Lue keskustelun säännöt.
Syöminen lapsiperheissä - Miksi tämä on tällaista?
25.08.2026 |
Kesän aikana sain seurailla läheltä ja pidemmän aikaa useammankin lapsiperheen syömistouhua.
Kaikissa perheissä syöminen oli enemmän tai vähemmän härdelliä. Lapsia komennettiin koko ajan "istu paikallasi, älä potki tuolia, et saa vielä maitoa, et saa vielä leipää, syö nyt, ota vielä kaksi haarukallista, ota vielä yksi lusikallinen, pitää syödä vielä kolme lusikallista muuten et saa jäätelöä, vielä pitää jaksaa syödä vähän perunaa, istu paikallasi, otatko lisää porkkanaa, kyllä pitää porkkaakin ottaa..."
Siis vanhempien ja muidenkin huomio oli koko ajan lapsissa, he olivat ikään kuin koko ruokapöydän keskipiste. Miksi ihmeessä? Luulisi, että tuo jatkuva aikuisten tuijottaminen ja ohjeistaminen ja komentaminen vain lisäisivät sitä levotonta käytöstä?
En myöskään tajua ollenkaan, että jos viisi vuotias sanoo olevansa täynnä ja lopettamassa ruokailua, niin vanhemmat rupeavat hokemaan "pitää vielä ottaa kolme lusikallista, syö vielä riisi loppuun, leipä pitää syödä kokonaan..."
Eikö se lapsi itse tiedä, milloin on täynnä? Sotii kaikkea vastaan tuo kauhea tuputtaminen ja ruoalla kiristäminen.
Kommentit (36)
Varhaiskasvatus opettaa lapset tuohon, siellä päätetään, koska olet syönyt tarpeeksi. Sama jatkuu sitten kotona: jos ei muistuta, että nyt on ruoka-aika, niin ennen kuin tiskit on koneessa, on lapsi jo murtautumassa jääkaappiin, koska on nälkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska he ovat lapsia ja lapset häsläävät ja pyörivät.
Lapsi ei lopeta syömistä silloin kun maha on täynnä, vaan silloin kun jotain kiinnostavampaa ilmestyy näköpiiriin tai tulee fomo jostain syystä. Se kiinnostavampi asia saattaa olla jälkiruoka, jonka lapsi huomaa sivupöydällä tai se, että lapsen serkku lähtee pöydästä pois leikkimään ja lapsi haluaa myös leikkimään.
On nähty monta kertaa, että lapsella on muka maha ihan täynnä ja sitten puolen tunnin päästä taas kauhea nälkä.
Kyllä, jatkuva tuijottaminen, ohjeistaminen ja komentaminen voivat herkästi lisätä ja pahentaa levotonta käytöstä. Tarkkailu ja jatkuva puuttuminen nostavat lapsen stressitasoa. Ja kun aikuinen puuttuu jokaiseen pikkuseikkaan, lapselle tulee olo, ettei hän osaa tehdä mitään oikein.
Vierailija kirjoitti:
Koska he ovat lapsia ja lapset häsläävät ja pyörivät.
Lapsi ei lopeta syömistä silloin kun maha on täynnä, vaan silloin kun jotain kiinnostavampaa ilmestyy näköpiiriin tai tulee fomo jostain syystä. Se kiinnostavampi asia saattaa olla jälkiruoka, jonka lapsi huomaa sivupöydällä tai se, että lapsen serkku lähtee pöydästä pois leikkimään ja lapsi haluaa myös leikkimään.
On nähty monta kertaa, että lapsella on muka maha ihan täynnä ja sitten puolen tunnin päästä taas kauhea nälkä.
Jaa, kyllä se näyttää enemmän siltä, että aikuiset häsläävät ja pöyrivät.
En ole ikinä myöskään ymmärtänyt tuota "pitää ottaa vielä viisi lusikallista" sen jälkeen, kun lapsi on selvästi jo täynnä ja lopettamassa syömistä. Ei ole ihme, että kylläisyydentunne ja -tunnistaminen häiriintyy ja aikuisena lihoo.
Joskus tuntuu, että aikuiset eivät myöskään ihan hahmota, että kuinka paljon (eli vähän) pikkulapset syö. Itselläni on kaksi päiväkoti-ikäistä tyttöä ja kyllä ne on linnunannoksia, mitä tuon ikäiset syö. Molemmat normaalipainoisia ja kasvavat ihan normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hotelliaamiaisilla huomasi hyvin miten se säätäminen alkoi heti kun äiti tuli paikalle. Sitä ennen isä ja lapset söi ihan rauhassa.
Tältä se saattoi ulkopuolisesta näyttää. Totuus kuitenkin on, että jollei lapsi syö kunnolla kyseisellä aterialla, nälkä ja kiukku alkaa viimeistään parin tunnin kuluttua.
Meillä tämä "säätäminen" oli puhtaasti sitä, että määräsin aina hotelliaamiaisella syömään riittävästi proteiinia, jotta nälkä pysyisi poissa vähintään 3 - 4 tuntia. Muuten reissussa olosta ei olisi lasten kanssa tullut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Hotelliaamiaisilla huomasi hyvin miten se säätäminen alkoi heti kun äiti tuli paikalle. Sitä ennen isä ja lapset söi ihan rauhassa.
Siksi AINA K-18 hotelliin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hotelliaamiaisilla huomasi hyvin miten se säätäminen alkoi heti kun äiti tuli paikalle. Sitä ennen isä ja lapset söi ihan rauhassa.
Tältä se saattoi ulkopuolisesta näyttää. Totuus kuitenkin on, että jollei lapsi syö kunnolla kyseisellä aterialla, nälkä ja kiukku alkaa viimeistään parin tunnin kuluttua.
Meillä tämä "säätäminen" oli puhtaasti sitä, että määräsin aina hotelliaamiaisella syömään riittävästi proteiinia, jotta nälkä pysyisi poissa vähintään 3 - 4 tuntia. Muuten reissussa olosta ei olisi lasten kanssa tullut mitään.
Lasten pakkosyöttäminen toivoisi kuuluvan jo menneisyyteen. Pakottaminen häiritsee lapsen kykyä tunnistaa oma nälkänsä ja kylläisyytensä ja ruokailusta tulee taistelutanner.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä myöskään ymmärtänyt tuota "pitää ottaa vielä viisi lusikallista" sen jälkeen, kun lapsi on selvästi jo täynnä ja lopettamassa syömistä. Ei ole ihme, että kylläisyydentunne ja -tunnistaminen häiriintyy ja aikuisena lihoo.
Joskus tuntuu, että aikuiset eivät myöskään ihan hahmota, että kuinka paljon (eli vähän) pikkulapset syö. Itselläni on kaksi päiväkoti-ikäistä tyttöä ja kyllä ne on linnunannoksia, mitä tuon ikäiset syö. Molemmat normaalipainoisia ja kasvavat ihan normaalisti.
Tuttavaperheessä tehdään tuota. Lapsille lastataan isot lautaselliset ruokaa ja pakotetaan syömään lisää niin ja niin monta lusikallista, vaikka lapsi on jo syönyt hyvin. Molemmat vanhemmat ovat selvästi ylipainoisia ja tuputtamisesta päätellen haluavat saman lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä myöskään ymmärtänyt tuota "pitää ottaa vielä viisi lusikallista" sen jälkeen, kun lapsi on selvästi jo täynnä ja lopettamassa syömistä. Ei ole ihme, että kylläisyydentunne ja -tunnistaminen häiriintyy ja aikuisena lihoo.
Joskus tuntuu, että aikuiset eivät myöskään ihan hahmota, että kuinka paljon (eli vähän) pikkulapset syö. Itselläni on kaksi päiväkoti-ikäistä tyttöä ja kyllä ne on linnunannoksia, mitä tuon ikäiset syö. Molemmat normaalipainoisia ja kasvavat ihan normaalisti.
Omalla kohdalla 90 luvulla mummuni laittoi useasti hirveää maksakastia yms yms lautaselle kysymättä, koita siinä sitten yrjö kurkussa syödä. Vastaan en laittanut koskaan. Ei ihme suhde ruokaan on vähintäänkin erikoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä myöskään ymmärtänyt tuota "pitää ottaa vielä viisi lusikallista" sen jälkeen, kun lapsi on selvästi jo täynnä ja lopettamassa syömistä. Ei ole ihme, että kylläisyydentunne ja -tunnistaminen häiriintyy ja aikuisena lihoo.
Joskus tuntuu, että aikuiset eivät myöskään ihan hahmota, että kuinka paljon (eli vähän) pikkulapset syö. Itselläni on kaksi päiväkoti-ikäistä tyttöä ja kyllä ne on linnunannoksia, mitä tuon ikäiset syö. Molemmat normaalipainoisia ja kasvavat ihan normaalisti.
Omalla kohdalla 90 luvulla mummuni laittoi useasti hirveää maksakastia yms yms lautaselle kysymättä, koita siinä sitten yrjö kurkussa syödä. Vastaan en laittanut koskaan. Ei ihme suhde ruokaan on vähintäänkin erikoinen.
Siksi lasten pakkosyöttäminen toivoisi kuuluvan jo menneisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se kumma kun lapsia yrittää kasvattaa syömään edes jotenkuten oikein, niin sekään ei kelpaa. Sitten toisaalta kitistään kasvatuksen puutteesta.
Paras opetus on PIDÄ HUOLI OMISTA ASIOISTA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä myöskään ymmärtänyt tuota "pitää ottaa vielä viisi lusikallista" sen jälkeen, kun lapsi on selvästi jo täynnä ja lopettamassa syömistä. Ei ole ihme, että kylläisyydentunne ja -tunnistaminen häiriintyy ja aikuisena lihoo.
Joskus tuntuu, että aikuiset eivät myöskään ihan hahmota, että kuinka paljon (eli vähän) pikkulapset syö. Itselläni on kaksi päiväkoti-ikäistä tyttöä ja kyllä ne on linnunannoksia, mitä tuon ikäiset syö. Molemmat normaalipainoisia ja kasvavat ihan normaalisti.
Omalla kohdalla 90 luvulla mummuni laittoi useasti hirveää maksakastia yms yms lautaselle kysymättä, koita siinä sitten yrjö kurkussa syödä. Vastaan en laittanut koskaan. Ei ihme suhde ruokaan on vähintäänkin erikoinen.
Siksi lasten pakkosyöttäminen toivoisi kuuluvan jo menneisyyteen.
Minä päätän mitä ruokaa on tarjolla, milloin syödään ja missä ruokailu tapahtuu. Lapsi päättää syökö tarjolla olevaa ruokaa ja kuinka paljon hän sitä syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun lapsia yrittää kasvattaa syömään edes jotenkuten oikein, niin sekään ei kelpaa. Sitten toisaalta kitistään kasvatuksen puutteesta.
Paras opetus on PIDÄ HUOLI OMISTA ASIOISTA.
Lapsen pakkosyöttäminen on oikein?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hotelliaamiaisilla huomasi hyvin miten se säätäminen alkoi heti kun äiti tuli paikalle. Sitä ennen isä ja lapset söi ihan rauhassa.
Tältä se saattoi ulkopuolisesta näyttää. Totuus kuitenkin on, että jollei lapsi syö kunnolla kyseisellä aterialla, nälkä ja kiukku alkaa viimeistään parin tunnin kuluttua.
Meillä tämä "säätäminen" oli puhtaasti sitä, että määräsin aina hotelliaamiaisella syömään riittävästi proteiinia, jotta nälkä pysyisi poissa vähintään 3 - 4 tuntia. Muuten reissussa olosta ei olisi lasten kanssa tullut mitään.
Lasten pakkosyöttäminen toivoisi kuuluvan jo menneisyyteen. Pakottaminen häiritsee lapsen kykyä tunnistaa oma nälkänsä ja kylläisyytensä ja ruokailusta tulee taistelutanner.
70- luvulla istuin yksin kylmän suklaapuuron kanssa päiväkodissa. Se oli syötävä väkisin. Kotona ei onneksi ollut noin tiukkaa. Oli ihan normaali suhtautuminen ruokaan.
Vierailija kirjoitti:
Hotelliaamiaisilla huomasi hyvin miten se säätäminen alkoi heti kun äiti tuli paikalle. Sitä ennen isä ja lapset söi ihan rauhassa.
Voi olla kyse äidin kontrollintarpeesta, mutta myös siitä, että isä antaa lasten syödä pelkkää croissanttia ja pullaa, ja lasten pitäisi kuitenkin jaksaa monta tuntia aamiaisen voimin. Äiti sitten joutuu hössöttämään, kun haluaisi, että lapset söisivät esim hedelmiä ja proteiinia mutta ovat jo täynnä sitä pullaa. Lomalla tuo ongelma korostuu kun kävellään pitkiä matkoja, uidaan, mennään huvipuistoon jne.
No lapsi voi olla levoton monestakin syystä eikä syy aina ole vanhemmissa. Tuo tuputtaminen voi johtua usein siitä, että vanhempi tietää lapsen ruokailutottumukset ja yrittää ennakoida ettei tulisi tunnin päästä nälkä
Oma havaintoni on sellainen, että useat vanhemmat eivät millään tavalla ennakoi asioita ja siitä sitten seuraa kaaos vaikkapa reissussa.
Kun omat lapseni olivat alle kouluikäisiä, niin ruokailut piti suunnitella etukäteen ja säännöllisestä päivä- ja ruokarytmistä pidettiin kiinni.
Lomilla ja reissuissa tämä rytmistä kiinni pitäminen korostui. Jonkun mielestä voi kuulostaa hirveältä että lomallakin syötiin aamiainen viimeistään klo 8, lounas 11-12, välipala iltapäivällä ja päivällinen klo 17-18. Iltapala noin 20. Joskus lomareissulla meni rytmi sekaisin ja se koko päivä oli sitten ihan kamala.
Nämä tilanteet, missä rytmi on muuttunut ja nukutaankin lomalla hotellihuoneessa tunnin pidempään, mennään aamiaiselle vasta klo 9 ja lapsi on jo valmiksi levoton sekä nälkäkiukkuinen, on juuri niitä tilanteita mitä muut hotellivieraat sitten todistavat huonona käytöksenä, tuputtamisena, lapsen levottomuutena jne.
Noh itse en pakota omaa tyttöä 3v syömään, saa syödä ruoka-aikana, jos nälkä on ja ruokaa saa lisää niin paljon kun haluaa, mutta on se kyllä melkoinen rimpula. Tuntuu että ehkä pitäisi pakottaa, kun jatkuvasti jäätävä meno päällä ja kylkiluut paistaa. Silti neuvolassa kuitattiin asia olankohautuksella tyyliin kyllä se syö kun on nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun lapsia yrittää kasvattaa syömään edes jotenkuten oikein, niin sekään ei kelpaa. Sitten toisaalta kitistään kasvatuksen puutteesta.
Paras opetus on PIDÄ HUOLI OMISTA ASIOISTA.
Lapsen pakkosyöttäminen on oikein?
Juu silloin kun kasvattaja tietää, että puoli tuntia ruokailun jälkeen lapsi marisee taas nälkäänsä. Lapia on tullut kasvatettua sentään useampi ja kaikki metkut koettu.
Hotelliaamiaisilla huomasi hyvin miten se säätäminen alkoi heti kun äiti tuli paikalle. Sitä ennen isä ja lapset söi ihan rauhassa.