Lue keskustelun säännöt.
Härskejä odotuksia ja vaatimuksia - mitä naapurisi, kaverisi, sukulaisesi jne. on kehdannut pyytää?
Kommentit (12197)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helena Koivu-kipper murtautui härskisti eksänsä mökin vierasmökkiin ja loisi siellä vuoden, kun ei osannut hankkia omaa kotia. Mokoma tappisormi
Syvästi loukattu nainen, vaimo ja äiti!
Ukko aina pelimatkoilla siellä sun täällä mukavassa seurassa. Vaimo aina lastensa kera, vaikka olikin hoiva-apua ja rahaa -onneksi käytettävissä.Siltikin, miettikääs nyt vähän. Olisitteko itse vuosikausia samassa tilanteessa?
Veikaan, että aika usea suurperheen äiti joko vaihtaisi paikkaa tuohon tilanteeseen, tai ei ainakaan valittaisi isommin, jos sellaiseen ajautuisi.
Tavallisen työssäkäyvän mittakaavalla rajattomat resurssit hankkia apua ihan mihin vain. Ei tuollaisessa tilanteessa ole mitään traagista, vaikka pelireissut pitkiä välillä ovatkin. Onhan noita ihan tavallisia perheenisiä, jotka joutuvat työnsä puolesta säännöllisesti reissuun ja heillä ei ole mahdollista ostaa ulkopuolelta apua kuin korkeintaan satunnaisesti.
Ja ennen kaikkea: Jos jääkiekkoilijan kanssa menet yksiin, huomaat kyllä jo seurusteluaikana mikä on meininki. Ei sillä etteikö sekin saisi välillä käydä raskaaksi, mutta ei se ainakaan yllätyksenä tule.
Eihän kyse ole siitä avun saannista, vaan yksinäisyydestä ja tietoisuudesta, että toisella on ympärillä muuta (iloista) seuraa. Kyllä se vaan on yllätys miten paljon sitä joutuu itse olemaan yksin ilman aviomiestä.
Tietysti tuohan se vaihtelua seurata youtubesta kuka milloinkin on toisen käsipuolessa.
Kaikki varmasti oli tiedossa, kun löivät hynttyyt yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, että miksi joidenkin ihmisten on ilmeisesti käsittämättömän vaikeaa maksaa lainaamiaan rahoja takaisin. Aina saa olla kyselemässä perään ja sitten saa vaan tekosyitä ja lupauksia:Laitan päivänä x! Laitan kun pääsen töistä Ei kun laitan illemmalla kun on kiire En mä pysty sittenkään maksamaan, katotaan ensi viikolla eikä rahoja näy. Koska en jaksa loputtomiin kuunnella ties mitä keksittyjä nyyhkytarinoita niin alan periä velkoja virallista tietä. Itse pidän aina visusti huolen siitä, että jos joltakulta olen tarvinnut rahaa lainaksi, olen myös maksanut takaisin juuri silloin kun olen luvannut. Tuntuu vaan kurjalta, koska minua ei sen vertaa jotkut arvosta, että pitäisivät lupauksensa. Tiedän kuitenkin, että minun syytäni se ei ole vaan velkojen kanssa venkoilu on käsittämättömän lapsellista.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että miksi joidenkin ihmisten on ilmeisesti käsittämättömän vaikeaa maksaa lainaamiaan rahoja takaisin. Aina saa olla kyselemässä perään ja sitten saa vaan tekosyitä ja lupauksia:Laitan päivänä x! Laitan kun pääsen töistä Ei kun laitan illemmalla kun on kiire En mä pysty sittenkään maksamaan, katotaan ensi viikolla eikä rahoja näy. Koska en jaksa loputtomiin kuunnella ties mitä keksittyjä nyyhkytarinoita niin alan periä velkoja virallista tietä. Itse pidän aina visusti huolen siitä, että jos joltakulta olen tarvinnut rahaa lainaksi, olen myös maksanut takaisin juuri silloin kun olen luvannut. Tuntuu vaan kurjalta, koska minua ei sen vertaa jotkut arvosta, että pitäisivät lupauksensa. Tiedän kuitenkin, että minun syytäni se ei ole vaan velkojen kanssa venkoilu on käsittämättömän lapsellista.
Ei tuollaisille kannata mitään lainata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että miksi joidenkin ihmisten on ilmeisesti käsittämättömän vaikeaa maksaa lainaamiaan rahoja takaisin. Aina saa olla kyselemässä perään ja sitten saa vaan tekosyitä ja lupauksia:Laitan päivänä x! Laitan kun pääsen töistä Ei kun laitan illemmalla kun on kiire En mä pysty sittenkään maksamaan, katotaan ensi viikolla eikä rahoja näy. Koska en jaksa loputtomiin kuunnella ties mitä keksittyjä nyyhkytarinoita niin alan periä velkoja virallista tietä. Itse pidän aina visusti huolen siitä, että jos joltakulta olen tarvinnut rahaa lainaksi, olen myös maksanut takaisin juuri silloin kun olen luvannut. Tuntuu vaan kurjalta, koska minua ei sen vertaa jotkut arvosta, että pitäisivät lupauksensa. Tiedän kuitenkin, että minun syytäni se ei ole vaan velkojen kanssa venkoilu on käsittämättömän lapsellista.
Ei tuollaisille kannata mitään lainata.
Ei todellakaan kun joka sentin saa kiskoa takaisin hirveällä väännöllä ja kohtaa syyllistämistä siitä että vaatii toista pitämään lupauksensa. Olen useamman kerran läksyttänyt tämän henkilön ja yrittänyt takoa kalloon, miksi rahat tulee maksaa takaisin. Ja takaisin minä ne rahat vielä saan, tavalla tai toisella. Tyyliini ei kuulu ketään vahingoittava velkojen perintä vaikka joskus tuntuu, että se olisi ainakin tehokas tapa. En vaan aio saattaa ketään vaaraan.
Jos lainaa jolleki rahaa, nii pitää ottaa pantti. Vaikka sen puhelin, tai jotain sille tärkeetä. Ei niitä rahoja muuten saa takasin. Ylipäätään en kyllä ymmärrä, miks pitäs lainata rahaa kellekään yli kymmentä euroa enempää. Hoitakoot jokainen ite ongelmansa. Kaikilla on kuitenki jonkulaiset tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahaa ei pidä lainata kavereille ylipäätään. Jos joku ystäväni olisi niin pahassa rahapulasta ettei voisi ostaa vaikka ruokaa itselleen, kävisin ostamassa hänen kanssaan ne ruuat hänelle, ja antaisin sen lahjana sillä kertaa.
Jatkuvaa avustamista en kyllä harrastaisi enkä missään nimessä lainaisi rahaa kenellekään. Näillä lainailijoilla kun on yleensä krooninen rahapula ja ei ole oletettavissa että jos rahaa ei ole tänäänkään, miksi sitä olisi sitten seuraavana päivänä tai ylipäätään joskus.
Vierailija kirjoitti:
Eräs "kaverini" pyysi minua leipomaan 4 erilaista juustokakkua juhliinsa. Sanoin että tietenkin, mutta korvausta vastaan sillä olin työtön ja neljään kakkuun menee aika paljon rahaa. Viikon päästä hänen juhlista tuli "maksun aika". Kaveri tarjosi kupin kahvia kahvilassa ja sanoi että " Mää tarjoan nyt niin ollaan tasoissa sitten! sulta tilaan kyllä toistekin tarjottavaa oli niin ihania". Menin tavallaan lukkoon enkä edes tajunnut alkaa vaatimaan rahaa. Olin niin ihmeissäni siitä miten aikuinen ihminen voi olettaa että 4 isoa juustokakkua korvataan kupillisella kahvia. Nykyään jo vähän naurattaa, sillon ei
En usko. Muutenkin tänne postatut jutut on niin uskomattomia, että voiko noin typeriä ja röyhkeitä ihmisiä oikeasti olla olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toden totta ig tarinassa jälleen rankat syytökset ex miehestä. 7 vuotta on Helenaa kiusannut. Unohtui että oli vuoden ilman lapsia Minnesotassa. Unohtui että asui avoliitossa Troyn kanssa heti kun ero oli vireillä. Unohtui että Helena itse haki eron. Unohtui että hänellä oli ykkösluokan lippu samalle lennolle lasten kanssa. Järjesti draaman kentällä ja jäi Troyn kanssa. Unohtui että oli valmis asunto Turussa jossa lasten kanssa olisi asunut. Piti murtautua ja vallata Kakskerran vierasmaja. Unohtui että hän itse vei lapset koulusta ei palauttanut isälle vaan lähti Helsinkiin turvakotiin.Kukaan ei ole estänyt Helena Koivua etsimään töitä ja elämään hyvin elämäänsä Suomessa. Helena Koivu on itse tämän kaiken aiheuttanut.
Olisiko aiheuttanut jos avioliitto olisi pysynyt koossa myötä- ja vastamäessä, kuten oli luvattu!
No Hellu itsehän hässi Troyboyn kanssa kirkon varastossa ja otti hänet lämmitämään petiä Mikon pelireissujen aikaan. Että sellaista myötämäkeä siellä.
Mikä tässä on muka härski asia, jonka joku SINUN ystäväsi, sukulaiseksi tms. on tehnyt SINULLE ? MItä Helena Koivu -keskustelu tekee tässä ketjussa? Sitä varten on muita ketjuja.
Vierailija kirjoitti:
Kappalejako! En oikeasti pysty lukemaan tuota edellistä vastausta kun on yhtä pötköä kaikki.
Olet niin oikeassa. Jotain pitkää pötköä ei jaksa lukea vaikka kuinka kiinnostais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni menehtyi kolme viikkoa sitten, ja eräs naapureista silloin tällöin oli auttanut käymällä katsomassa häntä, ei käsittääkseni kovin oma-aloitteisesti vaan etupäässä silloin, jos otin yhteyttä pyytäen voisiko hän käydä katsomassa, että kaikki on ok isän kotona. Asun ulkomailla ja kiitokseksi tarjotusta avusta toin tuliaisina haluamansa tuotteen joka reissulla.
Näiden kuluneiden kolmen viikon aikana olen joutunut toteamaan, että ahneuden määrä on ihan uskomaton! Hän kertoi tarvitsevansa tietyn esineen ja kun isälläni niitä oli niin voisin varmaan yhden hänelle antaa. En antanut, sillä tarvitsen itse. Hän on käynyt asunnolla usein tarkistaen miten lajittelu ja pakkaaminen on edennyt ja mitä voisi kulloinkin epäsuoralla tavalla pyytää itselleen. Inhottaa tuo selkeä asunnon mittailu ja ympärilleen katseleminen, sillä se on niin läpinäkyvää. Tekosyiden varjolla tullaan ovesta sisään ja kurkitaan joka puolelle uteliaana. Ei mitään kunnioitusta isääni kohtaan.
Nyt sitten halutaan yksi tietty esine, joita saa kaupasta parilla kympillä ja sitä varten piti tulla oikein erikseen käymään ja varmistamaan, että onhan se huomenna saatavilla kun palaan takaisin omaan kotiini. Meni loppukin maku totaalisesti...
Näin ne todelliset ystävät erottuvat niistä korppikotkista kuolinpesällä!
Parin kympin tavaraa et voinut antaa kiitokseksi siitä, että naapuri oli käynyt isääsi katsomassa? Minä olisin antanut jonkun arvokkaan lahjan. Tuollainen on niin iso apu.
90 luvulla tutustuin samassa rapussa asuvaan mummoon.
Hänen lapset asuivat samalla paikkakunnalla.Mä joskus kävin hänen koiransa kanssa ulkona, mutta mulla oli oma elämä ja olin sinkku, eikä maksanut mitåän. Kun taas kerran pyyteli, sanoin olisi kiva, että edes maksaisit jotain.
Otti hirveesti nokkiinsa tästä ja selitti vanhempien ihmisten kunnioituksesta jne. Meni hetki ja ehdotti maksaa 5 markkaa päivä, 3 ulkoilutusta per påivä ja yht tunnin. Kerroin mikä on mun tuntipalkka ja olen poissa 9 h, en halua sitoutua moiseen. Oli kuulemma jutellut poikansa kanssa, juristi, 5 markkaa on hyvä
Ehdotin juristi itse käy.
Meni hetki ja mummo alkoi kulkemaan rollaattorilla. Juristi itse tuli ja pyysi apua. Kysyin siitä 5 markasta. Sanoi itsekin onhan se aika vähän.
Sovittiin, että töiden jälkeen minä vien koiran ulos, kierrån korttelin ja palkaksi saan pussillisen kirppistavaraa. Eli tää mummo alkoi tyhjentämään kotiaan ja lykkäsi se mulle. Joskus pussissa oli vain pari kirjaa ja sanoin näistä ei edes saa markkaakaan, eli hyväntekeväisyyttä lähinnä. Kesäisin kävin kirppiksellä myymässä nämä, omien tarpeettomien kanssa.
Koira sitten kuoli ja ulkoilutus loppui ja lopukta mummokkn muutti palvelukotiin.
Juristi kävi sitten kertomassa mitä kaikkea puuttuu kotoa. Kertoin kaikki, mitä sain, olen myynyt ja laskin en edes saanut niistä sitä 5 markkaa per kerta, ihan soopaa oli paljonkin.Uhkasi rikosilmoituksella, kun koruja on hövinnyt. En ollut vuosikausiin käynyt sisällä ja ulkoilutuksissa kävin vain ovella.
Mullekin soiteltiin usein ja pyydetiin käymään katsomaan mummoa. Kertaakaan ei mitään tästä ilosta maksaneet.
Yhden ainoan kerran kysyin juristilta aoya. Hän olisi voinut vastata siihen. Sanoi kaikki nämä tulee ajanvarauksella. Silloin vastasin kiitos, tätä olen odottanutkin. Älä soita minulle enää ikinä. Minä autan, sinä et.
Mummo torui minua. Olin kuulemma vaatinut monen tunnin työn. En, pelkän neuvon. Sen sijaan minä käytin koiran ulkoilutussa satoja tunteja ja lopuksi uhattiin.Juristille silloin puhelimessa sanoin nyt saatte siskosi kanssa hoitaa itse koiran ulkoilutukset, meni ehkä viikko, kunnsisko soitti ovikelloa ja pyysi apua. Kysyin miten hän auttaa minua. Minä vaan autan, mutta en saa mitään tilalle. Miettikää sitä.
Miten ihmeessä joku onnistuu kirjoittamaan ilman että-sanan käyttöä?! Haloo! Opettele se nyt vihdoin!!! Kiitos.
Tuo on palstalla tunnettu pöljä, joka huomion haun vuoksi välttelee että-sanaa. Poistatan viestinsä aina, kun niihin törmään.
Vierailija kirjoitti:
"Tiedän tällaisia tapauksia muistakin kuin mökeistä. Maaseudulla joku perheen yleensä pojista on ollut se, joka jää pitämään maatilaa ja ostaa muut siitä ulos. Muut sitten olettavat, että koti on edelleen heidän lapsuudenkotinsa, jota tuo yksi nyt vain pitää pystyssä ja paukkaavat kylään miten sattuu. Muistan vauvaltakin lukeneeni muutamasta.
Olisi kiinnostava tietää onko tämä vain maaseudun ongelma vai onko kaupungeissa samaa, että joku ostaa muut ulos vanhempien kerrostaloasunnosta ja muut soittelee ovikelloa että täällä ollaan kotona taas. Jostain syystä tuntuu, että tämä on enemmän maaseutukotien juttu. "
On jonkin verran kaupungissakin, mutta vähemmän. Se on sitten enemmänkin sitä, kun asunto on isossa kaupungissa keskeisellä paikalla, niin sitten ilmoitus luontoisesti vain kerrotaan että laittakaas vierashuone kuntoon ollaan tulossa viikonlopuksi isolle kirkolle.
Hyvin vähän kaupungissa. Veli osti vanhempieni kuoltua heidän asuntonsa eikä meille muille tullut mieleenkään mennä sinne kuin entiseen kotiin.
Se on hänen kotinsa nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs "kaverini" pyysi minua leipomaan 4 erilaista juustokakkua juhliinsa. Sanoin että tietenkin, mutta korvausta vastaan sillä olin työtön ja neljään kakkuun menee aika paljon rahaa. Viikon päästä hänen juhlista tuli "maksun aika". Kaveri tarjosi kupin kahvia kahvilassa ja sanoi että " Mää tarjoan nyt niin ollaan tasoissa sitten! sulta tilaan kyllä toistekin tarjottavaa oli niin ihania". Menin tavallaan lukkoon enkä edes tajunnut alkaa vaatimaan rahaa. Olin niin ihmeissäni siitä miten aikuinen ihminen voi olettaa että 4 isoa juustokakkua korvataan kupillisella kahvia. Nykyään jo vähän naurattaa, sillon ei
En usko. Muutenkin tänne postatut jutut on niin uskomattomia, että voiko noin typeriä ja röyhkeitä ihmisiä oikeasti olla olemassa.
Sellaisia on. Sekä niitä höynäytettyjä että höynäyttäjiä.
Itse aikoinani olin hyväuskoinen ja annoin rahaa lainaksi ihan kunniallisille ihmisille. Jotkut maksoivat aina takaisin, kun olivat luvanneet ja sitten olivat nämä toisenlaiset lainaajat. Enää ei kukaan kysy rahaa lainaksi, kun luulevat, ettei minulla eläkeläisenä olisi "ylimääräistä". Annankin ne ylimäärät lapsille ja lapsenlapsille. :D
Liikuttavin kokemus oli, kun todella huonossa tilanteessa olleelle nuorelle kävin hänen kanssaan yhdessä kaupassa ja ostimme kassillisen ruokaa. Sanoin, että se on lahja, hän kiitti sydämestään ja sanoi, että maksaa takaisin heti kun voi. Meni pari vuotta ja yhtäkkiä hän ilmestyi luokseni ja latoi nuo kaupparahat käteeni. Olin unohtanut koko jutun, mutta hänelle oli kunnia-asia hoitaa lainansa.
Vierailija kirjoitti:
Menin katsomaan kaverin kolmevuotiasta tyttöä siksi aikaa että hän pääsi käymään pankissa. Ovella hän huikkasi että tytöllä on muuten kakat vaipassa. Joo kyllä haistoin sen. Ja kun rupesin vaihtamaan niin oli jo sen verran kuivunutta että jonkin aikaa oli housuissa muhinut . Kaverilla elämänhallinnassa ongelmaa mutta luulisi että jaksaisi lapselleen kakkavaipan vaihtaa vaikka tiesikin että olen tulossa.
Miksi helvetissä vaihdoit? EI saa olla tyhmä! t: mies 62 vee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että miksi joidenkin ihmisten on ilmeisesti käsittämättömän vaikeaa maksaa lainaamiaan rahoja takaisin. Aina saa olla kyselemässä perään ja sitten saa vaan tekosyitä ja lupauksia:Laitan päivänä x! Laitan kun pääsen töistä Ei kun laitan illemmalla kun on kiire En mä pysty sittenkään maksamaan, katotaan ensi viikolla eikä rahoja näy. Koska en jaksa loputtomiin kuunnella ties mitä keksittyjä nyyhkytarinoita niin alan periä velkoja virallista tietä. Itse pidän aina visusti huolen siitä, että jos joltakulta olen tarvinnut rahaa lainaksi, olen myös maksanut takaisin juuri silloin kun olen luvannut. Tuntuu vaan kurjalta, koska minua ei sen vertaa jotkut arvosta, että pitäisivät lupauksensa. Tiedän kuitenkin, että minun syytäni se ei ole vaan velkojen kanssa venkoilu on käsittämättömän lapsellista.
Ei tuollaisille kannata mitään lainata.
Ei todellakaan kun joka sentin saa kiskoa takaisin hirveällä väännöllä ja kohtaa syyllistämistä siitä että vaatii toista pitämään lupauksensa. Olen useamman kerran läksyttänyt tämän henkilön ja yrittänyt takoa kalloon, miksi rahat tulee maksaa takaisin. Ja takaisin minä ne rahat vielä saan, tavalla tai toisella. Tyyliini ei kuulu ketään vahingoittava velkojen perintä vaikka joskus tuntuu, että se olisi ainakin tehokas tapa. En vaan aio saattaa ketään vaaraan.
On se joo erikoista, mullakin kaveri, joka mukava- mutt kun pyysin laittaa rahan ruuasta, jonka olin maksanut, ilme muuttui oudoksi. Ikäänkuin minä olisin ollut jotenkin ahne.
Toisilla meistä ei vaanole edes kymmentä euroa ylimääräistä. Hänellä on, ehkä siksi ei pystynyt samaistumaan.
Mutta kaveruuden nimissä olisi nyt ees tarjoutunut oluen tarjoamaan. En saanut rahojani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menin katsomaan kaverin kolmevuotiasta tyttöä siksi aikaa että hän pääsi käymään pankissa. Ovella hän huikkasi että tytöllä on muuten kakat vaipassa. Joo kyllä haistoin sen. Ja kun rupesin vaihtamaan niin oli jo sen verran kuivunutta että jonkin aikaa oli housuissa muhinut . Kaverilla elämänhallinnassa ongelmaa mutta luulisi että jaksaisi lapselleen kakkavaipan vaihtaa vaikka tiesikin että olen tulossa.
Miksi helvetissä vaihdoit? EI saa olla tyhmä! t: mies 62 vee
Todella sairasta antaa syyttömän lapsen kärsiä siitä, että hänen vanhempansa on idiootti.
T. Kolmen isä
Vierailija kirjoitti:
Aluksi ilahduttanut kyläkutsu osoittautuikin tuntien tietokonepäivityskeikaksi.
Meillä toisinpäin: "joululahjaksi" sovittu pojan apu tietokoneen kanssa olikin koko perheen vierailu kahvitteluineen, mihin en tietenkään ollut varautunut. Pakastimesta löytyi onneksi pullia, jotka mikrotin "vahingossa" korpuiksi ;) Mies ja poika olivat tietsikan kimpussa ja minun odotettiin laittavan pöytää koreaksi ja seurustelevan miniän kanssa samalla kun omat suunnitellut kotityöt jäivät tekemättä :(
Että ryhtyisin hoitamaan dementoitunutta isoäitiäni. Ajattelivat uhrata minun elämäni kun olin pienituloinen ja muilla autot, talot yms. joten minä olisin tietysti joutanut isoäitiä hoitamaan ilmaiseksi. Onneksi isoäiti oli siinä vaiheessa vielä sen verran järjissään, että sanoi, että ei käy se olisi hyväksikäyttöä. Hyvä, että hän teki sen päätöksenkin koska olisin varmaan kiltteyttäni suostunut tuossa vaiheessa kun en ollut vielä saanut opiskelupaikkaa joka minulla nyt on. Hän asuu vanhainkodissa nyt.
Tuohon rahan lainaamiseen liittyen: Olin aiemmin aivan liian kiltti, nyt olen kovettanut itseni ihan pokkana. Teilasin kaikki taloudelliset nyyhkytarinat pamauttamalla, että minulla on myös huono taloudellinen tilanne joten ihan turha alkaa känistä kun muistutan velvollisuuksien eli velanmaksun hoitamisesta. Minäkin olen joutunut moneen kertaan taloudellisesti tiukoille mutta sekös tätä velkaa olevaa kiinnostaa.
Nyt saa riittää tämä pummaaminen vaikka kuinka yrittäisi vedota myötätuntooni ja kinuta kinuamisen jälkeen. Olen täysin kyllästynyt tuohon p*rseilyyn ja jopa terveyteni oli vaarassa koska ei maksanut velkojaan luvattuna päivänä. Onneksi sain apua siihen toisaalta mutta hänellä kun oli taas jotain omia draamojaan meneillään.
Aivan lähimmille kyllä mielelläni lainaan sen minkä pystyn enkä edes odota takaisinmaksua. He kun ryntäävät auttamaan heti jos tarvitsen apua ja myös minä autan heitä. Olen muun muassa lahjoittanut sisarelleni erään itselleni tarpeettomaksi jääneen tavaran joka maksoi parisen sataa mutta ei tulisi mieleenkään pyytää häneltä siitä mitään koska olin vilpittömin mielin valmis antamaan sen ilmaiseksi.
Sisareni on ollut aina valmis auttamaan muun muassa muutoissa ja muuttosiivouksissa sekä lukuisissa eri projekteissa. Eikä oleta, että voi olla käsi ojossa aina kun tarvitsee jotain. Vastaavasti olen sitten auttanut myös sisartani enkä ynnäile sitä, kuka kummallekin on tehnyt mitäkin ja miten paljon. Olen aina voinut luottaa sisareeni, olemme hyvin läheisiä.
Ja jos joku minut tästä tunnistaa niin siitä vaan. Olen niin kyllästynyt olemaan aina se hyväksikäytetty ja se ei enää onnistu.
Voitin muutama vuosi sitten Veikkauksen Kenossa 5000 euroa, ja erehdyin kertomaan siitä naapurille.
Kun aloitin sitten pienehkön remontin talossani, niin tämä naapuri kehtasi esittää, että maksaisin hänenkin remonttinsa, kun minulla sitä rahaa on.
En tietenkään maksanut, ja naapuri on vieläkin nokka solmussa eikä edes ole huomaavinaan minua.
Eihän kyse ole siitä avun saannista, vaan yksinäisyydestä ja tietoisuudesta, että toisella on ympärillä muuta (iloista) seuraa. Kyllä se vaan on yllätys miten paljon sitä joutuu itse olemaan yksin ilman aviomiestä.
Tietysti tuohan se vaihtelua seurata youtubesta kuka milloinkin on toisen käsipuolessa.