Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Vierailija kirjoitti:

Huh, onneksi minulle ei tullut seuraamuksia, kun jouduin valitsemaan kahden kummilapsen välillä kumman rippipäivään osallistun oikeana päivänä ja kumman luona käyn sitten myöhemmin. Heillä oli konfirmaatio samana päivänä ja välimatkaa 250 kilometria.

Kumman perheen kesämökille menit seuraavana kesänä yllättäen poikkeamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, onneksi minulle ei tullut seuraamuksia, kun jouduin valitsemaan kahden kummilapsen välillä kumman rippipäivään osallistun oikeana päivänä ja kumman luona käyn sitten myöhemmin. Heillä oli konfirmaatio samana päivänä ja välimatkaa 250 kilometria.

Kumman perheen kesämökille menit seuraavana kesänä yllättäen poikkeamaan?

Aivan, millä perusteella valitsit? Oliko toinen miehen siskon lapsi?

Mulla ainakin on harvoin niin kiire, etteikö sukulaisille liikenisi vartista puoleen tuntiin, mutta sehän vain kertoo sen, että me ollaan erilaisia. Eipä se sauna siitä pahemmin happane, vaikka sinne ei juuri sillä kellonlyömällä ehdi, miten on alunperin suunnitellut.

Toisaalta uskoisi sukulaisten tuntevan toiset niin hyvin, että oikeasti jos sanotaan suoraan, että nyt ei sovi, niin ei ota tuommoista "muka ei sopinut"-asennetta. Sehän tässä varmaan monia ärsyttää. Ja emme tiedä, tosiaan. Jos vaikka olivat siellä saunassa jo.

Kyllä aika montaa ärsyttää se, että tulla tupsahdetaan pihapiiriin yllättäen soittelematta. Tosi harva sen suoraan vaan näyttää. Etenkin just mökkioloissa.

En vaan tajua, miksi sitä tekstaria vähää ennen voi laittaa. Niin teen aina, vaikka kuinka tietäisin olevani "aina" tervetullut. Se nyt vain on kohteliasta ja ihmisillä kun on muitakin asioita elämässä kuin minun tulemiseni ja menemiseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, onneksi minulle ei tullut seuraamuksia, kun jouduin valitsemaan kahden kummilapsen välillä kumman rippipäivään osallistun oikeana päivänä ja kumman luona käyn sitten myöhemmin. Heillä oli konfirmaatio samana päivänä ja välimatkaa 250 kilometria.

Kumman perheen kesämökille menit seuraavana kesänä yllättäen poikkeamaan?

En kummankaan. Mutta jos olisin mennyt, niin olisin vain käynyt viemässä lapselle lahjan, toivottanut onnea ja lähtenyt samoin tein pois. Minulle ovella piipahtaminen on just sitä eikä siihen sisälly kahvittelua tai seurustelua.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin on harvoin niin kiire, etteikö sukulaisille liikenisi vartista puoleen tuntiin, mutta sehän vain kertoo sen, että me ollaan erilaisia. Eipä se sauna siitä pahemmin happane, vaikka sinne ei juuri sillä kellonlyömällä ehdi, miten on alunperin suunnitellut.

Toisaalta uskoisi sukulaisten tuntevan toiset niin hyvin, että oikeasti jos sanotaan suoraan, että nyt ei sovi, niin ei ota tuommoista "muka ei sopinut"-asennetta. Sehän tässä varmaan monia ärsyttää. Ja emme tiedä, tosiaan. Jos vaikka olivat siellä saunassa jo.

Kyllä aika montaa ärsyttää se, että tulla tupsahdetaan pihapiiriin yllättäen soittelematta. Tosi harva sen suoraan vaan näyttää. Etenkin just mökkioloissa.

En vaan tajua, miksi sitä tekstaria vähää ennen voi laittaa. Niin teen aina, vaikka kuinka tietäisin olevani "aina" tervetullut. Se nyt vain on kohteliasta ja ihmisillä kun on muitakin asioita elämässä kuin minun tulemiseni ja menemiseni.

Juu, siis samaa mieltä oikeastaan kaikesta.

Ja tuossahan tehtiin juuri niin, että soitettiin ennakkoon. Tosin näköjään ymmärtämättä, että ei edes se ennakkosoitto ole automaattinen kyllä.

No joo. Lopetanpa tämän tyhjän jauhamisen ja huonokäytöksisen torven "puolustelun" jään odottelemaan uusia tarinoita.

Ja tuossahan tehtiin juuri niin, että soitettiin ennakkoon. Tosin näköjään ymmärtämättä, että ei edes se ennakkosoitto ole automaattinen kyllä.

Niin ja tässä tehtiin se ennakkosoitto 2 km päästä, että ei siinä ennätä kunnolla saunasta pois, jos siellä jo on.

Samaa mieltä sun (?) kanssa siitä, että kaikkein ikävin juttu oli alkaa opetuksia lapselle antamaan, kyllä noista sukulaisten karheista väleistä aina kärsii ne lapsetkin ja surullisesti serkusten välit.

Aikanaan silloinen poikaystävä asui kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa, joka oli maantasalla. Ikkunoista näkyi siis varsin hyvin ulos ja sisään ja ohikulkijat välillä tuijottelivatkin. 

Tähän kesti hetken aikaa tottua, koska olin itse aina asunut korkeammalla. Poikaystävää ohikulkijat eivät häirinneet, vaan hän yleensä juuri ja juuri muisti vetää hiukan verhoa ikkunan eteen jos ns. puuhat alkoivat. 

No, sepä ei auttanut siihen, että poikaystävällä oli varsin rajattomat vanhemmat, jotka saattoivat tulla varoittamatta kylään, vaikka asuivat parinkymmenen kilometrin päässä. Tämä ei häirinnyt poikaystävää lainkaan.

Kerrankin makoilimme sängyllä ja siinä alkoi olla hiukan romanttista virettä ilmassa. Poikaystävä saattoi olla juuri vetämässä verhoa ikkunan eteenkin, kun alkoi kuulua koputusta takaovelta. Päätimme odottaa, että ohikulkija, mitä ikinä halusikaan, menisi pois, mutta koputus jatkui. Sitten kuului poikaystävän äidin innokas huutelu ja kun kurkkasin olohuoneeseen, siellä ison ikkunan takana kumpikin seisoi takapihalla vilkutellen, että täältä tullaan! 

Tätä tapahtui eri muodoissa useamman kerran, kunnes ehdotin poikaystävälle, että hänen vanhempansa voisivat jatkossa ehkä laittaa viestin ennenkuin ilmestyvät ikkunan taakse. 

Mentiin sitten ja oletin, että kyseessä olisi illallinen tai siis ateria, jonka hän olisi laittanut. Tuotiin viinipullo. Juu ei hän ole ehtinyt vielä kauppaan, mutta mennään nyt heti yhdessä. Mentiin. Hänellä ei ollutkaan rahaa, joten maksoin laskun. Oletin että saan ainakin puolet laskusta. Kotona selvisi ettei hänellä ole rahaa ollenkaan. Mutta hän kyllä tekee ruuan yhdessä mun kanssa. Viinikin kelpasi.

Kotiin lähdettiin taksilla yöllä. Hän oli jo nukkumassa, raskaana kun oli, joten saatiin pakkasessa itse yrittää saada taksi kiinni. Silloin ei ollut vielä kännyköitä.
 

Ja viini kelpasi raskaana olevalle?

Vierailija kirjoitti:

Mentiin sitten ja oletin, että kyseessä olisi illallinen tai siis ateria, jonka hän olisi laittanut. Tuotiin viinipullo. Juu ei hän ole ehtinyt vielä kauppaan, mutta mennään nyt heti yhdessä. Mentiin. Hänellä ei ollutkaan rahaa, joten maksoin laskun. Oletin että saan ainakin puolet laskusta. Kotona selvisi ettei hänellä ole rahaa ollenkaan. Mutta hän kyllä tekee ruuan yhdessä mun kanssa. Viinikin kelpasi.

Kotiin lähdettiin taksilla yöllä. Hän oli jo nukkumassa, raskaana kun oli, joten saatiin pakkasessa itse yrittää saada taksi kiinni. Silloin ei ollut vielä kännyköitä.
 

Ja viini kelpasi raskaana olevalle?

No mutta itse te myös näitä "ystäviä" haalitte. En jäisi hetkeäkään katselemaan kun raskaana oleva vetää viiniä ja sanoisin sen.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri oli muuttamassa.Edeltävällä viikolla minulla alkoi loma ja olin jo aikaisemmin ehdottanut,että pystyn tulemaan tuolla viikolla muuttoavuksi/ siivoamaan.Ei ollut kuulemma tarvetta.Lomaviikon alussa vielä viestittelin mahdollisuutta auttaa,mutta ei edelleenkään ollut tarvetta.Tuli sitten sunnuntai ja minulla maanantaina aamulla töihin meno ja hänellä asunnon luovutus.Iltapäivällä häneltä soitto,voinko tulla avuksi.Kun menen paikalle,kaikki pakkaamatta ( muuttolaatikot sievästi pinossa) ja asunto siivoamatta.Siellä sitten pakkasin ja jynssäsin paikkoja pitkälle yöhön.Kun lähdin,kaverilta ei tullut kiitosta,vaan hän sanoi,että olisi ollut kiva,jos olisin aiemmin jo auttanut.Onneksi purin kieleeni.

Alapeukkuni tuli kynnysmattona ololle, ei röyhkeälle kaverille.

Suomen kielessä on kivoja sanoja, kuten ei, josta saa lauseen "Ei, en tule, tee itse."

Peliriippuvainen 64-vuotias veljeni oli pelannut kaikki rahansa ja hankkinut häädön, ja pyysi päästä muuttamaan kaksiooni. Oli hankkinut häädön. Ohjasin sosiaalitoimen pariin ja katkaisin välit, koska heillä on keinot auttaa tällaisessa. Täysin kohtuutonta yrittää kaataa ongelmat sisaren niskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri oli muuttamassa.Edeltävällä viikolla minulla alkoi loma ja olin jo aikaisemmin ehdottanut,että pystyn tulemaan tuolla viikolla muuttoavuksi/ siivoamaan.Ei ollut kuulemma tarvetta.Lomaviikon alussa vielä viestittelin mahdollisuutta auttaa,mutta ei edelleenkään ollut tarvetta.Tuli sitten sunnuntai ja minulla maanantaina aamulla töihin meno ja hänellä asunnon luovutus.Iltapäivällä häneltä soitto,voinko tulla avuksi.Kun menen paikalle,kaikki pakkaamatta ( muuttolaatikot sievästi pinossa) ja asunto siivoamatta.Siellä sitten pakkasin ja jynssäsin paikkoja pitkälle yöhön.Kun lähdin,kaverilta ei tullut kiitosta,vaan hän sanoi,että olisi ollut kiva,jos olisin aiemmin jo auttanut.Onneksi purin kieleeni.

Alapeukkuni tuli kynnysmattona ololle, ei röyhkeälle kaverille.

Suomen kielessä on kivoja sanoja, kuten ei, josta saa lauseen "Ei, en tule, tee itse."

Tuota kynnysmattoa ihmettelin itsekin, en olisi itse suostunut vaikka itsekin kiltti olen, ihme tossuilua, maanantai aamulla työt, raataa tuolla kaverin luona pitkälle sunnuntai yöhön ja kuuntelee kaupan päälle vielä "olisitte voineet aikaisemminkin auttaa" kuittailua vaikka itse se kaveri sanoi monta kertaa sitä ennen ettei tartte apua ja kaikki niellään!! 

Vierailija kirjoitti:

Kaveri oli muuttamassa.Edeltävällä viikolla minulla alkoi loma ja olin jo aikaisemmin ehdottanut,että pystyn tulemaan tuolla viikolla muuttoavuksi/ siivoamaan.Ei ollut kuulemma tarvetta.Lomaviikon alussa vielä viestittelin mahdollisuutta auttaa,mutta ei edelleenkään ollut tarvetta.Tuli sitten sunnuntai ja minulla maanantaina aamulla töihin meno ja hänellä asunnon luovutus.Iltapäivällä häneltä soitto,voinko tulla avuksi.Kun menen paikalle,kaikki pakkaamatta ( muuttolaatikot sievästi pinossa) ja asunto siivoamatta.Siellä sitten pakkasin ja jynssäsin paikkoja pitkälle yöhön.Kun lähdin,kaverilta ei tullut kiitosta,vaan hän sanoi,että olisi ollut kiva,jos olisin aiemmin jo auttanut.Onneksi purin kieleeni.

Mikä ihme siinä on ettet voinut asiallisesti antaa palautetta tälle henkilölle???
Kuitenkin purit tänne pahaaoloasi eli loukkaannuit ja toki ihan asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin on harvoin niin kiire, etteikö sukulaisille liikenisi vartista puoleen tuntiin, mutta sehän vain kertoo sen, että me ollaan erilaisia. Eipä se sauna siitä pahemmin happane, vaikka sinne ei juuri sillä kellonlyömällä ehdi, miten on alunperin suunnitellut.

Toisaalta uskoisi sukulaisten tuntevan toiset niin hyvin, että oikeasti jos sanotaan suoraan, että nyt ei sovi, niin ei ota tuommoista "muka ei sopinut"-asennetta. Sehän tässä varmaan monia ärsyttää. Ja emme tiedä, tosiaan. Jos vaikka olivat siellä saunassa jo.

Kyllä aika montaa ärsyttää se, että tulla tupsahdetaan pihapiiriin yllättäen soittelematta. Tosi harva sen suoraan vaan näyttää. Etenkin just mökkioloissa.

En vaan tajua, miksi sitä tekstaria vähää ennen voi laittaa. Niin teen aina, vaikka kuinka tietäisin olevani "aina" tervetullut. Se nyt vain on kohteliasta ja ihmisillä kun on muitakin asioita elämässä kuin minun tulemiseni ja menemiseni.

Sitä tekstaria ei voi laittaa, koska vastaus saattaa olla ettei nyt käy!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ammatiltani opettaja. Sukujuhlissa pitäisi aina olla vahtimassa muiden ipanoita. Tai kesällä ilmaisena lastenvahtina "kun sulla on niin pitkä lomakin". Jep jep

Olen myös opettaja ja vastaan aina, kun joku toteaa, että sinähän pidät lapsista, että päinvastoin inhoan lapsia, omia just ja just siedän. Eihän poliisillekin sanoa, että sinähän pidät juopoista ja nisteistä tai jätekuskille, että sinähän pidät jätteistä.

Et ole opettaja :)  "Eihän poliisiillekin sanoa"

Oikea sanamuoto on, etteihän poliisillekaan sanota.

Vierailija kirjoitti:

Kun väistää säännöllisesti nämä lokkeilut, niin ei kyllä paljon tuttavia pörrää nurkissa tai soittele. Olisi mielenkiintoista jos joku tutkisi että kuinka moni kaveruus pohjautuu jonkinlaiseen hyväksikäyttöön. 

Itsellä oli ystävä, jolle olin aina se varavaihtoehto ja likasanko. Kerran meni pahasti yli ja lopetin sen ystävyyden. On helpompi elää kun ei tarvitse kuunnella tuntikausia puhelimessa valituksia ihmisen itselleen järjestämistä ongelmista. Olen päättänyt olla ystävystymättä lähemmin enää kenenkään kanssa. Tuntuu että olen kantanut toisen ongelmia ilmaisena psykologina loppuelämän ajaksi. En vaan jaksa enää. 

Jep, niin minäkin olin ja aika hyvä siinä mielessä, että osasin kannustaa hyvin ja toisen tilanne muuttui.

Myöhemmin kyllä pikkuhiljaa vein itseni paitsioon, koska en vaan jaksanut.

En tiedä olenko kenenkään täälläolijan naapuri tai kaveri, mutta pyytäisin pillua. Oliko tarpeeksi härskiä, jotta pääsin listoille?

Ja vaikka mitä serkumpi, sitä herkumpi niin sukulaisiin en koske!

Vierailija kirjoitti:

Isäni menehtyi kolme viikkoa sitten, ja eräs naapureista silloin tällöin oli auttanut käymällä katsomassa häntä, ei käsittääkseni kovin oma-aloitteisesti vaan etupäässä silloin, jos otin yhteyttä pyytäen voisiko hän käydä katsomassa, että kaikki on ok isän kotona. Asun ulkomailla ja kiitokseksi tarjotusta avusta toin tuliaisina haluamansa tuotteen joka reissulla.

 

Näiden kuluneiden kolmen viikon aikana olen joutunut toteamaan, että ahneuden määrä on ihan uskomaton! Hän kertoi tarvitsevansa tietyn esineen ja kun isälläni niitä oli niin voisin varmaan yhden hänelle antaa. En antanut, sillä tarvitsen itse. Hän on käynyt asunnolla usein tarkistaen miten lajittelu ja pakkaaminen on edennyt ja mitä voisi kulloinkin epäsuoralla tavalla pyytää itselleen. Inhottaa tuo selkeä asunnon mittailu ja ympärilleen katseleminen, sillä se on niin läpinäkyvää. Tekosyiden varjolla tullaan ovesta sisään ja kurkitaan joka puolelle uteliaana. Ei mitään kunnioitusta isääni kohtaan. 

 

Nyt sitten halutaan yksi tietty esine, joita saa kaupasta parilla kympillä ja sitä varten piti tulla oikein erikseen käymään ja varmistamaan, että onhan se huomenna saatavilla kun palaan takaisin omaan kotiini. Meni loppukin maku totaalisesti... 

 

Näin ne todelliset ystävät erottuvat niistä korppikotkista kuolinpesällä! 

Parin kympin tavaraa et voinut antaa kiitokseksi siitä, että naapuri oli käynyt isääsi katsomassa? Minä olisin antanut jonkun arvokkaan lahjan. Tuollainen on niin iso apu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri oli muuttamassa.Edeltävällä viikolla minulla alkoi loma ja olin jo aikaisemmin ehdottanut,että pystyn tulemaan tuolla viikolla muuttoavuksi/ siivoamaan.Ei ollut kuulemma tarvetta.Lomaviikon alussa vielä viestittelin mahdollisuutta auttaa,mutta ei edelleenkään ollut tarvetta.Tuli sitten sunnuntai ja minulla maanantaina aamulla töihin meno ja hänellä asunnon luovutus.Iltapäivällä häneltä soitto,voinko tulla avuksi.Kun menen paikalle,kaikki pakkaamatta ( muuttolaatikot sievästi pinossa) ja asunto siivoamatta.Siellä sitten pakkasin ja jynssäsin paikkoja pitkälle yöhön.Kun lähdin,kaverilta ei tullut kiitosta,vaan hän sanoi,että olisi ollut kiva,jos olisin aiemmin jo auttanut.Onneksi purin kieleeni.

Mikä ihme siinä on ettet voinut asiallisesti antaa palautetta tälle henkilölle???
Kuitenkin purit tänne pahaaoloasi eli loukkaannuit ja toki ihan asiasta.

Tämä on (myös) vertaistukipalsta.

Hän kertoo tarinansa varoitukseksi muille.

Kun parhaillaan istuu tulessa, on vaikea nopeasti tehdä ratkaisuja tai osata sanoa, mitä pitäisi - oikeat vastaukset tulevat mieleen myöhemmin.

Sitäpaitsi maltti on valttia. Siltojen polttaminen ei välttämättä ole hyvä ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Jep, itselläkin tuollainen sukulainen. En tavallaan usko, että varsinaisesti tarkoittaa pahaa, mutta yrittää aina änkeä meille siten, että saisi minut näyttämään huonossa valossa. Esimerkiksi kesällä just illan suussa, kun takuulla on talo sekaisin kun on oltu päivä pihalla, sunnuntaina heti aamusta jne.

Sitten virnuilee tyytyväisenä, että ei kai pahasti tultu, ei kai me yllätetty, ei kai me herätetty. Siinä on jotain tosi ärsyttävää. Pari kertaa olen nyt ollut avaamatta ovea, tai oikeastaan se on mies, joka sanoo, että ei avata. On siis miehen sisko hänkin.

Joku vallankäytön hommahan toi on.

Loppu oli sekavasti kirjoitettu. Miehesi on miehensä sisko? Vai se häirikkö on myös miehesi sisko, kuten sinäkin??