Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kerroimme mieheni kanssa joulupöydässä raskaudestani...

Vierailija
26.12.2013 |

Olimme jouluna mieheni kanssa syömässä hänen vanhemmillaan. Paikalla oli myös miehen muuta sukua.

Ajattelimme että ruokapöydässä olisi hyvä hetki kertoa perheenlisäyksestämme (ensimmäinen lapsi kyseessä) kun kaikki ovat paikalla. Suku vaikutti hieman yllättyneeltä, onnittelivat toki mutta siinä se. Kukaan ei kysynyt edes laskettua aikaa tms.

Vähän ajan päästä mieheni sisko kertoi, että heille tulee muutaman kk päästä uusi koiranpentu. Tästä uutisesta puhuttiin loppuilta, kyseltiin tulevan pennun nimestä aina ruokakupin väriin asti jne... Kukaan ei enää muistanut raskauttani. Ei siinä mitään, hieman kyllä ihmetytti vaan sukulaisten käytös... Miehen vanhemmat ovat vielä vaikka kuinka pitkään kyselleet tulevista lapsenlapsista mutta silti koiranpentu (joka ei ole edes ensimmäinen) oli paljon isompi juttu. :D

Kommentit (147)

Vierailija
141/147 |
26.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 21:10"]Aika outoa minusta jos eivät edes laskettua aikaa kysyneet.

[/quote] Koska laskettu aika on :)

Vierailija
142/147 |
26.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten pitkällä raskautta olet? 

 

Mun on itseni kovin vaikeaa onnitella vuolaasti ja olla kiinnostunut vauvatavaroiden ostamisesta jne. jos henkilö on just plussannut. Kun, kuten kaikki tietää, matkalla voi käydä mitä vaan. Erityisesti minä tiedän, että matkalla voi käydä mitä vaan, 6 raskautta takana ja 2 lasta. Yhdestä raskaudesta kerrottiin kun sydänäänet olivat kuuluneet, sitten olisi pitänyt olla varmempaa raskauden jatkuminen, mutta toisin kävi.

 

Oota ihan rauhassa sinne puoliväliin ja loppuneljännekseen, vai -kolmannekseen, sitä raskautta, kyllä ne isovanhemmatkin sitten innostuvat.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
143/147 |
27.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 21:50"]Tuosta lapsiin suhtautumisesta, että kyllä mä koin että lapsen saannin jälkeen tuli huomiota tuntemattomilta vähän joka suunnalla (siis Suomessa, Helsingissä). Ihan ventovieraat tulivat ihastelemaan vauvaa tyyliin kadulla ja kyselivät, miten on sujunut. :D Olin aivan ihmeissäni. Ja yhä edelleen kun lapseni on 2-vuotias niin vieraat ihmiset välillä ihastelee ja lepertelee hänelle. Kyllä samanlaisia reaktioita tuli myös kun ulkoilutin siskoni kääpiöpinseriä teininä kerran viikossa. Ihmiset kyselivät kovasti, että mikäs ihmeen minikoira se tuo on. :D Missä te oikein asutte te joiden lapsia ei edes vilkaista?

[/quote]

Mulla on ihan samanlaisia kokemuksia, ja siksi vähän ihmettelen niitä, joiden mielestä Suomi on lapsivihamielinen maa. Aina, kun kuljemme vauvan kanssa kaupungilla, tulee joku (yleensä keski-ikäinen tai sitä vanhempi nainen) juttelemaan tai vähintäänkin hymyilemään ja vilkuttamaan vauvalle. Arvelisin, että tällaisia pieniä "kontakteja" tulee 5–10 joka kerta, kun liikumme keskustassa. Ja jos mieheni on liikenteessä kaksistaan vauvan kanssa, niin siitä ne mummelit vasta innostuvatkin :)

Uskoisin tuon johtuvan ainakin osaltaan siitä, että minä juttelen hyvin paljon vauvalleni esimerkiksi ratikassa (paitsi tietysti silloin, jos vauva nukkuu). Silloin ihmisten on helpompi lähestyä meitä ja tulla ihastelemaan vauvaa, kun minä en ole sen oloinen, että haluan ihmisten pysyvän poissa.

Ap:n asiaan kommentoisin, että sukulaisten käytös oli kyllä todella junttia. Toivottavasti tajuavat pyytää anteeksi. Onnittelut raskaudesta!

Vierailija
144/147 |
27.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toivon, että moni tämän ketjun viesteistä on kirjoitettu vitsinä tai provona. Jos ne ovat totta, suomalaiset ovat kyllä tosi tökeröä kansaa, jolla ei ole edes alkeellisia käytöstapoja, keskustelutaitoja tai empatiaa. Meidän perhe "sekosi" positiivisessa mielessä kun kuuli vauvauutiset. Se oli aivan ihanaa. En osaisi kuvitellakaan, että meidän lähipiirissä alettaisiin toohottaa jostain koiranpennusta (vaikka "ihan kiva juttu" sekin olisi), kun jonkun elämässä olisi näin ihana ja suuri asia tapahtumassa :) Onnea ap:lle!

Vierailija
145/147 |
27.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapset on ihania, mutta kun nykyisin ei tiedä, että millainen ilmapalloisi siinä vierellä vahtaa. Parempi antaa olla rauhassa, ettei luulla joksikin namutädiksi.

Koiranomistajat sen sijaan ei ole ylisuojelevia, niitä on helppo lähestyä ja avata keskustelu.

Vierailija
146/147 |
27.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:45"]

Olimme jouluna mieheni kanssa syömässä hänen vanhemmillaan. Paikalla oli myös miehen muuta sukua.

Ajattelimme että ruokapöydässä olisi hyvä hetki kertoa perheenlisäyksestämme (ensimmäinen lapsi kyseessä) kun kaikki ovat paikalla. Suku vaikutti hieman yllättyneeltä, onnittelivat toki mutta siinä se. Kukaan ei kysynyt edes laskettua aikaa tms.

Vähän ajan päästä mieheni sisko kertoi, että heille tulee muutaman kk päästä uusi koiranpentu. Tästä uutisesta puhuttiin loppuilta, kyseltiin tulevan pennun nimestä aina ruokakupin väriin asti jne... Kukaan ei enää muistanut raskauttani. Ei siinä mitään, hieman kyllä ihmetytti vaan sukulaisten käytös... Miehen vanhemmat ovat vielä vaikka kuinka pitkään kyselleet tulevista lapsenlapsista mutta silti koiranpentu (joka ei ole edes ensimmäinen) oli paljon isompi juttu. :D

[/quote]

 

Jokainen vanhempi on saanut lapsen, ei siinä nyt mitään ihmeellistä ole. Koira on vaan harvalla

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
147/147 |
27.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei, minulla on kokemusta tuosta...anoppi pitää koko ajan tytön lapsia tärkeämpinä ja väheksyy pojan lapsia. Siihen kuuluisi, että tytön pitäisi saada ensin lapsia. Odotahan, kun niitä tulee, niin anoppi hoitaa koko ajan. Teidän lapsille on melko turha kysyä hoitoapua...

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän neljä seitsemän