Kaikki äidit kadehtii lapsettomien elämää

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 14:29"]

Antakaa anteeksi provosoiva otsikko. Mutta lapsettomana perheenä olen huomannut, että kaikki ystävät, joilla on lapsia, kadehtivat elämäämme. Matkustelemme paljon ja harrastamme ja olemme hyväpalkkaisissa töissä. Saamme kuulla jatkuvasti, kuinka meille ollaan kateellisia, kun pääsemme sinne ja tänne.

Elämä on valintoja. Ehkäisy on olemassa. Lapsia ei ole pakko tehdä. Siksi en ymmärrä tätä kadehtimista.

[/quote]

Minä ainakin sanon noin sellaisille pareille joilla ei ole lapsia, vaikka oikeasti ajattelen, että säälin heitä, koska varmaan lapsettomuutta taustalla yms. En siis sano mitä ajattelen, vaan sanon mitä luullakseni siinä tilanteessa pitäisi sanoa.

Eikö KUKAAN todella myönnä kadehtivansa? :D

Minä ainakin kadehdin. Olisi ihanaa lähteä ulkomaille ilman vuoden säästämistä (kyllä, olemme köyhiä) ja loikoilla auringossa, drinkki kädessä. RAUHASSA.

Siltikin, valitsisin lapset jos olisin lapsettomana tiennyt sen minkä nyt. Niin hullua kuin se onkin. :) <3

No minä ainakin kadehdin, voin sen ihan rehellisesti myöntää.

Spontaani seksi keittiön pöydällä=historiaa, ylipäätänsä spontaanit lähdöt yhtään mihinkään=historiaa.

Nytkin kesähäitä ja muita juhlia tulossa. Ei voida miehen kanssa lähteä niin että molemmat nauttii alkoholia. Toisen on vähintään lähdettävä lasten kanssa hotellihuoneeseen nukkumaan kun bileet on parhaimmillaan. Ruuan laitto, joka päivvä oltava sitä monipuolista apetta pöydässä. Harrastukset. Jollet halua että mukula kyttää päivät pääksytysten nettiä, kuskaa jalkapalloon ja jumppaan ja partioon ja balettiin.

Ulkoile vaikka taivaalta sataisi vanhoja ämmiä. Järjestä lastenkutsuja kun lapsellasi on synttärit.

Unohda hetken mielijohteesta tehdyt reissut yhtään mihinkään. Et saa kumminkaan lapsenvahtia pienellä varoitusajalla.

Mutta elämä on valintoja. Minulla se valinta oli tämä. Ei auta että lastenteon jälkeen huomaa että tää ei ollutkaan se juttu, se olisi pitänyt keksiä ennen kuin niitä teki.

Myönnän kadehtivani. Joskus. On aikoja, jolloin olisi kiva elää niin, ettei tarvitsisi aina ottaa huomioon lasten tarpeita. Mutten voi sanoa, että kadehtisin aina tai edes usein.

Joskus olisi kivaa ottaa lomaa omasta elämästä. Ja huomauttaisin vielä, että kadehtiminen ei tarkoita samaa kuin katuminen. Ap mielestäni sekoittaa nämä kaksi asiaa.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 14:29"]

Antakaa anteeksi provosoiva otsikko. Mutta lapsettomana perheenä olen huomannut, että kaikki ystävät, joilla on lapsia, kadehtivat elämäämme. Matkustelemme paljon ja harrastamme ja olemme hyväpalkkaisissa töissä. Saamme kuulla jatkuvasti, kuinka meille ollaan kateellisia, kun pääsemme sinne ja tänne.

Elämä on valintoja. Ehkäisy on olemassa. Lapsia ei ole pakko tehdä. Siksi en ymmärrä tätä kadehtimista.

[/quote]

Eivät he sinua oikeasti kadehdi. He ajattelevat, että kuulostaa ihanalta tuo matkailu ja vapaa-aika, mutta oikeasti heille on paljon paljon parempaa ne omat lapset ja lasten tuottama ilo ja onni. He ymmärtävät, että lapsettomassa elämässä on kivoja puolia, mutta eivät he silti vaihtaisi paikkaa kanssasi.

Oletko sattunut ajattelemaan, että tuo "kadehtiminen" on vain osa keskustelua. "Aion lähteä Australiaan puoleksi vuodeksi!" "Ihan tottako, voi sinua onnekasta, onpa hienoa, kyllä minäkin haluaisin." Läpäläpälää. Ihan normijuttelua, ei sen enempää. Tuskin olet milloinkaan kuullut kenenkään sanovan, että "Kyllä minä toivoisin joskus, että lapseni vaikka kuolisivat tai puoliso ottaisi eron ja veisi lapset niin etten koskaan näkisi heitä, sitten minäkin voisin matkustella."

Tuskin ny sentää kaikki. Ainakaa me joille näitä lapsia ei ihan tullu nii "sormii napsauttamal". Kyl me ainaki mennää koko perhe aika paljonki reissuil, ei oo lapset sen asian tiellä. Kahdenkeskist aikaa on vähä illal ku pikkuset menee nukkuu, meil oli tarpeeks aikaa enne lapsii.

Toisen elämän osasia voi kadehtia haluamatta vaihtaa koko pakettia omaansa.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 14:29"]Antakaa anteeksi provosoiva otsikko. Mutta lapsettomana perheenä olen huomannut, että kaikki ystävät, joilla on lapsia, kadehtivat elämäämme. Matkustelemme paljon ja harrastamme ja olemme hyväpalkkaisissa töissä. Saamme kuulla jatkuvasti, kuinka meille ollaan kateellisia, kun pääsemme sinne ja tänne.

Elämä on valintoja. Ehkäisy on olemassa. Lapsia ei ole pakko tehdä. Siksi en ymmärrä tätä kadehtimista.
[/quote]

Mä oon ollut lapseton. Ei lapsi ole mua estänyt matkustamasta tai harrastamasta, päinvastoin nyt äitiyslomalla harrastan enemmän vauvan kanssa kuin ikinä aikuisiällä oon muuten ehtinyt ja itseasiassa äitiyslomalla oon saanut käteen enemmän rahaa kuin ikinä työssäkäydessä.

Huonosti palkattu vuorotyö pätkää toisensa perään ilman kunnon lomia sensijaan on estänyt erittäin tehokkaasti kaikki säännölliset harrastukset ja myös matkailun, kun ikinä ei tiedä etukäteen siinä vaiheessa kun lomamatkoja voisi varailla, missä on silloin töissä ja saisiko silloin pitää vapaata.

Minä en kadehdi. Olen kahden alle kouluikäisen äiti, kohta nelikymppinen. Olen elänyt lapsetonta vapautta oman aikani, se oli mahtavaa. Nyt on mukavaa lapsiperheen elämää. Ihan normaalia, että elämä menee eteenpäin ja elämän tilanteet muuttuu. En haikaile menneitten perään. Elämäänsä voi olla tyyyväinen myös lapsiperheessä.

En kyllä kadehdi. Itsekin olen sellaista elämää elänyt ja oli sen verran tylsää loppupelussä että piti hankkia vähän sisältöäkin.

Ei muuten kadehdi. Ei me ainakaan. Matkustellaan lapsien kanssa paljon. Vapaa aikaakin riittää.

Jokainen lapseton tarvitsee vain sen yhden hetken oikeaan aikaan oikeassa paikassa, jolloin viattoman lapsen vilpitön hymy on se kevätaurinko joka saa sydämmen vapaaksi ahtojäistä ja lämmön takaisin elämään. Joten turha spekuloida kuka on kateellinen kenelle :)

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 15:52"]

Vastaan 50/49. Pointti on se, että kun olen lapseton leski, mies iski minut. En ole koskaan halunnut lapsia. Olen jo 60 vee, enkä ole ikinä katunut ratkaisuani. Säälin ikäisiäni naisia, jotka joutuvat jatkuvasti hoitamaan lapsenlapsiaan. Eivät vieläkään ole vapaita.

[/quote]

joutuvat hoitamaan?

meillä ainakin se on ilo ja etuoikeus.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 14:29"]Antakaa anteeksi provosoiva otsikko. Mutta lapsettomana perheenä olen huomannut, että kaikki ystävät, joilla on lapsia, kadehtivat elämäämme. Matkustelemme paljon ja harrastamme ja olemme hyväpalkkaisissa töissä. Saamme kuulla jatkuvasti, kuinka meille ollaan kateellisia, kun pääsemme sinne ja tänne.

Elämä on valintoja. Ehkäisy on olemassa. Lapsia ei ole pakko tehdä. Siksi en ymmärrä tätä kadehtimista.
[/quote]

Vähän yksinkertaista ottaa todesta jokainen heitto, jonka joku sanoo. En tunne yhtään äitiä, joka vaihtaisi osia kanssasi. Mä teen kaikkea tuota ja saisin lapset helposti hoitoon matkojen ajaksi, mutta haluan heidät mukaan, koska ovat tosi hyvää seuraa. Kyllä kullekin ollaan kateellisia milloin mistäkin: upea koti, komea ja ihana mies, kaunis ulkonäkö.. Todellisuudessa ne ovat kohteliaisuuksia ja nämä ihmiset ovat tasan tyytyväisiä elämäänsä. Vähän realismia, pliiiiiiis.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 14:29"]

Antakaa anteeksi provosoiva otsikko. Mutta lapsettomana perheenä olen huomannut, että kaikki ystävät, joilla on lapsia, kadehtivat elämäämme. Matkustelemme paljon ja harrastamme ja olemme hyväpalkkaisissa töissä. Saamme kuulla jatkuvasti, kuinka meille ollaan kateellisia, kun pääsemme sinne ja tänne.

Elämä on valintoja. Ehkäisy on olemassa. Lapsia ei ole pakko tehdä. Siksi en ymmärrä tätä kadehtimista.

[/quote]

Katsotaan kuka kadehtii ketä 20 vuoden kuluttua.

No onpa sulla ystäväpiiri. Itse en kadehtisi, sillä elin monta vuotta aikuista elämääni ilman lapsia ennen heitä. Elämä alkoi tuntua jo tylsältä. Lasten jälkeen ei tosiaan ole siltä enää tuntunut.

Vastaan 58/73. Minä en siis ymmärrä elämästä mitään, kun en ole halunnut tenavia vaivoikseni. Olen asunut monessa paikassa, olen tavallaan kiertolainen. Elämäntyyliini ei olisi sopinut kakarat. Edesmennyt mieheni oli eronnut kolmen lapsen isä. Oli onni, että minun ei tarvinnut edes miettiä muksujen tekoa. Mies tykkäsi, kun minä hoivasin häntä, kunnes kuolema meidät erotti.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 14:42"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 14:38"]

Lapselliset yleensä vähän säälivät lapsettomia ja sitä että he missaavat monia ihania juttuja elämässään.

[/quote]Mitä ihania juttuja me lapselliset sitten "missaamme"? -4

[/quote]

Niitä on turha selittää kun eivät avaudu kuin kokiessa. Jos mulle olisi lapsettomana joku lapsellinen tullut jauhamaan jotain siitä mitä kaikkea lapset tuovan vanhemmalleen, olisin ajatellut että joo hienoa, mutta ei se olisi mitenkään erityisesti koskettanut tai aiheuttanut tarvetta kokea niitä asioita. Ei ihminen oikeasti osaa kaivata jotain ennenkuin hänellä on se.

Ei ne sitä kadehdi, että teillä ei ole lapsia. Ne kadehtii sitä, että voitte matkustella. Ne on kaksi ihan eri asiaa.

luulenpa, että ne valitsisivat kuitenkin mieluummin ne lapset kuin reissaamisen, jos valita pitäisi.

mä ole elänyt lapsetonta elämää 36 vuotta ja mä en sitä kadehdi. Joskus olis kiva olla tietty rauhassa, mutta lapset on mulle niin rakkaat ja niin tärkeät. Ei niitä voita muutama hetki yksin.

että tässä ilmoittautuu yksi, joka ei kadehdi lapsettomia.

tää on mun valinta. Ja  niillä lapsettomille, jotka ei halua lapsia on asiat hyvin. Myös.

En kadehdi, ikävöin joskus. Olisi kiva jos saisi nukkua enemmän, ehtisi ja jaksaisi harrastaa seksiä useammin, olisi enemmän rahaa käytettävissä eikä aina hiekkaa sängyssä. Mutta en vaihtaisi noita asioita lapsiini.

Monia lapsettomia ystäviä myös säälin, jos ovat vastoin omia toiveitaan olleet pitkään sinkkuina, ihan itse sanovat elämän olevan aika yksinäistä ja sisällötöntä, vaikka on työ, matkoja ja menoja.

Pääasia on olla tyytyväinen omaan elämäänsä ja ratkaisuihinsa. Silloin ei ole tarvetta ylitulkita jotain "pääsisinpä itsekin nyt etelään"-heittoa miksikään suunnattomaksi tyytymättömyydeksi sanojan lapsiperhearkeen. Siinäkin on puolensa.