Lue keskustelun säännöt.
Kerroimme mieheni kanssa joulupöydässä raskaudestani...
26.12.2013 |
Olimme jouluna mieheni kanssa syömässä hänen vanhemmillaan. Paikalla oli myös miehen muuta sukua.
Ajattelimme että ruokapöydässä olisi hyvä hetki kertoa perheenlisäyksestämme (ensimmäinen lapsi kyseessä) kun kaikki ovat paikalla. Suku vaikutti hieman yllättyneeltä, onnittelivat toki mutta siinä se. Kukaan ei kysynyt edes laskettua aikaa tms.
Vähän ajan päästä mieheni sisko kertoi, että heille tulee muutaman kk päästä uusi koiranpentu. Tästä uutisesta puhuttiin loppuilta, kyseltiin tulevan pennun nimestä aina ruokakupin väriin asti jne... Kukaan ei enää muistanut raskauttani. Ei siinä mitään, hieman kyllä ihmetytti vaan sukulaisten käytös... Miehen vanhemmat ovat vielä vaikka kuinka pitkään kyselleet tulevista lapsenlapsista mutta silti koiranpentu (joka ei ole edes ensimmäinen) oli paljon isompi juttu. :D
Kommentit (147)
Tässä keskustelussa on jotain samaa kuin siinä, et jos Facebookiin laittaa kuvan perheestään/lapsistaan (siis vaikkpa kerran vuodessa, ei päivittäin!), niin heti valitetaan selän takana, et "toikin vaan noita lapsiaan mainostaa, eiks sillä muuta elämää ole?! Vähänkö ankeeta! Ei KETÄÄN kiinnosta muiden lapset" jne jne., mut sitten nämä lemmikkieläinihmiset, jotka postaavat viikoittain, jotkut jopa päivittäin kuvia koirastaan tai kissastaan, saavat heti viisikymmentä tykkäystä ja "oi, miten suloinen! <3<3"-huokailua kuvalleen.
JOtenkin tuntuu, että suomalaiset ovat jotenkin lapsen tasolle jääneitä näissä suhteissaan lapsiin/lemmikeihin.
Ja muuten, en itse olemikään eläinvihaaja, vaan työssänikin kiinteästi tekemisissä (lemmikki)eläinten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi raskaudesta ylipäänsä pitää kertoa kenellekään? Kyllä se huomataan aikanaan. Ja omalla kokemuksella voin sanoa, ettei raskaudesta pidä onnitella. Se tuottaa huonoa onnea. Itse vaadin kaikkia onnittelijoita ottamaan onnittelut heti takaisin - kaksi ekaa raskautta kun meni pieleen (tuulimuna ja kohtukuolema).
Mä kyllä ensin ajattelin, että tuohon vaikutti jonkinlainen hienotunteisuus. On helpompaa ja vähemmän intiimiä kysellä koiranpennusta kuin siitä, milloin on laskettu aika. Monethan eivät uskalla kertoa vauvasta ennen kuin vasta viime kuukausina, koska pelkäävät keskenmenoa.
Ja esim. omalle faijalleni en olisi kertonut raskaudestani ruokapöydässä. Hänestä jouluevankeliumikin on jotenkin sopimatonta luettavaa ruokapöydässä, koska siinä mainitaan, että Maria oli raskaana.
En siis ole ihan niin pessimistinen, että luulisin sukulaistesi pitävän koiraa tärkeämpänä kuin lastanne, ap. Luulen, että koirista vain on helpompi jutella, etenkin nyt vielä tässä vaiheessa, kun teillä on odotus menossa.
Paljon onnea perheenlisäyksen vuoksi ja hyvää odotusaikaa!
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 21:10"]
Aika outoa minusta jos eivät edes laskettua aikaa kysyneet.
[/quote]
Musta ei ole yhtään outoa. Täällä saa koko ajan lukea, kun naiset valittaa, että taas anoppi uteli asioita/puuttui asioihin, jotka ei hänelle kuulu. Ehkä halusivat olla kohteliaita eivätkä tunkea nokkaansa aloittajan asioihin; kertokoon sitten itse, jos ja kun haluaa.
Nuorempien luulisi jotain mukavaa pystyvän kommentoimaan, mutta kuten sanottu, vanhempien ihmisten mielestä nämä saattavat olla yksityisasioita, joista ei ole mukava keskustella kahvipöydässä... Ja nuoremmatkin saattavat olla taikauskoisia tai muuten vaan omien kokemustensa "vankeja" ja siksi kommentoiminen voi olla hankalaa. Se on tietysti omituista, jos eivät myöhemmin kahden keskenkään onnittele ja kommentoi mitään.
Eli onnea ap, mutta älä vedä tästä hernettä nenään. Tapoja on niin monenlaisia.
[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 15:52"]
Oletteko te jotenkin juroja tai muuta, jos teidän on oikeasti vaikea sanoa mitään toisen raskaudesta tai pelkäätte että tuleva äiti/isä loukkaantuu?
Komppaan täysin 110. Enpä usko, että kukaan loukkaantuu, kun sanoo vaikka että oi miten ihana uutinen, miten raskaus on mennyt, milloin la on jne...
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä en ainakaan ala kiljua riemusta kenenkään raskauden takia! Koiranpennut ovat niin paljon ihanampia :)
Ap:ta onniteltiin ja kaikki käyttäytyivät korrektisti. Ja silti pitää valittaa. Eivät kaikki edes ymmärrä että raskausilmoituksesta pitää onnitella. Koira on huomattavasti neutraalimpi ja ruokapöytään sopivampi puheenaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miten teillä kaikilla on niin rajoittuneet ja konservatiiviset vanhemmat, että oman lapsen raskaus aiheuttaa jotain häpeän tunnetta? Mä en nyt voi samaistua tähän keskusteluun ollenkaan. Meillä kaikki ovat aina olleet vilpittömän onnellisia ja lapsen saaminen on maailman iloisin ja luonnollisin asia. Oikeastiko jotkut vielä piilottelevat ja salailevat raskautta? Minä kerroin nyt viikolla 10, koska se ei yksinkertaisesti olisi pysynyt enää kaksi viikkoa salassa ja halusin mielummin itse kertoa. Alkuraskauden ultrassa kävin, silloin kaikki oli kunnossa. Tiedän hyvin, että raskaus voi mennä vielä kesken yms., olen alan ihminen ja näen työssäni suhteessa enemmän riskiraskauksia. Tiedän myös, että jos raskaus nyt keskeytyisi, niin en salaisi sitäkään äidiltäni/anopiltani. Miten te muut pystytte salaamaan esim. voimakkaan pahoinvoinnin, suurentuneet rinnat, ruokarajoitukset, alkoholista täysin kieltäytymisen jne.? Meillä puhutaan suoraan ja kyllä niitä kyselyjäkin tulee nopeasti. Kiellättekö raskauden, jos joku kysyy suoraan? Välillä av-maailma on vaan niin vierasta minulle...
Kysehän oli isommasta porukasta kuin vain perheestä. Ja kyllä, tiedän ihmisiä joille raskaus on jotenkin nolo puheenaihe eikä aiheesta puhuttaisi missään päivällispöydässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 20:01"]
Siis miten teillä kaikilla on niin rajoittuneet ja konservatiiviset vanhemmat, että oman lapsen raskaus aiheuttaa jotain häpeän tunnetta? Mä en nyt voi samaistua tähän keskusteluun ollenkaan. Meillä kaikki ovat aina olleet vilpittömän onnellisia ja lapsen saaminen on maailman iloisin ja luonnollisin asia. Oikeastiko jotkut vielä piilottelevat ja salailevat raskautta? Minä kerroin nyt viikolla 10, koska se ei yksinkertaisesti olisi pysynyt enää kaksi viikkoa salassa ja halusin mielummin itse kertoa. Alkuraskauden ultrassa kävin, silloin kaikki oli kunnossa. Tiedän hyvin, että raskaus voi mennä vielä kesken yms., olen alan ihminen ja näen työssäni suhteessa enemmän riskiraskauksia. Tiedän myös, että jos raskaus nyt keskeytyisi, niin en salaisi sitäkään äidiltäni/anopiltani. Miten te muut pystytte salaamaan esim. voimakkaan pahoinvoinnin, suurentuneet rinnat, ruokarajoitukset, alkoholista täysin kieltäytymisen jne.? Meillä puhutaan suoraan ja kyllä niitä kyselyjäkin tulee nopeasti. Kiellättekö raskauden, jos joku kysyy suoraan? Välillä av-maailma on vaan niin vierasta minulle...
[/quote]
Mulla ei rinnat paisuneet, ei ollut pahoinvointeja ja ylipaino peitti mahan. Ja ylipäänsäkin näen lähisukulaisia kerran vuodessa, joten kyllä siinä välissä ehtii vauvan odottaa ja vääntää maailmaan. Eli olen kertonut äidille/anopille/siskolle/miehen veljelle vauvasta vasta kun se on ollut maailmassa.
[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 20:01"]
Siis miten teillä kaikilla on niin rajoittuneet ja konservatiiviset vanhemmat, että oman lapsen raskaus aiheuttaa jotain häpeän tunnetta? Mä en nyt voi samaistua tähän keskusteluun ollenkaan. Meillä kaikki ovat aina olleet vilpittömän onnellisia ja lapsen saaminen on maailman iloisin ja luonnollisin asia. Oikeastiko jotkut vielä piilottelevat ja salailevat raskautta? Minä kerroin nyt viikolla 10, koska se ei yksinkertaisesti olisi pysynyt enää kaksi viikkoa salassa ja halusin mielummin itse kertoa. Alkuraskauden ultrassa kävin, silloin kaikki oli kunnossa. Tiedän hyvin, että raskaus voi mennä vielä kesken yms., olen alan ihminen ja näen työssäni suhteessa enemmän riskiraskauksia. Tiedän myös, että jos raskaus nyt keskeytyisi, niin en salaisi sitäkään äidiltäni/anopiltani. Miten te muut pystytte salaamaan esim. voimakkaan pahoinvoinnin, suurentuneet rinnat, ruokarajoitukset, alkoholista täysin kieltäytymisen jne.? Meillä puhutaan suoraan ja kyllä niitä kyselyjäkin tulee nopeasti. Kiellättekö raskauden, jos joku kysyy suoraan? Välillä av-maailma on vaan niin vierasta minulle...
[/quote]
no minä nyt en ainakaan puhunut _ omasta suvustani _, yritin vain ehdottaa, mitä ap:n sukulaiset ovat saattaneet ajatella. joillekin alkuraskaudessa onnittelu tarkoittaa huonoa onnea. meidän suvussamme on kyllä onniteltu, älä huoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 20:01"]
Siis miten teillä kaikilla on niin rajoittuneet ja konservatiiviset vanhemmat, että oman lapsen raskaus aiheuttaa jotain häpeän tunnetta? Mä en nyt voi samaistua tähän keskusteluun ollenkaan. Meillä kaikki ovat aina olleet vilpittömän onnellisia ja lapsen saaminen on maailman iloisin ja luonnollisin asia. Oikeastiko jotkut vielä piilottelevat ja salailevat raskautta? Minä kerroin nyt viikolla 10, koska se ei yksinkertaisesti olisi pysynyt enää kaksi viikkoa salassa ja halusin mielummin itse kertoa. Alkuraskauden ultrassa kävin, silloin kaikki oli kunnossa. Tiedän hyvin, että raskaus voi mennä vielä kesken yms., olen alan ihminen ja näen työssäni suhteessa enemmän riskiraskauksia. Tiedän myös, että jos raskaus nyt keskeytyisi, niin en salaisi sitäkään äidiltäni/anopiltani. Miten te muut pystytte salaamaan esim. voimakkaan pahoinvoinnin, suurentuneet rinnat, ruokarajoitukset, alkoholista täysin kieltäytymisen jne.? Meillä puhutaan suoraan ja kyllä niitä kyselyjäkin tulee nopeasti. Kiellättekö raskauden, jos joku kysyy suoraan? Välillä av-maailma on vaan niin vierasta minulle...
[/quote]
no minä nyt en ainakaan puhunut _ omasta suvustani _, yritin vain ehdottaa, mitä ap:n sukulaiset ovat saattaneet ajatella. joillekin alkuraskaudessa onnittelu tarkoittaa huonoa onnea. meidän suvussamme on kyllä onniteltu, älä huoli.
Ainoa järkevä selitys huonoon käytökseen on, että miehen sisko kärsii lapsettomuudesta ja appivanhempasi "suojelivat" häntä ja muuttivat nopeasti puheenaihetta. Ne keskustelijat, jotka sanovat ettei olisi pitänyt puhua joulupöydässä jne jauhavat paskaa. Jahka se oma tytär raskautuu ja tekee ilmoituksen mistään muusta ei sitten puhutakaan.
Eivät tule ikinä olemaan lapsistasi yhtä kiinnostuneita kuin oman tyttärensä lapsista.
Itse olen se lapsenlapsi, joka jäi täysin vaille huomiota kun isän sisko sai vauvan. Mummoni hoiti tyttärensä lapset kun tämä oli töissä. Itse olin ehkä kaksi kertaa hoidossa mummolla. Että se siitä.
Itse aion totisesti tehdä toisin. Jos sekä poikani että tyttäreni saavat lapsia mieluummin syöksyn kaivoon kun kohtelen lapsenlapsiani eriarvoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se tuntuu usein menevän tuo sukulaisten reaktio. Itse kerroin viime syksynä vauva-uutisesta ihan ultrakuvan kera. Ajattelin tällä kertaa odottaa pidemmälle ennen kuin kerron, koska aiemmin olen kertonut innoissani suurin piirtein heti tai viim. 9-10 vkolla. Reaktio aiemmin ollut vähän sellainen vaivautunut ja "noh. odotellaan nyt ihan rauhassa kun on vasta niin alussa, ikinä kun ei tiedä" tyyppinen. Tällä kertaa viikkoja oli 17 ja ajattelin että kun raskaus on jo pidemmällä, niin appivanhemmatkin ottavat sen "tosissaan" eivätkä ns. vähättele. PAH! Sain tasan kaksi kommenttia. Anopilta "Vai niin." ja sukulaismieheltä että "Nyt teille tulee kyllä jo ahdasta." ja nämä kommentit siis heti uutisen jälkeen. Ei onnitteluja vielä tänäkään päivänä, vaan eivätpä ole koskaan osanneet raskaudesta onnitella tai olla puolestamme iloisia.
Pidän heitä jokseenkin juntteina moukkina. Oman sukuni ja ystävieni reaktiot ovat täysin toisesta maailmasta. Sivistyneempiä ja paremmin käyttäytyviä ihmisiä kun ovat kaiken kaikkiaan.
Vai niin, että piti ihan koko pöydälliselle ruokapöydässä kertoa. Miten olisi ensi kerralla vähän intiimimpi lähestymistapa asiaan. Juttelette vaikka isovanhempien kanssa kaksisteen ens alkuun ja mieluummin muualla kuin ruokapöydässä.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:49"]
Kuvastaa hyvin suomalaista käytöstä. Huomaahan sen tuolla ulkona liikkuessa. Lapsia ei edes vilkaista, koiralle hymyillään, tullaan juttelemaan ja silittämään. On outoa, en tiedä mitään muuta maata jossa näin toimitaan ja useammassa maassa olen asunut.
[/quote]
... ja jos kiinnittää huomiota lapsiin, äidit säikähtävät tai ovat muuten vaivautuneita. Ehkä tästä syystä vieraille lapsille ei liiemmin jutella.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:52"]
Nojoo, meilläkin anoppi ja appi oli vähän että jaa, jaha, onnea... Eikä sit puhutttu siitä enää kauheesti. Oltiin kyllä miehen kanssa sitten kotimatkalla vähän wtf?...
Meni vähän aikaa niin anoppi otti asian puheeksi ja sanoi että joi oma käytöksensä vähän vaivaamaan mutta kun ei tiennyt miten olla kun ei osannut sisäistää asiaa että hänestä tulee mumma....
Meillä on hyvät välit, nähdään usein, ja kun lapsi syntyi meni jopa vähän överiksi kun mumma halus viikottain, mielellään pari kolme kertaa, käydä katsomassa ensimmäistä lapsenlastaan =D
[/quote]
Apua, onko pari kolme kertaa viikossa lapsenlapsen katsominen liikaa?? Varsinkin jos kyse on vauvasta.
127 lisää vielä, että ei olla lestoja, eli lapsia ei ole tullut liukuhihnalta, kolmas on kyseessä. Tekstistäni voisi saada kuvan että kymmenes tulossa.. niin ei ihme ettei ketään kiinnosta enää :)
Lapseni kunkävi tarhassa, 1 työntekijöistä jäi mammikselle. Eräs ohjaajista aina keskeytti, kun joku onnitteli tätä toista ja kun hän jäi mammikselle ja lapsellani loppui kerho, jätin lahjan tulevalle äidille, tämä ohjaaja ei antanut minun jättää lahjaa paikan päälle ennen lapsen syntymää, nämä kaikki tuovat pahaa onnea.
En ymmärrä miksi miehen sukulaisten maailma pitää kääntyä ylösalas sen takia että joku on raskaana.
Kyllä osa ihmisistä sitten innostuu, kun vauva on maailmassa.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:49"]
Kuvastaa hyvin suomalaista käytöstä. Huomaahan sen tuolla ulkona liikkuessa. Lapsia ei edes vilkaista, koiralle hymyillään, tullaan juttelemaan ja silittämään. On outoa, en tiedä mitään muuta maata jossa näin toimitaan ja useammassa maassa olen asunut.
[/quote] Miksi vieraalle lapselle pitäisi hymyillä tai silitellä. Sehän nyt vasta outoa olisi! Tosin ei vierasta koiraakaan saa mennä rapsuttelemaan ilman omistajan lupaa. Eläimet ovat sitäpaitsi mukavampia, mielenkiintoisempia kuin lapset. Eivätkä yleensä huuda ja riehu ja häiritsekään niin paljoa muita.