Lue keskustelun säännöt.
Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?
Kommentit (1798)
Vierailija kirjoitti:
Max Seeckin kirjat eivät varsinaisesti ole huonoja, mutta raskaslukuisia sillä kirjoittajalla on ikävä tapa toistaa aivan liikaa tiettyjä samoja sanoja. K***pää ja hymähtää esimerkkejä tästä. Vaikea sanoa miksi tämä nyppii minua niin paljon, mutta sama toistuu kirjasta toiseen ja aina menee fiilis vaikka juonet sinänsä ihan mukaansatempaavia onkin.
Kaikilla kirjailijoilla on tällaisia maneereita. Yleensä editoinnissa ne pyritään karsimaan minimiin. Juurikin tuosta syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni kehui minulle Haruki Murakamia ja Norwegian wood -kirjaa.
Jotenkin tylsä. Kaikkea muka dramaattista tapahtuu, mutta yleensä vain naisille. Päähenkilömies vaan proskuttaa ja panee kaikkia naisia ja muka miettii kaikenlaista syvällistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki Harry Potterit.
Luin Pottereita ensimmäistä kertaa nyt aikuisena kun olen lukenut niitä lapselleni. Osa henkilöhahmoista on sympaattisia ja ymmärrän kyllä, mikä näissä kiehtoo lapsia, mutta voi kristus että nämä ovat huonosti kirjoitettuja. Kliseistä ja pitkäpiimäistä kerrontaa, ja tuntuu kuin Rowling keksisi juonen sitä mukaa kun kirjoittaa tarinan. Ei mitään rakennetta tai draaman kaarta, asiat vain tapahtuvat lennossa. Henkilöhahmot ovat kliseisiä ja kieli köyhää. Jouluposso oli kanssa samanlaista tylsää sekoilua.
Jos ei Harry Potterista hahmota draaman kaarta tai rakennetta, niin miten selkeästi alleviivattuja niiden pitää olla, että ne hahmottaa?
Mun mielestä Potterit on nimenomaan erityisen hyvin rakennettuja. Eivät olisi muuten myyneet satoja miljoonia. Niistä huomaa selkeästi, että Rowling on nimenomaan "tarkka ennakkosuunnitelma"- tyyppinen kirjailija. Eli olen aivan päinvastaista mieltä kuin tuo kommentoija.
Agatha Christien koko tuotanto on melkoisen latteaa ja itseään toistavaa. Henkilöitä on aina liikaa ja niin paperisia, että murhaajaa on jo siksikin vaikea keksiä, koska ei kukaan ei jää mieleen. Vasta hienoina televisiosarjoina teokset heräsivät henkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raamattu ja koraani
Vanhentuneita käytösoppaita. Ei sen kummempia. Ilmestyessään uusia kuten heikompia ei saa sortaa, ennemmin sai.
En ymmärrä, keneltä virolaiselta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki Harry Potterit.
Luin Pottereita ensimmäistä kertaa nyt aikuisena kun olen lukenut niitä lapselleni. Osa henkilöhahmoista on sympaattisia ja ymmärrän kyllä, mikä näissä kiehtoo lapsia, mutta voi kristus että nämä ovat huonosti kirjoitettuja. Kliseistä ja pitkäpiimäistä kerrontaa, ja tuntuu kuin Rowling keksisi juonen sitä mukaa kun kirjoittaa tarinan. Ei mitään rakennetta tai draaman kaarta, asiat vain tapahtuvat lennossa. Henkilöhahmot ovat kliseisiä ja kieli köyhää. Jouluposso oli kanssa samanlaista tylsää sekoilua.
Jos ei Harry Potterista hahmota draaman kaarta tai rakennetta, niin miten selkeästi alleviivattuja niiden pitää olla, että ne hahmottaa?
Mun mielestä Potterit on nimenomaan erityisen hyvin rakennettuja. Eivät olisi muuten myyneet satoja miljoonia. Niistä huomaa selkeästi, että Rowling on nimenomaan "tarkka ennakkosuunnitelma"- tyyppinen kirjailija. Eli olen aivan päinvastaista mieltä kuin tuo kommentoija.
Minusta ne ovat huonoja juuri tarkan rakenteen vuoksi. Joka kirja kulminoituu samaan hyvän ja pahan kamppailuun. Sama rakenne piinasi Twilight-sarjaa.
Nainen ei siinä kirjassa ole kuin miehen omaisuudessa koiran jälkeen seuraava.
En ymmärrä että jopa Suomessa on naisia jotka "diggaavat" juutalaisten juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarzan. En vieläkään ymmärrä oliko hän kommunisti, anarkisti vai kapitalisti. Jos viidakossa olisi teitä, Tarzan tuskin olisi pyöräillyt vaan ratsastanut norsulla puut nurin. Myynyt mustien timantit elglannin yläluokalle. Kaikki maat olisi kuuluneet kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Agatha Christien koko tuotanto on melkoisen latteaa ja itseään toistavaa. Henkilöitä on aina liikaa ja niin paperisia, että murhaajaa on jo siksikin vaikea keksiä, koska ei kukaan ei jää mieleen. Vasta hienoina televisiosarjoina teokset heräsivät henkiin.
Samaa mieltä pitkälti. Christien teoksissa nerokkainta oli rikosten juonikkaat yksityiskohdat ja kuin Poirot tai Marple ne ratkaisivat. Itse henkilöhahmot ja maailmankuva olivat tarkoituksellisen stereotyyppisiä, koska usein etsivien johtopäätökset perustuivat niihin. Tarinat ovat kirjallisesti kovin ohuita, ei paljon kuvailtu maisemia, henkilöhahmojen asuja tai ulkonäköä, eikä ympäristöjä.
Siksi esimerkiksi Hercule Poirot -tv-sarja onkin loistava. Pelkästään vaatetus ja miljööt ovat jo hienoja ja luovat rikkaan taustan juonille. Poirot'n asuissa suosikkini on pieni yksityiskohta: vähän viktoriaanisen aikainen pieni hopeamaljakko rintaneulana, jossa Poirot'lla oli tuoreita kukkia. Kulkee englanniksi nimellä tussie mussie tai nosgay brooch. Siihen sai oikeasti hieman vettä laitettua, joten kukka säilyi tuoreena koko päivän. Tämä on loistava yksityiskohta, koska se kuvaa sekä Poirot'n keikarimaista mutta myös yksityiskohtiin keskittyvää luonnetta että viittaa Poirot'n iäkkyyteen ja asennemaailmaan, hän oli kirjoissa jo eläkeiässä.
Lisää lihaa luiden ympärille tulee sarjassa tietysti näyttelijäsuorituksista, Poirot'a esittävä Suchet tietysti ensimmäisenä loi mahtavan elävän henkilöhahmon maneereineen. Myös pitää mainita vakihahmot sihteerikkö Miss Lemon (Pauline Moran) oli hauska hahmo, jonka garderoobi oli rooliin huolella valittu, ja tietysti Poirot'n pikkuapuri Hastings, joka oli modernimpi ja miehekkäämpi (toki vähemmän älyllinen) kuin Poirot ja tavallaan tämän vastakohta, ehkä ns. jokamiehen hahmo. Hänenkään vaatetustaan ei pidä aliarvioida, se oli juuri sellainen 1930-luvun brittiläisen ylemmän keskiluokan asujen kokoelma - muistan erityisesti sen kilpa-autoilu jakson, jossa Hastingsillä oli nahkatakki. Sellaista ei olisi mitenkään voinut kuvitella Monsieur Poirot'n ylle.
Poirot'n asunnoksi oli valittu moderni 1936 vuoden art deco -kerrostalo, jossa oli kaikki sen ajan mukavuudet (siksi sopikin Poirot'lle). Talon nimi on Florin Court, sijaitsee Lontoossa osoitteessa Charterhouse Square. Muutenkin sarjassa näytettiin useita 1930-luvun rakennuksia, yksi talo muistaakseni kaksikin kertaa eri jaksoissa (eri perheen asuntona). Myös lentokentät olivat mukana. Luotiin mielikuva 1930-luvun Englannista mutta koko ajan modernisoituvana maana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntematon sotilas. Siis elokuvana semmoista sotimista juuri saa katsottua, mutta että joku lukee satoja sivuja jotain kuvausta siitä, kuinka pommit lentää ja ihmisiä kuolee ja haavoittuu ja vieläpä kehaisee semmoista kirjaa, niin se menee yli ymmärryksen.
Joitakin nyt vaan kiinnostaa maailmanhistoria ja/tai oman maan historia.
Silloin kun sotakirjan kirjoittaja on ollut itsekin rintamalla (Linna, Erich Maria Remarque jne.), jotakin sellaista he onnistuvat tuomaan kokemuksestaan fiktion kautta esille, mitä historian kirjoissa ei niinkään käsitellä...
36 uurnaa. Junnaavaa tilitystä alun jälkeen, jäikin kesken.
Huonoja kirjoja on maailma täynnä, mutta yksi nousee mieleeni: Bronten Kotiopettajattaren romaani.
Joskus sen luin, enkä keksinyt millään, miksi sitä on ikinä kehuttu.
Tuntematon sotilas ei mielestäni ole minkään arvoinen - kiroilu tekee sen vastenmieliseksi.
Kaikki uskonnolliset.