Sinä joka et ole matkustellut maailmalla, ajatteletko miten paljon on jäänyt näkemättä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satsaa matkailussa, kuten lähes kaikessa muussakin, määrän sijasta laatuun. Eli olen ne paikat nähnyt, jotka olen halunnut. Muista ei niin väliäkään... 

Ajattelen ihan samalla tavalla. Ei sitä elämässä muutenkaan halua nähdä ja kokea kaikkea, vaan niitä asioita ja paikkoja, jotka itseä kiinnostaa. En koe, että jään jostain paitsi, kun en ole käynyt Kanarialla, Thaimaassa tai Aurinkorannikolla. Jos en olisi nähnyt esim. Machu Picchua, Petraa, Terrakottasotilaita, Pariisia jne olisin jäänyt paljosta paitsi.

Dementia tuhoaa ja kuolema korjaa. Tosin narsistinen ja ahne yksilö on sen ansainnut. Turhuuden turhuutta. 

Olis kiva kuulla miten merkityksellisesti itse vietät elämäsi vain toisia ajatellen ja omasta jakaen, jos noilla spekseillä pääsee narsistiseksi, ahneeksi ja kokemukset ovat turhia.

En ole oikeastaan matkustellut kuin euroopassa, ja paljon on tosiaan jäänyt kokematta. Jopa euroopasta, saati sitten muualta maailmasta.

Toisaalta yritän pysyä poissa noista ääritavallisista matkakohteista kuten vaikka kanarian saaret oli jo minun nuoruudessani. Ei ole paikkaa vastaan mitään mutta kun siellä on sitten kaikki muutkin suomalaiset. Sama tallinnan (tai ruotsin) risteilyjen kanssa. 

Mulla oli joskus nuorena ajatus, että olisi kivaa asua suurkaupungissa. Asuin vähän aikaa Lontoossa ja se karisi perusteellisesti. 

Nuorena,sellaiset matkat oli elämyksellisiä, joissa tapasi muita ulkomaalaisia nuoria. Matkustelu turistipaikoissa on plääh, väsyttävää ja,tylsää. Nyt yli 50 v. ei kiinnosta matkustelu tippaakaan. 

En ole koskaan ollut Euroopan ulkopuolella, eikä haittaa yhtään. Pitkät lentomstkat ei kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuo yksi selittää, ettei ole kuullut, että nähtävyyksien takia ihmiset matkustaa! :D Työ- ja harrastereissut erikseen, mutta kyllähän se matkakohde usein valikoituu juuri nähtävyyksien takia. Jopa Rhodoksella voi sivuuttaa viikon allasloman ja lähteä kiertämään nähtävyyksiä ja historiallisia kohteita. Ne ehkä tulee siinä sivussa, mutta kukaan ei mene Pariisiin mainitsematta Eiffeliä.

Ei se Eiffel-torni ole prioriteetti kuin sillä ekalla matkalla. Seuraavilla kerroilla fiilistellään vaikka vintage- ja antiikkiliikkeissä, käydään jazz-illoissa, kierretään pieniä leipomoita ja toreja, käydään viinibaareissa, kävellään eri kaupunginosissa ilman mitään sen kummempaa päämäärää, tehdään iltakävelyitä Seinen varrella, käydään kirpputoreilla, kierrellään kirjakauppoja, istutaan puistoissa, käydään taidegallerioissa ja nautitaan siitä, että ei tarvitse olla koko ajan menossa mihinkään.

Aika moni käy matkakohteissa vain kerran elämässään, eikä tule seuraavia matkoja samaan paikkaan, eli kuvailemasi fiilistely ei tule toteutumaan. Seuraavalla matkalla mennään sitten johonkin muualle ja halutaan kokea sen paikan tärkeät nähtävyydet.

Itse tykkään myös nähdä ja kokea paljon uutta, mutta kyllä sitä välillä tulee palattua myös niihin vanhoihin lempparipaikkoihin. Etenkin suurkaupungeissa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että samaan kaupunkiin tulee mentyä uudestaan esim. jonkun artistin konsertin tai festareiden takia, ja samalla voi taas tehdä muitakin juttuja. Tai sitten ystäviä tai perhettä asuu eri kaupungeissa, joten tämänkin takia tulee palattua samoihin paikkoihin. Euroopan kaupungit on muutenkin niin lähellä, että niihin on helppo tehdä pitkiä viikonloppuja useamminkin. Esim. itse käyn vuosittain Belgiassa musiikkifestareilla, ja on muitakin tällaisia paikkoja, joihin olen palannut uudestaan ja uudestaan. Esim. Lontoo, Barcelona, Italian kaupungit, Amsterdam, Kreikan saaristo ja New York. Toki sitten vaikkapa Peru ei ole sellainen mihin niin helposti tulisi lähdettyä uudestaan vaikka upea paikka olikin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö turistina oleminen on lähes samanlaista maassa kuin maassa? Miten sellainen avartaisi maailmaa? 

Miten on samanlaista vaikka Vietnamissa ja Los Angelesissa?

En edes ajattele asiaa. Ei vaan kiinnosta matkustelu. Käytän rahat muuhun.

Mitä sitä näkemään kaikki samat nähtävyydet jotka jo niin moni muu on nähnyt. Mieluummin menisin paikkoihin joissa ei ole koskaan ihmistä nähty.

Olen matkustanut paljon ja jotenkin viime vuosina on alkanut väsyttää kuunnella ne samat mitä missäkin maassa on tapana, kaupungit, kojut, nähtävyydet, ruoat, pitkät välimatkat jne. Ei jaksa enää kiinnostaa millainen on bolivialaisen arki verrattuna kirgizialaiseen tai millaisia maissipalloja syödään Gambiassa ja mitä Argentiinassa. Luontomatkaillessakin sama se kolmen kilometrin vuori oli se Aasiassa, Euroopassa tai Amerikassa, niin samaa kuivaruokaa keittelen samalla retkikeittimellä ja ihan samankorkuisia ne korkeusmetrit on vaikka missä maassa sattuisi olemaan. Käytynä ja koettuna jos jonkinlaista cityreissua, vaellusta, kajakkimatkaa, kulttuurireissua, teknobunkkereissa rymyämistä, tuntemattomien kanssa rannalla bilettämistä nuorena kaksikymppisenä.

Tietysti olen onnellinen kaikista matkoistani. Ei ole vaan enää minkäänlaista pakoa tai FOMOa että jotain olisi näkemättä tai kokematta vaikka enää ikinä ei tulisi matkailtua.

Mitä sinä näet promillen maailmasta vaikka matkustaisit joka ikinen päivä.Ja se merien pohja on melkein yhtä tuntematon kuin ulkoavaruus, kyllä varmaan harmittaa kun ei tiedä yhtään mitään.