Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (12092)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin on harvoin niin kiire, etteikö sukulaisille liikenisi vartista puoleen tuntiin, mutta sehän vain kertoo sen, että me ollaan erilaisia. Eipä se sauna siitä pahemmin happane, vaikka sinne ei juuri sillä kellonlyömällä ehdi, miten on alunperin suunnitellut.
Toisaalta uskoisi sukulaisten tuntevan toiset niin hyvin, että oikeasti jos sanotaan suoraan, että nyt ei sovi, niin ei ota tuommoista "muka ei sopinut"-asennetta. Sehän tässä varmaan monia ärsyttää. Ja emme tiedä, tosiaan. Jos vaikka olivat siellä saunassa jo.
Kyllä aika montaa ärsyttää se, että tulla tupsahdetaan pihapiiriin yllättäen soittelematta. Tosi harva sen suoraan vaan näyttää. Etenkin just mökkioloissa.
En vaan tajua, miksi sitä tekstaria vähää ennen voi laittaa. Niin teen aina, vaikka kuinka tietäisin olevani "aina" tervetullut. Se nyt vain on kohteliasta ja ihmisillä kun on muitakin asioita elämässä kuin minun tulemiseni ja menemiseni.
Sitä tekstaria ei voi laittaa, koska vastaus saattaa olla ettei nyt käy!
Tekstareitakin luetaan joskus tuntien tai päivien viiveellä ja jos luetaankin miltei heti, ei välttämättä vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ammatiltani opettaja. Sukujuhlissa pitäisi aina olla vahtimassa muiden ipanoita. Tai kesällä ilmaisena lastenvahtina "kun sulla on niin pitkä lomakin". Jep jep
Olen myös opettaja ja vastaan aina, kun joku toteaa, että sinähän pidät lapsista, että päinvastoin inhoan lapsia, omia just ja just siedän. Eihän poliisillekin sanoa, että sinähän pidät juopoista ja nisteistä tai jätekuskille, että sinähän pidät jätteistä.
Et ole opettaja :) "Eihän poliisiillekin sanoa"
Oikea sanamuoto on, etteihän poliisillekaan sanota.
Kaikki eivät ole pilkkua nussivia äidinkielenopettaja, korjaan suomenkielen opettajia.
Tuttua on. Ei ymmärretä,että se on talonpitäjän työpaikka. Sinnehän voi mennä koska vaan,kun ovat aina kotona.
Vierailija kirjoitti:
Helena Koivu-kipper murtautui härskisti eksänsä mökin vierasmökkiin ja loisi siellä vuoden, kun ei osannut hankkia omaa kotia. Mokoma tappisormi
Syvästi loukattu nainen, vaimo ja äiti!
Ukko aina pelimatkoilla siellä sun täällä mukavassa seurassa. Vaimo aina lastensa kera, vaikka olikin hoiva-apua ja rahaa -onneksi käytettävissä.
Siltikin, miettikääs nyt vähän. Olisitteko itse vuosikausia samassa tilanteessa?
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni menehtyi kolme viikkoa sitten, ja eräs naapureista silloin tällöin oli auttanut käymällä katsomassa häntä, ei käsittääkseni kovin oma-aloitteisesti vaan etupäässä silloin, jos otin yhteyttä pyytäen voisiko hän käydä katsomassa, että kaikki on ok isän kotona. Asun ulkomailla ja kiitokseksi tarjotusta avusta toin tuliaisina haluamansa tuotteen joka reissulla.
Näiden kuluneiden kolmen viikon aikana olen joutunut toteamaan, että ahneuden määrä on ihan uskomaton! Hän kertoi tarvitsevansa tietyn esineen ja kun isälläni niitä oli niin voisin varmaan yhden hänelle antaa. En antanut, sillä tarvitsen itse. Hän on käynyt asunnolla usein tarkistaen miten lajittelu ja pakkaaminen on edennyt ja mitä voisi kulloinkin epäsuoralla tavalla pyytää itselleen. Inhottaa tuo selkeä asunnon mittailu ja ympärilleen katseleminen, sillä se on niin läpinäkyvää. Tekosyiden varjolla tullaan ovesta sisään ja kurkitaan joka puolelle uteliaana. Ei mitään kunnioitusta isääni kohtaan.
Nyt sitten halutaan yksi tietty esine, joita saa kaupasta parilla kympillä ja sitä varten piti tulla oikein erikseen käymään ja varmistamaan, että onhan se huomenna saatavilla kun palaan takaisin omaan kotiini. Meni loppukin maku totaalisesti...
Näin ne todelliset ystävät erottuvat niistä korppikotkista kuolinpesällä!
Parin kympin tavaraa et voinut antaa kiitokseksi siitä, että naapuri oli käynyt isääsi katsomassa? Minä olisin antanut jonkun arvokkaan lahjan. Tuollainen on niin iso apu.
90 luvulla tutustuin samassa rapussa asuvaan mummoon.
Hänen lapset asuivat samalla paikkakunnalla.
Mä joskus kävin hänen koiransa kanssa ulkona, mutta mulla oli oma elämä ja olin sinkku, eikä maksanut mitåän. Kun taas kerran pyyteli, sanoin olisi kiva, että edes maksaisit jotain.
Otti hirveesti nokkiinsa tästä ja selitti vanhempien ihmisten kunnioituksesta jne. Meni hetki ja ehdotti maksaa 5 markkaa päivä, 3 ulkoilutusta per påivä ja yht tunnin. Kerroin mikä on mun tuntipalkka ja olen poissa 9 h, en halua sitoutua moiseen. Oli kuulemma jutellut poikansa kanssa, juristi, 5 markkaa on hyvä
Ehdotin juristi itse käy.
Meni hetki ja mummo alkoi kulkemaan rollaattorilla. Juristi itse tuli ja pyysi apua. Kysyin siitä 5 markasta. Sanoi itsekin onhan se aika vähän.
Sovittiin, että töiden jälkeen minä vien koiran ulos, kierrån korttelin ja palkaksi saan pussillisen kirppistavaraa. Eli tää mummo alkoi tyhjentämään kotiaan ja lykkäsi se mulle. Joskus pussissa oli vain pari kirjaa ja sanoin näistä ei edes saa markkaakaan, eli hyväntekeväisyyttä lähinnä. Kesäisin kävin kirppiksellä myymässä nämä, omien tarpeettomien kanssa.
Koira sitten kuoli ja ulkoilutus loppui ja lopukta mummokkn muutti palvelukotiin.
Juristi kävi sitten kertomassa mitä kaikkea puuttuu kotoa. Kertoin kaikki, mitä sain, olen myynyt ja laskin en edes saanut niistä sitä 5 markkaa per kerta, ihan soopaa oli paljonkin.
Uhkasi rikosilmoituksella, kun koruja on hövinnyt. En ollut vuosikausiin käynyt sisällä ja ulkoilutuksissa kävin vain ovella.
Mullekin soiteltiin usein ja pyydetiin käymään katsomaan mummoa. Kertaakaan ei mitään tästä ilosta maksaneet.
Yhden ainoan kerran kysyin juristilta aoya. Hän olisi voinut vastata siihen. Sanoi kaikki nämä tulee ajanvarauksella. Silloin vastasin kiitos, tätä olen odottanutkin. Älä soita minulle enää ikinä. Minä autan, sinä et.
Mummo torui minua. Olin kuulemma vaatinut monen tunnin työn. En, pelkän neuvon. Sen sijaan minä käytin koiran ulkoilutussa satoja tunteja ja lopuksi uhattiin.
Juristille silloin puhelimessa sanoin nyt saatte siskosi kanssa hoitaa itse koiran ulkoilutukset, meni ehkä viikko, kunnsisko soitti ovikelloa ja pyysi apua. Kysyin miten hän auttaa minua. Minä vaan autan, mutta en saa mitään tilalle. Miettikää sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika röyhkeää että MINÄ tuon lahjan MILLOIN minä haluan enkä missään nimessä juuri juhlapäivänä. Vaan joko ryntään keskelle saunailtaa TAI lapsen on pyöräiltävä lahja hakemaan. Koska onhan se saakeli kallis ja hieno lahja niin ei sitä voi antaa kuin normaali ihminen. Nöyrtykööt tai itkekööt ilman lahjaa.
Tilanne on joillakin se että aina ei juhliin pääse varsinkaan 400 km päähän , kun saattaa olla esim. työvuoro. Kesäaikaan on hyvin vaikeaa saada työvuoroa viikonloppuna vaihdettua. Ainakaan ellei kutsu ole tullut jo kuukausia aiemmin. . Tästä on kokemusta . Jos varjelee yksityisyyttään ( tässäkin tapauksessa oli läheiset sukulaiset kyseessä) niin tiukasti ettei oven raosta voi antaa lahjaa ,niin tällaisten ihmisten yksinäisyydelle ei sitten voi oikein mitään. Poikkeaminen tuomaan lahjan niin että muut jäävät autoon ja yksi vie lahjan ovelle menemättä sisälle ei pitäisi ketään järkyttää. Koko ajan ihmiset ostavat verkkokaupasta tavaraa ja niitä tuodaan myös ovelle. Ei sen kummemmasta ole kyse.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni menehtyi kolme viikkoa sitten, ja eräs naapureista silloin tällöin oli auttanut käymällä katsomassa häntä, ei käsittääkseni kovin oma-aloitteisesti vaan etupäässä silloin, jos otin yhteyttä pyytäen voisiko hän käydä katsomassa, että kaikki on ok isän kotona. Asun ulkomailla ja kiitokseksi tarjotusta avusta toin tuliaisina haluamansa tuotteen joka reissulla.
Näiden kuluneiden kolmen viikon aikana olen joutunut toteamaan, että ahneuden määrä on ihan uskomaton! Hän kertoi tarvitsevansa tietyn esineen ja kun isälläni niitä oli niin voisin varmaan yhden hänelle antaa. En antanut, sillä tarvitsen itse. Hän on käynyt asunnolla usein tarkistaen miten lajittelu ja pakkaaminen on edennyt ja mitä voisi kulloinkin epäsuoralla tavalla pyytää itselleen. Inhottaa tuo selkeä asunnon mittailu ja ympärilleen katseleminen, sillä se on niin läpinäkyvää. Tekosyiden varjolla tullaan ovesta sisään ja kurkitaan joka puolelle uteliaana. Ei mitään kunnioitusta isääni kohtaan.
Nyt sitten halutaan yksi tietty esine, joita saa kaupasta parilla kympillä ja sitä varten piti tulla oikein erikseen käymään ja varmistamaan, että onhan se huomenna saatavilla kun palaan takaisin omaan kotiini. Meni loppukin maku totaalisesti...
Näin ne todelliset ystävät erottuvat niistä korppikotkista kuolinpesällä!
Parin kympin tavaraa et voinut antaa kiitokseksi siitä, että naapuri oli käynyt isääsi katsomassa? Minä olisin antanut jonkun arvokkaan lahjan. Tuollainen on niin iso apu.
90 luvulla tutustuin samassa rapussa asuvaan mummoon.
Hänen lapset asuivat samalla paikkakunnalla.Mä joskus kävin hänen koiransa kanssa ulkona, mutta mulla oli oma elämä ja olin sinkku, eikä maksanut mitåän. Kun taas kerran pyyteli, sanoin olisi kiva, että edes maksaisit jotain.
Otti hirveesti nokkiinsa tästä ja selitti vanhempien ihmisten kunnioituksesta jne. Meni hetki ja ehdotti maksaa 5 markkaa päivä, 3 ulkoilutusta per påivä ja yht tunnin. Kerroin mikä on mun tuntipalkka ja olen poissa 9 h, en halua sitoutua moiseen. Oli kuulemma jutellut poikansa kanssa, juristi, 5 markkaa on hyvä
Ehdotin juristi itse käy.
Meni hetki ja mummo alkoi kulkemaan rollaattorilla. Juristi itse tuli ja pyysi apua. Kysyin siitä 5 markasta. Sanoi itsekin onhan se aika vähän.
Sovittiin, että töiden jälkeen minä vien koiran ulos, kierrån korttelin ja palkaksi saan pussillisen kirppistavaraa. Eli tää mummo alkoi tyhjentämään kotiaan ja lykkäsi se mulle. Joskus pussissa oli vain pari kirjaa ja sanoin näistä ei edes saa markkaakaan, eli hyväntekeväisyyttä lähinnä. Kesäisin kävin kirppiksellä myymässä nämä, omien tarpeettomien kanssa.
Koira sitten kuoli ja ulkoilutus loppui ja lopukta mummokkn muutti palvelukotiin.
Juristi kävi sitten kertomassa mitä kaikkea puuttuu kotoa. Kertoin kaikki, mitä sain, olen myynyt ja laskin en edes saanut niistä sitä 5 markkaa per kerta, ihan soopaa oli paljonkin.Uhkasi rikosilmoituksella, kun koruja on hövinnyt. En ollut vuosikausiin käynyt sisällä ja ulkoilutuksissa kävin vain ovella.
Mullekin soiteltiin usein ja pyydetiin käymään katsomaan mummoa. Kertaakaan ei mitään tästä ilosta maksaneet.
Yhden ainoan kerran kysyin juristilta aoya. Hän olisi voinut vastata siihen. Sanoi kaikki nämä tulee ajanvarauksella. Silloin vastasin kiitos, tätä olen odottanutkin. Älä soita minulle enää ikinä. Minä autan, sinä et.
Mummo torui minua. Olin kuulemma vaatinut monen tunnin työn. En, pelkän neuvon. Sen sijaan minä käytin koiran ulkoilutussa satoja tunteja ja lopuksi uhattiin.Juristille silloin puhelimessa sanoin nyt saatte siskosi kanssa hoitaa itse koiran ulkoilutukset, meni ehkä viikko, kunnsisko soitti ovikelloa ja pyysi apua. Kysyin miten hän auttaa minua. Minä vaan autan, mutta en saa mitään tilalle. Miettikää sitä.
Jätä se koira - pääset samalla eroon sioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttua on. Ei ymmärretä,että se on talonpitäjän työpaikka. Sinnehän voi mennä koska vaan,kun ovat aina kotona.
Ja on törkeää, jos eivät pidä seuraa vieraalle, joka on sentään tullut kaupungista asti.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni menehtyi kolme viikkoa sitten, ja eräs naapureista silloin tällöin oli auttanut käymällä katsomassa häntä, ei käsittääkseni kovin oma-aloitteisesti vaan etupäässä silloin, jos otin yhteyttä pyytäen voisiko hän käydä katsomassa, että kaikki on ok isän kotona. Asun ulkomailla ja kiitokseksi tarjotusta avusta toin tuliaisina haluamansa tuotteen joka reissulla.
Näiden kuluneiden kolmen viikon aikana olen joutunut toteamaan, että ahneuden määrä on ihan uskomaton! Hän kertoi tarvitsevansa tietyn esineen ja kun isälläni niitä oli niin voisin varmaan yhden hänelle antaa. En antanut, sillä tarvitsen itse. Hän on käynyt asunnolla usein tarkistaen miten lajittelu ja pakkaaminen on edennyt ja mitä voisi kulloinkin epäsuoralla tavalla pyytää itselleen. Inhottaa tuo selkeä asunnon mittailu ja ympärilleen katseleminen, sillä se on niin läpinäkyvää. Tekosyiden varjolla tullaan ovesta sisään ja kurkitaan joka puolelle uteliaana. Ei mitään kunnioitusta isääni kohtaan.
Nyt sitten halutaan yksi tietty esine, joita saa kaupasta parilla kympillä ja sitä varten piti tulla oikein erikseen käymään ja varmistamaan, että onhan se huomenna saatavilla kun palaan takaisin omaan kotiini. Meni loppukin maku totaalisesti...
Näin ne todelliset ystävät erottuvat niistä korppikotkista kuolinpesällä!
Parin kympin tavaraa et voinut antaa kiitokseksi siitä, että naapuri oli käynyt isääsi katsomassa? Minä olisin antanut jonkun arvokkaan lahjan. Tuollainen on niin iso apu.
90 luvulla tutustuin samassa rapussa asuvaan mummoon.
Hänen lapset asuivat samalla paikkakunnalla.Mä joskus kävin hänen koiransa kanssa ulkona, mutta mulla oli oma elämä ja olin sinkku, eikä maksanut mitåän. Kun taas kerran pyyteli, sanoin olisi kiva, että edes maksaisit jotain.
Otti hirveesti nokkiinsa tästä ja selitti vanhempien ihmisten kunnioituksesta jne. Meni hetki ja ehdotti maksaa 5 markkaa päivä, 3 ulkoilutusta per påivä ja yht tunnin. Kerroin mikä on mun tuntipalkka ja olen poissa 9 h, en halua sitoutua moiseen. Oli kuulemma jutellut poikansa kanssa, juristi, 5 markkaa on hyvä
Ehdotin juristi itse käy.
Meni hetki ja mummo alkoi kulkemaan rollaattorilla. Juristi itse tuli ja pyysi apua. Kysyin siitä 5 markasta. Sanoi itsekin onhan se aika vähän.
Sovittiin, että töiden jälkeen minä vien koiran ulos, kierrån korttelin ja palkaksi saan pussillisen kirppistavaraa. Eli tää mummo alkoi tyhjentämään kotiaan ja lykkäsi se mulle. Joskus pussissa oli vain pari kirjaa ja sanoin näistä ei edes saa markkaakaan, eli hyväntekeväisyyttä lähinnä. Kesäisin kävin kirppiksellä myymässä nämä, omien tarpeettomien kanssa.
Koira sitten kuoli ja ulkoilutus loppui ja lopukta mummokkn muutti palvelukotiin.
Juristi kävi sitten kertomassa mitä kaikkea puuttuu kotoa. Kertoin kaikki, mitä sain, olen myynyt ja laskin en edes saanut niistä sitä 5 markkaa per kerta, ihan soopaa oli paljonkin.Uhkasi rikosilmoituksella, kun koruja on hövinnyt. En ollut vuosikausiin käynyt sisällä ja ulkoilutuksissa kävin vain ovella.
Mullekin soiteltiin usein ja pyydetiin käymään katsomaan mummoa. Kertaakaan ei mitään tästä ilosta maksaneet.
Yhden ainoan kerran kysyin juristilta aoya. Hän olisi voinut vastata siihen. Sanoi kaikki nämä tulee ajanvarauksella. Silloin vastasin kiitos, tätä olen odottanutkin. Älä soita minulle enää ikinä. Minä autan, sinä et.
Mummo torui minua. Olin kuulemma vaatinut monen tunnin työn. En, pelkän neuvon. Sen sijaan minä käytin koiran ulkoilutussa satoja tunteja ja lopuksi uhattiin.Juristille silloin puhelimessa sanoin nyt saatte siskosi kanssa hoitaa itse koiran ulkoilutukset, meni ehkä viikko, kunnsisko soitti ovikelloa ja pyysi apua. Kysyin miten hän auttaa minua. Minä vaan autan, mutta en saa mitään tilalle. Miettikää sitä.
Tässä taas sekopäitä kun ei osata tai uskalleta sopia asioita paperille mutta haukkua ja valittaa jälkeenpäin, se kyllä sujuu.
Eikö jo yläasteella voisi koulu opettaa oppilaita selviytymään tämän kaltaisista asioista, kun vanhemmat eivät osaa opastaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jätin kerran mökinaapuri-kyydinkinuajan keskelle ei mitään. Halusi kännissä mennä kirkonkylälle pubiin. sanoin ettei siellä ole pubia. länkytti että lopulta vein sen kirkonkylälle. meillä kun kirkonkylä on eri paikka kuin kuntakeskus, missä se pubi on.
Tässä kohtaa kyllä sinä olit aika typerys. Mitä sillä on väliä miksi kutsuu, jos kerran kyydin olet jo luvannut. Ihan samalla vaivalla olisit sinne pubiin voinut viedä. Itse en alunperin lähde kenellekään juoppokuskiksi, osaan sanoa ei.
En luvannut mitään. Ajattelin vaan että pääsen humalaisesta aggressiivisesta it-johtajasta eroon että lastenkin piti mennä nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei se juhlapäivä aina sovi kutsutulle vieraallekaan. Saako töistä vapaata, onko varaa lähteä satojen kilometrien päähän juuri silloin, pelkästään kahvikupin ja täytekakun vuoksi jne?
Silloin se ei sovi, siitä ilmoitetaan ja asia ok. Ei liity mitenkään siihen, että sen vuoksi, että ei silloin sopinut voidaan soittaa randomisti, että koska silloin ei sopinut, niin tullaan nyt pyörähtämään.
Jos juhlapäivä ei käy, jää vieras ilman juhlia ja juhlija ilman lahjaa. Aivan ok.
Mutta erikoistahan se on, jos oman sisaruksen lapsen rippijuhlat on pelkkä kahvikuppi ja täytekakku. Mutta ai niin, ei tuossa ollutkaan oman sisaruksen rippijuhla, vaan ainoastaan miehen siskon poika.
Ei ne rippijuhlat tai ylppärit kaikille ole niin tärkeitä. Itselläni on tuo tapa, että tottakai sisarusten lapsia muistetaan tärkeinä päivinä ja käydään kun on kutsuttu.
Mitenkäs kävikään kun omat lapset olivat vastaavassa tilanteessa. Eipä pahemmin näkynyt sisaruksia perheineen. Kummeja vielä olivat. Minkäs teet, paska valinta minulta, mutta myöhäistä tässä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helena Koivu-kipper murtautui härskisti eksänsä mökin vierasmökkiin ja loisi siellä vuoden, kun ei osannut hankkia omaa kotia. Mokoma tappisormi
Syvästi loukattu nainen, vaimo ja äiti!
Ukko aina pelimatkoilla siellä sun täällä mukavassa seurassa. Vaimo aina lastensa kera, vaikka olikin hoiva-apua ja rahaa -onneksi käytettävissä.Siltikin, miettikääs nyt vähän. Olisitteko itse vuosikausia samassa tilanteessa?
Eiköhän tuo ollut jo tiedossa, kun alkoivat alkoivat olee.
Loppu oli sekavasti kirjoitettu. Miehesi on miehensä sisko? Vai se häirikkö on myös miehesi sisko, kuten sinäkin??