Lue keskustelun säännöt.
Kerroimme mieheni kanssa joulupöydässä raskaudestani...
26.12.2013 |
Olimme jouluna mieheni kanssa syömässä hänen vanhemmillaan. Paikalla oli myös miehen muuta sukua.
Ajattelimme että ruokapöydässä olisi hyvä hetki kertoa perheenlisäyksestämme (ensimmäinen lapsi kyseessä) kun kaikki ovat paikalla. Suku vaikutti hieman yllättyneeltä, onnittelivat toki mutta siinä se. Kukaan ei kysynyt edes laskettua aikaa tms.
Vähän ajan päästä mieheni sisko kertoi, että heille tulee muutaman kk päästä uusi koiranpentu. Tästä uutisesta puhuttiin loppuilta, kyseltiin tulevan pennun nimestä aina ruokakupin väriin asti jne... Kukaan ei enää muistanut raskauttani. Ei siinä mitään, hieman kyllä ihmetytti vaan sukulaisten käytös... Miehen vanhemmat ovat vielä vaikka kuinka pitkään kyselleet tulevista lapsenlapsista mutta silti koiranpentu (joka ei ole edes ensimmäinen) oli paljon isompi juttu. :D
Kommentit (147)
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:49"]
Kuvastaa hyvin suomalaista käytöstä. Huomaahan sen tuolla ulkona liikkuessa. Lapsia ei edes vilkaista, koiralle hymyillään, tullaan juttelemaan ja silittämään. On outoa, en tiedä mitään muuta maata jossa näin toimitaan ja useammassa maassa olen asunut.
[/quote]
Tällainen olen itsekin. Lapset eivät kiinnosta, eivät herätä mitään tuntemuksia. Mutta kun näen koiran tai muun lemmikin, niin sydämeni sulaa heti ja hymy tulee itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nojoo, meilläkin anoppi ja appi oli vähän että jaa, jaha, onnea... Eikä sit puhutttu siitä enää kauheesti. Oltiin kyllä miehen kanssa sitten kotimatkalla vähän wtf?...
Meni vähän aikaa niin anoppi otti asian puheeksi ja sanoi että joi oma käytöksensä vähän vaivaamaan mutta kun ei tiennyt miten olla kun ei osannut sisäistää asiaa että hänestä tulee mumma....
Meillä on hyvät välit, nähdään usein, ja kun lapsi syntyi meni jopa vähän överiksi kun mumma halus viikottain, mielellään pari kolme kertaa, käydä katsomassa ensimmäistä lapsenlastaan =D
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:52"]
Nojoo, meilläkin anoppi ja appi oli vähän että jaa, jaha, onnea... Eikä sit puhutttu siitä enää kauheesti. Oltiin kyllä miehen kanssa sitten kotimatkalla vähän wtf?...
Meni vähän aikaa niin anoppi otti asian puheeksi ja sanoi että joi oma käytöksensä vähän vaivaamaan mutta kun ei tiennyt miten olla kun ei osannut sisäistää asiaa että hänestä tulee mumma....
Meillä on hyvät välit, nähdään usein, ja kun lapsi syntyi meni jopa vähän överiksi kun mumma halus viikottain, mielellään pari kolme kertaa, käydä katsomassa ensimmäistä lapsenlastaan =D
[/quote] jäi eikä joi =D
Minkä rotuinen pentu siskollesi on tulossa, ap?
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:49"]
Kuvastaa hyvin suomalaista käytöstä. Huomaahan sen tuolla ulkona liikkuessa. Lapsia ei edes vilkaista, koiralle hymyillään, tullaan juttelemaan ja silittämään. On outoa, en tiedä mitään muuta maata jossa näin toimitaan ja useammassa maassa olen asunut.
[/quote]
Tämä on ihan totta, eikä sitä huomaa täällä ollessa. Olimme 1,5 v:n lapsen kanssa matkalla, jossa meillä oli mm. lennonvaihto. Kotimatkalla koko matkan lapsi sai vähän joka paikassa helposti positiivista huomiota, jos ei muuta niin hymyn, päästettiin istumaan tms. Kielimuurista huolimatta lapselle tai meille juteltiin helposti ystävällinen sana tai kaksi. Loman jälkeen kun tähän oli jo tottunut, sitä piti luonnollisena, eikä asiaa edes ajatellut. Tämä jatkui kunnes pääsimme odottamaan viimeistä lentoa, jossa suurin osa oli tietenkin suomalaisia. Meitä oli tulossa lennolle useampi lapsiperhe ja yksi koira. Lentokenttäbussissa kukaan ei ollut näkevinään lapsia, mutta koiralle mentiin heti lepertelemään ja siitä oltiin kovin kiinnostuneita ja kyseltiin emännältä.
Ei minulla mitään koiria vastaan ole, eikä kaikkien tarvitse olla kiinnostuneita lapsestani, mutta olihan tuo aika silmiinpistävä ero käytöksessä. En toisaalta ihmettele, jos Suomessa lapset käyttäytyvät huonosti, kun heitä ei täällä huomioida mitenkään ja monet suhtautuvat vain häiriönä. Ulkomailla lapsi tuntee itsensä helpommin arvostetuksi ja vanhemmatkin voivat tuntea tervettä ylpeyttä lapsestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nähtävästi meitä on moneen junaan :) Itselleni raskaus (siis esim. jonkun ystäväni raskaus) on kyllä isompi juttu mitä koiranpennun saaminen vaikka olenkin eläinrakas ja meilläkin on koira. -ap
varmasti asia on niiin iso, ettei siihen osaa heti suhtautua ja myöhemmin tulee vasta se todella suuri ilo :) Älä hätäänny
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli tähän vastasi kaikki jotka tykkäävät vieraiden ihmisten koirista. no varmaan olisin kysynyt jossain kohtaa että mikä laskettuaika yms. kateellisuus saa suun kiinni. siis onhan se nyt ihmeellistä että joku saa lapsen ja varsinkin se eka. ainakin minulle se tuo muiston mitä sen ensimmäisen odotus ja vauva-aika oli. ei se sitä tarkoita että kokoajan mietin toisten vauvajuttuja ja odotuksia. musta ainakin juttu menee helposti niihin jos joku odottaa ja toinen on halukas puhelemaan. onnea ap!
Koira oli tulossa mieheni siskolle, ei minun siskolleni. Rodultaan bichon frisé. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin n 25 v mun ystävällä oli 3 lasta ja hän oli niin rasittava. Mitään muuta ei puhunut kuin lapsista, jos vaikka kerroin keskiviikon hesarissa oli mielenkiintoinen juttu, toinen keskeytti ja kertoi keskummäinen lapsi meinasi syntyä keskiviikkona mutta sitten supistukset loppuivat jne ja lapsi syntyikin perjantaina ja taas alkoi ne lapsijutut.
Itse olisin mielummin kertonut raskaudesta appivanhemmille kaksin. Julkisuuden haku on minusta vähän mautonta.
Kuinka pitkällä raskaus on, moni vanhempi ihminen ei halua kuulla alkuraskaudesta juttuja vaan vasta lähempänä h-hetkeä.
Onnea !
Se koiranpentu on varmaan tulossa aika pian mutta lapsenne vasta puolen vuoden päästä, ehkä siksi intoilivat enemmän koirasta. Lisäksi monet ovat raskausjutuissa aika taikauskoisia eivätkä lähde intoilemaan asiasta vielä alkuvaiheessa ja olettavat etteivät muutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:57"][quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:49"]
Kuvastaa hyvin suomalaista käytöstä. Huomaahan sen tuolla ulkona liikkuessa. Lapsia ei edes vilkaista, koiralle hymyillään, tullaan juttelemaan ja silittämään. On outoa, en tiedä mitään muuta maata jossa näin toimitaan ja useammassa maassa olen asunut.
[/quote]
Tämä on ihan totta, eikä sitä huomaa täällä ollessa. Olimme 1,5 v:n lapsen kanssa matkalla, jossa meillä oli mm. lennonvaihto. Kotimatkalla koko matkan lapsi sai vähän joka paikassa helposti positiivista huomiota, jos ei muuta niin hymyn, päästettiin istumaan tms. Kielimuurista huolimatta lapselle tai meille juteltiin helposti ystävällinen sana tai kaksi. Loman jälkeen kun tähän oli jo tottunut, sitä piti luonnollisena, eikä asiaa edes ajatellut. Tämä jatkui kunnes pääsimme odottamaan viimeistä lentoa, jossa suurin osa oli tietenkin suomalaisia. Meitä oli tulossa lennolle useampi lapsiperhe ja yksi koira. Lentokenttäbussissa kukaan ei ollut näkevinään lapsia, mutta koiralle mentiin heti lepertelemään ja siitä oltiin kovin kiinnostuneita ja kyseltiin emännältä.
Ei minulla mitään koiria vastaan ole, eikä kaikkien tarvitse olla kiinnostuneita lapsestani, mutta olihan tuo aika silmiinpistävä ero käytöksessä. En toisaalta ihmettele, jos Suomessa lapset käyttäytyvät huonosti, kun heitä ei täällä huomioida mitenkään ja monet suhtautuvat vain häiriönä. Ulkomailla lapsi tuntee itsensä helpommin arvostetuksi ja vanhemmatkin voivat tuntea tervettä ylpeyttä lapsestaan.
[/quote] samaa mieltä. Ulkomailla ollaan jokapaikassa ystävällisiä lapsille ja heidät huomioidaan. Suomessa ei huomio edes sukulaiset.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:51"]
Joo, ihan käsittämätöntä on suomalaisten koirarakkaus ja lapsiviha :(
[/quote]
Liittyköhän tähän se että koirille annetaan ihmisten nimiä? Vieläpä sellaisia kunnon vanhoja nimiä joita mielellään antaisi myös lapselle, muttei viitsi kun naapurissa räksyttää samaniminen piski :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se raskaus vaatii sisäistämistä. Heistä tulee mummi ja pappa. Koiranpentu on vain söpö. Paljon helpompi ottaa vastaan.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:57"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:49"]
Kuvastaa hyvin suomalaista käytöstä. Huomaahan sen tuolla ulkona liikkuessa. Lapsia ei edes vilkaista, koiralle hymyillään, tullaan juttelemaan ja silittämään. On outoa, en tiedä mitään muuta maata jossa näin toimitaan ja useammassa maassa olen asunut.
[/quote]
Tämä on ihan totta, eikä sitä huomaa täällä ollessa. Olimme 1,5 v:n lapsen kanssa matkalla, jossa meillä oli mm. lennonvaihto. Kotimatkalla koko matkan lapsi sai vähän joka paikassa helposti positiivista huomiota, jos ei muuta niin hymyn, päästettiin istumaan tms. Kielimuurista huolimatta lapselle tai meille juteltiin helposti ystävällinen sana tai kaksi. Loman jälkeen kun tähän oli jo tottunut, sitä piti luonnollisena, eikä asiaa edes ajatellut. Tämä jatkui kunnes pääsimme odottamaan viimeistä lentoa, jossa suurin osa oli tietenkin suomalaisia. Meitä oli tulossa lennolle useampi lapsiperhe ja yksi koira. Lentokenttäbussissa kukaan ei ollut näkevinään lapsia, mutta koiralle mentiin heti lepertelemään ja siitä oltiin kovin kiinnostuneita ja kyseltiin emännältä.
Ei minulla mitään koiria vastaan ole, eikä kaikkien tarvitse olla kiinnostuneita lapsestani, mutta olihan tuo aika silmiinpistävä ero käytöksessä. En toisaalta ihmettele, jos Suomessa lapset käyttäytyvät huonosti, kun heitä ei täällä huomioida mitenkään ja monet suhtautuvat vain häiriönä. Ulkomailla lapsi tuntee itsensä helpommin arvostetuksi ja vanhemmatkin voivat tuntea tervettä ylpeyttä lapsestaan.
[/quote]
Voisiko syy löytyä myös vanhempien omasta käytöksestä? Osan mielestä kaikkien tulisi puhua vain heidän lapsestaan ja kiinnittää tähän jakamaton huomio. Osa taas on sitten taas on sitä mieltä, ettei heidän lapselleen saa puhua mitään. Eikä etenkään saa käskeä, vaikka lapsi olisi junaraiteilla leikkimässä.
Koira on tulossa kohta, vauva ensi syksynä. Tottakai koiraa ihastellaan ensin. Raskauden kanssa voi mennä niin kauhean moni asia pieleen. Parempi olla valmistamatta karsinaa syntymättömälle vasikalle.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:57"]Nähtävästi meitä on moneen junaan :) Itselleni raskaus (siis esim. jonkun ystäväni raskaus) on kyllä isompi juttu mitä koiranpennun saaminen vaikka olenkin eläinrakas ja meilläkin on koira. -ap
[/quote]
Ystävä on aina eri asia kuin sukulainen
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:57"]Nähtävästi meitä on moneen junaan :) Itselleni raskaus (siis esim. jonkun ystäväni raskaus) on kyllä isompi juttu mitä koiranpennun saaminen vaikka olenkin eläinrakas ja meilläkin on koira. -ap
[/quote]
Ystävä on aina eri asia kuin sukulainen
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 21:03"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:51"]
Joo, ihan käsittämätöntä on suomalaisten koirarakkaus ja lapsiviha :(
[/quote]
Liittyköhän tähän se että koirille annetaan ihmisten nimiä? Vieläpä sellaisia kunnon vanhoja nimiä joita mielellään antaisi myös lapselle, muttei viitsi kun naapurissa räksyttää samaniminen piski :(
[/quote]
Pakko se on alkaa koirille ihmisten nimiä antamaan, kun vanhemmat nimeävät nykyään lapsiaan lemmikeille sopivilla nimillä.
Joo, ihan käsittämätöntä on suomalaisten koirarakkaus ja lapsiviha :(
ONNEA teille raskaudesta! Minua se ainakin olisi kiinnostanut paljon enemmän!