Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?

Tämä ei sattunut minulle, vaan puolustuskyvyttömälle lapselle.

Kaverini tapaili muutaman viikon ajan erästä miestä, johon ehti ihastua kovasti. Hän ei ehtinyt lasta tutustuttaa mieheen, kun mies oli ilmoittanut ettei näe suhteelle jatkoa.

Miehen ilmoitus oli tullut myöhään illalla ja aamulla herätessäni huomasin kaverini viestit, jossa purki sydänsurujaan. Soitin hänelle, kaveri vastasi niin itkuisena ettei meinannut saada lauseita loppuun. Jossain vaiheessa kuulin taustalta lapsen ääntä ja kysyin kaverilta, että ovatko nukkuneet pommiin, koska lapsen olisi pitänyt olla jo päiväkodissa. Itkua tihrustaen kaveri sai lopulta sanottua ettei hän pysty lähtemään minnekään, koska ero ottaa niin koville. - Olitko ilmoittanut hoitoon perumisesta? - En.

Siis hetkinen?! Olit tuntenut miehen muutaman viikon ajan ettekä edes virallisesti seurustelleet, joten suoranaisesta erosta ei voi edes puhua. Ja nyt hän, aikuinen ihminen, ei saa kerättyä itseään sen verran kasaan että veisi lapsen päiväkotiin, johon heiltä oli 500 metriä matkaa, saatika että olisi päiväkotia siltä päivältä perunut. 
Minä sitten hyvää hyvyyttäni kävin hakemassa lapsen ja vein hänet päiväkotiin, koska ajattelen, että ihmeellistä on olettaa lapsen katsovan tai kuuntelevan omaa vanhempaansa tuossa tilassa. Kaveri oli aivan poissa tolaltaan ja hysteerinen erosta kun lapsen kävin noutamassa

Kun hain lapsen, niin kaveri sanoi "kerro hoitajille etten pystynyt eron takia tuomaan ajoissa". No en kertonut. Sanoin vain, että anteeksi kun X on myöhässä, äidille oli äkillinen meno tullut.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei sattunut minulle, vaan puolustuskyvyttömälle lapselle.

Kaverini tapaili muutaman viikon ajan erästä miestä, johon ehti ihastua kovasti. Hän ei ehtinyt lasta tutustuttaa mieheen, kun mies oli ilmoittanut ettei näe suhteelle jatkoa.

Miehen ilmoitus oli tullut myöhään illalla ja aamulla herätessäni huomasin kaverini viestit, jossa purki sydänsurujaan. Soitin hänelle, kaveri vastasi niin itkuisena ettei meinannut saada lauseita loppuun. Jossain vaiheessa kuulin taustalta lapsen ääntä ja kysyin kaverilta, että ovatko nukkuneet pommiin, koska lapsen olisi pitänyt olla jo päiväkodissa. Itkua tihrustaen kaveri sai lopulta sanottua ettei hän pysty lähtemään minnekään, koska ero ottaa niin koville. - Olitko ilmoittanut hoitoon perumisesta? - En.

Siis hetkinen?! Olit tuntenut miehen muutaman viikon ajan ettekä edes virallisesti seurustelleet, joten suoranaisesta erosta ei voi edes puhua. Ja nyt hän, aikuinen ihminen, ei saa kerättyä itseään sen verran kasaan että veisi lapsen päiväkotiin, johon heiltä oli 500 metriä matkaa, saatika että olisi päiväkotia siltä päivältä perunut. 
Minä sitten hyvää hyvyyttäni kävin hakemassa lapsen ja vein hänet päiväkotiin, koska ajattelen, että ihmeellistä on olettaa lapsen katsovan tai kuuntelevan omaa vanhempaansa tuossa tilassa. Kaveri oli aivan poissa tolaltaan ja hysteerinen erosta kun lapsen kävin noutamassa

Kun hain lapsen, niin kaveri sanoi "kerro hoitajille etten pystynyt eron takia tuomaan ajoissa". No en kertonut. Sanoin vain, että anteeksi kun X on myöhässä, äidille oli äkillinen meno tullut.

Lapsirukka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei sattunut minulle, vaan puolustuskyvyttömälle lapselle.

Kaverini tapaili muutaman viikon ajan erästä miestä, johon ehti ihastua kovasti. Hän ei ehtinyt lasta tutustuttaa mieheen, kun mies oli ilmoittanut ettei näe suhteelle jatkoa.

Miehen ilmoitus oli tullut myöhään illalla ja aamulla herätessäni huomasin kaverini viestit, jossa purki sydänsurujaan. Soitin hänelle, kaveri vastasi niin itkuisena ettei meinannut saada lauseita loppuun. Jossain vaiheessa kuulin taustalta lapsen ääntä ja kysyin kaverilta, että ovatko nukkuneet pommiin, koska lapsen olisi pitänyt olla jo päiväkodissa. Itkua tihrustaen kaveri sai lopulta sanottua ettei hän pysty lähtemään minnekään, koska ero ottaa niin koville. - Olitko ilmoittanut hoitoon perumisesta? - En.

Siis hetkinen?! Olit tuntenut miehen muutaman viikon ajan ettekä edes virallisesti seurustelleet, joten suoranaisesta erosta ei voi edes puhua. Ja nyt hän, aikuinen ihminen, ei saa kerättyä itseään sen verran kasaan että veisi lapsen päiväkotiin, johon heiltä oli 500 metriä matkaa, saatika että olisi päiväkotia siltä päivältä perunut. 
Minä sitten hyvää hyvyyttäni kävin hakemassa lapsen ja vein hänet päiväkotiin, koska ajattelen, että ihmeellistä on olettaa lapsen katsovan tai kuuntelevan omaa vanhempaansa tuossa tilassa. Kaveri oli aivan poissa tolaltaan ja hysteerinen erosta kun lapsen kävin noutamassa

Kun hain lapsen, niin kaveri sanoi "kerro hoitajille etten pystynyt eron takia tuomaan ajoissa". No en kertonut. Sanoin vain, että anteeksi kun X on myöhässä, äidille oli äkillinen meno tullut.

Lapsirukka

Onneksi "lapsirukalla" oli/on kiltti aikuisystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helena Koivu-kipper murtautui härskisti eksänsä mökin vierasmökkiin ja loisi siellä vuoden, kun ei osannut hankkia omaa kotia. Mokoma tappisormi

Syvästi loukattu nainen, vaimo ja äiti! 
Ukko aina pelimatkoilla siellä sun täällä mukavassa seurassa. Vaimo aina lastensa kera, vaikka olikin hoiva-apua ja rahaa -onneksi käytettävissä.

Siltikin, miettikääs nyt vähän. Olisitteko itse vuosikausia samassa tilanteessa?

Veikaan, että aika usea suurperheen äiti joko vaihtaisi paikkaa tuohon tilanteeseen, tai ei ainakaan valittaisi isommin, jos sellaiseen ajautuisi.

Tavallisen työssäkäyvän mittakaavalla rajattomat resurssit hankkia apua ihan mihin vain. Ei tuollaisessa tilanteessa ole mitään traagista, vaikka pelireissut pitkiä välillä ovatkin. Onhan noita ihan tavallisia perheenisiä, jotka joutuvat työnsä puolesta säännöllisesti reissuun ja heillä ei ole mahdollista ostaa ulkopuolelta apua kuin korkeintaan satunnaisesti.

Ja ennen kaikkea: Jos jääkiekkoilijan kanssa menet yksiin, huomaat kyllä jo seurusteluaikana mikä on meininki. Ei sillä etteikö sekin saisi välillä käydä raskaaksi, mutta ei se ainakaan yllätyksenä tule.

Eihän kyse ole siitä avun saannista, vaan yksinäisyydestä ja tietoisuudesta, että toisella on ympärillä muuta (iloista) seuraa. Kyllä se vaan on yllätys miten paljon sitä joutuu itse olemaan yksin ilman aviomiestä.

Tietysti tuohan se vaihtelua seurata youtubesta kuka milloinkin on toisen käsipuolessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helena Koivu-kipper murtautui härskisti eksänsä mökin vierasmökkiin ja loisi siellä vuoden, kun ei osannut hankkia omaa kotia. Mokoma tappisormi

Syvästi loukattu nainen, vaimo ja äiti! 
Ukko aina pelimatkoilla siellä sun täällä mukavassa seurassa. Vaimo aina lastensa kera, vaikka olikin hoiva-apua ja rahaa -onneksi käytettävissä.

Siltikin, miettikääs nyt vähän. Olisitteko itse vuosikausia samassa tilanteessa?

Veikaan, että aika usea suurperheen äiti joko vaihtaisi paikkaa tuohon tilanteeseen, tai ei ainakaan valittaisi isommin, jos sellaiseen ajautuisi.

Tavallisen työssäkäyvän mittakaavalla rajattomat resurssit hankkia apua ihan mihin vain. Ei tuollaisessa tilanteessa ole mitään traagista, vaikka pelireissut pitkiä välillä ovatkin. Onhan noita ihan tavallisia perheenisiä, jotka joutuvat työnsä puolesta säännöllisesti reissuun ja heillä ei ole mahdollista ostaa ulkopuolelta apua kuin korkeintaan satunnaisesti.

Ja ennen kaikkea: Jos jääkiekkoilijan kanssa menet yksiin, huomaat kyllä jo seurusteluaikana mikä on meininki. Ei sillä etteikö sekin saisi välillä käydä raskaaksi, mutta ei se ainakaan yllätyksenä tule.

Eihän kyse ole siitä avun saannista, vaan yksinäisyydestä ja tietoisuudesta, että toisella on ympärillä muuta (iloista) seuraa. Kyllä se vaan on yllätys miten paljon sitä joutuu itse olemaan yksin ilman aviomiestä.

Tietysti tuohan se vaihtelua seurata youtubesta kuka milloinkin on toisen käsipuolessa.

Kaikki varmasti oli tiedossa, kun löivät hynttyyt yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni menehtyi kolme viikkoa sitten, ja eräs naapureista silloin tällöin oli auttanut käymällä katsomassa häntä, ei käsittääkseni kovin oma-aloitteisesti vaan etupäässä silloin, jos otin yhteyttä pyytäen voisiko hän käydä katsomassa, että kaikki on ok isän kotona. Asun ulkomailla ja kiitokseksi tarjotusta avusta toin tuliaisina haluamansa tuotteen joka reissulla.

 

Näiden kuluneiden kolmen viikon aikana olen joutunut toteamaan, että ahneuden määrä on ihan uskomaton! Hän kertoi tarvitsevansa tietyn esineen ja kun isälläni niitä oli niin voisin varmaan yhden hänelle antaa. En antanut, sillä tarvitsen itse. Hän on käynyt asunnolla usein tarkistaen miten lajittelu ja pakkaaminen on edennyt ja mitä voisi kulloinkin epäsuoralla tavalla pyytää itselleen. Inhottaa tuo selkeä asunnon mittailu ja ympärilleen katseleminen, sillä se on niin läpinäkyvää. Tekosyiden varjolla tullaan ovesta sisään ja kurkitaan joka puolelle uteliaana. Ei mitään kunnioitusta isääni kohtaan. 

 

Nyt sitten halutaan yksi tietty esine, joita saa kaupasta parilla kympillä ja sitä varten piti tulla oikein erikseen käymään ja varmistamaan, että onhan se huomenna saatavilla kun palaan takaisin omaan kotiini. Meni loppukin maku totaalisesti... 

 

Näin ne todelliset ystävät erottuvat niistä korppikotkista kuolinpesällä! 

Parin kympin tavaraa et voinut antaa kiitokseksi siitä, että naapuri oli käynyt isääsi katsomassa? Minä olisin antanut jonkun arvokkaan lahjan. Tuollainen on niin iso apu. 

90 luvulla tutustuin samassa rapussa asuvaan mummoon. 
Hänen lapset asuivat samalla paikkakunnalla.

Mä joskus kävin hänen koiransa kanssa ulkona, mutta mulla oli oma elämä ja olin sinkku, eikä maksanut mitåän. Kun taas kerran pyyteli, sanoin olisi kiva, että edes maksaisit jotain.

Otti hirveesti nokkiinsa tästä ja selitti vanhempien ihmisten kunnioituksesta jne. Meni hetki ja ehdotti maksaa 5 markkaa päivä, 3 ulkoilutusta per påivä ja yht tunnin. Kerroin mikä on mun tuntipalkka ja olen poissa 9 h, en halua sitoutua moiseen. Oli kuulemma jutellut poikansa kanssa, juristi, 5 markkaa on hyvä

Ehdotin juristi itse käy.

Meni hetki ja mummo alkoi kulkemaan rollaattorilla. Juristi itse tuli ja pyysi apua. Kysyin siitä 5 markasta. Sanoi itsekin onhan se aika vähän.

Sovittiin, että töiden jälkeen minä vien koiran ulos, kierrån korttelin ja palkaksi saan pussillisen kirppistavaraa. Eli tää mummo alkoi tyhjentämään kotiaan ja lykkäsi se mulle. Joskus pussissa oli vain pari kirjaa ja sanoin näistä ei edes saa markkaakaan, eli hyväntekeväisyyttä lähinnä. Kesäisin kävin kirppiksellä myymässä nämä, omien tarpeettomien kanssa. 
Koira sitten kuoli ja ulkoilutus loppui ja lopukta mummokkn muutti palvelukotiin. 
Juristi kävi sitten kertomassa mitä kaikkea puuttuu kotoa. Kertoin kaikki, mitä sain, olen myynyt ja laskin en edes saanut niistä sitä 5 markkaa per kerta, ihan soopaa oli paljonkin.

Uhkasi rikosilmoituksella, kun koruja on hövinnyt. En ollut vuosikausiin käynyt sisällä ja ulkoilutuksissa kävin vain ovella.

Mullekin soiteltiin usein ja pyydetiin käymään katsomaan mummoa. Kertaakaan ei mitään tästä ilosta maksaneet. 
Yhden ainoan kerran kysyin juristilta aoya. Hän olisi voinut vastata siihen. Sanoi kaikki nämä tulee ajanvarauksella. Silloin vastasin kiitos, tätä olen odottanutkin. Älä soita minulle enää ikinä. Minä autan, sinä et. 
Mummo torui minua. Olin kuulemma vaatinut monen tunnin työn. En, pelkän neuvon. Sen sijaan minä käytin koiran ulkoilutussa satoja tunteja ja lopuksi uhattiin.

Juristille silloin puhelimessa sanoin nyt saatte siskosi kanssa hoitaa itse koiran ulkoilutukset, meni ehkä viikko, kunnsisko soitti ovikelloa ja pyysi apua. Kysyin miten hän auttaa minua. Minä vaan autan, mutta en saa mitään tilalle.  Miettikää sitä. 
 

Miten ihmeessä joku onnistuu kirjoittamaan ilman että-sanan käyttöä?! Haloo! Opettele se nyt vihdoin!!! Kiitos. 

En ymmärrä, että miksi joidenkin ihmisten on ilmeisesti käsittämättömän vaikeaa maksaa lainaamiaan rahoja takaisin. Aina saa olla kyselemässä perään ja sitten saa vaan tekosyitä ja lupauksia:Laitan päivänä x! Laitan kun pääsen töistä Ei kun laitan illemmalla kun on kiire En mä pysty sittenkään maksamaan, katotaan ensi viikolla eikä rahoja näy. Koska en jaksa loputtomiin kuunnella ties mitä keksittyjä nyyhkytarinoita niin alan periä velkoja virallista tietä. Itse pidän aina visusti huolen siitä, että jos joltakulta olen tarvinnut rahaa lainaksi, olen myös maksanut takaisin juuri silloin kun olen luvannut. Tuntuu vaan kurjalta, koska minua ei sen vertaa jotkut arvosta, että pitäisivät lupauksensa. Tiedän kuitenkin, että minun syytäni se ei ole vaan velkojen kanssa venkoilu on käsittämättömän lapsellista. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, että miksi joidenkin ihmisten on ilmeisesti käsittämättömän vaikeaa maksaa lainaamiaan rahoja takaisin. Aina saa olla kyselemässä perään ja sitten saa vaan tekosyitä ja lupauksia:Laitan päivänä x! Laitan kun pääsen töistä Ei kun laitan illemmalla kun on kiire En mä pysty sittenkään maksamaan, katotaan ensi viikolla eikä rahoja näy. Koska en jaksa loputtomiin kuunnella ties mitä keksittyjä nyyhkytarinoita niin alan periä velkoja virallista tietä. Itse pidän aina visusti huolen siitä, että jos joltakulta olen tarvinnut rahaa lainaksi, olen myös maksanut takaisin juuri silloin kun olen luvannut. Tuntuu vaan kurjalta, koska minua ei sen vertaa jotkut arvosta, että pitäisivät lupauksensa. Tiedän kuitenkin, että minun syytäni se ei ole vaan velkojen kanssa venkoilu on käsittämättömän lapsellista. 

Ei tuollaisille kannata mitään lainata.