Kaikki äidit kadehtii lapsettomien elämää

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 15:16"]

Kyllä mä ainakin saatan joskus lapsettomille kavereilleni ihan puolivitsillä sanoa että: "Voi että ku oon kade ku sä voit vaan tulla ja mennä vielä miten haluat", mutta siitä huolimatta en mistään hinnasta vaihtaisi perhe-elämääni lapsettomaan elämään. Tullessani raskaaksi hieman kyllä säikähdin että tähänkö se nuoruus ja kaikki hauska loppuu, mutta nyt olen tajunnut etten enempää olisi voinut väärässä olla. Päinvastoin, elämä on paljon rikkaampaa ja olen todella ylpeä ja onnellinen siitä, että saan olla nuori äiti. Tätä en kuitenkaan lapsettomille kavereilleni jostain syystä sano heidän kertoessa menoistaan. Kai haluan jollain tapaa myötäelää ja olla onnellinen ystäväni puolesta hänen kertoessaan esim. tulevasta risteilystään. 

[/quote]

Saat vaihdella kakkavaippoja parhaat vuotesi ja olet ylpeä ja onnellinen? No, eihän siinä mitään

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 15:16"]

mikäs mä olen sitten jos en äiti? :) minulla on ystävinä sekä lapsettomia että lapsellisia (hah..) ihmisiä, enkä ole kadehtinut lapsetonta elämää vielä 14 vuoteen. Minulla on edelleen ollut omat juttuni ja olen saanut tehdä sitä mitä haluan, yhdessä ja yksin. Mutta pääosin olen aina ollut sellainen muista huolehtiva kotihiiri enkä juurikaan niin menevä kuin nämä lapsettomat, enkä tarpeeksi itsekäs nauttiakseni pelkästä omasta rauhasta. luulen että olen vain aina ollut ideaalinen tähän hommaan ja niin se onkin, nautin perhe-elämästä enemmän kuin nautin elämästä ennen tätä eli lapsettomasta ajasta. :) tärkeintä on tehdä päätöksiä jotka tekevät onnelliseksi.

[/quote]

Minusta on pikemminkin itsekästä tehdä lapsia oman tylsän elämänsä huviksi, ja kertoo hengen köyhyydestä ettei keksi yksin mitään kivaa.

Varmasti kadehtii, tottakai. Elämäni on ihanaa ilman lapsia, enkä niitä minäkään aijo hankkia.  Siskoni kadehtii matkojani, vapaailtojani, vakaata taloustilannettani ja pitkiä illallisia ravintolassa, mutta sitten minä puolestani kadehdin välillä hänen arkeaan. Kadehdin kuinka paljon hänellä on ihmisiä elämässä, perhe jonka arki pyörii ihanasti omalla painollaan, siskoni rakkautta lapsiaan kohtaan.. kadehtiminen on molemminpuolista, tietenkin, koska molempia elämässä ei voi saada, perhettä ja täydellistä vapautta.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 15:33"][quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 15:16"]

Kyllä mä ainakin saatan joskus lapsettomille kavereilleni ihan puolivitsillä sanoa että: "Voi että ku oon kade ku sä voit vaan tulla ja mennä vielä miten haluat", mutta siitä huolimatta en mistään hinnasta vaihtaisi perhe-elämääni lapsettomaan elämään. Tullessani raskaaksi hieman kyllä säikähdin että tähänkö se nuoruus ja kaikki hauska loppuu, mutta nyt olen tajunnut etten enempää olisi voinut väärässä olla. Päinvastoin, elämä on paljon rikkaampaa ja olen todella ylpeä ja onnellinen siitä, että saan olla nuori äiti. Tätä en kuitenkaan lapsettomille kavereilleni jostain syystä sano heidän kertoessa menoistaan. Kai haluan jollain tapaa myötäelää ja olla onnellinen ystäväni puolesta hänen kertoessaan esim. tulevasta risteilystään. 

[/quote]

Saat vaihdella kakkavaippoja parhaat vuotesi ja olet ylpeä ja onnellinen? No, eihän siinä mitään
[/quote]

Tämä voi tulla lapsettomille shokkina, mutta vanhemmuuteen kuuluu muutakin kuin kakkavaippoja.

En kadehdi sinua. Minulla on lapsi, upea mies, hyväpalkkainen työ. Kaunis koti rahaa sopivasti käyttöön ja harrastuksiin. Matkustellaan lomilla ulkomailla ja kotimaassa. Sulla ei ole mitään parempaa mitä mulla jo on.

Miksi ihmeessä odottaisin seitsemättä lasta jos haluaisin lapsetonta elämää:D Mitä kadehtimista siinä on, voin tehdä samoja asioita kuin lapsettomat, lisäksi kaikkea muuta jota lapsettomana en voisi tehdä. Lisäksi kun lapset ovat isoja on monta kymmentä vuotta aikaa keskittyä itseensä. Miksi ottaisin elämästä vain yhden puolen, kun voin saada enemmän ja elää erilaisia perhetilanteita ja elämänvaiheita?

Vastaan 41/42. Miesystävälläni on itsellään kaksi aikuista lasta, ja 4 lastenlasta. Hän sanoi, että exnaisystävän kakarat olivat kuin villipetoja. Ei mitään sääntöjä koskaan asetettu. Hyppivät seinillä. Tämä ei tietty ollut ainoa syy, mksi hän jätti exnaisystävän.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 15:41"]

Vastaan 41/42. Miesystävälläni on itsellään kaksi aikuista lasta, ja 4 lastenlasta. Hän sanoi, että exnaisystävän kakarat olivat kuin villipetoja. Ei mitään sääntöjä koskaan asetettu. Hyppivät seinillä. Tämä ei tietty ollut ainoa syy, mksi hän jätti exnaisystävän.

[/quote]

Mutta silti yritit tuoda tätä sinun miesystäväsi eroa esille tässä ketjussa niin kuin se olisi joku pointti johonkin suuntaan?

En kadehdi.  Meillä kaksi lasta, eivätkä ole este matkustelulle. Ovat pienestä pitäen tottuneet olemaan mukana. Ainut paikka missä olen käynyt minne lapsia ei voi ottaa mukaan on yökerhot.  Eipä siellä tule enää aikaa vietettyä, se on teini touhua. Ollaan siis 30-40 ikäisiä.  Ja en ole töissä tällähetkellä, koska ei ole tarvetta ja haluan pitää vapaata. Mies tekee välillä töitä,  välillä pitää pitempiä lomia. Olemme ihan hyvä tuloisia. Matkustelemme talvella paljon ulkomailla sekä välillä kotimaassa lasketellaan, välillä käydään alpeillakin laskemassa. Kesäisin vietämme paljon aikaa huvilallamme meren äärellä ja myös jonkinverran matkustamme kotimaassa. Olen erittäin onnellinen lapsistani. Juuri yksi päivä tällä viikolla mietimme mieheni kanssa, että mitähän me tehtäisi jos lapsia oli olisi. Molemmat tuumattiin, että kyllä olisi köyhä elämä.  Se on vain mun mielipide, voit ja saat olla erimieltä :) Hyvää viikonloppua! :)

Toivon ettei kukaan äiti kadehtisi lapsettomia, sillä jokainen lapsi ansaitsee syntyä toivottuna ja haluttuna ja elää huolehtivassa ja rakastavassa kodissa. Valitettavasti tämä ei Suomessa tunnu olevan normaali olotila, vaan lastensuojelun määrät ja varsinkin kiireelliset huostaanotot ovat lisääntyneet.

Kun teette lapsia, niin muistakaa vastuutenne. Te vanhemmat olette vastuussa muistakin kuin itsestänne.

vela-nainen

Vastaan 50/49. Pointti on se, että kun olen lapseton leski, mies iski minut. En ole koskaan halunnut lapsia. Olen jo 60 vee, enkä ole ikinä katunut ratkaisuani. Säälin ikäisiäni naisia, jotka joutuvat jatkuvasti hoitamaan lapsenlapsiaan. Eivät vieläkään ole vapaita.

Me tehtiin lapset vasta reilut kolmikymppisenä vaikka ollaan miehen kanssa oltu yhdessä jo parikymppisestä. Meillä on siis pitkä kokemus myös elämästä lapsettomana parina, ja tuossa jäin miettimään että kyllä mä ehdottomasti mieluummin matkustan nykyään lasten kanssa kun reissuun lähdetään! Jotenkin se lomailu ja vieraan kultuurin ihmettely on paljon antoisampaa kun lapset on mukana, on niin palkitsevaa nähdä se yhdessä lomailun riemu lapsissa.  Tuli mieleen näin ylipäätänsä kun puhuttiin että lapsiperheet jotenkin kadehtisivat lapsettomien matkustelua. Me matkustetaan kyllä ihan samaan tahtiin kuin aina ennenkin. Ollaan käyty ilman lapsiakin pari kertaa reissussa muttei se niin mukavaa enää ollutkaan.

Kun äideillä on parempaakin tekemistä perjantai-iltana kuin väitellä mielipidekysymyksestä pakkomielteisesti omia kommenttejaan yläpeukuttavan ap:n kanssa, tehdäänkö porukalla palvelus ap:lle? Sanotaan kaikki palstan äidit, joilla on kokemusta myös lapsettomasta elämästä, että ap on ihan oikeassa. Meillä kaikilla on karseat riiviöt, ja vaihtaisimme ne heti matkoihin ja ravintolaillallisiin (ne on perheellisiltä kokonaan kielletty) jos vain voisimme. Kadehdimme jatkuvasti lapsettomia ihmisiä, hyvä kun pystymme hengittämään kateudeltamme. Tuleeko ap nyt onnelliseksi, kun ilmeisesti pelkkä lapseton elämä ei siihen riitä?

Suurin farssi tässä keskustelussa on se että äidit kirjoittavat ilkeästi lapsettomista ja siitä kuinka säälivät lapsettomia. tuo sääli ei varmaankaan ole empaattista välittämistä vaan ilkeää sääliä, jolla nostetaan itseään jalustalle. Inhottavia tekstejä siitä kuinka köyhää elämä ilman lapsia olisi. Ja sitten se toinen ryhmä (muutamaa järki-ihmistä lukuunottamatta) jotka yrittävät kaikin keinoin saada perheelliset myöntämään elämänsä olevan helvettiä. Lapsettomat jotka yrittävät kaikin keinoin saada lapselliset ihmiset myöntämään virheensä, koska eivät ymmärrä erilaisia valintoja. hävetkää, mistä te ihmiset tulette joilla on hirveä tarve arvostella ja lytätä muiden ihmisten päätöksiä. harmittaa molempien, perheellisten ja perhettömien puolesta ala-arvoinen, muka asiallinen keskustelu.

No EN kadehdi. Mutta myönnän kyllä kadehtineeni montaa "lapsellista" ennenkuin sain omia....ja nyt kun omat on jo "liian vanhoja" niin eikö tuo kateus taas nostakkiin päätään ;-)

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 15:52"]

Vastaan 50/49. Pointti on se, että kun olen lapseton leski, mies iski minut. En ole koskaan halunnut lapsia. Olen jo 60 vee, enkä ole ikinä katunut ratkaisuani. Säälin ikäisiäni naisia, jotka joutuvat jatkuvasti hoitamaan lapsenlapsiaan. Eivät vieläkään ole vapaita.

[/quote]

60-vuotias, etkä vieläkään oppinut kovin paljon elämästä. Esimerkiksi sitä, miten paljon lapset voivat tuoda iloa isovanhemmille. Ja muuten sellaisillekin ihmisille, jotka eivät ole vanhempia tai isovanhempia. Mulla on lapseton täti, joka on lapsettomuudestaan huolimatta useamman lapsen mummu. Ihan vapaaehtoisesti on tähän pestiin ryhtynyt.

Älä jaksa, oikeasti. Jos sua ei kiinnosta lapsiperhejutut, niin älä sitten jauha niitä täällä jatkuvasti.

Minäpä en kadehdi. Rakastan elämääni kotiäitinä.

Samoja kokemuksia. Minulle on ihan suoraan sanottu, että vitsit kun olen kateellinen teidän parisuhteesta ja vapaudesta. Mitäpä tuohon osaa sanoa muuta kuin "kiitos kohteliaisuudesta"?

Taas päivän aihe. Voi jeesus. Kävitkö lomalla välillä kun viikkoon ei o näitä alotuksia näkyny ja tänään jo toinen! Ehkä sun tarvis hankkii elämääs joku sisältö. huhhuh.