42-vuotiaalla miehellä sukuhautakivessä nimi ja syntymäaika valmiina. Miten reagoisit?
Tilanne tosiaan otsikon mukainen.
Minulla siis tuoreena tapailukumppanina 42-vuotias, tavallinen ja mukava mies, josta paljastui nyt juhannusviikonloppuna että hän kuuluu historialliseen sukuun, jolla on sukuhauta ja hautaa käydään elossa olevien perillisten kesken hoitamassa aina juhlapyhinä, nyt siis juhannuskukitus vuorossa.
Mukaan haudalle lähdettyäni havaitsin, että hautakivessä on miehen itsensä nimi ja syntymäaika valmiiksi kaiverrettuna. En sanonut mitään, mutta asia jäi karmimaan - miksi elävän ihmisen nimi pitää olla hautakivessä? Voisin kenties jollain tasolla ymmärtää ysikymppisen vanhuksen nimen kivessä, mutta terveen nelikymppisen nimen kohdalla olen sanaton.
Kivessä oli myös muiden sellaisten nimiä, joilla ei ollut vielä merkattua kuolinaikaa, eli tosiaan ihan laajempikin perinne heidän suvussaan.
Kommentit (83)
Jos meistä jompikumpi kuolee, niin ei meillä ole yhtään säästöjä. Osan kuluista ehkä mies pystyy maksamaan on vähän parempi eläke. Minä en yhtään kun olen kansaneläkkeellä. Loput jää sosiaali kolmen maksettavaksi. Miten nyt sitten nykyisin auttavat. On kai pakko johonkin ruumis lain mukaan laittaa.
Ehkä vähän outoa, eikä välttämä ihan loppuun aati ajateltua. Se että on jo eläessä kirjoitettu nimi ja syntymäaika tietyn hautapaikan hautakiveen viittaa siihen että on jo päätetty, että sinne haudataan sitten aikanaan. Elämässä voi kuitenkin tapahtua kaikenlaista, ja elämä viedä ihan eri suuntaan. Ja entä sitten jos mieli muuttuu? Esimerkiksi muuttaa toiselle paikkakunnalle, tai toiseen maahan, ja haluaakin tulla haudatuksi sinne.
Omasta perheestäni kuoli kolme ihmistä samassa onnettomuudessa kun olin lapsi, olisi ollut aika outoa, jos isän nimi ja syntymäaika olisi jo valmiina siinä samassa hautakivessä missä vaimonsa ja lapsensa. Varsinkin, kun isä tutustui uuteen kumppaniin joitain vuosia myöhemmin, ja jonka kanssa on elää edelleen.
Onko arkku pakollinen? Sukuhautaan voisi kaataa kaikki 100 sukulaista