Liian nopea yhteenmuutto

Eli otsikossa tulikin jo aihe. Tilanne se, että olemme kohta vuoden ajan seurustellut pari. Molemmilla ikää hieman yli 30. Yhdessä asuttu nyt reilu puoli vuotta.

Kumppanini ehti olla sinkku ja asua yksin yli kaksi vuotta ennen minua. Minä hyppäsin käytännössä pitkästä vakavasta suhteesta saman tien tähän. Sinkkuna en siis ehtinyt olemaan.

Alkuun meillä oli aiva ihanaa, kukaan ei ollut aikaisemmin saanut tuntemaan samalla tavalla. Kaikki oli niin ihanaa, hyvää ja helppoa. Tuntui heti, että tämä on se mies, jonka kanssa haluan olla loppuelämäni. Olimme aivan hulluina toisistamme.

Meitä on lähes koko yhdessäoloaikamme koetelleet erilaiset vastoinkäymiset, lähinnä suhteenilkopuolisten tekijöiden aiheuttamat. Yhteen tuli muutettua vain muutaman seurustelukuukauden jälkeen, lähinnä käytännönongelmien vuoksi. Yhteenmuuttoon tuli suostuttua ja lähdettyä aivan liian aikaisin ja vääristä syistä.

Nyt tullut tajuttua, että yhteenmuutto vahingoitti suhdetta. Alkuhuuma loppui kuin seinään ja arki tuli ryminällä. Ennen yhteenmuutttoa emme olleet ehtineet riidellä kuin kerran, muuton jälkeen senkin jälkeen. Suhde jotenkin "lässähti".

Rakastan edelleenkin puolisoani. Kyse ei siis ole siitä. Nyt vain tajunnut, että muutettiin yhteen liian aikaisin ja kaikki yhteiselämän vaatimukset ahdistavat. Lisäksi olen aivan liikaa ajatuksissani jumittunut alkuaikoihin, kun kaikki oli niin ihanaa ja suloista ja jännittävää.

Hyppäsin siis liian nopeasti suhteesta toiseen ja niiden välillä ja kokematta oma itsenäinen elämä. Nyt se alkanut kostautumaan.

Osaako kukaan itseäni fiksumpi neuvoa, että mikä avuksi? En kuitenkaan haluaisi erota.