Miksi lapsia pitää hankkia jos niille ei voi edes puhua nätisti?

Ennen oli musamaun ja keikkaelämän vakoojat, nuo Rokkipolisit ja nykyään on lapsipoliisit, eli ne joilla ei lapsia ole tai omansa jo persiilleen kasvattaneet mukatäydelliset boomerit, joille  kaiken mihin he astuvat, pitäisi olla täydellistä. Mikään ei saa rikkoa heidän idylliään tai heidän kuvitelmaa itsestään kuin sadussa. Kyttäävät kädet puuskassa miten lapsille puhutaan jossain vtun kaupassa. Minulle ainakin aivan sama, teen vain ostoksiani siellä ja toivottavasti muut saavat omansa tehtyä ja sitten ulos. 

Kaupassahan on käytävä perheellisenä satoi tai paistoi, joten enempi säälin kuin haukun heitä. Vai ajetaanko tässä taas jotain sinkut vastaan vanhemmat asetelmaa? Ylläpidon aloitus. 

Voodoo People soi päässä ja Riikka tanssii humaltuneesti...

-winner-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ajetaan tilanne siihen että pinna palaa ja puhutaan rumasti? Sitten pitää hakea apua tai vaikka ostaa koti-/lastenhoitoapua tai luopua jostain että jaksaa paremmin. Ei ole kenenkään etu että uuvutaan tai hankitaan lapsia yli omien voimavarojen. Oma äitini oli ihan kamalan kireä ja todella ikävä tunnelma oli koko lapsuuden ajan. Että kyllä, terapiassa on käyty koska sain kokea että olen paha ja viallinen lapsi jolle piti vaan huutaa. Onneksi terapian myötä tullut itsemyötätuntoa ja ymmärrystä siihe  olen ollut ihan normaali ja hyvätapainen lapsi ja että mikään ei ole oikeuttanut äidin raivareita, kuritusta ja ikävää käytöstä. Aikuinen on se jonka pitää osata ensin käyttäytyä.

 

Tiesin että jos lapsia haluaisin, mun olisi pitänyt ottaa resursseja siihen muualta. Puolittaa työaika, käydä itse terapiassa, ostaa siivouspalvelua ja lastenhoitopalvelua koska muuten en olisi jaksanut. Totesin että ei kiitos. 

Onkohan monellakin meillä lapsettomilla tämä, että ollaan kasvettu vanhemman/ vanhempien kanssa, jotka ei jaksaneet olla hyviä vanhempia? Ja sitä vahinkoa ei ole itse halunnut laittaa kiertämään.

Taitaa olla, mutta mikä on se syy että juuri teidän sukupolvi on niin erikoisen pessimistinen? Aina on ihmisillä ollut kotiongelmia, joillakin vähän ja joillakin aivan kohtuuttomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ajetaan tilanne siihen että pinna palaa ja puhutaan rumasti? Sitten pitää hakea apua tai vaikka ostaa koti-/lastenhoitoapua tai luopua jostain että jaksaa paremmin. Ei ole kenenkään etu että uuvutaan tai hankitaan lapsia yli omien voimavarojen. Oma äitini oli ihan kamalan kireä ja todella ikävä tunnelma oli koko lapsuuden ajan. Että kyllä, terapiassa on käyty koska sain kokea että olen paha ja viallinen lapsi jolle piti vaan huutaa. Onneksi terapian myötä tullut itsemyötätuntoa ja ymmärrystä siihe  olen ollut ihan normaali ja hyvätapainen lapsi ja että mikään ei ole oikeuttanut äidin raivareita, kuritusta ja ikävää käytöstä. Aikuinen on se jonka pitää osata ensin käyttäytyä.

 

Tiesin että jos lapsia haluaisin, mun olisi pitänyt ottaa resursseja siihen muualta. Puolittaa työaika, käydä itse terapiassa, ostaa siivouspalvelua ja lastenhoitopalvelua koska muuten en olisi jaksanut. Totesin että ei kiitos. 

Onkohan monellakin meillä lapsettomilla tämä, että ollaan kasvettu vanhemman/ vanhempien kanssa, jotka ei jaksaneet olla hyviä vanhempia? Ja sitä vahinkoa ei ole itse halunnut laittaa kiertämään.

Taitaa olla, mutta mikä on se syy että juuri teidän sukupolvi on niin erikoisen pessimistinen? Aina on ihmisillä ollut kotiongelmia, joillakin vähän ja joillakin aivan kohtuuttomasti.

Mä ajattelen mieluummin kuin, että nykyään ihmiset on ajatelevaisempia. Ennen oli ok aiheuttaa muille ( kuten omille lapsilleen) kärsimystä..

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos kynnys puhua pienelle lapselle niin rumasti on niin matala yleisellä paikalla niin mitä tapahtuu kotona?

Täähän se. Surunmoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos kynnys puhua pienelle lapselle niin rumasti on niin matala yleisellä paikalla niin mitä tapahtuu kotona?

Ei varmaan mitään kummempaa.

Mua kohdeltiin noin julkisesti. Ja se oli mitä parasta kohtelua, kotona kun sitten hakattiin.  

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni on jo aikuinen, mutta muistan hyvin, kun minulla meni kertakaikkiaan hermo häneen yhdellä lomamatkalla. Hän oksensi hotellin sängyn päiväpeitolle ja siinä oli kaikkea muutakin stressiä ja en mitenkään kauniisti reagoinut asiaan. Ja sitten tapahtui niin, että huoneen oven avattuani (lähdinkö hakemaan jotain, en enää muista tarkkaan), siellä seisoi minulle tuntematon mies ja hän sanoi sellaisella jämäkällä äänellä, että lapselle ei puhuta noin. En ollut kiroillut tai haukkunut tai karjunut, mutta olin kyllä korottanut ääntäni hermostuksissani ja sen varmaan muutkin sitten käytävälle kuulivat. Ja se riitti. Tajusin käyttäytyneeni totaalisen väärin. Aikuinen ei puhu lapselle rumasti. Piste.

Kiitos tuolle tuntemattomalle, rohkealle miehelle.

Esimerkillistä toimintaa. Näitä valkoritareita saisi olla reilusti enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni on jo aikuinen, mutta muistan hyvin, kun minulla meni kertakaikkiaan hermo häneen yhdellä lomamatkalla. Hän oksensi hotellin sängyn päiväpeitolle ja siinä oli kaikkea muutakin stressiä ja en mitenkään kauniisti reagoinut asiaan. Ja sitten tapahtui niin, että huoneen oven avattuani (lähdinkö hakemaan jotain, en enää muista tarkkaan), siellä seisoi minulle tuntematon mies ja hän sanoi sellaisella jämäkällä äänellä, että lapselle ei puhuta noin. En ollut kiroillut tai haukkunut tai karjunut, mutta olin kyllä korottanut ääntäni hermostuksissani ja sen varmaan muutkin sitten käytävälle kuulivat. Ja se riitti. Tajusin käyttäytyneeni totaalisen väärin. Aikuinen ei puhu lapselle rumasti. Piste.

Kiitos tuolle tuntemattomalle, rohkealle miehelle.

Mutta lapsi ja teini saa puhua vanhemmalla rumasti?

Ei saa, vaan suorastaan pitää. Muuten ei koskaan kasva aikuiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ajetaan tilanne siihen että pinna palaa ja puhutaan rumasti? Sitten pitää hakea apua tai vaikka ostaa koti-/lastenhoitoapua tai luopua jostain että jaksaa paremmin. Ei ole kenenkään etu että uuvutaan tai hankitaan lapsia yli omien voimavarojen. Oma äitini oli ihan kamalan kireä ja todella ikävä tunnelma oli koko lapsuuden ajan. Että kyllä, terapiassa on käyty koska sain kokea että olen paha ja viallinen lapsi jolle piti vaan huutaa. Onneksi terapian myötä tullut itsemyötätuntoa ja ymmärrystä siihe  olen ollut ihan normaali ja hyvätapainen lapsi ja että mikään ei ole oikeuttanut äidin raivareita, kuritusta ja ikävää käytöstä. Aikuinen on se jonka pitää osata ensin käyttäytyä.

 

Tiesin että jos lapsia haluaisin, mun olisi pitänyt ottaa resursseja siihen muualta. Puolittaa työaika, käydä itse terapiassa, ostaa siivouspalvelua ja lastenhoitopalvelua koska muuten en olisi jaksanut. Totesin että ei kiitos. 

Onkohan monellakin meillä lapsettomilla tämä, että ollaan kasvettu vanhemman/ vanhempien kanssa, jotka ei jaksaneet olla hyviä vanhempia? Ja sitä vahinkoa ei ole itse halunnut laittaa kiertämään.

Minulla ainakin tämä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalla ei ilmeisesti ole lapsia. 

Et voi oikeuttaa lapsillesi rumasti puhumista sillä, että aloittajalla ei ole lapsia tällainen mielipide. Ap

Ei voikaan, mutta tuo jankutus "pitääkö hankkia lapsia" on hirveän väsynyttä.

Onneksi sinä ja vanhempasi olette muuten kaikessa täydellisiä.

Tuota marttyyriksi heittäytymistä kannattaa myös lasten kanssa käyttää.😊

Tiedätkö ollenkaan mikä on marttyyri?

En heittäytynyt marttyyriksi, vaan tiedostan etten ole pyhymys. Toisin kuin eräät palstailijat.

Täällä myös kommentoi monet ihmiset, itse olen tämän ketjuun tämä mukaan lukien laittanut kaksi viestiä. 

Mun äiti harrasti ja harrastaa edelleen tuota marttyyriksi heittäytymistä. Teissä on samaa ainakin se, ettei hänkään pidä itseään pyhimyksenä. Ei todellakaan. Hän kuvittelee olevansa jumala.