Sinä joka et ole matkustellut maailmalla, ajatteletko miten paljon on jäänyt näkemättä
Kommentit (223)
En ole oikeastaan matkustellut kuin euroopassa, ja paljon on tosiaan jäänyt kokematta. Jopa euroopasta, saati sitten muualta maailmasta.
Toisaalta yritän pysyä poissa noista ääritavallisista matkakohteista kuten vaikka kanarian saaret oli jo minun nuoruudessani. Ei ole paikkaa vastaan mitään mutta kun siellä on sitten kaikki muutkin suomalaiset. Sama tallinnan (tai ruotsin) risteilyjen kanssa.
Mulla oli joskus nuorena ajatus, että olisi kivaa asua suurkaupungissa. Asuin vähän aikaa Lontoossa ja se karisi perusteellisesti.
Nuorena,sellaiset matkat oli elämyksellisiä, joissa tapasi muita ulkomaalaisia nuoria. Matkustelu turistipaikoissa on plääh, väsyttävää ja,tylsää. Nyt yli 50 v. ei kiinnosta matkustelu tippaakaan.
En ole koskaan ollut Euroopan ulkopuolella, eikä haittaa yhtään. Pitkät lentomstkat ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuo yksi selittää, ettei ole kuullut, että nähtävyyksien takia ihmiset matkustaa! :D Työ- ja harrastereissut erikseen, mutta kyllähän se matkakohde usein valikoituu juuri nähtävyyksien takia. Jopa Rhodoksella voi sivuuttaa viikon allasloman ja lähteä kiertämään nähtävyyksiä ja historiallisia kohteita. Ne ehkä tulee siinä sivussa, mutta kukaan ei mene Pariisiin mainitsematta Eiffeliä.
Ei se Eiffel-torni ole prioriteetti kuin sillä ekalla matkalla. Seuraavilla kerroilla fiilistellään vaikka vintage- ja antiikkiliikkeissä, käydään jazz-illoissa, kierretään pieniä leipomoita ja toreja, käydään viinibaareissa, kävellään eri kaupunginosissa ilman mitään sen kummempaa päämäärää, tehdään iltakävelyitä Seinen varrella, käydään kirpputoreilla, kierrellään kirjakauppoja, istutaan puistoissa, käydään taidegallerioissa ja nautitaan siitä, että ei tarvitse olla koko ajan menossa mihinkään.
Aika moni käy matkakohteissa vain kerran elämässään, eikä tule seuraavia matkoja samaan paikkaan, eli kuvailemasi fiilistely ei tule toteutumaan. Seuraavalla matkalla mennään sitten johonkin muualle ja halutaan kokea sen paikan tärkeät nähtävyydet.
Itse tykkään myös nähdä ja kokea paljon uutta, mutta kyllä sitä välillä tulee palattua myös niihin vanhoihin lempparipaikkoihin. Etenkin suurkaupungeissa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että samaan kaupunkiin tulee mentyä uudestaan esim. jonkun artistin konsertin tai festareiden takia, ja samalla voi taas tehdä muitakin juttuja. Tai sitten ystäviä tai perhettä asuu eri kaupungeissa, joten tämänkin takia tulee palattua samoihin paikkoihin. Euroopan kaupungit on muutenkin niin lähellä, että niihin on helppo tehdä pitkiä viikonloppuja useamminkin. Esim. itse käyn vuosittain Belgiassa musiikkifestareilla, ja on muitakin tällaisia paikkoja, joihin olen palannut uudestaan ja uudestaan. Esim. Lontoo, Barcelona, Italian kaupungit, Amsterdam, Kreikan saaristo ja New York. Toki sitten vaikkapa Peru ei ole sellainen mihin niin helposti tulisi lähdettyä uudestaan vaikka upea paikka olikin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö turistina oleminen on lähes samanlaista maassa kuin maassa? Miten sellainen avartaisi maailmaa?
Miten on samanlaista vaikka Vietnamissa ja Los Angelesissa?
En edes ajattele asiaa. Ei vaan kiinnosta matkustelu. Käytän rahat muuhun.
Mitä sitä näkemään kaikki samat nähtävyydet jotka jo niin moni muu on nähnyt. Mieluummin menisin paikkoihin joissa ei ole koskaan ihmistä nähty.
Olen matkustanut paljon ja jotenkin viime vuosina on alkanut väsyttää kuunnella ne samat mitä missäkin maassa on tapana, kaupungit, kojut, nähtävyydet, ruoat, pitkät välimatkat jne. Ei jaksa enää kiinnostaa millainen on bolivialaisen arki verrattuna kirgizialaiseen tai millaisia maissipalloja syödään Gambiassa ja mitä Argentiinassa. Luontomatkaillessakin sama se kolmen kilometrin vuori oli se Aasiassa, Euroopassa tai Amerikassa, niin samaa kuivaruokaa keittelen samalla retkikeittimellä ja ihan samankorkuisia ne korkeusmetrit on vaikka missä maassa sattuisi olemaan. Käytynä ja koettuna jos jonkinlaista cityreissua, vaellusta, kajakkimatkaa, kulttuurireissua, teknobunkkereissa rymyämistä, tuntemattomien kanssa rannalla bilettämistä nuorena kaksikymppisenä.
Tietysti olen onnellinen kaikista matkoistani. Ei ole vaan enää minkäänlaista pakoa tai FOMOa että jotain olisi näkemättä tai kokematta vaikka enää ikinä ei tulisi matkailtua.
Mitä sinä näet promillen maailmasta vaikka matkustaisit joka ikinen päivä.Ja se merien pohja on melkein yhtä tuntematon kuin ulkoavaruus, kyllä varmaan harmittaa kun ei tiedä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt vähän mutta luulen että en olisi tykännyt matkailusta. Ne vähät mitä olen matkaillut ovat olleet stressaaviakin kokemuksia ja en olisi voinut tehdä puoltakaan asioista yksin kuin mitä tuttavaperheen kanssa, koska ei ole rahaa tai autoa en olisi päässyt lähellekään niitä kivoja paikkoja mitä näin.
Turistirysistä en tykkää ja euroopassakin ahdisti massaturismi, jopa niin paljon että aloin arvostaa Suomea ihan uudella tavalla. Jo sitä että voin mennä halutessani marjastamaan tai sitä että Suomi on lappia lukuun ottamatta aitoa. Jopa ns turistipaikat kuten Suomenlinna ovat aidompia kuin vastaavat turistirysät maailmalla.
Silti olen unelmoinut välillä laiva- tai junamatkoista, mutta luulen kaipaavani siinä jotain mitä ei ole edes olemassa.
Matkustaminen voi olla stressaavaa, mutta yksin tai yhden läheisen aikuisen kanssa se voi olla oikeasti rentouttavaa ja avartavaa.
Isäni (yli 70-vuotias jo silloin) sattui yhden Skype-puhelun aikana mainitsemaan, että oli nähnyt jossain matka esitteessä ns. Junaristeilyjä ja hän piti ajatusta mielenkiintoisena. Ehdotin siitä paikasta, että tehdäänkö yhdessä sellainen junamatka! Tiesin Berliini-Praha-välin olevan ihan kaunis, joten se oli lähtökohta. Lyhykäisyydessään matka oli seuraava. Lähdimme Berliinistä Prahaan, yövyimme Prahassa kaksi yötä, jatkoimme junalla Müncheniin, olimme siellä kaksi yötä ja sitten junalla Alppien yli pohjois-Italiaan. Lyhyt stoppi Veronassa ja olimme Milanossa kolme yötä, josta kumpikin lensi sitten kotiinsa. Junaliput olin ostanut netistä etukäteen ja varannut hotellit. Oli kesäaika, niin varmistin, että hotelleissa oli ilmastointi ja aamupala. Tarkkoja kustannuksia en muista, mutta satasista puhuttiin, ei tonneista. Sesongin ulkopuolella olisi varmaan säästänyt hieman.
Pointtini oli, että jos matkustamisen suunnittelee oikein, se voi olla kiinnostavaa (tapasimme kiinnostavia ihmisiä ja tutustuimme kiinnostaviin paikkoihin) ja myös rentouttavaa. Ei ollut junamatkaa peräperään ja matkapäivät olivat kohtuullisen pitkiä.
Youtube matkailee ulkomailla puolestani. Itse viihdyn mieluummin jossain Suomen metsässä seisoskelemassa. En halua ihmisiä ympärilleni.
Oletko sinä nähnyt Etelä-Konneveden kansallispuiston nukkuvat kivijättiläiset?
Vierailija kirjoitti:
En. Esimerkiksi mitkään miljoonakaupungit tai turistirysät ei edes kiinnosta.
Itse en ole pahemmin miljoonakaupungeissa luuhannut, mutta tokihan lentokentät niissä on. Sen sijaan maisemat miljoonakaupunkien välillä on jo ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Oletko sinä nähnyt Etelä-Konneveden kansallispuiston nukkuvat kivijättiläiset?
Oletko sinä?
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni puhe matkailun avartamisesta on puppua. Se tuntuu hyvältä että kaikki on uutta ja erilaista ja siten elämyksellistä. Mutta ei sillä ole loppujen lopuksi paljoa väliä. Elämä jatkuu melko samanlaisena matkan jälkeen.
Kyseessä ei ole mikään vanhan kansan viisaus, vaan matkatoimiston onnistunut myyntislogan.
Vierailija kirjoitti:
En. Esimerkiksi mitkään miljoonakaupungit tai turistirysät ei edes kiinnosta.
Niin, ne onneksi vaihtoehdot eivät ole jäädä kotiin tai turistirysä.
Itse olen käynyt n.40 maassa; Ajanut Islannin ympäri, tutkinut Norjan vuonoja, trekannut Kaukasuksen vuoristossa, tutkinut Borneon sademetsien eläimiä, lötkötellyt hiljaisilla paratiisisaarilla Kambodiassa, kahdella road-tripillä Usassa..ja toki myös nähnyt miljoonakaupunkeja, joista itselleni tärkeimmiksi nousi New York, Tokio, Soul.
EN vaihtaisi kokemuksia mihinkään.
Matkustaminen pitäisi kieltää. Netistä kyllä näkee paikat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko sinä nähnyt Etelä-Konneveden kansallispuiston nukkuvat kivijättiläiset?
Oletko sinä?
Olen. Monta kertaa. Kesällä olemme kiertäneet niitä suppilaudoilla. Talvella jäätä pitkin, kävellen ja luistellen.
Viihdyn hyvin pikkukaupungin ytimessä olevassa kerrostalokaksiossani. En tarvitse matkustelua mihinkään.
Olis kiva kuulla miten merkityksellisesti itse vietät elämäsi vain toisia ajatellen ja omasta jakaen, jos noilla spekseillä pääsee narsistiseksi, ahneeksi ja kokemukset ovat turhia.