Lue keskustelun säännöt.
Liian nopea yhteenmuutto
10.02.2015 |
Eli otsikossa tulikin jo aihe. Tilanne se, että olemme kohta vuoden ajan seurustellut pari. Molemmilla ikää hieman yli 30. Yhdessä asuttu nyt reilu puoli vuotta.
Kumppanini ehti olla sinkku ja asua yksin yli kaksi vuotta ennen minua. Minä hyppäsin käytännössä pitkästä vakavasta suhteesta saman tien tähän. Sinkkuna en siis ehtinyt olemaan.
Alkuun meillä oli aiva ihanaa, kukaan ei ollut aikaisemmin saanut tuntemaan samalla tavalla. Kaikki oli niin ihanaa, hyvää ja helppoa. Tuntui heti, että tämä on se mies, jonka kanssa haluan olla loppuelämäni. Olimme aivan hulluina toisistamme.
Meitä on lähes koko yhdessäoloaikamme koetelleet erilaiset vastoinkäymiset, lähinnä suhteenilkopuolisten tekijöiden aiheuttamat. Yhteen tuli muutettua vain muutaman seurustelukuukauden jälkeen, lähinnä käytännönongelmien vuoksi. Yhteenmuuttoon tuli suostuttua ja lähdettyä aivan liian aikaisin ja vääristä syistä.
Nyt tullut tajuttua, että yhteenmuutto vahingoitti suhdetta. Alkuhuuma loppui kuin seinään ja arki tuli ryminällä. Ennen yhteenmuutttoa emme olleet ehtineet riidellä kuin kerran, muuton jälkeen senkin jälkeen. Suhde jotenkin "lässähti".
Rakastan edelleenkin puolisoani. Kyse ei siis ole siitä. Nyt vain tajunnut, että muutettiin yhteen liian aikaisin ja kaikki yhteiselämän vaatimukset ahdistavat. Lisäksi olen aivan liikaa ajatuksissani jumittunut alkuaikoihin, kun kaikki oli niin ihanaa ja suloista ja jännittävää.
Hyppäsin siis liian nopeasti suhteesta toiseen ja niiden välillä ja kokematta oma itsenäinen elämä. Nyt se alkanut kostautumaan.
Osaako kukaan itseäni fiksumpi neuvoa, että mikä avuksi? En kuitenkaan haluaisi erota.
Kommentit (86)
Ihan kuin omasta elämästäni! Erona vain se, että olemme 5 vuotta nuorempia.
Tosiaan, minä erosin viiden vuoden suhteesta ja puolen vuoden jälkeen aloin seurustella nykyisen avokkini kanssa. Hän taas oli ollut kolme vuotta sinkkuna ja asunut yksin. Mekään emme tosin eksän kanssa asuneet yhdessä, mutta hän oli luonani lähes päivittäin. Seurustelimme alle puoli vuotta kun muutimme nykyisen kanssa yhteen. Olin pitkään ajatusta vastaan, mutta mies sai jotenkin ylipuhuttua. Alussa olikin ihanaa, lähes vuosi meni todella hyvin. Nyt olemme seurustelleet siis noin puolitoista vuotta josta yli vuosi asuttu yhdessä. Alkuhuuma on ihan kadonnut, riitelyt ovat lisääntyneet huimasti ja mietin usein miksi ihmeessä suostuin muuttamaan yhteen niin aikaisin.
Rakkautta kyllä löytyy edelleen, mutta ero pyörii usein mielessä. Olen myös ehdottanut miehelle että pysysisimme yhdessä mutta muuttaisimme erilleen. Tästä mies suuttui ja sai itkukohtauksen kun luuli että mulla on joku toinen, eikä asiasta ole sen koommin keskusteltu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kokemusta todella nopeasta yhteenmuutosta eli alle kahden kuukauden. Kaikki mennyt todella hyvin, kahdeksatta vuotta jo mennään. Pari mukulaakin pyörii jaloissa. Ollaan hirmu saman rytmisiä, eikä juurikaan olla tapeltu. Eri mielisyyksiä on joistakin asioista ollut, mutta eipä kauheesti ole tarvinnut tapella. Yritetty vain säilyttää toisen kunnioittaminen, ollaan erillisiä vaikka samalla yhdessä ja yhteistä tulevaa kohti mennään.
Ymmärrän hyvin, että jos suhteessa olisi jatkuvasti tai enemässä määrin riitaa niin varmasti ero pyrkisi mieleen. Miten tilanne olisi erilainen, jos yhteenmuutto olisi tapahtunut myöhemmin?
Tunteeni myös hyvin ristiriitaisia. Kyse ei tosiaan ole siitä, että rakkaus olisi loppunut tms. Olin käytännössä ehtinyt asua vain muutaman kuukauden omillani, ennen kuin muutin yhteen nykyisen kanssa. Sinkkuna en ehtinyt olla sitäkään vähään.
Olemme suht hyvin pystyneet puhumaan tästä ja mieheni on ollut hyvin ymmärtäväinen. Hän on myös antanut minulle omaa aikaa hyvin. Olemme käyneet eri vaihtoehtoja läpi. Erilleen muuton pelkäämme tuhoavan suhteemme. Tiedostamme, että se tekisi sellaista vahinkoa suhteelle, mitä yhdessä ei kestäisi. Kumpikaan ei myöskään halua erota, mutta näinkään ei ole hyvä.
Ihanteellista olisi, jos kelloa voisi kääntää taaksepäin ja päättää toisin, mutta se ei valitettavasti onnistu. Toisaalta haluaisin muuttaa erilleen jatkaen seurustelua mutta tiedän se olevan tuhoontuomittua, enkä halua sitä riskiä ottaa.
Ap
Aluksi meilläkin meni todella hyvin. Asuimme noin 4 kk yhdessä ja tuntui todella hyvältä. Yht'äkkiä kaikki kääntyi pääni sisällä päälaelleen ja nyt yhdessä asuminen ahdistaa. En tiedä mikä kaiken tämän laukaisi, mutta haluaisin jotenkin selvitä tästä tilanteesta ilman, että eroaisimme mutta kuitenkin siten, että voisin itsekin hyvin.
Me muutimme yhteen kolmien treffien jälkeen ja edelleen neljän vuoden jälkeen olemme kuin vastarakastuneita vaikka arkea elämmekin pienen vauvan kanssa. Asennekysymys mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttakaa erilleen. Ei sen tarvitse eroa tarkoittaa. Seurustelette mutta omat asunnot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni on käynyt noin. Muutin miehen kanssa yhteen 5 kk seurustelun jälkeen, minä epäröin vähän mutta suostuin, kun olin rakastunut. Aluksi oli ihanaa mutta sitten pian alkoi homma lässähtää, riitelimme usein ja mulla oli hermot jatkuvasti kireänä. Nautin siitä kun sain olla yksin kotona. Rakastin miestäni mutta oli sitten pakko tehdä se ratkaisu, että muutettiin erilleen ja siitä melko pian erottiin. Puhu miehellesi Sano suoraan ettet halua asua yhdessä vaikka rakastatkin. Teette sitten yhdessä päätöksen.
Valitettavasti erilleen muutto ei ole vaihtoehto. Suhde ei vain kestäisi sitä. Jos tietäisin suhteen varmuudella kestävän erilleen muuton, muuttaisin omaan asuntoon. Tässä tapauksessa se ei vaan tule kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme puhuneet paljon eri vaihtoehdoista. Kumpikaan ei halua erota, mutta näinkään ei ole hyvä. Rakastamme toisiamme todella, ja haluan hänet edelleenkin tulevaisuudessa aviomiehekseni ja vanheta yhdessä. Kaduttaa ja harmittaa tehdyt päätökset. Miksi piti niin hirveästi kiirehtiä ja hoppuilla? Voi kun vaan voisi päättää toisin.
Olemme miettineet mitä erilleen muutto seurustelua jatkaen tarkottaisi. Meillä oli muutenkin hyvin haasteellinen viime vuosi ja se vain tuhoaisi suhteen. Suhde ei säilyisi enään ennallaan.
Kaipuu vanhoihin aikoihin on kova ja tekisin mitä vain saadakseni käännettyä kelloa ja olla suostumusta yhteenmuuttoon.
Jos suhteenne ei kestä erillään asumista, ei se ylipäätään kuulosta kovin vahvalla pohjalla olevalta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä kuin 20 - jos suhde on tarkoitettu kestämään, se kestää myös erilleen asumisen.
En myöskään ihan ymmärtänyt, mikä se perimmäinen ongelma teillä on? Näette liikaa toisianne vai?
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 14:13"]
Jos suhteenne ei kestä erillään asumista, ei se ylipäätään kuulosta kovin vahvalla pohjalla olevalta..
[/quote]
Ihan samaa mieltä. Suhteenne kestää erilleen muuton tai ei kestä ollenkaan. Oletko raskaana ja siksi et halua muuttaa vai et halua luopua elintasosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime vuonna oli paljon vastoinkäymisiä, joista vieläkin toivutaan. Olemme kuitenkin ehtineet jo reilu puoli vuotta asua yhdessä, jos nyt muuttaisimme erilleen, ei homma palaisi siihen mihin se yhteenmuutettaessa jäi. Uskomme (ja ehkä meistä mies enemmän uskoo) sen vahingoittavan suhdetta siinä määrin, että eroaisimme lopulta.
Perimmäinen ongelma...liian nopeasti suhteesta toiseen ja vielä aivan liian nopeasti uudessa suhteessa eteneminen. Rakastamme toisiamme ja kaikki muuten hyvin, periaattessa. Tuli vain liikaa kiirehdittyä alkuhuumassa ja se on nyt kostautunut. Erota ei kumpikaan halua, mutta näinkään ei ole hyvä.
Ap
Ja en ole raskaana. Mistään tälläisestä tai elintason ylläpitämisestä ei ole todellakaan kysymys.
Ap
Miten se liian nopea eteneminen näkyy tänä päivänä?
Siis mikä on se konkreettinen ongelma? Mihin nopeus heijastuu?
Ajatus yhteenmuutosta tosiaan oli miehen. Häneltä lähti yllättäen kämppä alta. Pidin jo silloin liian nopeaa etenemistä riskinä ja puhuinkin tuntemuksistani. Jotenkin mies vaa onnistui puhumaan ympäri.
Suhde muuten on kyllä hyvä, riitoha kyllä ollut normaalia enemmän. Lisäksi asioihin vaikuttaa se, etten ollut näiden kahden suhteen välissä paljon mitään yksin. Tämä uusi suhde tuli ja eteni liian nopeasti yhdistettynä vain hetkeä aikaisemmin tapahtuneeseen eroon. Olen siis edellisestä suhteesta päässyt yli ym mutta en ymmärtänyt tässä välissä ottaa aikaa itselle ja etenin tässä aivan liian nopeasti.
Mira
Arki tuli vastaan aivan liian nopeasti. Yhdessä asuminen kuitenkin erilaista kuin erillään asuminen mutta "koko ajan"yhdessä oleminen. Ahdistaa oman ajan puute mitä ei ehtinyt suhteiden välissä saamaan. Ahdistaa tämä vakavuus mihin muutto johti. Huuma loppui kuin seinään ja arki tuli vastaan ryminällä
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 12:35"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 12:26"]
No, jos yhdessä haluatte jatkaa, niin sitten vaan kestätte yhdessä sen arkeen pikavauhtia törmäämisen. Kyllä se siitä tasoittuu taas kunhan aikaa kuluu.
Itse en usko ollenkaan tuoohon tarpeeseen kokea jotain itsenäistä elämää suhteiden välillä. Kyllä suhteessakin voi eheytyä erosta ja kasvaa henkisesti ja itsenäistyä - jos ei voi, niin sellaiseen suhteeseen ei minusta kannata mennä ollenkaan. Itse olen muutttanut mieheni luo suoraan vanhempieni luota 19-vuotiaana, ja hyvin on pärjätty ilman yksinelämisiä. Varsin itsenäinen luonnekin olen huolimatta historiastani.
[/quote]
En minäkään tiennyt, mitä tuo sanonta tarkoittaa ennenkuin mies erosi minusta yli 20 vuoden jälkeen. Sitä ennen aina ihmettelin tuota sanahelinää. Nyt tiedän, mitä se tarkoittaa.
Olen samaa mieltä, että kyllä suhteessakin voi kasvaa ja itsenäistyä - jos toinen osapuoli ei ole hallitseva ja dominoiva. Mutta aina kasvaessa on se riski, että kasvaa erilleen (tai sitten ei). Kun hoitaa kasvutyön yksinäisyydessä, niin sitten uutta suhdetta aloittaessa riski on huomattavasti pienempi.
[/quote]
ISO peukku hyvästä kommentista!
Oisko kyse vaan muista asioista kuin liian nopeasta tahdista...riidat varmasti syntyy jokatapauksessa kun yhteenmuutto ajankohtasta. Eiköhän tuossa vaan ilmene nopeammin se onko suhteesta enempään vai ei. Vai mikä muuttuisi ajan kanssa?