Miten helppoa/vaikeaa elämä on teidän 13-vuotiaiden kanssa?

Se meidän outo 13v on koira.T:11

On lapsellinen. Katsoo Martta-koiraa netistä. Lukee himona kokeisiin ja tekee läksyt. On pikkuvanha ja näpäyttelee tyhmempiään.

...

Meidän 13-vuotias on suurimmaksi osaksi oikein mukava ja tasainen ja hoitaa esim. koulunsa tosi hyvin. Mutta ajoittain on ailahtelevainen ja saattaa itkeä pienimmistäkin jutuista. Saa nähdä alkaako murrosikä kuohua kohta enemmänkin, nyt on vielä onneksi helppoa eikä juurikaan kapinointia 

Joudyn patistamaan läksyissä ja kokeisiinluvussa, mikä harmittaa. Ei tajua numeroiden merkitystä.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 17:38"]

Oletko antanut vastuuta alusta asti...? Kun oppii kantamaan vastuuta niin kasvaa. 

[/quote]

Joo, osalla toimii, osalla ei, valitettavasti.

Se, ettei osaa itsenäisesti lukea kokeisiin tms ei tarkoita, että lapsi olisi lapsellinen, hänellä saattaa olla oppimisvaikeuksia, omantoiminnan ohjauksen puutetta tms.

Omistani toinen toimii ns itsenäisen hallitusti, toista saa patistaa lähes kaikessa.

Mä oon 13 kans enkä yhtää tommone.
Rubikin kuution kanssa menee montakin tuntia, mutta en ees yritä ratkasta sitä :D

Poika 13v. on vielä ihan ok ja useinmiten hauskaa seuraa ja hoitaa hyvin koulunsa ja harrastuksensa.

Aika tarkka on vaatteistaan ja hiuksistaan ja joskus vähän elämä tökkii mutta ei ole vielä murkkuikä iskenyt kunnolla päälle. On samaan aikaan iso ja pieni.

fyysiset muutokset jo kunnolla käynnissä. Äiti on välillä nolo, tyhmä tai rasittava. "Ei kuulu sulle" on varsin tuttu lause. Viivyttelee "joo joo, ihan kohta", liimautunut someen. Saa joskus pienimuotoisia raivareita (oman huoneen ovi paukkuu). Puhuu kuitenkin nätisti (murkkuiässä äidin pitääkin olla välillä tyhmä, olisin huolissani, jos en sitä olisi), halaa, tulee kainaloon. Haluaa iltapeittelyt ja -pusut. Saa ulkopuolisilta kehuja hyvästä käytöksestä.

Hoitaa koulun omatoimisesti, hieman täytyy muistuttaa kokeisiin luvusta. Keskiarvo 8,6. Tarkka vaatteista ja hiuksista. Tyttöjen suosikki, viettää aikaa tyttöjen kanssa myös. Isopieni-poika, murkkuikä mielestäni jo melko kunnolla päällä.

Meidän 13v makailee vaan lattialla, piereskelee ja röyhtäilee.

Ei mitään ongelmaa. Mutta sillä onkin mun geenit ja mä osaan kasvattaa lapset. APn kohdalla taitaa olla hieman toisin.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 17:37"]No mun sisko 13 vee on kauher dramaqueen ja saa 98%ajasta tahtonsa läpi, koska aivan järkyttävät jälkiseuraukset jos ei porukat suostu...:D paiskoo ovia, tiuskii, karjuu, märisee, nakkelee ja hajottaa tavaroita..
Just ku luulee että se luovuttaa, se tulee uudestaan kysumään samaa asiaa; ja kaikki alkaa alusta! -.-
Onkohan äiti jaksanu max yhden päivän tuommosta ja antaa sit periksi
[/quote]
Just tollasia :D :D

Joo, kyllä se on tietysti kasvatuksestakin kiinni. Ja siitä että murrosikäisellä aivot tekee isoja juttuja, ja myös muu kroppa muuttuu, hormonit alkaa jyllätä, ei oo helppoo. Kyllähän sitä eri ihmisillä vaihdevuodetkin on helpot ja joillakin vaikeat.

Murrosikäisten aivot tulkitsevat jostain syystä hyvin monet ilmeet vihamielisiksi, murroikäisen mielestä suurin osa ihmisistä on vihaisia koko ajan. Tutkimuksessa näytettiin murkuille ihmisten kasvoja esim. surullisessa ilmessä, ja järjestään murkut vastasivat että tuo ihminen on vihainen. Ei ole ihme jos on vaikeaa elää kun tuntuu että kaikki on sulle vihaisia.

Herranen aika että ihan kuin itse olisi nuo jotkut viestit kirjoittanut, tosin meillä on 14-vuotias. Numerot alkavat laskea kutosen paikkeille, kun ei viitsi lukea ja huolehtia läksyistään, koko ajan saa katsoa vieressä mitä se tekee ja miten. On annettu vastuuta huolehtia itse, mutta seuraus on sitten nuo pari numeroa pudonneet arvosanat puolessatoista vuodessa.

Toivottavasti tuo nuorempi jatkaa samaa hyvää vastuullista rataa tulevaisuudessakin.

On varmaan isänsä geenit tuolla esikoisella.

Meidän esikoinen (poika) oli todella lapsellinen vielä 15-vuotiaanakin. Yläkoulu meni surkeasti. Onneksi joutui (vanhempien mielestä pääsi) kymppiluokalle, josta ponnistikin sitten jo lukioon ja nyt on hyvin pärjännyt abi.
En voi muuta kuin lohduttaa, että kyllä se siitä. Ja näille täydellisille kasvattajille sanoisin, että ei kaikki murrosiän murheet välttämättä ole kotikasvatuksen puutetta.

No mun sisko 13 vee on kauher dramaqueen ja saa 98%ajasta tahtonsa läpi, koska aivan järkyttävät jälkiseuraukset jos ei porukat suostu...:D paiskoo ovia, tiuskii, karjuu, märisee, nakkelee ja hajottaa tavaroita..
Just ku luulee että se luovuttaa, se tulee uudestaan kysumään samaa asiaa; ja kaikki alkaa alusta! -.-
Onkohan äiti jaksanu max yhden päivän tuommosta ja antaa sit periksi

Oletko antanut vastuuta alusta asti...? Kun oppii kantamaan vastuuta niin kasvaa. Mun 13-vuotias on ekaluokasta asti huolehtinut koulutyöstään itse, koulussa menee aika hyvin, kun keskiarvo yli 9. Huolehtii pienemmistään pyytämättäkin, osallistuu kotitöihin, tosin oman huoneen siivoaminen ei kiinnosta. Harvoin tiuskii tms.tai aiheuttaa mitään huolta. Harrastaa pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti.