Lue keskustelun säännöt.
42-vuotiaalla miehellä sukuhautakivessä nimi ja syntymäaika valmiina. Miten reagoisit?
21.06.2026 |
Tilanne tosiaan otsikon mukainen.
Minulla siis tuoreena tapailukumppanina 42-vuotias, tavallinen ja mukava mies, josta paljastui nyt juhannusviikonloppuna että hän kuuluu historialliseen sukuun, jolla on sukuhauta ja hautaa käydään elossa olevien perillisten kesken hoitamassa aina juhlapyhinä, nyt siis juhannuskukitus vuorossa.
Mukaan haudalle lähdettyäni havaitsin, että hautakivessä on miehen itsensä nimi ja syntymäaika valmiiksi kaiverrettuna. En sanonut mitään, mutta asia jäi karmimaan - miksi elävän ihmisen nimi pitää olla hautakivessä? Voisin kenties jollain tasolla ymmärtää ysikymppisen vanhuksen nimen kivessä, mutta terveen nelikymppisen nimen kohdalla olen sanaton.
Kivessä oli myös muiden sellaisten nimiä, joilla ei ollut vielä merkattua kuolinaikaa, eli tosiaan ihan laajempikin perinne heidän suvussaan.
Kommentit (83)
Hyvät välit sukuun, ymmärrys elämän rajallisuudesta ja aistinpa tuossa myös hirtehisen huumorin pilkahduksen.
Pelkkiä hyviä ominaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Red flag!! Kyllä sinun naisena pitää saada päättää mitä miehelle tapahtuu kuoleman jälkeen ja minne se haudataan jos haudataan
Niinpä niin, aviomieshän ei saa itse päättää edes hautapaikkaansa.
Niin, ilmeisesti miehen äiti sen päättää jo hyvissä ajoin 😌
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tuo tapa. Hautapaikkoja on rajallisesti, joten ne, jotka siihen haluavat, ovat kaiverruttaneet nimensä valmiiksi. Minä myös. KIva käydä omalla haudalla viemässä kukkia, tietää ihan oikeasti, mikä on määränpää.
Miksi ihminen ei saa päättää itse, ettei mene sukuhautaan.
Varmaan ihminen silloin osaa avata suunsa ja ilmoittaa, että minua ei tähän haudata?
Vierailija kirjoitti:
Hyvät välit sukuun, ymmärrys elämän rajallisuudesta ja aistinpa tuossa myös hirtehisen huumorin pilkahduksen.
Pelkkiä hyviä ominaisuuksia.
Kovin on sisäänpäin lämpiävää touhua, kun jo elossa olevat sinkutkin pitää nimetä valmiiksi sukuhautaan.
Vierailija kirjoitti:
Maailmalla matkaillessa tulee välillä käytyä myös hautausmailla. Useasti se hautaan haudatun nimi ja syntymä- ja kuolinpäivä on laitettu muistomerkkiin messinkilaatalla. Tuohan vaikuttaa aika näppärältä kun vertaa siihen, että tiedot hakataan siihen kiveen. Suomessa en muista vastaavaa nähneeni, oletteko muut nähneet näitä messinkilaattoja?
Mieheni vanhempien ja muutamien muidenkin sukulaisten yhteishaudalla oli hautakivi jo täynnä nimiä, mutta haudassa tilaa. Kun mieheni kuoli, hiotutimme koko kiven ja kaikki saivat pienet laatat, niin mahtui kiveen ja jäi tilaa tulevillekin laatoille. Ihan on normaalissa myynnissä niitä laattoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä karmivaa siinä on ? Olen minäkin nähnyt hautausmaalla kiviä joissa on nimi ja syntymäaika, sitten jossain vaiheessa tullut se toinenkin päivämäärä. Voisin itse tehdä saman, mutta olen päätynyt uunista mereen ilman mitään muistomerkkejä
Vierailija kirjoitti:
Meillä on suvussa tuo sama systeemi. Isäni nimi on ollut samassa hautakivessä jo kolme vuosikymmentä mummin ja vaarin nimien alla, vaikka isä on vasta 65v ja elossa. Vitsailee välillä, että onneksi on hällä loppusijoituspaikka tiedossa. Itse en oikein ymmärrä ideaa ja järkeillyt sen sitten jotenkin niin, että varaa sitä paikkaa itselle jos vaikka seurakunta menisi nurin tms.
Helpompi jälkeen jääville, tietää mihin haluaa sen viimeisen paikkansa, niin pitäisi kaikkien tehdä. Muille helpompaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei tiedä tarkkaa kuolinaikaansa, sehän voi olla vaikka ennen vanhuuttakin - siksi ikä ei tässä pääasiassa. Plussat: tiedät minne haluaa tulevansa haudatuksi ja ompahan jo sen verran maksettu valmiiksi, kallista puuhaa. Onhan se vähän kornia, mutta saattaahan se olla ainoa tapa saada varatuksi siihen paikka.
Onko tuo joku suvun määräys, vai itse tehty päätös hautapaikasta? Erikoista jos sitä ei saisi itse päättää, tai muuttaa vaikka ulkomaille kuolemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailmalla matkaillessa tulee välillä käytyä myös hautausmailla. Useasti se hautaan haudatun nimi ja syntymä- ja kuolinpäivä on laitettu muistomerkkiin messinkilaatalla. Tuohan vaikuttaa aika näppärältä kun vertaa siihen, että tiedot hakataan siihen kiveen. Suomessa en muista vastaavaa nähneeni, oletteko muut nähneet näitä messinkilaattoja?
On niitä Suomessakin. Laatat voi aikanaan vaihtaa toisiin. Sillä tavalla ei tarvita uutta kiveä kymmenien vuosien jälkeenkään.
Typerää, tietoturvamääräysten vuoksi nuo nimethän pitää seuraavaksi sensuroida hautakivistäkin, kun esim. suomi.fi sivulla on vuosikymmen sitten kuolleen äitini nimi sensuroitu minulta. Eli sitten vaan rälläkkä mukaan ja nimiä poistamaan suvun hautakivistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nappaa siitä, pääset säästäväiseen sukuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät välit sukuun, ymmärrys elämän rajallisuudesta ja aistinpa tuossa myös hirtehisen huumorin pilkahduksen.
Pelkkiä hyviä ominaisuuksia.
Kovin on sisäänpäin lämpiävää touhua, kun jo elossa olevat sinkutkin pitää nimetä valmiiksi sukuhautaan.
Naimisiin mennessäänkö jotenkin lakkaa olemasta sukua? Anopin viereen pitäisi haudata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ihmiset yleensä haudataan oman tai puolison suvun kanssa samaan hautaan (tai hautoihin, jos pienempiä). Ehkä tuo nimi kivessä on jonkinlainen paikkavaraus ja samalla muistutus kuolevaisuudesta, toivottavasti myös puolisolle löytyy paikka samasta haudasta. En ole usein vastaavaan törmännyt, mutten pidä mitenkään kovin outona.
Miksi puolison pitää olla samassa haudassa?
Entäs jos on monta puolisoa ollut matkan varrella?
Harva kai kuitenkaan ehtii leskeytyä lukuisia kertoja elämänsä aikana. Eihän ne eksät nyt tietenkään samaan hautaan tule.
Hautakiven viime päivityksessä varauduttu yksintein jo tulevaan :P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät välit sukuun, ymmärrys elämän rajallisuudesta ja aistinpa tuossa myös hirtehisen huumorin pilkahduksen.
Pelkkiä hyviä ominaisuuksia.
Kovin on sisäänpäin lämpiävää touhua, kun jo elossa olevat sinkutkin pitää nimetä valmiiksi sukuhautaan.
Jatkossa tähän. Kun sinkku sitten löytääkin puolison ja perustaa perheen, niin haudataanko ex sinkku lopulta kuitenkin sukuhautaan ja muu perhe jonnekin muualle?
Ai ahne perikunta jos ei järjestä hulppeita hautajaisia? Entäs kun se on VAINAJAN oma tahto ja testamentissa joka oli pöydällä että varmasti tuli kaikkien tietoon jo ajoissa ennen mitään hautajsisjärjestelyjä. Vainaja ei ollut uskovainen eikä kuulunut kirkkoon niin hän ei halunnut hautajaisia ollenkaan vaan suoratuhkaus ja tuhkat uurnalehtoon. Yksikertainen arkku. Raha ei ratkaissut vaan vainajan oma tahto. Näin minäkin haluan. Teökopyhää järjestää perinteiset hautajaiset pappeineen jos ei ole uskossa eikä kuulu kirkkoonkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät välit sukuun, ymmärrys elämän rajallisuudesta ja aistinpa tuossa myös hirtehisen huumorin pilkahduksen.
Pelkkiä hyviä ominaisuuksia.
Kovin on sisäänpäin lämpiävää touhua, kun jo elossa olevat sinkutkin pitää nimetä valmiiksi sukuhautaan.
Naimisiin mennessäänkö jotenkin lakkaa olemasta sukua? Anopin viereen pitäisi haudata?
Anopin? Miksi ihmeessä. Yleensä puolisot haudataan samaan hautapaikkaan. Ei siellä mitään anoppeja tai appiukkoja ole.
Hautajaiset ovat vainajan viimeinen juhla ja hän maksaa ne itse. Vain ahne perikunta järjestää halvan juhlan, jotta itselle jää enemmän perittävää.