Kerroimme mieheni kanssa joulupöydässä raskaudestani...

Niin. Tässä olen jo huomannut, että kaikki raskauteen liittyvät kysymykset voivat mennä pieleen. Jos olen kiinnostunut, tuppaudun. Jos kysyn että kummanko arvelette olevan tulossa, saan luennon että kunhan on terve. Jos taas itse sanoisin, että toivottavasti lapsi on terve, arvostelen vanhempien elintapoja ja aiheutan odottajalle trauman miettimällä että jokin menee pieleen.

On hirveän vaikea sanoa toisen raskaudesta yhtään mitään. Ihan oikeasti. Ja sitten se menee juuri tuohon, ettei oikein osaa puhua aiheesta.

Jännä juttu, meidän lapset ovat kyllä saaneet paljon positiivista huomiota Suomessa. Joskus vähän liikaakin, kun ovat aika ujoja ja esim. on suoraan taputeltu päähän yms.

Noloa heiltä! Eivät selvästikään ole vähään aikaan olleet tekemisissä vauva-asioiden kanssa. Vähintäänkin tuossa tilanteessa pitää  onnitella ja kysyä, milloin la on. Moukkia on moneen lähtöön.

Kyllä lähisuvulle voi kertoa raskaudesta jo alkuvaiheessa, jos ovat niin läheisiä, että kertoisit keskenmenostakin. Itse kerrottiin nyt jouluna rv 10 ja ihan jo siitä syystä, että salaaminen ei mitenkään olisi onnistunut. Omaan kotiin kun ei tarvitse ajaa autolla ja se, että en syö mätiä, graavilohta, siilejä, juustoja yms. olisi taatusti huomattu. Ja mikä parempi hetki, kun silloin kun molemmat isovanhemmat ovat yhtäaikaa paikalla? Tietävät kyllä myös, että nt-ultra vasta tulossa. Ja jos sieltä tulisikin ikäviä uutisia, niin suku varmaan ymmäryäväisempiä, kun tiesivät jo raskaudestakin. Huonot uutiset viikolla 12 kun varmasti vaikuttavat koko perheen vointiin.

Koirasta puhuminen oli selvä sijaistoiminto.

Läsnä olleet eivät osanneet keskustella lapseen liittyvistä asioista, käytöstapojen puutetta tai vain keinottomuutta.

Koira ei herätä läheskään niin suuria tunteita ja oli helpompi Aihe. Sijaistoiminnosta on kyse.

Tämähän on siis vähintäänkin yhtä noloa, kuin että jos joku kertoo saaneensa uuden työpaikan, niin siihen vastataan vaan että "joo, sehän hienoa" ja ei sitten kysytä, että mihin yritykseen olet menossa töihin. Tai että joku kertoo seurassa ostaneensa uuden asunnon, niin kukaan ei kysy, että minkälaisen tai  mistä päin. Mutta itse pari kertaa vauvauutisen kertoneena voin kyllä vahvistaa, että perinteinen suomalainen junttikulttuurissa elänyt kansalainen on tosiaankin niin juntti, että häkeltyy aivan täysin moisesta uutisesta. PAITSI jos on itse saanut muutaman vuoden sisään lapsia ja osaa keskustella aiheesta kuin vettä vaan. Lapsettomat eivät todellakaan osaa, eikä lapsen 30 v sitten saaneetkaan osaa.

toisaalta ymmärrän tuon. Kaikille muillehan tuo on negatiivinen muutos elämään. sitä lasta ollaan jatkossa tarjoamassa hoitoon, sille pitää ostaa lahjoja ja siivota sen sotkuja. Tuo on totta mutta siitä ei valitettavasti saa sanoa ääneen. Siitä olen samaa mieltä että ihmisillä ei ole tapoja! Pitäisi edes yrittää teeskennellä. koira kiinnostaa koska se ei vaikuta muiden elämään mitenkään.

Jotkut saattavat olla niin häveliäitä, etteivät uskalla puhua toisen raskaudesta pöydän ääressä. Varsinkin jossain maalla ajatellaan ihan oikeasti, että raskaus on asia, josta ei puhuta. Ajattelevat, että se on yksityisasia. Vauvaa sitten ihastellaan, kunhan se syntyy.

Koira on turvallinen juttuaihe, eikä tarvitse miettiä, mitä uskaltaa sanoa.

Mäkin luulen että sukulaiset on vaan vähän ujoja/uunoja. Lapsiuutinen on suurena asiana vaikeampi keskustella. Koiranpentu on mukavan helppo asia iloita, vaikka lapsenlapsi olisikin vieläkin hienompi juttu.

Onnea ap:lle siskon uudesta koiranpennusta! :)

Toki riippuu perheen keskustelutyylistä, miten asioihin yleensäkin reagoidaan, mutta itse en haluaisi kauheasti juuttua tuijottamaan ensireaktioita tuollaisiin uutisiin. Kuten tässäkin on jo sanottu, isovanhemmilla ja muilla sukulaisilla voi olla monia syitä reagoida pidättyväisesti. Alkuvaiheen raskausuutiset tuovat valitettavasti monen mieleen keskenmenon pelon ja silloin on vaikea varauksettomasti hehkuttaa. Monet ovat myös arkoja kommentoimaan, kun eivät tiedä pitäisikö "tupautua ja sekaantua" vai "osallistua". Aina voi mennä väärin... 

Itselleni oli myös yllätys tapakulttuurien erilaisuus. Maaseudulta kotoisin oleva anoppini joskus kertoi, että hän ei koskaan "kertonut" raskauksistaan omalle äidilleen. Raskaudesta ei ollut tapana puhua eikä sitä kommentoida motenkään ja vauvat syntyivät sitten kuin syntyivät. Toki mahan kasvu huomattiin, mutta sitä ei kommentoitu mitenkään. Toki tuo on aika ääriesimerkki, mutta kannattaa muistaa, että kaikki eivät ole tottuneet puhumaan varsinkaan alkuraskauksista suvun kesken kahvipöydässä. 

Seuraavalla kerralla suku voi ryhtyä muistelemaan tehtyjä abortteja, ikäviä keskenmenoja, raskausvaivoja ja sitä väsymystä, joka vauvaperheessä on. Tulevalle isälle kannattaa antaa ohjeita turvaseksistä satunnaisten kumppanien kanssa ja tulevalle äidille muistututetaan miehen tarpeista.

Sitäkö ap halusi?

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 23:16"]

Vauvauutiset herättävät kateutta ja muita voimakkaita tunteita helposti.

koira on neutraali juttu, piskin voi ostaa tai saada ilmaiseksikin jos tahtoo.

vauvaa ei välttämättä saa vaikka tahtoisi...

[/quote]

Aina vedetään kateuskortti mukaan :D Itse en aidosti pidä lapsista, en nyt vihaankaan, mutta eivät todellakaan herätä mitään positiivisia mielikuvia. Vauvat ovat sitä paitsi äärettömän tylsiä jos vertaa eläinpentuihin. Karjuvat, huutavat, itkevät tai kiukuttelevat jatkuvasti kun taas eläinvauvat ovat koko ajan menossa ja leikkimässä ja uteliaina tutkimassa ympäristöään.

Kun ystäväni kertoi olevansa raskaana piti ihan todellakin vääntää tekoyllättynyt ilme naamalle ja miettiä, että jaah, mitähän tällaisessa tilanteessa pitäisi sanoa/kysyä. Eläinvauvojen kohdalla taas reaktio "aah, kuinka ihanaa, voi että!" tulee ihan luonnostaan. Eläimet nyt ovat niin ihania, varsinkin eläinvauvat. Minkäs teet :D

Tästä muistui mieleen se kun olin itse juuri lähdössä kotoa neuvolaan ja minulle soitettiin että sori kävisikö minulle vaihtaa aika iltapäivään kun neuvolahoitaja on estynyt tulemasta aamulla. No sama tuo. Menin siitä sitten töihin vähän myöhässä. Iltapäivällä neuvolassa neuvolahoitaja sanoi että anteeksi kovasti kun en päässyt tulemaan aamulla koska HÄNEN KOIRA OLI KIPEÄ. Ja kesken vastaanoton tuli puhelu johon hän vastasi pahoitellen, että pakko vastata kun se saattaa koskea HÄNEN KOIRAANSA. :D Voitte kuvitella että oli vaikeuksia pitää naama peruslukemilla.

Koira ei herätä osattomuuden tunnetta, toisin kuin lapsi.

Monen on muutenkin vaikea puhua suurista aiheista, helpompi jauhaa vaikka Paula Koivuniemestä.

Missä vaiheessa raskautta kerroitte asiasta? Mieheni sisko kertoi omasta raskaudestaan koko perheelle heti kun testi oli näyttänyt plussaa ja raskaus ihan ensimetreillä. Olimme jotenkin kaikki vähän hämmentyneitä kun kuulimme asian niin varhaisessa vaiheessa. Toki onnittelimme kovasti ym. mutta emme vielä revenneet suunnittelemaan lastenhuonetta tai vauvakutsuja kun vauvan syntymään oli kuitenkin vielä suunnilleen se 9kk.   

[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 14:01"]

Koira ei herätä osattomuuden tunnetta, toisin kuin lapsi.

[/quote]

Mitä osattomuuden tunnetta?

Koko porukka oli odottanut kieli pitkällä, että kohta päästään joulupöytään ja saa rauhassa herkutella ja keskittyä ruokaan. Te pilasitte joulun ainoan rauhallisen ja hartaan hetken tärkeällä tiedotuksellanne. Olisitte antaneet ihmisten syödä rauhassa. Jälkiruokakahvi olisi ollut parempi hetki kertoa asia, kun kaikki ovat saaneet kupunsa täyteen ja tunnelma on leppoisa. Koiranpennusta on sitä paitsi paljon helpompi puhella niitä näitä seurassa. Raskaudesta kyselen, kun olen kahden kesken odottajan kanssa, en utele kaikkien kuullen, että onkos tissit kovinkin kipeät ja että vieläkö aamuisin lentää laatta.

[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 11:27"]

Niin. Tässä olen jo huomannut, että kaikki raskauteen liittyvät kysymykset voivat mennä pieleen. Jos olen kiinnostunut, tuppaudun. Jos kysyn että kummanko arvelette olevan tulossa, saan luennon että kunhan on terve. Jos taas itse sanoisin, että toivottavasti lapsi on terve, arvostelen vanhempien elintapoja ja aiheutan odottajalle trauman miettimällä että jokin menee pieleen.

On hirveän vaikea sanoa toisen raskaudesta yhtään mitään. Ihan oikeasti. Ja sitten se menee juuri tuohon, ettei oikein osaa puhua aiheesta.

[/quote]

No oisko vain, että "Hienoa/ ihanaa, onnittelut!" "Miltä teistä nyt tuntuu?" "Koska laskettu aika on?" Esim näillä kun aloittaa, huomaa hyvin nopeasti, onko vastapuoli innokas kertomaan lisää. Kyllä mua naurattaa nämä suomalaiset, jotka pelkäävät keskustelevansa "väärin", niin siksi on parempi olla vain hiljaa ja möllöttää. Suomalainen miettii keskustelun pitkälle eteenpäin ja jos ja JOS vain on mahdollista sanoa jokin "virheellinen" kommentti, on parempi jättää sanomatta yhtään mitään. Miten vakavaa teidän elämä oikein on? Onko teillä elämässä yhtään iloa ja huumoria?

Oletteko te jotenkin juroja tai muuta, jos teidän on oikeasti vaikea sanoa mitään toisen raskaudesta tai pelkäätte että tuleva äiti/isä loukkaantuu?

Komppaan täysin 110. Enpä usko, että kukaan loukkaantuu, kun sanoo vaikka että oi miten ihana uutinen, miten raskaus on mennyt, milloin la on jne...

En jaksa lukea kaikkia viestejä, joten voitko kertoa sen koiranpennun rodun? Voitko laittaa kuvan??