Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?
Kommentit (1751)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lukenut tuhansia kirjoja, ja jättänyt kesken ehkä tusinan verran. Yksi kesken jäänyt on Taru sormusten herrasta. Siis voi itku miten pitkäveteistä ja puuduttavaa kerrontaa sivu toisensa jälkeen.
Yritän ehkä joskus uudestaan ja annan toisen mahdollisuuden. Enkä ole muuten katsonut niitä elokuviakaan, koska haluaisin antaa kirjasarjalle mahdollisuuden ja etukäteen katsotut leffat yleensä vääristää sitä lukukokemusta.
Aikoinaan teini-ikäisenä kun sitä ensi kerran luin, kerrottiin ympäriinsä, että alkuun se voi vaikuttaa puuduttavalta ja sitä pitääkin lukea monta sataa sivua, ennen kuin tarina imaisee mukaansa. Ja sitten kun kerran vauhtiin pääsee, se saattaa todellakin imaista mukaansa.
No näinhän sitä kävi itsellekin. Luin sittemmin tyypilliseen tapaan ensin Hobitin ja myöhemmin Silmarillionin, ja kyllä arvostan J.R.R. Tolkienia hänen persoonallisesta elämäntyöstään.
Joten tässä vain halusin välittää internetille tämän perimätiedon, että se saattaa tuntua vähän raskaalta useamman sata sivua, mutta sitten tarinalla on ollut taipumus imaista hyvinkin voimakkaasti.
Luokallani oli peruskoulussa miespuolinen henkilö, joka oli jo sen ikäisenä lukenut kirjan viisi kertaa. Tämä myös sai silloin kiinnostumaan, että mikä voi olla niin hyvä, että peräti viisi kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki Paulo Coelhon mukasyvälliset paskanjauhannat joita ihmiset sitten lukevat kuvitellen olevansa silloin jotenkin erikoisen tiedostavia ja syvällisiä.
Mulla myös Coelho. Oon yrittänyt lukea muutamia hänen kirjojaan, enkä ole missään päässyt alkua pidemmälle. Aivan käsittämättömän pitkästyttävää soopaa.
Vierailija kirjoitti:
Raamattu. Aivan sekopää kirja.
Mä oon monesti ajatellut, et pitäis kyllä ihan mielenkiinnosta lukaista lävitse :D
P.S. Edelliseen viestiin, 1722, lisään vielä, että TSH on tosiaan paljon jännittävämpi, jos sen lukee ennen elokuvia, tietämättä miten tarina kulkee. Joten suosittelen kyllä juuri noin, että kirja ensin ja filmatisoinnit sitten myöhemmin, jos tykkää kirjasta.
Josh Malermanin Lintuhäkki oli ihan ok, mutta sen jatko-osa "Malorie Älä katso, älä kosketa" oli luultavasti huonoin kirja mitä olen lukenut. Kirjassa toistui tällainen kohta joka viides sivu "Malorie vetää henkeä, pidättää henkeä, päästää henkeä". Raivostuttavaa! Juoni oli jotenkin hätäinen, hahmot tylsiä, mutta tuo kerronta oli se kamalin osa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taru sormusten herrasta, Coelho, Outi Pakkasen dekkarit, ihan höttöä kaikki.
Jane Austen Ylpeys ja ennakkoluulo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hildur. Kuin jostain yläastelaisen ainekirjoitusvihkosta.
Vielä yksi vinkki Taru sormusten herrasta lukuun: kannattaa hypätä yli alun prologi, joka käsittelee hobitteja ja piipputupakkaa. Se on tylsä. Kun aloittaa jutun luvusta 1 suoraan, tarina alkaa vetämään heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuus Harry Quebertin tapauksesta.
Sieppari ruispellossa.
Luin sen lukiossa enkä tajunnu siitä mitään! Eli joku nuorukainen, jolla menee sisäoppilaitoksessa vähän huonosti, lähtee seikkailemaan mutta lopulta ei tee mitään ja palaa kotiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hildur. Kuin jostain yläastelaisen ainekirjoitusvihkosta.
Samaa mieltä, voi hyvä jumala sentään 😅 Yritin ihan tosissani lukea, ei vain pystynyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sofi Oksasen kirjat ovat sellaista tuubaa, että ei niitä kenellekään voisi suositella luettaviksi.
Max Seeckin kirjat eivät varsinaisesti ole huonoja, mutta raskaslukuisia sillä kirjoittajalla on ikävä tapa toistaa aivan liikaa tiettyjä samoja sanoja. K***pää ja hymähtää esimerkkejä tästä. Vaikea sanoa miksi tämä nyppii minua niin paljon, mutta sama toistuu kirjasta toiseen ja aina menee fiilis vaikka juonet sinänsä ihan mukaansatempaavia onkin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen lukenut tuhansia kirjoja, ja jättänyt kesken ehkä tusinan verran. Yksi kesken jäänyt on Taru sormusten herrasta. Siis voi itku miten pitkäveteistä ja puuduttavaa kerrontaa sivu toisensa jälkeen.
Yritän ehkä joskus uudestaan ja annan toisen mahdollisuuden. Enkä ole muuten katsonut niitä elokuviakaan, koska haluaisin antaa kirjasarjalle mahdollisuuden ja etukäteen katsotut leffat yleensä vääristää sitä lukukokemusta.
Olen katsonut pari kirjoista tehtyä elokuvaa ja pidin niistä. Naiskatsojaa vähän haittasi, kun tarina niin selvästi kertoo pojista tai miehistä, mutta olihan siinä tenhoa. En ole jaksanut lukea kirjaa, mutta yritin. Olen lukenut Tolkienin elämäkerran ja katsonut hänestä kertovan elokuvan monta kertaa. Sääli vain, että hänen uskonnollisuutensa oli perattu pois elokuvasta. Sen mukaan mitä olen lukenut, hän uskoi Jumalaan ja kävi ainakin välillä kirkossa lastensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sieppari ruispellossa.
Luin sen lukiossa enkä tajunnu siitä mitään! Eli joku nuorukainen, jolla menee sisäoppilaitoksessa vähän huonosti, lähtee seikkailemaan mutta lopulta ei tee mitään ja palaa kotiinsa.
Tämä uusi suomennos oli oikein hyvä. Luin kirjan joskus lukioikäisenä, eikä se ollut mitenkään järisyttävä. Ja nyt uudelleen, niin ehkä elämänkokemuksella se tuntui ihan erilaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Jane Austen Ylpeys ja ennakkoluulo.
Pidin kirjasta. Luin sen ensimmäisen kerran nähtyäni TV-sarjan 90-luvulla. Olin vähissä varoissa ja ainoa antikvariaatista löytämäni kappale oli englanninkielinen pokkari, jossa oli kuluneet kannet. Myöhemmin olen selaillut suomenkielistä painosta, mutta en jaksa lukea sitä suomeksi, koska olen lukenut sen alkukielellä. Sen sijaan Järki ja tunteet on kirja, jota en jaksaisi kahta kertaa lukea. Elokuvana se oli kiinnostava.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki kaupallinen on paskaa, niin miksi ette mammelit kirjoita itse parempaa?
Sinä voisit noin aluksi tutustua johonkin hyvästä käytöksestä kertovaan kirjaan.
Alue: Aihe vapaa
Mä olen lukenut tuhansia kirjoja, ja jättänyt kesken ehkä tusinan verran. Yksi kesken jäänyt on Taru sormusten herrasta. Siis voi itku miten pitkäveteistä ja puuduttavaa kerrontaa sivu toisensa jälkeen.
Yritän ehkä joskus uudestaan ja annan toisen mahdollisuuden. Enkä ole muuten katsonut niitä elokuviakaan, koska haluaisin antaa kirjasarjalle mahdollisuuden ja etukäteen katsotut leffat yleensä vääristää sitä lukukokemusta.