Sinä joka et ole matkustellut maailmalla, ajatteletko miten paljon on jäänyt näkemättä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siksi, että suuri osa matkustajista menee niihin turistikohteisiin tai rantalomille, eihän ne muuten olisi turistirysiä. Vaikka vauvapalstalla on tietty keskimääräistä enemmän uniikkeja matkailijoita, kyllä täälläkin keskustelijoista moni haluaa ne tietyt nähtävyydet nähdä.  Lisäksi, jos olet seurannut palstan matkakeskusteluja, myös tuntemattomilla seuduilla matkustavat haluavat silloin tällöin ottaa rennosti rannalla lämmössä, etenkin pikkulapsiaikana. Eli myös paremmat matkailijat alentuvat rantalomakohteisiin, joten niistä riittää keskusteltavaa.

 

Rantakohteitakin on sellaisia ettei tarvitse ryysistä pelätä.

Mekin vietimme kesällä 3 pv rannalla ihanassa rauhallisessa pikkukylässä, 8km päässä oli turistikohde ja täysi hulina. 

Elämä on valintoja

Voi tätä ylimielisyyden määrää. Elämä on valintoja, just joo. Sanopa se jollekin bangladeshtytölle, joka sormet kipeinä ompelee meille matkagarderoobin. 

Narsistinen suomipyrkyri kertoo valinnoista myös sotien lapsiseksiorjille. Olemme pilallinen kansa.

Joskus halusin käydä kaikkialle, sittemmin on hävinnyt halu käydä Afrikassa ja Aasian köyhissä osissa syynä ihmisoikeuksien puute .

En koe jääväni mistään paitsi, kun en näe esim. Intiaa pakkan päältä.

Harvakseltaan olen käynyt ulkomailla ja jotain nähnyt, mutta kun jostain erikoisesta paikasta tulee puhe, on jälkeenpäin oikeastaan sama sattuiko käymään siellä oikeasti vai näkikö vaan telkkarissa tai netissä.

Vierailija kirjoitti:

Satsaa matkailussa, kuten lähes kaikessa muussakin, määrän sijasta laatuun. Eli olen ne paikat nähnyt, jotka olen halunnut. Muista ei niin väliäkään... 

Ajattelen ihan samalla tavalla. Ei sitä elämässä muutenkaan halua nähdä ja kokea kaikkea, vaan niitä asioita ja paikkoja, jotka itseä kiinnostaa. En koe, että jään jostain paitsi, kun en ole käynyt Kanarialla, Thaimaassa tai Aurinkorannikolla. Jos en olisi nähnyt esim. Machu Picchua, Petraa, Terrakottasotilaita, Pariisia jne olisin jäänyt paljosta paitsi.

Olen matkustanut paljon, yli 40 maata Aasiasta Usaan ja asunutkin ulkomailla. Nyt jateelen, että senkin ajan olisi voinut käyttää täällä Saimaan mökillä maailman kauneimmasta luonnosta nauttien. Mutta sain ostettua mökin vasta 32 vuotiaana joten siinä mielessä ymmärrettävää.

Ihmiset ovat lopulta ihan samanlaisia kaikkialla, etelämmässä luonto vaan paahteisempaa ruskeaa vs Suomen 4 vuodenaikaa ja vehreät kesät. En saa mitään alumiinipötkössä 10 km korkeudessa istumisesta.

M.42

Vierailija kirjoitti:

Enpä olisi ikinä lähtenyt esim. Agraan, jos en olisi halunnut nähdä Taj Mahalia livenä. 

Minä en olis mennyt koko Intiaan, jos siellä ei olis Taj Mahalia ja nyt kun se on nähty, niin never again.

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä näkemisestä ole hyötyä. Ei niitä edes muista.

Siksi otetaan valokuvia ja jaetaan ne somessa.

Ahdistaa jo Helsingin väenpaljous. Maailmalla enemmän ihmisiä, että varmasti ihan hirveä ahdistus olisi matkaillessa.

Paikat kiinnostaisi mutta matkustaminen ei.

Itse ihmettelen mitä se näkeminen ja kokeminen olisi? Mua ei kiinnosta vähääkään mitkään museot, historia tai taide, ruoka jne. Hiekkarannat ovat tylsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä näkemisestä ole hyötyä. Ei niitä edes muista.

Siksi otetaan valokuvia ja jaetaan ne somessa.

En mä ota koskaan kuvia kun käyn jossain.

Vierailija kirjoitti:

Olen matkustanut paljon, yli 40 maata Aasiasta Usaan ja asunutkin ulkomailla. Nyt jateelen, että senkin ajan olisi voinut käyttää täällä Saimaan mökillä maailman kauneimmasta luonnosta nauttien. Mutta sain ostettua mökin vasta 32 vuotiaana joten siinä mielessä ymmärrettävää.

 

Ihmiset ovat lopulta ihan samanlaisia kaikkialla, etelämmässä luonto vaan paahteisempaa ruskeaa vs Suomen 4 vuodenaikaa ja vehreät kesät. En saa mitään alumiinipötkössä 10 km korkeudessa istumisesta.

 

M.42

Todennäköisesti, et olisi osannut nauttia siitä Saimaan mökistäsi, jos et olisi jo nähnyt muuta maailmaa. Vasta nyt se on mahdollista.

Matkustelin lapsena perheen kanssa vuosittain 1-2 kertaa eikä niistä matkoista jäänyt oikein mitään mieleen. Ihmettelin jo silloin, miten ihan äskettäin tehdystä matkasta en muista muuta kuin jotain ärsyttäviä yksityiskohtia. Luultavasti olin aina niin stressaantunut, että mieli sulki muistot pois. Aikuisena muistan vähän paremmin, mutta ehdottomasti niin huonosti, ettei kannata tuhlata rahojaan. 

New Yorkin haluaisin nähdä ja kokea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuo yksi selittää, ettei ole kuullut, että nähtävyyksien takia ihmiset matkustaa! :D Työ- ja harrastereissut erikseen, mutta kyllähän se matkakohde usein valikoituu juuri nähtävyyksien takia. Jopa Rhodoksella voi sivuuttaa viikon allasloman ja lähteä kiertämään nähtävyyksiä ja historiallisia kohteita. Ne ehkä tulee siinä sivussa, mutta kukaan ei mene Pariisiin mainitsematta Eiffeliä.

Ei se Eiffel-torni ole prioriteetti kuin sillä ekalla matkalla. Seuraavilla kerroilla fiilistellään vaikka vintage- ja antiikkiliikkeissä, käydään jazz-illoissa, kierretään pieniä leipomoita ja toreja, käydään viinibaareissa, kävellään eri kaupunginosissa ilman mitään sen kummempaa päämäärää, tehdään iltakävelyitä Seinen varrella, käydään kirpputoreilla, kierrellään kirjakauppoja, istutaan puistoissa, käydään taidegallerioissa ja nautitaan siitä, että ei tarvitse olla koko ajan menossa mihinkään.

Aika moni käy matkakohteissa vain kerran elämässään, eikä tule seuraavia matkoja samaan paikkaan, eli kuvailemasi fiilistely ei tule toteutumaan. Seuraavalla matkalla mennään sitten johonkin muualle ja halutaan kokea sen paikan tärkeät nähtävyydet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satsaa matkailussa, kuten lähes kaikessa muussakin, määrän sijasta laatuun. Eli olen ne paikat nähnyt, jotka olen halunnut. Muista ei niin väliäkään... 

Ajattelen ihan samalla tavalla. Ei sitä elämässä muutenkaan halua nähdä ja kokea kaikkea, vaan niitä asioita ja paikkoja, jotka itseä kiinnostaa. En koe, että jään jostain paitsi, kun en ole käynyt Kanarialla, Thaimaassa tai Aurinkorannikolla. Jos en olisi nähnyt esim. Machu Picchua, Petraa, Terrakottasotilaita, Pariisia jne olisin jäänyt paljosta paitsi.

Dementia tuhoaa ja kuolema korjaa. Tosin narsistinen ja ahne yksilö on sen ansainnut. Turhuuden turhuutta. 

Olen matkustellut jonkin verran, ja silloinkin vain nähtävyyksien perässä. Ei siksi että näkisin, vaan siksi että kokisin. Mikään maailmanmatkaaja en ole, enkä oikein näe mitä lisäarvoa toiset saavat elämäänsä siitä että he lähtevät monen tunnin lentomatkan päähän vain istuskelemaan kahviloissa. Mutta toisaalta, jos se tuo iloa elämään, niin mikäs siinä.

Eikö turistina oleminen on lähes samanlaista maassa kuin maassa? Miten sellainen avartaisi maailmaa? 

Vierailija kirjoitti:

Matkustelin lapsena perheen kanssa vuosittain 1-2 kertaa eikä niistä matkoista jäänyt oikein mitään mieleen. Ihmettelin jo silloin, miten ihan äskettäin tehdystä matkasta en muista muuta kuin jotain ärsyttäviä yksityiskohtia. Luultavasti olin aina niin stressaantunut, että mieli sulki muistot pois. Aikuisena muistan vähän paremmin, mutta ehdottomasti niin huonosti, ettei kannata tuhlata rahojaan. 

Tämä, apua niin tämä! Muista joitakin huonoja hetkiä reissuista, ja sitten todella huonoja. Tämä tosin kattaa koko elämäni muistot ja myös ihmissuhteet; jonkin helvetin tähden muista vain häpeälliset ja ikävät hetken, ja pääasiallisesti ihan kaikesta on paska muistomaailma.

Vierailija kirjoitti:

Eikö turistina oleminen on lähes samanlaista maassa kuin maassa? Miten sellainen avartaisi maailmaa? 

Oikeasti tietyn määrän jälkeen ei mitenkää. Lähinnä hieno kertoa muille miten on tullut koettua ja elettyä. Osa keulii siiten body countilla. Yhtä sairasta molemmat.