Lue keskustelun säännöt.
Liian nopea yhteenmuutto
10.02.2015 |
Eli otsikossa tulikin jo aihe. Tilanne se, että olemme kohta vuoden ajan seurustellut pari. Molemmilla ikää hieman yli 30. Yhdessä asuttu nyt reilu puoli vuotta.
Kumppanini ehti olla sinkku ja asua yksin yli kaksi vuotta ennen minua. Minä hyppäsin käytännössä pitkästä vakavasta suhteesta saman tien tähän. Sinkkuna en siis ehtinyt olemaan.
Alkuun meillä oli aiva ihanaa, kukaan ei ollut aikaisemmin saanut tuntemaan samalla tavalla. Kaikki oli niin ihanaa, hyvää ja helppoa. Tuntui heti, että tämä on se mies, jonka kanssa haluan olla loppuelämäni. Olimme aivan hulluina toisistamme.
Meitä on lähes koko yhdessäoloaikamme koetelleet erilaiset vastoinkäymiset, lähinnä suhteenilkopuolisten tekijöiden aiheuttamat. Yhteen tuli muutettua vain muutaman seurustelukuukauden jälkeen, lähinnä käytännönongelmien vuoksi. Yhteenmuuttoon tuli suostuttua ja lähdettyä aivan liian aikaisin ja vääristä syistä.
Nyt tullut tajuttua, että yhteenmuutto vahingoitti suhdetta. Alkuhuuma loppui kuin seinään ja arki tuli ryminällä. Ennen yhteenmuutttoa emme olleet ehtineet riidellä kuin kerran, muuton jälkeen senkin jälkeen. Suhde jotenkin "lässähti".
Rakastan edelleenkin puolisoani. Kyse ei siis ole siitä. Nyt vain tajunnut, että muutettiin yhteen liian aikaisin ja kaikki yhteiselämän vaatimukset ahdistavat. Lisäksi olen aivan liikaa ajatuksissani jumittunut alkuaikoihin, kun kaikki oli niin ihanaa ja suloista ja jännittävää.
Hyppäsin siis liian nopeasti suhteesta toiseen ja niiden välillä ja kokematta oma itsenäinen elämä. Nyt se alkanut kostautumaan.
Osaako kukaan itseäni fiksumpi neuvoa, että mikä avuksi? En kuitenkaan haluaisi erota.
Kommentit (86)
Meidän tarinamme alkoi niin, että suunnittelimme yhteenmuuttoa jo ennen virallista seurustelua. Tässä oli tosin taustalla se, että olin muuttamassa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, enkä olisi halunnut mitään "kaukosäätöä," joten parin kuukauden tapailun jälkeen veimme jo ensimmäistä muuttokuormaa. Kesälomalla vietimme paljon aikaa yhteisessä kodissa, mutta kuitenkaan olematta paljoa yhdessä. Meille molemmille on oma aika ja toisen kunnioittaminen tärkeää. Nyt yli puolen vuoden yhdessä asumisen jälkeen kaipaa edelleenkin toisen läheisyyttä, ja se pitää suhteemme tuoreen tuntuisena.
Mä aluksi suoraan sanottuna pelkäsin, että liian nopea eteneminen pilaisi tämän suhteen. Niin ei kuitenkaan ole käynyt, ja tuskin tulee käymäänkään. Suhde toimii jos on toimiakseen, ei se siitä etenemisen nopeudesta kiinni ole :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 15:10"]
Arki tuli vastaan aivan liian nopeasti. Yhdessä asuminen kuitenkin erilaista kuin erillään asuminen mutta "koko ajan"yhdessä oleminen. Ahdistaa oman ajan puute mitä ei ehtinyt suhteiden välissä saamaan. Ahdistaa tämä vakavuus mihin muutto johti. Huuma loppui kuin seinään ja arki tuli vastaan ryminällä
[/quote]
eikö tätä voi ratkaista järjestämällä enemmän omia menoja?
Ei kai teidän ole pakko olla yhdessä koko ajan? Omat kaveripiirit, harrastukset, istutte omissa huoneissa tietokoneilla läppärit sylissä. Voittehan te vaikka nukkua eri huoneissa, jos liika läheisyyd ahdistaa. Tai viikon reissu yksin tuo vähän eroa.
hannag.fi blogista voit saada inspiraatiota, kuinka arki pysyy romanttisena, hänellä samanlainen tausta, kuin ap:lla
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 17:16"]hannag.fi blogista voit saada inspiraatiota, kuinka arki pysyy romanttisena, hänellä samanlainen tausta, kuin ap:lla
[/quote]
Öh. Taidan olla epäromanttinen, kun en näe tuossa mitään inspiroivaa. Siis parisuhteen osalta - keittiöönhän tuolta löytyy vaikka mitä tekemistä. Taidat olla täällä vain omaa blogiasi mainostelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 15:10"]Arki tuli vastaan aivan liian nopeasti. Yhdessä asuminen kuitenkin erilaista kuin erillään asuminen mutta "koko ajan"yhdessä oleminen. Ahdistaa oman ajan puute mitä ei ehtinyt suhteiden välissä saamaan. Ahdistaa tämä vakavuus mihin muutto johti. Huuma loppui kuin seinään ja arki tuli vastaan ryminällä
[/quote]
Niin onko tämä arki siis niitä likaisia sukkia ja ärsyttäviä tapoja vai sitä, että toisen kanssa kylki kyljessä eläminen ahdistaa?
Eksä muutti luokseni liian nopeasti ja odotti minun sopeutuvan hänen tarpeisiin. Se mikä oli jo rakastumista muuttui joksikin muuksi, ja vuosi sen jälkeen en voinut ajatella muuta kuin eroa. Olin tosi onneton suhteessamme, vaikka erotessa sitten tuntui vaikealta. En ollut toki juuri eronnut pitkästä suhteesta, vaan oli monta vuotta sinkkuutta jo takana. Sopeutuminen omalta osaltani olisi vaatinut enemmän aikaa, nyt siitä suhteesta ei jäänyt kuin molemmille paha mieli. Opin toki sen, etten miehen vaatimuksiin suostu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvennän hieman itseäni. Emme siis ole koko ajan yhdessä, päin vastoin. Mieheni tekee puolet viikosta iltavuoroa kun minä taas ainoastaan 8-16 työtä. Omaa aikaa kyllä siis on. Ennen yhteenmuuttoa olimme todella tiivisti yhdessä, oikeastaan kaiken mahdollisen ajan. Kun yhteenmuutosta puhuttiin, niin ajattelin, että ehkä muutto voisi sittenkin olla hyvä idea kun koko ajan toisen kämppä tyhjänä. Oikeastaan enemmän olimme erillään asuessamme yhdessä kun nyt yhdessä asuessa.
Itse olin yhteenmuuttoa vastaan ja pitkään emminkin asian kanssa. Olisi vain pitänyt kuunnella enemmän järjen ääntä.
Ap
Aikuinen nainen kirjoittaa kuin 17 v likka. Alapeukku minulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 12:40"]
En allekirjoita tuota, että olisin jotakin tarvetta yrittänyt täyttää tai käyttänyt hyväkseni. Minä olin meistä kahdesta se, joka empi ja pähkäili yhteenmuuton järkevyyttä ja lopulta siihen hieman ehkä pitkin hampain suostuin. Haluan edelleen olla yhdessä puolisoni kanssa. Kaikki vain tapahtui aivan liian nopealla aikataululla. Lisäksi huumannuin aivan liikaa alun huumasta, sen myönnän. Hän sai minut tuntemaan tavalla, johon kukaan ei koskaan aikaisemmin ollut pystynyt. Tämä arki, yhteiselämän vastuu ja kaikki tuli vain aivan liian nopeasti ja oli minulle shokki.
[/quote]
Onkohan suhteessanne jotain muutakin vialla kuin vain liian nopea yhteenmuutto? Tuo kuullostaa hiukan siltä että mies painosti sinua muuttamaan kanssaan. Mulle kävi noin. En suostunut, mies lähti.
Sinun pitää päästä kasvamaan omaksi itseksesi - kuten klishee kuuluu. Eli alat elämään omaa elämääsi. Kun olet itsesi löytänyt, niin pystyt elämään jälleen yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotakin tarvetta tuo äkillinen yhteenmuuttaminen on täyttänyt. Nyt kun tarve on täytetty niin tälle asialle eikä miehelle ole sinulle enää tarvetta.. Lyhyesti, olet käyttänyt toista ihmistä hyväksesi!! Loppu on itsestäsi kiinni, oletko hyväksikäyttäjä vai rupeatko nyt rakentamaan uuden kumppanisi kanssa tulevaisuutta.
Mikäli jätät nykyisen kumppanisi ja käytit häntä vain hyväksesi niin ole ystävällinen äläkä enää ikinä tee niin. Mielestäni on kamalaa että ihmiset korjaavat toisten avulla omia ongelmiaan. Kun he sitten lähtevät niin kurja jota ovat itse paenneet jääkin sen toisen sydämeen... Katkeruuden kierre on valmis joka mahdollisesti kiertää ihmiseltä toiselle kuin se kuuluisa mustapekka korttipelissä...
No, jos yhdessä haluatte jatkaa, niin sitten vaan kestätte yhdessä sen arkeen pikavauhtia törmäämisen. Kyllä se siitä tasoittuu taas kunhan aikaa kuluu.
Itse en usko ollenkaan tuoohon tarpeeseen kokea jotain itsenäistä elämää suhteiden välillä. Kyllä suhteessakin voi eheytyä erosta ja kasvaa henkisesti ja itsenäistyä - jos ei voi, niin sellaiseen suhteeseen ei minusta kannata mennä ollenkaan. Itse olen muutttanut mieheni luo suoraan vanhempieni luota 19-vuotiaana, ja hyvin on pärjätty ilman yksinelämisiä. Varsin itsenäinen luonnekin olen huolimatta historiastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopikaa esim. siivouksesta ja kotitöistä muutenkin niin, ettei tule riitaa, kun molemmat huolehtii. Samoin molemmilla oman elämänsä kaista tehdä yksikseenkin asioita. Omia kavereita, omaa aikaa kyhnäämättä koko ajan naamatusten. Ei suhteen pitäisi lässähtää, vaikka ei koko ajan ole sitä siirappista rakkautta.
Toinen juttu on huolehtia taloudenpidosta niin, ettei esim. kerry maksamattomia laskuja tms. mikä pitäisi hoitaa. Arki astuu kaikilla kuvioihin, ei voi mitään. Mutta sen kanssa täytyy elää. Näin on kavereilla, naapureilla, sukulaislla ja ihan varmasti kaikilla muillakin, ellei satu asumaan Buckinghamin palatsissa.
Romantiikka on elämän suola, ja pieninä annoksina se pysyy tuoreena ja kiinnostavana.
Ettet nyt vaan olisi rakastunut pelkkään rakkaudentunteeseen?
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 12:26"]
No, jos yhdessä haluatte jatkaa, niin sitten vaan kestätte yhdessä sen arkeen pikavauhtia törmäämisen. Kyllä se siitä tasoittuu taas kunhan aikaa kuluu.
Itse en usko ollenkaan tuoohon tarpeeseen kokea jotain itsenäistä elämää suhteiden välillä. Kyllä suhteessakin voi eheytyä erosta ja kasvaa henkisesti ja itsenäistyä - jos ei voi, niin sellaiseen suhteeseen ei minusta kannata mennä ollenkaan. Itse olen muutttanut mieheni luo suoraan vanhempieni luota 19-vuotiaana, ja hyvin on pärjätty ilman yksinelämisiä. Varsin itsenäinen luonnekin olen huolimatta historiastani.
[/quote]
En minäkään tiennyt, mitä tuo sanonta tarkoittaa ennenkuin mies erosi minusta yli 20 vuoden jälkeen. Sitä ennen aina ihmettelin tuota sanahelinää. Nyt tiedän, mitä se tarkoittaa.
Olen samaa mieltä, että kyllä suhteessakin voi kasvaa ja itsenäistyä - jos toinen osapuoli ei ole hallitseva ja dominoiva. Mutta aina kasvaessa on se riski, että kasvaa erilleen (tai sitten ei). Kun hoitaa kasvutyön yksinäisyydessä, niin sitten uutta suhdetta aloittaessa riski on huomattavasti pienempi.
En allekirjoita tuota, että olisin jotakin tarvetta yrittänyt täyttää tai käyttänyt hyväkseni. Minä olin meistä kahdesta se, joka empi ja pähkäili yhteenmuuton järkevyyttä ja lopulta siihen hieman ehkä pitkin hampain suostuin.
Haluan edelleen olla yhdessä puolisoni kanssa. Kaikki vain tapahtui aivan liian nopealla aikataululla. Lisäksi huumannuin aivan liikaa alun huumasta, sen myönnän. Hän sai minut tuntemaan tavalla, johon kukaan ei koskaan aikaisemmin ollut pystynyt. Tämä arki, yhteiselämän vastuu ja kaikki tuli vain aivan liian nopeasti ja oli minulle shokki.
jos rakastuitkin rakkauteen, et ihmiseen? Itsse muutin mieheni kanssa yhteen 2 viikon kuluttua, ja kyllä se sujui ihan hyvin. Ja on sujunut, sillä yhdessä oltu 23 vuotta. Molemmilla takana pitkä suhde/suhteita, mutta yhteiselo tuntui vain niin luonnikkaalta heti alusta alkaen. Ja kyllä siinä oli silti intohimoa runsain mitoin. Toki riitojakin joskus, mutta harvoin kuiteskin.
Nostan