Lue keskustelun säännöt.
Kerroimme mieheni kanssa joulupöydässä raskaudestani...
26.12.2013 |
Olimme jouluna mieheni kanssa syömässä hänen vanhemmillaan. Paikalla oli myös miehen muuta sukua.
Ajattelimme että ruokapöydässä olisi hyvä hetki kertoa perheenlisäyksestämme (ensimmäinen lapsi kyseessä) kun kaikki ovat paikalla. Suku vaikutti hieman yllättyneeltä, onnittelivat toki mutta siinä se. Kukaan ei kysynyt edes laskettua aikaa tms.
Vähän ajan päästä mieheni sisko kertoi, että heille tulee muutaman kk päästä uusi koiranpentu. Tästä uutisesta puhuttiin loppuilta, kyseltiin tulevan pennun nimestä aina ruokakupin väriin asti jne... Kukaan ei enää muistanut raskauttani. Ei siinä mitään, hieman kyllä ihmetytti vaan sukulaisten käytös... Miehen vanhemmat ovat vielä vaikka kuinka pitkään kyselleet tulevista lapsenlapsista mutta silti koiranpentu (joka ei ole edes ensimmäinen) oli paljon isompi juttu. :D
Kommentit (147)
Ei sen maailman tarvitse ylösalaisin kääntyä. Itse odottaisin vain ihan perus käytöstapoja.Oli iloinen uutinen mikä hyvänsä, vaikka päätös talon rakentamisesta tai onnistuneet tonttikaupat, niin jos huomaat että uutisen kertoja on onnesta pinkeänä niin ihan hyviin tapoihin kuuluu olla lyttäämättä toisen onnea ja myötäelää sitä edes piirun verran vaikka onnittelemalla. Tai jos ei voi onnitella taikauskon takia niin todeta edes hymyillen että "oi onpa ihana/kiva uutinen."
Opetelkaa käyttäytymään ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos todella kerroitte asiasta ikään kuin sivumennen sanoen, "ai teillä on tehty remonttia, no meille tulee perheenlisäystä" -tyyliin, niin en ihmettele läsnäolijoiden suhtautumista. Ihmiset kuittasivat asian samalla tyylilä kuin itsekin teitte eli käyttäytyivät mielestäni korrektisti. Varmasti vauva oli kaikilla mielessä, vaikka koirasta puhuivatkin, syntymättömästä vauvasta on hyvin vaikea puhua, kun aihe on vähän turhan henkilökohtainen ruokapöytäaiheeksi.
Ap täällä. Sisko on vasta parikymppinen eikä hänellä ole poikaystävää niin en usko että mistään lapsettomuudesta on kyse. Kaikilla muilla jotka olivat pöydässä on omia lapsia enkä usko että kukaan heistä kärsii lapsettomuudesta.
En ymmärrä, miksi ruokapöydässä oli huono hetki kertoa raskaudesta. Miehellä on ihana ja avoin suku ja ajattelin että heille raskaus on maailman luonnollisin asia. Jos tällä uutisella oikeasti pilattiin jonkun ruokahalu niin voi hitsit.
Jos joku kertoo minulle raskaudestaan, niin en todellakaan ensimmäisenä ajatteli että mitä minä nyt vielä onnittelen kun sehän voi mennä vielä kesken! Tottakai itsekin tiedostan, että raskauteni voi mennä kesken... Ihmettelin näitä vastauksia, että lapsi ei herätä minussa mitään tunteita mutta koiranpennut on ihania!! Vaikka kuinka vihaisi lapsia, niin en ymmärrä miten ei voi olla sen pienen hetken ajan olla toisen puolesta onnellinen ja kysyä vaikkapa että miten raskaus on mennyt. Vai onko se niin vastenmielinen aihe. Ja kaikki miehen suvusta kyllä pitää lapsista :) -ap
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 21:34"]
En nyt itse keksi äkkiseltään, mitä kaikkea voisi tulossa olevasta lapsesta keskustella. Ei millään pahalla ap:ta kohtaan. Koirasta voi sentään keskustella rodusta, sukupuolesta ja vaikka mistä, mikä ei vielä kohdusta olevassa vauvasta voi tietää. En nyt tietenkään viittaa vauvan kohdalla rotuun, pieni selvennys ettei kukaan ymmärrä väärin.
[/quote]
:D
[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 20:41"]
Ap täällä. Sisko on vasta parikymppinen eikä hänellä ole poikaystävää niin en usko että mistään lapsettomuudesta on kyse. Kaikilla muilla jotka olivat pöydässä on omia lapsia enkä usko että kukaan heistä kärsii lapsettomuudesta.
En ymmärrä, miksi ruokapöydässä oli huono hetki kertoa raskaudesta. Miehellä on ihana ja avoin suku ja ajattelin että heille raskaus on maailman luonnollisin asia. Jos tällä uutisella oikeasti pilattiin jonkun ruokahalu niin voi hitsit.
Jos joku kertoo minulle raskaudestaan, niin en todellakaan ensimmäisenä ajatteli että mitä minä nyt vielä onnittelen kun sehän voi mennä vielä kesken! Tottakai itsekin tiedostan, että raskauteni voi mennä kesken... Ihmettelin näitä vastauksia, että lapsi ei herätä minussa mitään tunteita mutta koiranpennut on ihania!! Vaikka kuinka vihaisi lapsia, niin en ymmärrä miten ei voi olla sen pienen hetken ajan olla toisen puolesta onnellinen ja kysyä vaikkapa että miten raskaus on mennyt. Vai onko se niin vastenmielinen aihe. Ja kaikki miehen suvusta kyllä pitää lapsista :) -ap
[/quote]
Ei tämä ollut mitään henkilökohtaista, aina täällä ap haukutaan, oli aihe mikä hyvänsä. Se on joskus kyllä aivan käsittämätöntäkin kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviin tapoihin kyllä kuuluu mutista "onneksi olkoon" tai "hienoa" tai jotain vastaavaa. Mutta en kyllä ymmärrä mitä sen lisäksi on asiasta keskusteltavaa, korkeintaan kysyä sitä laskettua aikaa. Suuri osa tuntemistani ihmisistä kokisi kysymykset "kuinka olet voinut" tms. tuollaisessa tilanteessa tungetteleviksi, kahdenkesken voi kysyä kun toinen näyttää väsyneeltä tai kärsivältä...
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 21:50"]
Onko kyseessä appivanhempien eka lapsenlapsi? Ystäväni kertoi, kun kertoi raskaudestaan vanhemmilleen (ja siis kyseessä heille eka lapsenlapsi), oli reaktio pelkästään "mitä... nyt jo?!" ja ystäväni oli sentään miehensä kanssa ollut 10 vuotta yhdessä joista 3 naimisissa, oli ammatit ja omakotitalot hankittu. :D Olivat vaan vanhemmat niin hämmentyneitä etteivät osanneet onnitella. Toki myöhemmin sitten onnittelivatkin.
Tuosta lapsiin suhtautumisesta, että kyllä mä koin että lapsen saannin jälkeen tuli huomiota tuntemattomilta vähän joka suunnalla (siis Suomessa, Helsingissä). Ihan ventovieraat tulivat ihastelemaan vauvaa tyyliin kadulla ja kyselivät, miten on sujunut. :D Olin aivan ihmeissäni. Ja yhä edelleen kun lapseni on 2-vuotias niin vieraat ihmiset välillä ihastelee ja lepertelee hänelle. Kyllä samanlaisia reaktioita tuli myös kun ulkoilutin siskoni kääpiöpinseriä teininä kerran viikossa. Ihmiset kyselivät kovasti, että mikäs ihmeen minikoira se tuo on. :D Missä te oikein asutte te joiden lapsia ei edes vilkaista?
[/quote]
Veikkaan että joko sinä tai sinä ja lapsesi näytätte erityisen suloisilta, muuten en tuollaista reagointia tunnista muualla kuin vanhusten asuinalueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti, kuinka tyhmä täytyy olla, että keksii heti negatiivisia asioita vauva uutisesta ja möläyttää ne vielä ääneen. Eiköhän asianosaiset itse ole ajatelleet ja suunnitelleet elämänsä haluamansalaisekseen. Eiköhän se yleensäkin ole heidän oma asiansa ja "ongelmansa" mikäli talossa ei tila riitä. Mikä tämä ajatus yleensäkin on, että jokaisella lapsella tulee olla oma huone?
Mä en keksi mitään muuta kuin moukka mikä moukka.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 23:02"]
Ja hei etenkin tuo "voi mennä vielä kesken, turha siitä on vielä iloita" - siis mitä helvettiä oikeasti :D.
[/quote]
Vaikuttaa siltä, ettet ole tajunnu puoliakaan perusteluista, mitä täällä on selitetty. Ei kyse ole siitä, että koira on tärkeämpi.
Sitä paitsi monet vanhemmatkin ovat varovaisia siinä, kuinka paljon sikiöstä voi vielä riemuita varhaisessa vaiheessa. Emmekä edes tiedä, miten asia tuotiin esiin ruokapöydässä, ehkä se oli vaikea sivuhuomautus sen näköisenä, että ei tehrä tästä nyt numeroo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitavat olla muslimeja nämä, joille oman lapsen raskaus on nolo asia. Ihan täysin normaalia islamilaisessa kulttuurissa hävetä tuollaista. [quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 20:01"]
Siis miten teillä kaikilla on niin rajoittuneet ja konservatiiviset vanhemmat, että oman lapsen raskaus aiheuttaa jotain häpeän tunnetta? Mä en nyt voi samaistua tähän keskusteluun ollenkaan. Meillä kaikki ovat aina olleet vilpittömän onnellisia ja lapsen saaminen on maailman iloisin ja luonnollisin asia. Oikeastiko jotkut vielä piilottelevat ja salailevat raskautta? Minä kerroin nyt viikolla 10, koska se ei yksinkertaisesti olisi pysynyt enää kaksi viikkoa salassa ja halusin mielummin itse kertoa. Alkuraskauden ultrassa kävin, silloin kaikki oli kunnossa. Tiedän hyvin, että raskaus voi mennä vielä kesken yms., olen alan ihminen ja näen työssäni suhteessa enemmän riskiraskauksia. Tiedän myös, että jos raskaus nyt keskeytyisi, niin en salaisi sitäkään äidiltäni/anopiltani. Miten te muut pystytte salaamaan esim. voimakkaan pahoinvoinnin, suurentuneet rinnat, ruokarajoitukset, alkoholista täysin kieltäytymisen jne.? Meillä puhutaan suoraan ja kyllä niitä kyselyjäkin tulee nopeasti. Kiellättekö raskauden, jos joku kysyy suoraan? Välillä av-maailma on vaan niin vierasta minulle...
[/quote]
Tiedätkös AP, meille kävi samanlaisesti. Kerrottiin perheenlisäyksestä minun vanhemmille. He mulkaisivat kulmiensa alta, varmistivat että "onko asia tosiaan noin" ja jatkoivat puuhiaan. Asiasta ei keskusteltu enää mitenkään, eikä kysytty koska on LA, tai onniteltu. Ymmärrän kyllä, että mitä vaan voi sattua jos raskaus on alussa, ettei siitä aleta hössöttämään. Mutta onnitteluita odotin , ja LA:n kysymisyä, onhan se jo kuitenkin maaliskuussa. Eikä tämä ole meidän ensimmäinen lapsi, joten ei pitäisi olla mikään shokkikaan.
-seku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 20:01"]
Siis miten teillä kaikilla on niin rajoittuneet ja konservatiiviset vanhemmat, että oman lapsen raskaus aiheuttaa jotain häpeän tunnetta? Mä en nyt voi samaistua tähän keskusteluun ollenkaan. Meillä kaikki ovat aina olleet vilpittömän onnellisia ja lapsen saaminen on maailman iloisin ja luonnollisin asia. Oikeastiko jotkut vielä piilottelevat ja salailevat raskautta? Minä kerroin nyt viikolla 10, koska se ei yksinkertaisesti olisi pysynyt enää kaksi viikkoa salassa ja halusin mielummin itse kertoa. Alkuraskauden ultrassa kävin, silloin kaikki oli kunnossa. Tiedän hyvin, että raskaus voi mennä vielä kesken yms., olen alan ihminen ja näen työssäni suhteessa enemmän riskiraskauksia. Tiedän myös, että jos raskaus nyt keskeytyisi, niin en salaisi sitäkään äidiltäni/anopiltani. Miten te muut pystytte salaamaan esim. voimakkaan pahoinvoinnin, suurentuneet rinnat, ruokarajoitukset, alkoholista täysin kieltäytymisen jne.? Meillä puhutaan suoraan ja kyllä niitä kyselyjäkin tulee nopeasti. Kiellättekö raskauden, jos joku kysyy suoraan? Välillä av-maailma on vaan niin vierasta minulle...
[/quote]
Kerroitko äidillesi raskaudesta siis muiden ihmisten läsnäollessa? Jos et, niin puhut eri asiasta mistä täällä on kyse.
Miksi ette sano vanhemmillenne että ettekö halua kysyä tai tietää raskaudesta enempää. Miksi itse ette sano ääneen, vaan itkette täällä palstalla??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 20:38"]
Ei sen maailman tarvitse ylösalaisin kääntyä. Itse odottaisin vain ihan perus käytöstapoja.Oli iloinen uutinen mikä hyvänsä, vaikka päätös talon rakentamisesta tai onnistuneet tonttikaupat, niin jos huomaat että uutisen kertoja on onnesta pinkeänä niin ihan hyviin tapoihin kuuluu olla lyttäämättä toisen onnea ja myötäelää sitä edes piirun verran vaikka onnittelemalla. Tai jos ei voi onnitella taikauskon takia niin todeta edes hymyillen että "oi onpa ihana/kiva uutinen."
Opetelkaa käyttäytymään ihmiset.
[/quote]
No niinhän tuossa toimittiinkin, ap:n mukaan pöydässäolijat onnittelivat pariskuntaan. Eli kaikki meni ihan ok.
Minua ei ihmetytä. En osaa teeskennellä olevani kiinnostunut muiden lapsisista, mutta koiranpennut sulattavat sydämeni aina.
Tiedätkö, ihan oikeasti kaikille muiden raskaudet eivät ole maailman suurin juttu. Itselleni raskaus on iso elämäämullistava ajatus, muille ei.
Itsekin tykkään eläimistä kovasti, enemmän kuin lapsista. Jos minulle kerrottaisiin, että henkilö X saa pian vauvan ja henkilö Y koiranpennun, niin todennäköisesti olisin innoissani tohottamassa henkilö Y:n kanssa, että minkäslainen pikku karvapallo sieltä sitten on siis tulossa ja milloinkas saa tulla katsomaan hauva-vauvaa.
Kuvastaa hyvin suomalaista käytöstä. Huomaahan sen tuolla ulkona liikkuessa. Lapsia ei edes vilkaista, koiralle hymyillään, tullaan juttelemaan ja silittämään. On outoa, en tiedä mitään muuta maata jossa näin toimitaan ja useammassa maassa olen asunut.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:49"]
Itselleni raskaus on iso elämäämullistava ajatus, muille ei.
[/quote]
Äh... Kirjoitusvirhe. Tässä pitäisi siis lukea "Itsellesi", ei "itselleni".
Ja sitten, kun hymyilee lapsille (kuten teen), vanhemmat näyttävät hätääntyvän, että mikä sekopää tuossa oikein vastaan tulee. Näyttävät epäilevän, että minulla on pahat mielessä.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 21:08"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 21:02"]
Ulkomailla ollaan jokapaikassa ystävällisiä lapsille ja heidät huomioidaan. Suomessa ei huomio edes sukulaiset.
[/quote]
Tämä on kyllä niin julmetun väsyttävä yleistys, että voisi jo painua hornaan. Ihan joka maassa on niitä ihmisiä, jotka eivät pidä rääkyvistä vauvoista tai kiukuttelevista taaperoista tai syljeskelevistä teineistä - joo, niitä löytyy ihan kaikkialta Suomen ulkopuoleltakin, Etelä-Euroopasta, Aasiasta, Afrikasta, Usasta ja mistä vain. Ja ihan samoin on niitä ihmisiä, jotka pitävät lapsista. Myös Suomesta.
[/quote]
Tässä ei puhuttu siitä, kuka pitää lapsista ja kuka ei, vaan siitä, miten ne jotka pitävät, tuovat asian esiin. Suomessa lapsista pitäviä ei erota niistä, jotka inhoavat lapsia, koska kaikki käyttäytyvät yhtä välinpitämättömästi.