Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin katsomaan kaverin kolmevuotiasta tyttöä siksi aikaa että hän pääsi käymään pankissa. Ovella hän huikkasi että tytöllä on muuten kakat vaipassa. Joo kyllä haistoin sen. Ja kun rupesin vaihtamaan niin oli jo sen verran kuivunutta että jonkin aikaa oli housuissa muhinut . Kaverilla elämänhallinnassa ongelmaa mutta luulisi että jaksaisi lapselleen kakkavaipan vaihtaa vaikka tiesikin että olen tulossa.

Miksi helvetissä vaihdoit? EI saa olla tyhmä! t: mies 62 vee

Todella sairasta antaa syyttömän lapsen kärsiä siitä, että hänen vanhempansa on idiootti.

T. Kolmen isä 

Akka tiesi alun alkaen, että paskat ovat housussa, -vastuu ja syy hänen!

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, että miksi joidenkin ihmisten on ilmeisesti käsittämättömän vaikeaa maksaa lainaamiaan rahoja takaisin. Aina saa olla kyselemässä perään ja sitten saa vaan tekosyitä ja lupauksia:Laitan päivänä x! Laitan kun pääsen töistä Ei kun laitan illemmalla kun on kiire En mä pysty sittenkään maksamaan, katotaan ensi viikolla eikä rahoja näy. Koska en jaksa loputtomiin kuunnella ties mitä keksittyjä nyyhkytarinoita niin alan periä velkoja virallista tietä. Itse pidän aina visusti huolen siitä, että jos joltakulta olen tarvinnut rahaa lainaksi, olen myös maksanut takaisin juuri silloin kun olen luvannut. Tuntuu vaan kurjalta, koska minua ei sen vertaa jotkut arvosta, että pitäisivät lupauksensa. Tiedän kuitenkin, että minun syytäni se ei ole vaan velkojen kanssa venkoilu on käsittämättömän lapsellista. 

Ensimmäinen lainasumma henkilölle hyvin pieni. Jos ei maksa sovitusti, seuraavalla kerralla voi muistuttaa, että entinen velkakin vielä maksamatta/ei maksettu kuten sovittiin.

Näin pikkusummilla saa monet lähellään "maksuhäiriömerkintäisiksi", joille ei tietenkään enää luottoa tipu.

Olimme uusia omakotitaloasukkaita ja nähtyänsä meidän kuskaavan syksyn lehtiä säkeissä auton perä kontissa kaatopaikalle, tyrkytti kuvullista peräkärryä lainattavaksi. Kerran sitten lainasin ja huomasin, että kärryn takavalon lasi oli toisesta kulmasta rikki eikä kärryn etukulmissa olleet valot palaneet. Kun olin vienyt syksyn lehdet kaatopaikalle, ajoin Motonetin ja ostin uuden lasin takavaloille ja polttimot etuvaloihin. Pesin vielä kärryn ja kuvun. Palautin kärryn, mutten maininnut mitään korjauksista. Parin päivän päästä naapuri oli huomannut korjaukset ja puhtaan kärryn ja tuumi tavatessamme, että kärryn on käytettävissäsi ihan milloin vain, vaikka emme ole itse kotonakaan ja kärryn lukon avain on sen kukkaruukku alla takapihalla. Kerran vuodessa tulee kärryille tarvetta, joten ei ole sen vuoksi tullut omaa hankittua ja huolen olen pitänyt, että naapurin kärry on aina käyttöömme jäljiltä puhtaampi kuin lainatessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin katsomaan kaverin kolmevuotiasta tyttöä siksi aikaa että hän pääsi käymään pankissa. Ovella hän huikkasi että tytöllä on muuten kakat vaipassa. Joo kyllä haistoin sen. Ja kun rupesin vaihtamaan niin oli jo sen verran kuivunutta että jonkin aikaa oli housuissa muhinut . Kaverilla elämänhallinnassa ongelmaa mutta luulisi että jaksaisi lapselleen kakkavaipan vaihtaa vaikka tiesikin että olen tulossa.

Miksi helvetissä vaihdoit? EI saa olla tyhmä! t: mies 62 vee

Todella sairasta antaa syyttömän lapsen kärsiä siitä, että hänen vanhempansa on idiootti.

T. Kolmen isä 

Akka tiesi alun alkaen, että paskat ovat housussa, -vastuu ja syy hänen!

Mutta paskat oli lapsen housuissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, että miksi joidenkin ihmisten on ilmeisesti käsittämättömän vaikeaa maksaa lainaamiaan rahoja takaisin. Aina saa olla kyselemässä perään ja sitten saa vaan tekosyitä ja lupauksia:Laitan päivänä x! Laitan kun pääsen töistä Ei kun laitan illemmalla kun on kiire En mä pysty sittenkään maksamaan, katotaan ensi viikolla eikä rahoja näy. Koska en jaksa loputtomiin kuunnella ties mitä keksittyjä nyyhkytarinoita niin alan periä velkoja virallista tietä. Itse pidän aina visusti huolen siitä, että jos joltakulta olen tarvinnut rahaa lainaksi, olen myös maksanut takaisin juuri silloin kun olen luvannut. Tuntuu vaan kurjalta, koska minua ei sen vertaa jotkut arvosta, että pitäisivät lupauksensa. Tiedän kuitenkin, että minun syytäni se ei ole vaan velkojen kanssa venkoilu on käsittämättömän lapsellista. 

Ei tuollaisille kannata mitään lainata.

Ei todellakaan kun joka sentin saa kiskoa takaisin hirveällä väännöllä ja kohtaa syyllistämistä siitä että vaatii toista pitämään lupauksensa. Olen useamman kerran läksyttänyt tämän henkilön ja yrittänyt takoa kalloon, miksi rahat tulee maksaa takaisin. Ja takaisin minä ne rahat vielä saan, tavalla tai toisella. Tyyliini ei kuulu ketään vahingoittava velkojen perintä vaikka joskus tuntuu, että se olisi ainakin tehokas tapa. En vaan aio saattaa ketään vaaraan. 

Olen antanut porttikiellon joillekin tutuille ja sukulaisille koska joka vierailun jälkeen jotain katoaa.

Veljen tytär kävi hakemassa jotain kissatarvikkeita joita en enää tarvitse. Tulin vessasta niin nuori nainen oli päässyt eteiseen. Kissatarvikkeiden lisäksi kainalossa oli seinältä napattu taulu.

Suku on semmosta sakkia että sen vois upottaa kokonaan suohon eikä kukaan itkis.

Vierailija kirjoitti:

Jos lainaa jolleki rahaa, nii pitää ottaa pantti. Vaikka sen puhelin, tai jotain sille tärkeetä. Ei niitä rahoja muuten saa takasin. Ylipäätään en kyllä ymmärrä, miks pitäs lainata rahaa kellekään yli kymmentä euroa enempää. Hoitakoot jokainen ite ongelmansa. Kaikilla on kuitenki jonkulaiset tulot. 

Tutulla oli huono tilanne ja pyysi 200 euroa lainaa. Tiedän oli pyytänyt saman summan monelta muultakin, eli takaisinmaksu oli taatusti vaikeaa. Sanoin voin lainaa, jos annat vihkisormuksen pantiksi.

Haukkui mut kaikille tutuille ja koskaan ei enää kysynyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin on harvoin niin kiire, etteikö sukulaisille liikenisi vartista puoleen tuntiin, mutta sehän vain kertoo sen, että me ollaan erilaisia. Eipä se sauna siitä pahemmin happane, vaikka sinne ei juuri sillä kellonlyömällä ehdi, miten on alunperin suunnitellut.

Toisaalta uskoisi sukulaisten tuntevan toiset niin hyvin, että oikeasti jos sanotaan suoraan, että nyt ei sovi, niin ei ota tuommoista "muka ei sopinut"-asennetta. Sehän tässä varmaan monia ärsyttää. Ja emme tiedä, tosiaan. Jos vaikka olivat siellä saunassa jo.

Kyllä aika montaa ärsyttää se, että tulla tupsahdetaan pihapiiriin yllättäen soittelematta. Tosi harva sen suoraan vaan näyttää. Etenkin just mökkioloissa.

En vaan tajua, miksi sitä tekstaria vähää ennen voi laittaa. Niin teen aina, vaikka kuinka tietäisin olevani "aina" tervetullut. Se nyt vain on kohteliasta ja ihmisillä kun on muitakin asioita elämässä kuin minun tulemiseni ja menemiseni.

Sitä tekstaria ei voi laittaa, koska vastaus saattaa olla ettei nyt käy!

Tekstareitakin luetaan joskus tuntien tai päivien viiveellä ja jos luetaankin miltei heti, ei välttämättä vastata.

Jos on matkapuhelin niin silloinpitää olla AINA tavoitettavissa.

T:   facebook boomeri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, että miksi joidenkin ihmisten on ilmeisesti käsittämättömän vaikeaa maksaa lainaamiaan rahoja takaisin. Aina saa olla kyselemässä perään ja sitten saa vaan tekosyitä ja lupauksia:Laitan päivänä x! Laitan kun pääsen töistä Ei kun laitan illemmalla kun on kiire En mä pysty sittenkään maksamaan, katotaan ensi viikolla eikä rahoja näy. Koska en jaksa loputtomiin kuunnella ties mitä keksittyjä nyyhkytarinoita niin alan periä velkoja virallista tietä. Itse pidän aina visusti huolen siitä, että jos joltakulta olen tarvinnut rahaa lainaksi, olen myös maksanut takaisin juuri silloin kun olen luvannut. Tuntuu vaan kurjalta, koska minua ei sen vertaa jotkut arvosta, että pitäisivät lupauksensa. Tiedän kuitenkin, että minun syytäni se ei ole vaan velkojen kanssa venkoilu on käsittämättömän lapsellista. 

Ei tuollaisille kannata mitään lainata.

Ei todellakaan kun joka sentin saa kiskoa takaisin hirveällä väännöllä ja kohtaa syyllistämistä siitä että vaatii toista pitämään lupauksensa. Olen useamman kerran läksyttänyt tämän henkilön ja yrittänyt takoa kalloon, miksi rahat tulee maksaa takaisin. Ja takaisin minä ne rahat vielä saan, tavalla tai toisella. Tyyliini ei kuulu ketään vahingoittava velkojen perintä vaikka joskus tuntuu, että se olisi ainakin tehokas tapa. En vaan aio saattaa ketään vaaraan. 

Olen antanut porttikiellon joillekin tutuille ja sukulaisille koska joka vierailun jälkeen jotain katoaa.

Veljen tytär kävi hakemassa jotain kissatarvikkeita joita en enää tarvitse. Tulin vessasta niin nuori nainen oli päässyt eteiseen. Kissatarvikkeiden lisäksi kainalossa oli seinältä napattu taulu.

Suku on semmosta sakkia että sen vois upottaa kokonaan suohon eikä kukaan itkis.

Annoitko taulun mennä?

Vierailija kirjoitti:

Olimme uusia omakotitaloasukkaita ja nähtyänsä meidän kuskaavan syksyn lehtiä säkeissä auton perä kontissa kaatopaikalle, tyrkytti kuvullista peräkärryä lainattavaksi. Kerran sitten lainasin ja huomasin, että kärryn takavalon lasi oli toisesta kulmasta rikki eikä kärryn etukulmissa olleet valot palaneet. Kun olin vienyt syksyn lehdet kaatopaikalle, ajoin Motonetin ja ostin uuden lasin takavaloille ja polttimot etuvaloihin. Pesin vielä kärryn ja kuvun. Palautin kärryn, mutten maininnut mitään korjauksista. Parin päivän päästä naapuri oli huomannut korjaukset ja puhtaan kärryn ja tuumi tavatessamme, että kärryn on käytettävissäsi ihan milloin vain, vaikka emme ole itse kotonakaan ja kärryn lukon avain on sen kukkaruukku alla takapihalla. Kerran vuodessa tulee kärryille tarvetta, joten ei ole sen vuoksi tullut omaa hankittua ja huolen olen pitänyt, että naapurin kärry on aina käyttöömme jäljiltä puhtaampi kuin lainatessa.

Sellaiselle lainaa mielellään, jonka tietää pitävän tavarasta huolta. 

Meillä miehen kaveri lainaa pakettiautoa muutaman kerran vuodessa. Milloin on tarve käydä Ikeassa, milloin tehdään äidin mökiltä kaatopaikkakuorma, joskus autetaan kaveria muutossa. Auto palautuu aina sovitusti, tankki täynnä tai ainakin ajoon nähden ylimitoitetusti täytetty, kiitosten kera. Mikseipä tolle lainaisi. 

Toinen miehen kaveri lainasi samaa pakua, oli pidemmästä matkasta. Palauttaminen myöhästyi parilla päivällä, syistä x ja z, sinänsä ihan relevantteja mutta silti. Tankkivalo paloi. Senkin voisi ehkä hyväksyä, kun tietää että tämä on todella tiukoilla taloudellisesti. Se, minkä vuoksi sanoin että tälle ei enää lainata, oli se, että autossa oli tupakoitu sisällä. Kaveri ei siis omassa autossaan polta, mutta kaverin autossa voi eikä edes tuhkista tyhjännyt. Saati kahvimukeja, energiajuomatölkkejä ja karkkipapereita autosta. 

Paku sinänsä on sellainen, että joutaa lainaksi. Tekniikka hyvässä kunnossa eli se on turvallinen ja hyvä ajaa, mutta pellit kolhuilla ja penkit nuhjuiset, eli arvo ei todellakaan ajamisella laske vaikka käyttöarvoa on paljonkin. Mutta siitä huolimatta se, että auto palautetaan roskien kera ja sisällä poltetaan, on mielestäni tosi epäkunnioittavaa. 

Olen joskus (muistaakseni) kirjottanutkin sen tänne, mut kirjotan taas koska se oli jotenkin niin absurdi tilanne kaikkinensa. Lapsuudenaikainen ystäväni joka on olut aina hyvin määräävä, itsekeskeinen ja dominoiva ja hänellä oli näköjään yhä pokkaa keski-ikäisenä alkaa määräilemään asioita minun kodissani viikonloppukylään tullessaan. 

Ensinnäkin HÄN oletti et kerrostalon pihassa minä voisin siirtää auton vieraspaikalle ja hän käyttäisi minun ruutua ettei hän saa sakkoja eikä kukaan naarmuta hänen autoa. Sitten HÄN marssii tavaroineen makuuhuoneeserni jossa parisänky, "sopiihan sulle et nukkusin täällä koska en voi nukkua sohvalla tai patjalla lattialla koska olen tottunut leveään parisänkyyn ja  tarvitsen huoneen jonka saa pimeäksi", olohuonetta ei saanut täysin pimeäksi koska siellä oli isot ikkunat eikä pimennysverhoa. Ja koska HÄN nukkuu kuitenkin pidempään kun minä aamuvirkku niin HÄN saa nukkua rauhassa, hän vielä kommentoi lisää. 

Olin jo tässä vaiheessa niin pöyristynyt etten saanut sanottua mitään vaan totesin, että no, tokihan minä voin nukkua olkkarissa sohvalla. Siihen hän vielä lisää et, "hyvä, kiitos, mulla kun vois tulla selkä kipeeks siinä".  Hän sääteli jopa naulakossa mun vaatteita koska halusi omansa henkariin.

Sitten myöhemmin hän alkaa määrittelemään et olohuoneessa ei voi syödä iltanaposteltavia samalla kun siinä höpötellään ja kerrotaan kuulumisia vaan hän oli sitä mieltä et pitäs siirtyä keittiön pöydän ääreen koska hänen perheessään saa syödä vain keittiön pöydän ääressä. Sillon sanoin et täällä, MINUN kodissa ei tarvitse niuhottaa, nostin jalatkin vielä oh pöydälle ja sanoin et tämä on mun koti ja täällä eletään niinkun minä haluan, relaa vähän. 

Olemme vieläkin tekemisissä satunnaisesti, kysellään kuulumisia ym mut en koskaan kutsu häntä enää kylään, enkä ota vaikka esittäisi vain muutaman h pikavierailua. Hän ei pomota eikä tyrannisoi minua enää yhtään kertaa. Järkyttävää miten jollain on pokkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni menehtyi kolme viikkoa sitten, ja eräs naapureista silloin tällöin oli auttanut käymällä katsomassa häntä, ei käsittääkseni kovin oma-aloitteisesti vaan etupäässä silloin, jos otin yhteyttä pyytäen voisiko hän käydä katsomassa, että kaikki on ok isän kotona. Asun ulkomailla ja kiitokseksi tarjotusta avusta toin tuliaisina haluamansa tuotteen joka reissulla.

 

Näiden kuluneiden kolmen viikon aikana olen joutunut toteamaan, että ahneuden määrä on ihan uskomaton! Hän kertoi tarvitsevansa tietyn esineen ja kun isälläni niitä oli niin voisin varmaan yhden hänelle antaa. En antanut, sillä tarvitsen itse. Hän on käynyt asunnolla usein tarkistaen miten lajittelu ja pakkaaminen on edennyt ja mitä voisi kulloinkin epäsuoralla tavalla pyytää itselleen. Inhottaa tuo selkeä asunnon mittailu ja ympärilleen katseleminen, sillä se on niin läpinäkyvää. Tekosyiden varjolla tullaan ovesta sisään ja kurkitaan joka puolelle uteliaana. Ei mitään kunnioitusta isääni kohtaan. 

 

Nyt sitten halutaan yksi tietty esine, joita saa kaupasta parilla kympillä ja sitä varten piti tulla oikein erikseen käymään ja varmistamaan, että onhan se huomenna saatavilla kun palaan takaisin omaan kotiini. Meni loppukin maku totaalisesti... 

 

Näin ne todelliset ystävät erottuvat niistä korppikotkista kuolinpesällä! 

Parin kympin tavaraa et voinut antaa kiitokseksi siitä, että naapuri oli käynyt isääsi katsomassa? Minä olisin antanut jonkun arvokkaan lahjan. Tuollainen on niin iso apu. 

90 luvulla tutustuin samassa rapussa asuvaan mummoon. 
Hänen lapset asuivat samalla paikkakunnalla.

Mä joskus kävin hänen koiransa kanssa ulkona, mutta mulla oli oma elämä ja olin sinkku, eikä maksanut mitåän. Kun taas kerran pyyteli, sanoin olisi kiva, että edes maksaisit jotain.

Otti hirveesti nokkiinsa tästä ja selitti vanhempien ihmisten kunnioituksesta jne. Meni hetki ja ehdotti maksaa 5 markkaa päivä, 3 ulkoilutusta per påivä ja yht tunnin. Kerroin mikä on mun tuntipalkka ja olen poissa 9 h, en halua sitoutua moiseen. Oli kuulemma jutellut poikansa kanssa, juristi, 5 markkaa on hyvä

Ehdotin juristi itse käy.

Meni hetki ja mummo alkoi kulkemaan rollaattorilla. Juristi itse tuli ja pyysi apua. Kysyin siitä 5 markasta. Sanoi itsekin onhan se aika vähän.

Sovittiin, että töiden jälkeen minä vien koiran ulos, kierrån korttelin ja palkaksi saan pussillisen kirppistavaraa. Eli tää mummo alkoi tyhjentämään kotiaan ja lykkäsi se mulle. Joskus pussissa oli vain pari kirjaa ja sanoin näistä ei edes saa markkaakaan, eli hyväntekeväisyyttä lähinnä. Kesäisin kävin kirppiksellä myymässä nämä, omien tarpeettomien kanssa. 
Koira sitten kuoli ja ulkoilutus loppui ja lopukta mummokkn muutti palvelukotiin. 
Juristi kävi sitten kertomassa mitä kaikkea puuttuu kotoa. Kertoin kaikki, mitä sain, olen myynyt ja laskin en edes saanut niistä sitä 5 markkaa per kerta, ihan soopaa oli paljonkin.

Uhkasi rikosilmoituksella, kun koruja on hövinnyt. En ollut vuosikausiin käynyt sisällä ja ulkoilutuksissa kävin vain ovella.

Mullekin soiteltiin usein ja pyydetiin käymään katsomaan mummoa. Kertaakaan ei mitään tästä ilosta maksaneet. 
Yhden ainoan kerran kysyin juristilta aoya. Hän olisi voinut vastata siihen. Sanoi kaikki nämä tulee ajanvarauksella. Silloin vastasin kiitos, tätä olen odottanutkin. Älä soita minulle enää ikinä. Minä autan, sinä et. 
Mummo torui minua. Olin kuulemma vaatinut monen tunnin työn. En, pelkän neuvon. Sen sijaan minä käytin koiran ulkoilutussa satoja tunteja ja lopuksi uhattiin.

Juristille silloin puhelimessa sanoin nyt saatte siskosi kanssa hoitaa itse koiran ulkoilutukset, meni ehkä viikko, kunnsisko soitti ovikelloa ja pyysi apua. Kysyin miten hän auttaa minua. Minä vaan autan, mutta en saa mitään tilalle.  Miettikää sitä. 
 

Miten ihmeessä joku onnistuu kirjoittamaan ilman että-sanan käyttöä?! Haloo! Opettele se nyt vihdoin!!! Kiitos. 

Tuo on palstalla tunnettu pöljä, joka huomion haun vuoksi välttelee että-sanaa. Poistatan viestinsä aina, kun niihin törmään.

Joo toi on pyörinyt palstalla vissiin pidempään koska oon huomannut sen kirjoituksia elämästään jotka ei millään muotoa mene yksi yhteen toistensa kanssa. 

Vedänpä samaan tyyliin: Toivon porukka ignooraa hänet jatkossa, koska haluaa muut huomaavat hänen tarinansa 🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lainaa jolleki rahaa, nii pitää ottaa pantti. Vaikka sen puhelin, tai jotain sille tärkeetä. Ei niitä rahoja muuten saa takasin. Ylipäätään en kyllä ymmärrä, miks pitäs lainata rahaa kellekään yli kymmentä euroa enempää. Hoitakoot jokainen ite ongelmansa. Kaikilla on kuitenki jonkulaiset tulot. 

Tutulla oli huono tilanne ja pyysi 200 euroa lainaa. Tiedän oli pyytänyt saman summan monelta muultakin, eli takaisinmaksu oli taatusti vaikeaa. Sanoin voin lainaa, jos annat vihkisormuksen pantiksi.

Haukkui mut kaikille tutuille ja koskaan ei enää kysynyt

Että-hullu

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei sattunut minulle, vaan puolustuskyvyttömälle lapselle.

Kaverini tapaili muutaman viikon ajan erästä miestä, johon ehti ihastua kovasti. Hän ei ehtinyt lasta tutustuttaa mieheen, kun mies oli ilmoittanut ettei näe suhteelle jatkoa.

Miehen ilmoitus oli tullut myöhään illalla ja aamulla herätessäni huomasin kaverini viestit, jossa purki sydänsurujaan. Soitin hänelle, kaveri vastasi niin itkuisena ettei meinannut saada lauseita loppuun. Jossain vaiheessa kuulin taustalta lapsen ääntä ja kysyin kaverilta, että ovatko nukkuneet pommiin, koska lapsen olisi pitänyt olla jo päiväkodissa. Itkua tihrustaen kaveri sai lopulta sanottua ettei hän pysty lähtemään minnekään, koska ero ottaa niin koville. - Olitko ilmoittanut hoitoon perumisesta? - En.

Siis hetkinen?! Olit tuntenut miehen muutaman viikon ajan ettekä edes virallisesti seurustelleet, joten suoranaisesta erosta ei voi edes puhua. Ja nyt hän, aikuinen ihminen, ei saa kerättyä itseään sen verran kasaan että veisi lapsen päiväkotiin, johon heiltä oli 500 metriä matkaa, saatika että olisi päiväkotia siltä päivältä perunut. 
Minä sitten hyvää hyvyyttäni kävin hakemassa lapsen ja vein hänet päiväkotiin, koska ajattelen, että ihmeellistä on olettaa lapsen katsovan tai kuuntelevan omaa vanhempaansa tuossa tilassa. Kaveri oli aivan poissa tolaltaan ja hysteerinen erosta kun lapsen kävin noutamassa

Kun hain lapsen, niin kaveri sanoi "kerro hoitajille etten pystynyt eron takia tuomaan ajoissa". No en kertonut. Sanoin vain, että anteeksi kun X on myöhässä, äidille oli äkillinen meno tullut.

Tuo viimeinen kappale sai mut kuvittelemaan mielessäni tilanteen, jossa tuo eroa sureva kohottaa anovasti sohvan pohjalta käsiään sanoen:”Kerro maailmalle, että kohtasin loppuni rohkeasti”. 

Ihan oikeasti, miten kukaan viitsii surra jonkun äijän perään niin, että muu elämä pysähtyy? Ja varsinkin jos ei ole edes kauaa ehditty tapailla? Jotain rajaa nyt! 

Vierailija kirjoitti:

Voitin muutama vuosi sitten Veikkauksen Kenossa 5000 euroa, ja erehdyin kertomaan siitä naapurille.

Kun aloitin sitten pienehkön remontin talossani, niin tämä naapuri kehtasi esittää, että maksaisin hänenkin remonttinsa, kun minulla sitä rahaa on.

En tietenkään maksanut, ja naapuri on vieläkin nokka solmussa eikä edes ole huomaavinaan minua.

Ei apua!! 🤣#facepalm 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei sattunut minulle, vaan puolustuskyvyttömälle lapselle.

Kaverini tapaili muutaman viikon ajan erästä miestä, johon ehti ihastua kovasti. Hän ei ehtinyt lasta tutustuttaa mieheen, kun mies oli ilmoittanut ettei näe suhteelle jatkoa.

Miehen ilmoitus oli tullut myöhään illalla ja aamulla herätessäni huomasin kaverini viestit, jossa purki sydänsurujaan. Soitin hänelle, kaveri vastasi niin itkuisena ettei meinannut saada lauseita loppuun. Jossain vaiheessa kuulin taustalta lapsen ääntä ja kysyin kaverilta, että ovatko nukkuneet pommiin, koska lapsen olisi pitänyt olla jo päiväkodissa. Itkua tihrustaen kaveri sai lopulta sanottua ettei hän pysty lähtemään minnekään, koska ero ottaa niin koville. - Olitko ilmoittanut hoitoon perumisesta? - En.

Siis hetkinen?! Olit tuntenut miehen muutaman viikon ajan ettekä edes virallisesti seurustelleet, joten suoranaisesta erosta ei voi edes puhua. Ja nyt hän, aikuinen ihminen, ei saa kerättyä itseään sen verran kasaan että veisi lapsen päiväkotiin, johon heiltä oli 500 metriä matkaa, saatika että olisi päiväkotia siltä päivältä perunut. 
Minä sitten hyvää hyvyyttäni kävin hakemassa lapsen ja vein hänet päiväkotiin, koska ajattelen, että ihmeellistä on olettaa lapsen katsovan tai kuuntelevan omaa vanhempaansa tuossa tilassa. Kaveri oli aivan poissa tolaltaan ja hysteerinen erosta kun lapsen kävin noutamassa

Kun hain lapsen, niin kaveri sanoi "kerro hoitajille etten pystynyt eron takia tuomaan ajoissa". No en kertonut. Sanoin vain, että anteeksi kun X on myöhässä, äidille oli äkillinen meno tullut.

Tuo viimeinen kappale sai mut kuvittelemaan mielessäni tilanteen, jossa tuo eroa sureva kohottaa anovasti sohvan pohjalta käsiään sanoen:”Kerro maailmalle, että kohtasin loppuni rohkeasti”. 

Ihan oikeasti, miten kukaan viitsii surra jonkun äijän perään niin, että muu elämä pysähtyy? Ja varsinkin jos ei ole edes kauaa ehditty tapailla? Jotain rajaa nyt! 

Jospa tällä äidillä oli suuret suunnitelmat tämän miehen varalle, että nyt löytyi elättäjä.

Naapuri lähti yhdeksäsluokkalaisen lapsensa kanssa miehen perässä toiselle puolelle maata huhti-toukokuun vaihteessa. Ei odottanut edes, että lapsi saa käytyä koulunsa loppuun entisellä paikkakunnalla. oli tietenkin kiire, ettei mies ehdi löytää uutta. Syksyllä palasivat entiselle paikkakunnalle ja mies jäi sijoilleen.