Voiko olla Asperger, jos on paljon ystäviä/kavereita?

Voi. Pari tapausta löytyy lähipiiristä, mutta ero on siinä, että kavereita kuitenkin tavataan harvakseltaan tai mieluiten isossa porukassa kerralla, että on hoidettu homma pois ja saa sitten taas olla pitemmän aikaa omassa rauhassa. 

Voi kuitenkin olla. Kas kun jotkut aspergerit on ns ylisosiaalisia, eli ovat jokapaikassa suuna ja päänä mutta eivät osaa sitä kunnolla. Näillä voi olla paljonkin pinnallisia kavereita. Toiset aspergerit taas ovat voineet tehdä helvetisti töitä sosiaalisuutensa eteen ja oppineet sen aluperäisistä vaikeuksista huolimatta sitten jopa keskimääräistä ihmistä paremmin. Heillä ei ole sosiaalisia vaikeuksia, mutta ei se oppi neurologista aivotoimintaa silti muuksi muuta, eli asperger heillä on silti.

Kyllä minä ainakin tiedän muutaman assin, joilla on paljonkin ystäviä, tosin eivät useinkaan pidä heihin oma-aloitteisesti yhteyttä, vaan se tuntuu olevan lähes aina toisen osapuolen vastuulla.

Osalla Asseista on myös ADHD, joka saattaa tehdä heistä sosiaalisesti taitavampia.

Osalla asseista on myös ADHD, joka saattaa tehdä heistä sosiaalisesti taitavampia.

Voi riippua hieman diagnoosin tekijästäkin. Kun eiväthän kaikki noudata niitä virallisia kriteereitäkään, esim. myös kehitysvammaisia on diagnosoitu asseiksi, kaikilla diagnosoiduilla asseilla ei ole erityismielenkiinnonkohteita, myös liikunnallisesti lahjakkaissa on asseja jne.

Aspergerit eivät voi olla sosiaalisesti taitavia. Silloin heillä on väärä diagnoosi, koska juuri tärkein diagnoosikriteeri on sosiaalisten taitojen puutteellisuus! Toki sosialisten taitojen puutteellisuusen tasossa on eroja, mutta TAITAVAKSI assi ei millään opi.

Mutta pinnallisia ystävyyssuhteita voi olla paljon tai pari oikein hyvää ystävää, jotka ovat sopeutuneet assin omalaatuisuuksiin.

as-lapsen äiti

[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 19:54"]

Voi riippua hieman diagnoosin tekijästäkin. Kun eiväthän kaikki noudata niitä virallisia kriteereitäkään, esim. myös kehitysvammaisia on diagnosoitu asseiksi, kaikilla diagnosoiduilla asseilla ei ole erityismielenkiinnonkohteita, myös liikunnallisesti lahjakkaissa on asseja jne.

[/quote]

Nuo ovat käsittääkseni vain yleisiä assien keskuudessa, eivät diagnoosikriteereitä. Mutta kuten edellinen kirjoittaja sanoi, Asperger on aina tavalla tai toisella sosiaalisesti kömpelö. Toki sekin voi näkyä eri henkilöillä hieman eri tavalla luonteesta ja persoonasta riippuen, mutta ilman sitä ei voi olla Asperger.

Kyllä se voi oppia taitavaksikin, jos motivaatio riittää.

10, ei voi. Asperge kun ei ole taidollinen asia eli jotain, joka on hyvällä kasvatuksella tms. poistettavissa. Se on synnynnäinen neurologinen sairaus, lievä autismin muoto, johon liittyy mm. vaikeus tulkita kasvon ilmeitä, sanatonta viestintää, tunnetiloja jne. As-ihminen voi opetella jonkin tavan toimia tilanteess A ja tilanteessa B, muttahänelle on aina ja pysyvästi vaikeaa soveltaa toimintaansa muihin tilanteisiin, vaikka tilanteeseen Aa1. 

Edellisellä en nyt tarkoita, etteikö assille kannattaisi opettaa asioita, siihen erilaisilla terapioillakin tähdätään, että assi oppii toimimaan sosiaalisestikin joten kuten. Mutta taitavaa hänestä ei tule.

8

Mun poikaystävällä on asperger, mut sillä on enemmän kavereita mitä minulla, vaikka itse olen "normaali" :) Tän paras kaveri on itteään n.8v vanhempi, ettei se ikä merkkaa ystävyyden suhteen mtn poikaystävälleni.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 19:58"]Aspergerit eivät voi olla sosiaalisesti taitavia. Silloin heillä on väärä diagnoosi, koska juuri tärkein diagnoosikriteeri on sosiaalisten taitojen puutteellisuus! Toki sosialisten taitojen puutteellisuusen tasossa on eroja, mutta TAITAVAKSI assi ei millään opi.

Mutta pinnallisia ystävyyssuhteita voi olla paljon tai pari oikein hyvää ystävää, jotka ovat sopeutuneet assin omalaatuisuuksiin.

as-lapsen äiti

[/quote]

Meneekö tää vielä pinnallisesta suhteesta, kun oon seurustellu kohta 2v mun as-poikaystävän kanssa? Poikaystävälläni on kyllä ihan oikea diagnoosi, mutta rakastan häntä siitä huolimatta. En näe aspergeria minään "sairauksena", vaan yhtenä piirteenä muiden seassa.

Ja mun poikaystävällä on viisi "parasta" kaveria. Kavereita on kummassakin sukupuolessa, mut etenkin tytöt pyörii tän ympärillä, kun mun poikaystävässä kuulemma on vaan sitä jotain. Herkkyyttä kai. Toki hää on ujo, mutta niin olen minäkin.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 20:13"]

[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 19:54"]

Voi riippua hieman diagnoosin tekijästäkin. Kun eiväthän kaikki noudata niitä virallisia kriteereitäkään, esim. myös kehitysvammaisia on diagnosoitu asseiksi, kaikilla diagnosoiduilla asseilla ei ole erityismielenkiinnonkohteita, myös liikunnallisesti lahjakkaissa on asseja jne.

[/quote]

Nuo ovat käsittääkseni vain yleisiä assien keskuudessa, eivät diagnoosikriteereitä. Mutta kuten edellinen kirjoittaja sanoi, Asperger on aina tavalla tai toisella sosiaalisesti kömpelö. Toki sekin voi näkyä eri henkilöillä hieman eri tavalla luonteesta ja persoonasta riippuen, mutta ilman sitä ei voi olla Asperger.

[/quote]

Menee ehkä hieman ohi aiheen, mutta Assi EI voi olla kehitysvammainen, se lukee ihan virallisissa kriteereissäkin. Diagnoosin ideana on juuri tuo, ettei älyssä ole puutetta. Ei tietenkään tarvitse mikään huippuälykäs olla, mutta normaaliälyinen kyllä.

Aikuinen asperger voi olla sosiaalisesti hyvinkin taitava ja hänellä voi olla laaja ystäväpiiri. Lähipiirin assi ei kuitenkaan kutsu kotiin juuri ketään ja nuo sosiaaliset tilanteet rasittavat häntä niin, että hän saattaa tarvita päivän tai viikon verran täydellistä eristäytymistä oltuaan oikein erityisen taitava :)

Kuulepas kahdksan, sinä olet nyt erehtynyt. Asperger EI aina ole toivottoman taitamaton sosiaalisesti. Aspergerin oioreyhtymä on synnynnäinen neurologinen poikkeavuus, joka ei sinänsä parane millään terapialla eikä harjoittelukla, mutta minkä tahansa sen yksittäisn oireen voi kyllä harjoitella terapialla pois - sosiaalset vaikeudet mukaanlukien. Todennäköisesti silloin tulee tilalle toisia oireita, mutta jos ne ovat vähemmän haitallisia ihmiselle, prosessi on kannattanut. Nekin voi opetella pois ja taas tulee uusia. Kehitystään ja uusia oireita voi myös ohjata. Kyse on vain siitä, mitä kukin on valmis kehityksensä ja oppimisensa eteen tekemään, koska sehän on raskasta ja moni assi voi esimerkiksi kokea, etteivät sosiaaliset suhteet anna sellaista tyydytystä, että vaiva kannattaisi.

Lisäksi mnusta on aivan käsittämättömän törkeää sinulta tulla väittämään toisten diagnooseja vääriksi sillä perusteella, että he ovat saaneet kuntoutuksesta huomattavaa hyötyä sosiaalisten taitojensa suhteen. Kuka sinä olet sanomaan, onko jooku assi vai ei? Yleensä se diagnoosi tehdään moniammatillisessa ryhmässä huolellisten ja aikaavievien tutkimusten päätteeksi ja sinäkö muka voit noin vain väittää, että väärä on?

mieti nyt vähän, jooko?

Assi on neurologisesti erilainen, ei neurologisesti sairas. Hänellä voi olla erittäin herkät tuntosarvet muihin ihmisiin päin ja juuri tämä häntä rasittaa. On virhekäsitys, että assi ei pystyisi ottamaan vastaan hienosyistä informaatiota toisista. Hänhän ottaa sitä ihan liikaa! Mutta hänen hermostonsa käsittelee sitä tietoa eri tavalla kuin neurologisesti tyypillisen hermosto. Hänen on usein vaikea ilmaista havaintojaan ja muutenkin ajatuksiaan niin, että normaali ymmärtäisi sen. Minusta on aivan aiheellinen kysymys se, kumpi on sosiaalisesti rajoittunut, normaali vai assi. Jos normaali käsittelisi tietoa samoin kuin assi, kaikki olisi hyvin. Miksei normaali sitten tee sitä? Miksi sopeutumista vaaditaan juuri assilta? Terveisin erittäin älykkään ja toimintakykyisen, mutta tietyissä asioissa normaalien mielestä täysin toivottoman aikuisen assin vaimo.

Assi on neurologisesti erilainen, ei neurologisesti sairas. Hänellä voi olla erittäin herkät tuntosarvet muihin ihmisiin päin ja juuri tämä häntä rasittaa. On virhekäsitys, että assi ei pystyisi ottamaan vastaan hienosyistä informaatiota toisista. Hänhän ottaa sitä ihan liikaa! Mutta hänen hermostonsa käsittelee sitä tietoa eri tavalla kuin neurologisesti tyypillisen hermosto. Hänen on usein vaikea ilmaista havaintojaan ja muutenkin ajatuksiaan niin, että normaali ymmärtäisi sen. Minusta on aivan aiheellinen kysymys se, kumpi on sosiaalisesti rajoittunut, normaali vai assi. Jos normaali käsittelisi tietoa samoin kuin assi, kaikki olisi hyvin. Miksei normaali sitten tee sitä? Miksi sopeutumista vaaditaan juuri assilta? Terveisin erittäin älykkään ja toimintakykyisen, mutta tietyissä asioissa normaalien mielestä täysin toivottoman aikuisen assin vaimo.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 20:54"]

[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 19:58"]Aspergerit eivät voi olla sosiaalisesti taitavia. Silloin heillä on väärä diagnoosi, koska juuri tärkein diagnoosikriteeri on sosiaalisten taitojen puutteellisuus! Toki sosialisten taitojen puutteellisuusen tasossa on eroja, mutta TAITAVAKSI assi ei millään opi.

Mutta pinnallisia ystävyyssuhteita voi olla paljon tai pari oikein hyvää ystävää, jotka ovat sopeutuneet assin omalaatuisuuksiin.

as-lapsen äiti

[/quote]

Meneekö tää vielä pinnallisesta suhteesta, kun oon seurustellu kohta 2v mun as-poikaystävän kanssa? Poikaystävälläni on kyllä ihan oikea diagnoosi, mutta rakastan häntä siitä huolimatta. En näe aspergeria minään "sairauksena", vaan yhtenä piirteenä muiden seassa.

Ja mun poikaystävällä on viisi "parasta" kaveria. Kavereita on kummassakin sukupuolessa, mut etenkin tytöt pyörii tän ympärillä, kun mun poikaystävässä kuulemma on vaan sitä jotain. Herkkyyttä kai. Toki hää on ujo, mutta niin olen minäkin.

[/quote]

mitä minä sanoin? Sanoin, että assilla voi olla kavereita, mutta ei hän silti ole sosiaalisesti taitava. Totta kai ihmisessä, myös assissa on muitakin ominaisuuksia kuin sosiaaliset taidot, ja hän voi olla niiden vuoksi rakastettava.

8

Uskon ja toivon, että tuon as-lapsen äidin oma lapsi osoittaa aikuiseksi tultuaan äidin olevan väärässä :)

Kavereita voi asseilla olla paljonkin, ystäviä harvemmin. Kun se kuitenkin vaatii sellaista syvällistä toisen tuntemista, huomioonottamista, toisen tunteisiin samaistumista ym., joissa asseilla useimmiten juuri on vaikeuksia.