nyt niin kamala vamma olekkaan.

Miksi pitää tehdä lapsia, jos pelkää vammaisuutta?

Ja sitähän varten testit tehdään...

Suurin osa downeista on hyvätasoisia

Alleviivaan SUURIN. Valitettavasti myös niitä ei-hyvätasoisia syntyy myöskin ja se todennäköisyys sattuu aina jonkun kohdalle, mahdollisesti myös itsen.

Suurin osa downeista on hyvätasoisia

Alleviivaan SUURIN. Valitettavasti myös niitä ei-hyvätasoisia syntyy myöskin ja se todennäköisyys sattuu aina jonkun kohdalle, mahdollisesti myös itsen.

Ja luulenpa että suurin osa täällä on näitä nuoria äitejä, jotka vannoo että "en minä vaan ikinä..." mutta kun sen tosiasian eteen OIKEASTI joutuu, niin voi mielikin muuttua.

Päätös oli helppo, sen päätöksen kanssa eläminen ei niinkään.

noin 50 prosenteilla downeista on hoitoa vaativa sydänvika, joka useimmiten vaatii leikkauksia ja sairaalassaoloa ainakin toiselta vanhemmaltakin.



Jos ei satu asumaan Helsingissä ja jos toinen vanhemmista sattuu olemaan reissutyötä tekevä, eikä käytettävissä ole esim. sukulaisten apua muiden lasten hoitoon, niin miten ajattelet muiden lasten pärjäävän sairaalajaksojen aikana?



Kuitenkin tuo down-vauva vaatii aika paljon, joten pitää myös miettiä onko perheellä resursseja tietoisesti sitoutua mahdollisiin hoitojaksoihin. Meillä ainakin olisi pitänyt tehdä tuollaisessa tapauksessa valinta, jossa neljä vanhempaa lasta olisi jäänyt kaupungin sosiaaliviranomaisten hoidettavaksi. Tässä tapauksessa en kyllä olisi edelleenkään valmis tietoisesti vammaista lasta valitsemaan.

Tiedäthän että suurin osa sydänlapsista on normaaleja kromosemeiltaan?



Myöskin suurinosa sydänvioista jää raskausaikana huomaamatta.

mutta että downin takia? En todellakaan.

mutta joo en pitäisi edes downia, ei jaksa ei.. tässä kun vierestä seuraa oman tädin taistelua espoon kaupunkia vastaa saadakseen edes sen mikä laissa määrätään itselleen ja vammaiselle tyttärelleen.. oon kuullut et vantaalla on sama juttu... juu ja asun vantaalla.



t: enkelinkoskettama anenkefalia (aivottomuus)