Lue keskustelun säännöt.
Voiko olla Asperger, jos on paljon ystäviä/kavereita?
03.07.2014 |
Eikös se ole ensisijaisesti sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriö?
Kommentit (55)
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 22:15"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 21:59"]
Olet asiantuntija sitten, kun olet kasvattanut sitä lasta 30 vuotta ja näet, miten assi voi muuttua aikuistuessaan, jos on hyvin motivoitunut.
[/quote]
niin siis tunnen toki läheisesti paljon aikusiakin asseja, siis ihan oikeita asseja enkä mitään nettitestiasseja....
Osa pärjää ihan ok, joillain on perhe. Osa on yksineläjiä ja sairaseläkkeellä, tarvitsevat tuetun asunnon, koska eivät selviä arjesta itsenäisesti. Siinä välissä on iso haitari erilIsia asseja.
Mutta sosiaalisesti taitavia he eivät ole, vaikka monia muita lahjakkuuksia heillä onkin.
8
[/quote]
no minulla on annettu diagnoosiksi asperger, mutta sosiaalisissa taidoissa ei suuria vaikeuksia, pääsääntöinen ongelma kouluaikoina oli hahmotuksen ja oppimisen häiriöt joitten vuoksi olin erityisluokalla. olen eläkkeellä mutta kuitenkin pärjään itsenäisesti ja osaan itse hoitaa asiani ja siivota ja ruokani tehdä. Liittyykö aspergeriin aina se, että jos elää yksin ja on eläkkeellä, tarvitsee aina apua ja tukea arjessa pärjäämiseksi? onko väärin diagnosoitu jos eläkkeestä ja yksinelämisestä huolimatta hoitaa asiansa hyvin ja pärjää, omaa paljon kavereita ja osaa itse etsiä vapaaehtoistyötä ja opiskelua ja harrastuksia elämänsä sisällöksi ilman ulkopuolelta tulevaa struktuuria tai ohjausta?
[/quote]
Eikös kirjoittaja juuri sanonut, että tietää asseja laidasta laitaan tuolta väliltä?
Saanko muuten, ihan uteliaisuuttani, kysyä että millä perustein sinulle annettiin diagnoosiksi juuri Asperger?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 22:15"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 21:59"]
Olet asiantuntija sitten, kun olet kasvattanut sitä lasta 30 vuotta ja näet, miten assi voi muuttua aikuistuessaan, jos on hyvin motivoitunut.
[/quote]
niin siis tunnen toki läheisesti paljon aikusiakin asseja, siis ihan oikeita asseja enkä mitään nettitestiasseja....
Osa pärjää ihan ok, joillain on perhe. Osa on yksineläjiä ja sairaseläkkeellä, tarvitsevat tuetun asunnon, koska eivät selviä arjesta itsenäisesti. Siinä välissä on iso haitari erilIsia asseja.
Mutta sosiaalisesti taitavia he eivät ole, vaikka monia muita lahjakkuuksia heillä onkin.
8
[/quote]
no minulla on annettu diagnoosiksi asperger, mutta sosiaalisissa taidoissa ei suuria vaikeuksia, pääsääntöinen ongelma kouluaikoina oli hahmotuksen ja oppimisen häiriöt joitten vuoksi olin erityisluokalla. olen eläkkeellä mutta kuitenkin pärjään itsenäisesti ja osaan itse hoitaa asiani ja siivota ja ruokani tehdä. Liittyykö aspergeriin aina se, että jos elää yksin ja on eläkkeellä, tarvitsee aina apua ja tukea arjessa pärjäämiseksi? onko väärin diagnosoitu jos eläkkeestä ja yksinelämisestä huolimatta hoitaa asiansa hyvin ja pärjää, omaa paljon kavereita ja osaa itse etsiä vapaaehtoistyötä ja opiskelua ja harrastuksia elämänsä sisällöksi ilman ulkopuolelta tulevaa struktuuria tai ohjausta?
[/quote]
Jos voit/haluat, kerrotko, minkä ikäisenä sait diagnoosin ja kuinka kauan siitä on? Jos pärjäät normaalisti, miksi olet eläkkeellä, vai liittykö se johonkin muuhun sairauteen?
Tietenkään yksinolo ei tarkoita, etteikö voisi olla onnellinen ja itsenäinen. Tai eläkkeellä olo tarkoita, etteikö saisi kotiaan pidettyä siivossa. Mutta harvemmin sairaseläkkeelle pääsee, jos koko elämä ja työkyky on normitasoista, Kelalta tulee hylkyjä pahoihinkin työkyvyttömyystapauksiin... Joka tapauksessa mainiota, että olet elämääsi tyytyväinen!
Joka tapauksessa puhuin tuossa tuntemieni aikuisten assien haitarin ääripäistä, siihen väliin (toisessa päässä siis perheellisiä ja töissä käyviä aspergereita) mahtuu monenlaista.
8
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 22:34"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 22:15"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 21:59"]
Olet asiantuntija sitten, kun olet kasvattanut sitä lasta 30 vuotta ja näet, miten assi voi muuttua aikuistuessaan, jos on hyvin motivoitunut.
[/quote]
niin siis tunnen toki läheisesti paljon aikusiakin asseja, siis ihan oikeita asseja enkä mitään nettitestiasseja....
Osa pärjää ihan ok, joillain on perhe. Osa on yksineläjiä ja sairaseläkkeellä, tarvitsevat tuetun asunnon, koska eivät selviä arjesta itsenäisesti. Siinä välissä on iso haitari erilIsia asseja.
Mutta sosiaalisesti taitavia he eivät ole, vaikka monia muita lahjakkuuksia heillä onkin.
8
[/quote]
no minulla on annettu diagnoosiksi asperger, mutta sosiaalisissa taidoissa ei suuria vaikeuksia, pääsääntöinen ongelma kouluaikoina oli hahmotuksen ja oppimisen häiriöt joitten vuoksi olin erityisluokalla. olen eläkkeellä mutta kuitenkin pärjään itsenäisesti ja osaan itse hoitaa asiani ja siivota ja ruokani tehdä. Liittyykö aspergeriin aina se, että jos elää yksin ja on eläkkeellä, tarvitsee aina apua ja tukea arjessa pärjäämiseksi? onko väärin diagnosoitu jos eläkkeestä ja yksinelämisestä huolimatta hoitaa asiansa hyvin ja pärjää, omaa paljon kavereita ja osaa itse etsiä vapaaehtoistyötä ja opiskelua ja harrastuksia elämänsä sisällöksi ilman ulkopuolelta tulevaa struktuuria tai ohjausta?
[/quote]
Eikös kirjoittaja juuri sanonut, että tietää asseja laidasta laitaan tuolta väliltä?
Saanko muuten, ihan uteliaisuuttani, kysyä että millä perustein sinulle annettiin diagnoosiksi juuri Asperger?
[/quote]
no se meni silleen että joku psykologi toi esille sitä vaihtoehtoa että voisinko ehkä olla asperger kun olin niin ujo sillon 7v ikäisenä. ja kyseli että onko tuolla lapsella sitä tai tätä piirrettä yms ja vanhemmat sanoivat että on. en tiedä olivatko sen takia sanoneet niin etteivät halunneet mulle mitään raskaampia diagnooseja esim kehitysvammadiagnoosia yms.
mutta viittaako tuo pärjääminen ilman tukea eläkkeelläolosta huolimatta siihen että en ole asperger vaan jotakin muuta, ehkä lievästi kehitysvammainen mutta ei as? kehitysvammainen nimittäin voi pärjätä hyvinkin ilman struktuuria.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 22:42"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 22:34"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 22:15"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 21:59"]
Olet asiantuntija sitten, kun olet kasvattanut sitä lasta 30 vuotta ja näet, miten assi voi muuttua aikuistuessaan, jos on hyvin motivoitunut.
[/quote]
niin siis tunnen toki läheisesti paljon aikusiakin asseja, siis ihan oikeita asseja enkä mitään nettitestiasseja....
Osa pärjää ihan ok, joillain on perhe. Osa on yksineläjiä ja sairaseläkkeellä, tarvitsevat tuetun asunnon, koska eivät selviä arjesta itsenäisesti. Siinä välissä on iso haitari erilIsia asseja.
Mutta sosiaalisesti taitavia he eivät ole, vaikka monia muita lahjakkuuksia heillä onkin.
8
[/quote]
no minulla on annettu diagnoosiksi asperger, mutta sosiaalisissa taidoissa ei suuria vaikeuksia, pääsääntöinen ongelma kouluaikoina oli hahmotuksen ja oppimisen häiriöt joitten vuoksi olin erityisluokalla. olen eläkkeellä mutta kuitenkin pärjään itsenäisesti ja osaan itse hoitaa asiani ja siivota ja ruokani tehdä. Liittyykö aspergeriin aina se, että jos elää yksin ja on eläkkeellä, tarvitsee aina apua ja tukea arjessa pärjäämiseksi? onko väärin diagnosoitu jos eläkkeestä ja yksinelämisestä huolimatta hoitaa asiansa hyvin ja pärjää, omaa paljon kavereita ja osaa itse etsiä vapaaehtoistyötä ja opiskelua ja harrastuksia elämänsä sisällöksi ilman ulkopuolelta tulevaa struktuuria tai ohjausta?
[/quote]
Eikös kirjoittaja juuri sanonut, että tietää asseja laidasta laitaan tuolta väliltä?
Saanko muuten, ihan uteliaisuuttani, kysyä että millä perustein sinulle annettiin diagnoosiksi juuri Asperger?
[/quote]
no se meni silleen että joku psykologi toi esille sitä vaihtoehtoa että voisinko ehkä olla asperger kun olin niin ujo sillon 7v ikäisenä. ja kyseli että onko tuolla lapsella sitä tai tätä piirrettä yms ja vanhemmat sanoivat että on. en tiedä olivatko sen takia sanoneet niin etteivät halunneet mulle mitään raskaampia diagnooseja esim kehitysvammadiagnoosia yms.
mutta viittaako tuo pärjääminen ilman tukea eläkkeelläolosta huolimatta siihen että en ole asperger vaan jotakin muuta, ehkä lievästi kehitysvammainen mutta ei as? kehitysvammainen nimittäin voi pärjätä hyvinkin ilman struktuuria.
[/quote]
Siis sinulle on annettu diagnoosi yhden psykologin tapaamisen ja vanhempien haastattelun perusteella? Ei kai nyt sentään... ei tuo enää onnistuisi ainakaan. Nykyään diagnoosi vaatii tosiaan yleensä osastojakson ja useiden eri ammattilaisten tutkimuksia (ainakin lapsilla, aikuisena tutkimuksiin menevillä lienee eri käytännöt)
Jos sinua ei ole kunnolla tutkittu, luoja yksin tietää, onko diagnoosi oikea vai ei. Mahdoton netitse sanoa ainakaan.
Kyllä eläkkeellä joutuu monikin assi sinnittelemään ilman tukea. Joku peruste eläkepäätökseen kumminkin on ollut, eikä se välttämättä liity arkiaskareista suoriutumiseen.
8, ohiksena toiselle kirjoittajalle antamaasi vastaukseen
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 22:49"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 22:42"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 22:34"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 22:15"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 21:59"]
Olet asiantuntija sitten, kun olet kasvattanut sitä lasta 30 vuotta ja näet, miten assi voi muuttua aikuistuessaan, jos on hyvin motivoitunut.
[/quote]
niin siis tunnen toki läheisesti paljon aikusiakin asseja, siis ihan oikeita asseja enkä mitään nettitestiasseja....
Osa pärjää ihan ok, joillain on perhe. Osa on yksineläjiä ja sairaseläkkeellä, tarvitsevat tuetun asunnon, koska eivät selviä arjesta itsenäisesti. Siinä välissä on iso haitari erilIsia asseja.
Mutta sosiaalisesti taitavia he eivät ole, vaikka monia muita lahjakkuuksia heillä onkin.
8
[/quote]
no minulla on annettu diagnoosiksi asperger, mutta sosiaalisissa taidoissa ei suuria vaikeuksia, pääsääntöinen ongelma kouluaikoina oli hahmotuksen ja oppimisen häiriöt joitten vuoksi olin erityisluokalla. olen eläkkeellä mutta kuitenkin pärjään itsenäisesti ja osaan itse hoitaa asiani ja siivota ja ruokani tehdä. Liittyykö aspergeriin aina se, että jos elää yksin ja on eläkkeellä, tarvitsee aina apua ja tukea arjessa pärjäämiseksi? onko väärin diagnosoitu jos eläkkeestä ja yksinelämisestä huolimatta hoitaa asiansa hyvin ja pärjää, omaa paljon kavereita ja osaa itse etsiä vapaaehtoistyötä ja opiskelua ja harrastuksia elämänsä sisällöksi ilman ulkopuolelta tulevaa struktuuria tai ohjausta?
[/quote]
Eikös kirjoittaja juuri sanonut, että tietää asseja laidasta laitaan tuolta väliltä?
Saanko muuten, ihan uteliaisuuttani, kysyä että millä perustein sinulle annettiin diagnoosiksi juuri Asperger?
[/quote]
no se meni silleen että joku psykologi toi esille sitä vaihtoehtoa että voisinko ehkä olla asperger kun olin niin ujo sillon 7v ikäisenä. ja kyseli että onko tuolla lapsella sitä tai tätä piirrettä yms ja vanhemmat sanoivat että on. en tiedä olivatko sen takia sanoneet niin etteivät halunneet mulle mitään raskaampia diagnooseja esim kehitysvammadiagnoosia yms.
mutta viittaako tuo pärjääminen ilman tukea eläkkeelläolosta huolimatta siihen että en ole asperger vaan jotakin muuta, ehkä lievästi kehitysvammainen mutta ei as? kehitysvammainen nimittäin voi pärjätä hyvinkin ilman struktuuria.
[/quote]
Siis sinulle on annettu diagnoosi yhden psykologin tapaamisen ja vanhempien haastattelun perusteella? Ei kai nyt sentään... ei tuo enää onnistuisi ainakaan. Nykyään diagnoosi vaatii tosiaan yleensä osastojakson ja useiden eri ammattilaisten tutkimuksia (ainakin lapsilla, aikuisena tutkimuksiin menevillä lienee eri käytännöt)
Jos sinua ei ole kunnolla tutkittu, luoja yksin tietää, onko diagnoosi oikea vai ei. Mahdoton netitse sanoa ainakaan.
Kyllä eläkkeellä joutuu monikin assi sinnittelemään ilman tukea. Joku peruste eläkepäätökseen kumminkin on ollut, eikä se välttämättä liity arkiaskareista suoriutumiseen.
8, ohiksena toiselle kirjoittajalle antamaasi vastaukseen
[/quote]
minä en ollut millään osastojaksolla ja minut tais aspergeriksi arvella vain yksi psykologi ja psykiatri mutta muita ammattilaisia ei ollut kuvioissa mukana ja oli vuosi 1990. elämäni ei ole ollut eläkkeellä vaikeaa vaan olen ollut onnellinen janauttinut vapaudesta ja eläkepäivistäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla peruste elääkepäätökseen oli pääasiassa lapsenomainen riippuvuus ja kiintyminen eri henkilöihin. se sinällään ei liity aspergeriin vaan johonkin määrittelemättömään persoonallisuushäiriöön johon kuuluu tuo liiallinen kiintyminen ja erilaiset pelot ja epäluuloisuus.
Voi olla, että sitä aspergeria minulla ei siis ole vaan olen tavallinen traumatisoitunut ja lapsena kaltoinkohdeltu ihminen.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 22:57"]
minulla peruste elääkepäätökseen oli pääasiassa lapsenomainen riippuvuus ja kiintyminen eri henkilöihin. se sinällään ei liity aspergeriin vaan johonkin määrittelemättömään persoonallisuushäiriöön johon kuuluu tuo liiallinen kiintyminen ja erilaiset pelot ja epäluuloisuus.
Voi olla, että sitä aspergeria minulla ei siis ole vaan olen tavallinen traumatisoitunut ja lapsena kaltoinkohdeltu ihminen.
[/quote]
tuollainen ja ehkä lisäksi myös vähän kehitysvammainenkin. näin luulisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok. Kiitos selventävistä vastauksista. Ns. Alkuvaiheessa tutkimukset olivat tosiaan aika erilaisia kuin nykyään. Toisaalta lieneekö tuolla kauheasti väliä, siis diagnoosin paikkaansapitävyydellä, jos olet elämääsi tyytyväinen ja tuki riittää ja eläke juoksee. Diagnoosi on väline tuen saamiseksi, ei itsetarkoitus. JOS kumminkin joskus haluat saada totuuden selville, niin kyllähän aikuisillekin tehdään aspergertutkimuksia. Ja ihan aluksi voit pyytää potilastietosi, niin näet, miten ne tutkimukset aikoinaan tehtiin.
8
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 22:15"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 21:59"]
Olet asiantuntija sitten, kun olet kasvattanut sitä lasta 30 vuotta ja näet, miten assi voi muuttua aikuistuessaan, jos on hyvin motivoitunut.
[/quote]
niin siis tunnen toki läheisesti paljon aikusiakin asseja, siis ihan oikeita asseja enkä mitään nettitestiasseja....
Osa pärjää ihan ok, joillain on perhe. Osa on yksineläjiä ja sairaseläkkeellä, tarvitsevat tuetun asunnon, koska eivät selviä arjesta itsenäisesti. Siinä välissä on iso haitari erilIsia asseja.
Mutta sosiaalisesti taitavia he eivät ole, vaikka monia muita lahjakkuuksia heillä onkin.
8
[/quote]
no minulla on annettu diagnoosiksi asperger, mutta sosiaalisissa taidoissa ei suuria vaikeuksia
[/quote]
No onhan sinulla vaikeuksia kun et ymmärrä rajoja esim. lääkäreitä kohtaan vaan ahdistelet niitä koko ajan olemaan sinun kavereita, etkä millään halua ymmärtää sitä ettei lääkärit ole potilaiden kavereita. Jos lääkäri on ystävällinen ja asiallinen, ei se sitä tarkoita, että se on sitä vain sinulle ja että olisit jotenkin erityinen henkilö lääkärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se myös sosiaalista kanssakäymistä vaikeuttava poikkeama, mutta sosiaalisia tilanteita voi harjoitella siinä missä vaikkapa ratikalla kulkemista tai suunnistamista. Sitä se sosiaalisuus nimittäin on Asperger-ihmiselle ja vuoristorata vielä päälle.
Itselläni on Asperger ja jopa paljon kavereita ympäri Suomea, mutta se on ollut 18 ikävuoteni aikana aivan helkkarin monen seinän takana. Tarvitsen myös vastapainoksi mahdollisimman paljon yksinoloa. Usein ihmisille riittää, kun tokaisen "En jaksa olla tänään enää sosiaalinen," koska jokainen minut tunteva tietää Aspergeristani.
yleistysvihaaja TOTISESTI olen
Asperger-ihmiset EIVÄT AINA OLE SOSIAALISESTI TAITAMATTOMIA!!!!!!!!! He voivat olla ERITTÄIN SOSIAALISIA!!!! MINÄ OLEN TÄSTÄ HYVÄ ESIMERKKI!!! Muutenkin osa heistä toimii ESIMERKILLISESTI ryhmässä, on empaattisia, ei loukkaannu liian helposti poikkeavista ajatustavoistaan huolimatta, jne.(vastakohdat yleistyksille, pätevät muuten joidenkin assien kohdalla) JOS heillä "aina" jotain sosiaalisia ongelmia on, niin ne voivat ilmetä myös esim. päällepuhumisena tai huonona luottamuksena muihin ihmisiin(voidaan pistää myös huonon itseluottamuksen piikkiin)
Sitä paitsi aspergeriin voi kuulua NIIN MONIA PIIRTEITÄ, ettei kaikilla aspergerhenkilöillä ole kaikkia niistä!!!
Että miettikää as-lapsen äiti ja vierailija klo 19:58, ennen kuin tuhoatte sosiaalisesti taitavien ASSIEN elämän noilla törkeillä yleistyksillä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 02:22"]
Kuinka empaattinen asperger voi olla? Yleensä näkee kirjoitettavan, että asperger ei ole yhtä empaattinen kuin muut. Voiko asperger ottaa huomata jonkun pienet eleet tai valmiiksi suhtautua empaattisesti toiseen ihmiseen jossakin asiassa? Kuten ettei halua loukata tai ahdistaa toista ihmistä. Tai on todella empaattinen eläimiä kohtaan.
[/quote]
Voi olla hyvinkin empaattinen. Liiankin kanssa, ja vasta aikuisuus tuo järkeä päähän. On huolehdittava itsestä ensisijassa, jotta pystyy pitkäjänteisesti auttamaan muita. Tosin järkikään ei poista todellista luonnetta, eikä sisäistä tunnetta kärsiviä kohtaan.
Monet, (kuten liike-elämässä menestyvät) nentit ovat empaattisuudessaan ja asenteissaan niin erilaisia... mutta en sano huonompia. Riippuu siitä, mitä empaattisuudella tarkoitetaan. Tulkitaanko empaattisuudeksi myös taito vaikuttaa ihmisiin, kuten myyntityössä olevat tekevät? Se ei ainakaan minulta onnistu.
t: diagnosoitu assi
[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 19:07"]
Osalla Asseista on myös ADHD, joka saattaa tehdä heistä sosiaalisesti taitavampia.
[/quote]
Kyllä. Tai ainakin aktiivisempia. Itsellä taistelee sisällä koko ajan ristiriita siitä että haluaisin olla yksin mutta toisaalta en malta. Olen sosiaalisesti vähän kömpelö mutta hyvin aktiivinen.. Paljon vahinkoa lyhyessä ajassa. Eli tosi huono yhdistelmä!
Assi muuten todellakin voi opetella sosiaalisia taitoja. Itse olen vasta aikuisiällä tajunnut että opettelemani taidot ja eleet tulee muilta ihan itsestään. Ei ihme, että tunsin aina olevani kuin jossain näytelmässä eikä kukaan koskaan tajunnut mitä sillä tarkoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 02:01"]Öh no minulla on todettu Aspergerin syndrooma, mutta olen sosiaalisesti erittäin lahjakas, ymmärrän ilmeitä, eleitä ja äänenpainotuksia ja osaan katsoa vaikka koko juttelun aikana silmiin..
..kaikki ongelmani ovat vain noita muita, kuten nukahtamisvaikeudet, aikataulun erittäin tarkka suunnittelu, puheen ohi meneminen (suurin syy diagnoosille)..
Eli kyllä, on olemassa myös aspergerihmisiä, jotka ovat todella TAITAVIA ja LAHJAKKAITA sosiaalisessa kanssakäymisessä, aivan kuin normaalitkin ihmiset. En oikeastaan edes laske itseäni "autistiksi" koska aspergeroireeni ovat niin lieviä.
Tyhmää on väittää että muka kaikilla saman diagnoosin omaavilla olisi samat ongelmat, mutta kun ei ole. Me ollaan yksilöitä saman diagnoosin sisälläkin.
Ja ei voi olla väärä diagnoosi, koska tutkittiin niin perin pohjin.
[/quote]
sun oma tulkintasi taidoistasi ei ole välttämättä totuus. Jos muuden puheista ja sanattomasta viestinnästä menee osa ohi ( kuten itse sanot), niin väistämättä et voi olla sosiaalisesti kovin taitava. Sori. Kasi on oikeassa, aspergerin syndrooman keskeind diagnoosin edellytys on sosiaalisten taitojen puutteellisuus. Ja koska se on synnynnäinen neurologinen syndrooma siitä ei voi kokonaan parantua. Voit oppia kompensoimaan ongelmia, mutta niiden perusta ei muutu ja homma vaatii sinulta enemmän työtä kuin muilla.
Sosiaalisessa kanssakäymisessa ongelmia. Viihtyvät hyvin yksinkin.