Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsia pitää hankkia jos niille ei voi edes puhua nätisti?
18.04.2026 |
Tuli vaan mieleen, kun taas kauppareissulla tuli useampi rumasti pienille lapsilleen nalkuttava vanhempi vastaan, eikä kyse ollut edes mistään kieltämistilanteesta tms. Tietty tämä on vain minun henkilökohtainen näkemykseni asiasta, ja joku toinen ei olisi varmaan moksiskaan, mutta ajattelen silti olevani oikeassa, että myös ja oikeastaan erityisesti lapsille pitäisi puhua nätisti ja inhimillisesti. Hankitteko niitä lapsia muiden mieliksi ja vai yhteiskunnan hyväksi, ajatellen tulevia veronmaksajia? Koska jos kerran on niin, että oma aito halunne on sen takana, niin kannattaa varmaan vähän katsoa peiliin ja pohtia omaa käytöstään… Ja julkisella paikalla on muitakin ihmisiä kuulemassa miten puhutte lapsellenne….
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsista tullut vaativia tai vanhempien auktoriteetti kadonnut, tänäänkin satuin kohdalle kun yksi alle 10-vuotias nappula kävi istumaan kadulle syystä että koetti sillätavoin painostaa vanhempaansa oman mielensä mukaiseen päätökseen. Kas kun ei mennyt ajoradalle.
Totta!
Että mitä itsepäisiä aaseja, oikein maailmannapoja. Mukaanlukien omani. Ei mene millään mikään perille. Vi tt u.
Entä äiti itse? Millainen olet ihmisenä, puolisona, vanhempana, työntekijänä? Katse peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jaksaminen loppuu ja tilannetta ei pääse mitenkään pakoon eikä apua saa, se valitettavasti saattaa purkautua huonona käytöksenä lasta kohtaan. Äärimmäisen stressaantuneena näin voi käydä.
Ja tämäkö oli liikuttava yritys normalisoida ja hyväksyä ääliömäisyyttä. Lapsia pitää kasvattaa käyttäytymään, se tapahtuu kotien sisällä eikä kauppakeskuksissa. Jos ei onnistu, katse peiliin. Kaikkien ei selvästikään pitäisi hankkia lapsia. Ehkä ei ole hankittukaan, niitä "on vain tullut".
Kauppakäytöstä on vaikea oppia pelkän kotona tapahtuvan teorialuennon avulla. Käytännön oppitunteja siellä kaupassa tarvitaan myös.
Ehei, kaikki alkaa kotoa. Miten toimit kotona, toimit yhteiskunnassa. Eikä se ole teorialuentoa, eivät lapset sellaisesta mitään ymmärrä.
Ennenkuin sopertelet vastaväitteitä, totean vain että olen 3 lapsen äiti ja 5 lapsen isoäiti, ihan ei teorian vaan ihan käytännön pohjalta ponnistan.
Koti on ihan erilainen paikka kuin kauppa. Ei lapsi osaa kotikäytöksen pohjalta omaksua sitä että miten kaupassa pitää toimia. Se kauppa on nähtävä ja koettava ihan oikeasti, eikä vain kerran vaan kymmeniä tai satoja kertoja.
Miksi mun kummankaan kahden lapsen kauppakäyttäytymisessä ole koskaan ollut mitään ongelmaa? Toinen 13, toinen 17 nyt. Mitä ihmettä teillä muilla tapahtuu? Ja miksi?
Lasten luonteissa on eroja. Esim. jotkut ovat sellaisia jalassa roikkujia joiden kanssa harvoin on ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jaksaminen loppuu ja tilannetta ei pääse mitenkään pakoon eikä apua saa, se valitettavasti saattaa purkautua huonona käytöksenä lasta kohtaan. Äärimmäisen stressaantuneena näin voi käydä.
Ja tämäkö oli liikuttava yritys normalisoida ja hyväksyä ääliömäisyyttä. Lapsia pitää kasvattaa käyttäytymään, se tapahtuu kotien sisällä eikä kauppakeskuksissa. Jos ei onnistu, katse peiliin. Kaikkien ei selvästikään pitäisi hankkia lapsia. Ehkä ei ole hankittukaan, niitä "on vain tullut".
Kauppakäytöstä on vaikea oppia pelkän kotona tapahtuvan teorialuennon avulla. Käytännön oppitunteja siellä kaupassa tarvitaan myös.
Ehei, kaikki alkaa kotoa. Miten toimit kotona, toimit yhteiskunnassa. Eikä se ole teorialuentoa, eivät lapset sellaisesta mitään ymmärrä.
Ennenkuin sopertelet vastaväitteitä, totean vain että olen 3 lapsen äiti ja 5 lapsen isoäiti, ihan ei teorian vaan ihan käytännön pohjalta ponnistan.
Koti on ihan erilainen paikka kuin kauppa. Ei lapsi osaa kotikäytöksen pohjalta omaksua sitä että miten kaupassa pitää toimia. Se kauppa on nähtävä ja koettava ihan oikeasti, eikä vain kerran vaan kymmeniä tai satoja kertoja.
Miksi mun kummankaan kahden lapsen kauppakäyttäytymisessä ole koskaan ollut mitään ongelmaa? Toinen 13, toinen 17 nyt. Mitä ihmettä teillä muilla tapahtuu? Ja miksi?
Lasten luonteissa on eroja. Esim. jotkut ovat sellaisia jalassa roikkujia joiden kanssa harvoin on ongelmia.
Etä onko äitien luonteissa eroja? Miten ovat lapsensa kasvattaneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä saa sitten maksaa myöhemmin lapsen terapiat
Miksi nykylapset menevät rikki niin herkästi? Ei tarvitse kuin vähän kieltää tai huutaa, niin heti ollaan loppuikä terapiassa.
Asian laita ei ole todellakaan noin. Tiedät sen itsekin.
Eipä onneksi tullut jälkikasvua tontille.18v riesa vähintään ,ennen kuin voi potkia maailmalle omillaan elelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut puhuu rumasti aina, kotipuhekin on kiroilua, nimittelyä, huutamista ja mitätöintiä. Mistä lie oppineet tuonkin tavan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kahden aikuisen lapsen äiti ja toinen erityislapsi. Tämä ilmiö on ollut aina. Meillä naapurissa, jotkut lasten harasstuskaverien vanhemmat ym.. se on jonkinlaista auktoriteetin puutetta. Kun tulee tilanne että pitää komentaa oikeasti, eivät välitä. Kotikunnasta yksi keskituloisen perheen muksu, jolla oli äksyt vanhemmat, istuu parhaillaan tuomiota murhasta.
AP, sanoit että kauppareissulla tuli useampi rumasti pienille lapsilleen nalkuttava vanhempi vastaan, eikä kyse ollut edes mistään kieltämistilanteesta tms. Millaisesta tilanteesta sitten oli kyse? Miksi kukaan "nalkuttaisi" jos lapsi ei tee/sano mitään väärää? Olisi kiva jos kuvailisit näkemäsi tilanteen objektiivisesti. Mitä vanhempi sanoi ja missä tilanteessa?
Kaupassa yleensä nähdään tilanne vain nopeasti ohimennen. Et näe kokonaiskuvaa. Miten koko kauppareissu on kokonaisuudessaan sujunut, varsinkin jos kyseessä on joku isompi kauppa tai ostoskeskus?
Meillä lapset osaavat yleensä käyttäytyä, varsinkin kun mukana on vain yksi lapsi. Silloin kaikki sujuu yleensä hyvin. Mutta jos on kaksi niin silloin tulee helpommin ongelmatilanteita.
Aina muistutetaan ja kerrataan jo autossa miten kaupassa sitten pitää käyttäytyä. Silti tulee yllätyksiä. Ja aina yritän ensin sievästi puhua, mutta jos sama jatkuu pitkään, niin turhautuneena sävy voi muuttua negatiivisemmaksi. Silloin pyritään hoitamaan pakolliset asiat alta pois ja lähdetään kotiin. Autossa tai kotona käydään sitten tilanteet uudelleen rauhassa läpi. Sanktioita voi tulla tilanteesta riippuen.
Täällä on ollut usein keskustelua siitä miten nykyään vanhemmat ei kasvata lapsiaan ja silitetään vain päätä ja räplätään puhelinta. Sitten kun joku yrittää kasvattaa niin sekö on sitten sitä nalkutusta? Vai miten tämä pitäisi ymmärtää? Ja ei, et voi yhden lyhyen tilanteen perusteella luoda analyysiä siitä millainen kasvattaja tämä vanhempi on. Se ei kerro kokonaiskuvaa. Moni vanhempi varmasti kokee tässä ristiriitaa ja paineita, kun toisaalta pitäisi kasvattaa ja sitten kuitenkin pitäisi olla koko ajan se "kiva vanhempi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan ole iloinen ja positiivinen koko ajan.
Sitä paitsi et voi tietää mitä hetkeä aiemmin on tapahtunut. Lapsi on saattanut esim. karata tai ottaa tavaroita ilman lupaa, ja vasta äsken rauhoittunut.
Vanhempi ei voi vastuuttaa lasta omista tunnetiloistaan. Kyllä, lapset osaavat olla hankalia, mutta ei ole lapsen tehtävä olla ei-hankala koko ajan, ettei vanhemmalta pala käpy. Ja jos palaakin, fiksu vanhempi ymmärtää, että on lapsen tehtävä on olla lapsi ja siihen kuuluu ajoittain perzeily. Lapsen perzeily ei kuitenkaan ole oikeutus vanhemman nalkuttamiselle ja rumasti puhumiselle. Mitä pienempi on lapsi, sen vähemmän aikuinen voi ajatella, että lapsen tehtävä on käyttäytyä niin, että minulla on mukava fiilis.
Tämä EI tarkoita vapaata perzeilyä vaan sitä, että vanhempi osaa työntää tunnetilansa taka-alalle ja toimia tilanteessa neutraalisti puhuen ja lasta kasvattaen.
Tyyliin siis, että lapsi oppii, että julkisessa liikenteessä ei huudeta. Ei siksi, että vanhempi saa siitä nalkutuskohtauksen ja hepulin, vaan siksi, että on huonoa käytöstä huutaa julkisissa.
Haastava varmasti toteuttaa ajoittain (ja nepsylapsien vanhemmilta kysytään usein aivan erityistä kykyä olla viilipytty).
Vierailija kirjoitti:
AP, sanoit että kauppareissulla tuli useampi rumasti pienille lapsilleen nalkuttava vanhempi vastaan, eikä kyse ollut edes mistään kieltämistilanteesta tms. Millaisesta tilanteesta sitten oli kyse? Miksi kukaan "nalkuttaisi" jos lapsi ei tee/sano mitään väärää? Olisi kiva jos kuvailisit näkemäsi tilanteen objektiivisesti. Mitä vanhempi sanoi ja missä tilanteessa?
Kaupassa yleensä nähdään tilanne vain nopeasti ohimennen. Et näe kokonaiskuvaa. Miten koko kauppareissu on kokonaisuudessaan sujunut, varsinkin jos kyseessä on joku isompi kauppa tai ostoskeskus?
Meillä lapset osaavat yleensä käyttäytyä, varsinkin kun mukana on vain yksi lapsi. Silloin kaikki sujuu yleensä hyvin. Mutta jos on kaksi niin silloin tulee helpommin ongelmatilanteita.
Aina muistutetaan ja kerrataan jo autossa miten kaupassa sitten pitää käyttäytyä. Silti tulee yllätyksiä. Ja aina yritän ensin sievästi puhua, mutta jos sama jatkuu pitkään, niin turhautuneena sävy voi muuttua negatiivisemmaksi. Silloin pyritään hoitamaan pakolliset asiat alta pois ja lähdetään kotiin. Autossa tai kotona käydään sitten tilanteet uudelleen rauhassa läpi. Sanktioita voi tulla tilanteesta riippuen.
Täällä on ollut usein keskustelua siitä miten nykyään vanhemmat ei kasvata lapsiaan ja silitetään vain päätä ja räplätään puhelinta. Sitten kun joku yrittää kasvattaa niin sekö on sitten sitä nalkutusta? Vai miten tämä pitäisi ymmärtää? Ja ei, et voi yhden lyhyen tilanteen perusteella luoda analyysiä siitä millainen kasvattaja tämä vanhempi on. Se ei kerro kokonaiskuvaa. Moni vanhempi varmasti kokee tässä ristiriitaa ja paineita, kun toisaalta pitäisi kasvattaa ja sitten kuitenkin pitäisi olla koko ajan se "kiva vanhempi".
Onko nalkuttaminen ja rumasti puhuminen kasvatusta? Saako puolisoaan koulia paremmaksi nalkuttamalla ja rumasti puhumalla? Entä työkaveria tai alaista, kun eivät vaan tajua käyttäytyä?
Itse asiassa nykyään ei saa edes lemmikkiä kasvattaa nalkuttamalla ja puhumalla rumasti, joten ilmeisesti lapsi on eläintä alemmalla kunnioitustasolla. Ihan vaan, koska kasvatus ja lapsi kasvaa kieroon, jos sille ei nalkuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näkisi ajoittaista nalkutusta ja kävyn palamista huonona asiana, jos vanhempi pyytää anteeksi myöhemmin ja selittää tilanteen lapselle. Ihan kuten aikuisenkin kohdalla, kun toiseen palaa käpy.
Tarkoittaa tietenkin, että vanhempi ei ole jatkuvasti kärähtelemässä lapseen ja oikeuta sitä sillä, että pyydän kuitenkin anteeksi. Sekä, että vanhempi tosiaan pyytää anteeksi ja opettaa lapselle ihan omalla esimerkillä, että meillä on huonoja hetkiä ja se on OK.
Jotenkin kuitenkin tulee olo, että nimenomaan nuo AP:n kuvaamat vanhemmat eivät näin tee.
"No kun se vanhempi on hirveen väsynyt ja stressiä pukkaa ihan jatkuvasti!" No en minä töissäkään tai kaverisuhteissa voi jatkuvasti purkaa stressiä työkavereihin tai kavereihin. Jos teen niin, olen ainoastaan työkaveri ja ystävä persuuksista. Vaikka miten pahoittelisin myöhemmin, että TAAS meni kuppi nurin kun stressi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, sanoit että kauppareissulla tuli useampi rumasti pienille lapsilleen nalkuttava vanhempi vastaan, eikä kyse ollut edes mistään kieltämistilanteesta tms. Millaisesta tilanteesta sitten oli kyse? Miksi kukaan "nalkuttaisi" jos lapsi ei tee/sano mitään väärää? Olisi kiva jos kuvailisit näkemäsi tilanteen objektiivisesti. Mitä vanhempi sanoi ja missä tilanteessa?
Kaupassa yleensä nähdään tilanne vain nopeasti ohimennen. Et näe kokonaiskuvaa. Miten koko kauppareissu on kokonaisuudessaan sujunut, varsinkin jos kyseessä on joku isompi kauppa tai ostoskeskus?
Meillä lapset osaavat yleensä käyttäytyä, varsinkin kun mukana on vain yksi lapsi. Silloin kaikki sujuu yleensä hyvin. Mutta jos on kaksi niin silloin tulee helpommin ongelmatilanteita.
Aina muistutetaan ja kerrataan jo autossa miten kaupassa sitten pitää käyttäytyä. Silti tulee yllätyksiä. Ja aina yritän ensin sievästi puhua, mutta jos sama jatkuu pitkään, niin turhautuneena sävy voi muuttua negatiivisemmaksi. Silloin pyritään hoitamaan pakolliset asiat alta pois ja lähdetään kotiin. Autossa tai kotona käydään sitten tilanteet uudelleen rauhassa läpi. Sanktioita voi tulla tilanteesta riippuen.
Täällä on ollut usein keskustelua siitä miten nykyään vanhemmat ei kasvata lapsiaan ja silitetään vain päätä ja räplätään puhelinta. Sitten kun joku yrittää kasvattaa niin sekö on sitten sitä nalkutusta? Vai miten tämä pitäisi ymmärtää? Ja ei, et voi yhden lyhyen tilanteen perusteella luoda analyysiä siitä millainen kasvattaja tämä vanhempi on. Se ei kerro kokonaiskuvaa. Moni vanhempi varmasti kokee tässä ristiriitaa ja paineita, kun toisaalta pitäisi kasvattaa ja sitten kuitenkin pitäisi olla koko ajan se "kiva vanhempi".
Onko nalkuttaminen ja rumasti puhuminen kasvatusta? Saako puolisoaan koulia paremmaksi nalkuttamalla ja rumasti puhumalla? Entä työkaveria tai alaista, kun eivät vaan tajua käyttäytyä?
Itse asiassa nykyään ei saa edes lemmikkiä kasvattaa nalkuttamalla ja puhumalla rumasti, joten ilmeisesti lapsi on eläintä alemmalla kunnioitustasolla. Ihan vaan, koska kasvatus ja lapsi kasvaa kieroon, jos sille ei nalkuta.
Siihen juuri halusinkin objektiivista selvennystä mitä tällä nalkuttamisella tai rumasti puhumisella tarkoitetaan. Muuten se on vain subjektiivinen kokemus. Sen voi tulkita eri tavoin. Joskus lapselle täytyy sanoa asiat napakasti, jos ei pehmeä puhe tehoa. Tämä ei tarkoita kiroilua tsm. tai lapsen nimittämistä. Vaan sitä että epätoivottuun käytökseen tartutaan tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä myös pakko ottaa huomioon lapsen ikä. Omani sai kilareita kaupassa ja kaikkialla muuallakin 2-3-vuotiaana ja ei siinä pystynyt mitään tekemään kuin viemään pois tilasta, mutta sitten sai sitä samaa katsetta kadulla, jonne oltiin kirjastosta tultu kilaroimasta kun automaatti veikin kirjan ja sitä ei olisi saanut tapahtua. Anteeksi vain kun en voi hallita taaperoni tunnetiloja! Nyt se osaa jo hienosti käyttäytyä, 6-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Tässä myös pakko ottaa huomioon lapsen ikä. Omani sai kilareita kaupassa ja kaikkialla muuallakin 2-3-vuotiaana ja ei siinä pystynyt mitään tekemään kuin viemään pois tilasta, mutta sitten sai sitä samaa katsetta kadulla, jonne oltiin kirjastosta tultu kilaroimasta kun automaatti veikin kirjan ja sitä ei olisi saanut tapahtua. Anteeksi vain kun en voi hallita taaperoni tunnetiloja! Nyt se osaa jo hienosti käyttäytyä, 6-vuotias.
Ja tämä siis lapsen kilaroinneista, ei aikuisen! -tuo lainaamani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla ei ilmeisesti ole lapsia.
Tuskinpa näin.
Olen aloittajan kanssa saman ilmiön huomannut.
Minua ei haittaa kuriton, kasvattamatta jäänyt pikkuväki, vaan heidän kädetön, vihjeetön äitinsä. Joka tyytyy katselemaan ympäriinsä poukkoilevan, sekoilevan, kiljuvan ja rääkyvän lapsensa touhua joko eleettömänä kännykkää räpläävänä tai sitten lapselleen tai miehelleen mäkättävänä.
M54
Miehellä ei mitään vastuuta lapsesta, vaikka on paikalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, sanoit että kauppareissulla tuli useampi rumasti pienille lapsilleen nalkuttava vanhempi vastaan, eikä kyse ollut edes mistään kieltämistilanteesta tms. Millaisesta tilanteesta sitten oli kyse? Miksi kukaan "nalkuttaisi" jos lapsi ei tee/sano mitään väärää? Olisi kiva jos kuvailisit näkemäsi tilanteen objektiivisesti. Mitä vanhempi sanoi ja missä tilanteessa?
Kaupassa yleensä nähdään tilanne vain nopeasti ohimennen. Et näe kokonaiskuvaa. Miten koko kauppareissu on kokonaisuudessaan sujunut, varsinkin jos kyseessä on joku isompi kauppa tai ostoskeskus?
Meillä lapset osaavat yleensä käyttäytyä, varsinkin kun mukana on vain yksi lapsi. Silloin kaikki sujuu yleensä hyvin. Mutta jos on kaksi niin silloin tulee helpommin ongelmatilanteita.
Aina muistutetaan ja kerrataan jo autossa miten kaupassa sitten pitää käyttäytyä. Silti tulee yllätyksiä. Ja aina yritän ensin sievästi puhua, mutta jos sama jatkuu pitkään, niin turhautuneena sävy voi muuttua negatiivisemmaksi. Silloin pyritään hoitamaan pakolliset asiat alta pois ja lähdetään kotiin. Autossa tai kotona käydään sitten tilanteet uudelleen rauhassa läpi. Sanktioita voi tulla tilanteesta riippuen.
Täällä on ollut usein keskustelua siitä miten nykyään vanhemmat ei kasvata lapsiaan ja silitetään vain päätä ja räplätään puhelinta. Sitten kun joku yrittää kasvattaa niin sekö on sitten sitä nalkutusta? Vai miten tämä pitäisi ymmärtää? Ja ei, et voi yhden lyhyen tilanteen perusteella luoda analyysiä siitä millainen kasvattaja tämä vanhempi on. Se ei kerro kokonaiskuvaa. Moni vanhempi varmasti kokee tässä ristiriitaa ja paineita, kun toisaalta pitäisi kasvattaa ja sitten kuitenkin pitäisi olla koko ajan se "kiva vanhempi".
Onko nalkuttaminen ja rumasti puhuminen kasvatusta? Saako puolisoaan koulia paremmaksi nalkuttamalla ja rumasti puhumalla? Entä työkaveria tai alaista, kun eivät vaan tajua käyttäytyä?
Itse asiassa nykyään ei saa edes lemmikkiä kasvattaa nalkuttamalla ja puhumalla rumasti, joten ilmeisesti lapsi on eläintä alemmalla kunnioitustasolla. Ihan vaan, koska kasvatus ja lapsi kasvaa kieroon, jos sille ei nalkuta.
Siihen juuri halusinkin objektiivista selvennystä mitä tällä nalkuttamisella tai rumasti puhumisella tarkoitetaan. Muuten se on vain subjektiivinen kokemus. Sen voi tulkita eri tavoin. Joskus lapselle täytyy sanoa asiat napakasti, jos ei pehmeä puhe tehoa. Tämä ei tarkoita kiroilua tsm. tai lapsen nimittämistä. Vaan sitä että epätoivottuun käytökseen tartutaan tosissaan.
No kyllä jokainen ymmärtää, mitä sillä tarkoitetaan. Tiuskiminen ja ikävä äänensävy, vähättely. Miksi takerrut lillukanvarsiin?
Vanhemman ei tarvitse olla viilipytty joka tilanteessa. Kasvatuspsykologian ja kehityspsykologian valtavirran mukaan vanhemman tunteiden, kuten ärtymyksen ja turhautumisen, näyttäminen on inhimillistä ja jopa hyödyllistä, kunhan se tapahtuu hallitusti ja rakentavasti. Asiantuntijat korostavat, että lapsi oppii tunteiden säätelyä seuraamalla vanhempiaan; jos vanhempi kykenee ilmaisemaan turhautumisensa sanoittamalla sen ("Olen nyt todella turhautunut, koska toistat tätä kieltoa"), lapsi oppii tunnistamaan ja nimeämään omia tunteitaan. On kuitenkin olennaista erottaa tunteen ilmaiseminen ja lapsen vahingoittaminen tai pelottelu. Jatkuva, hallitsematon raivo tai vihan purkaminen lapseen voi heikentää lapsen turvallisuuden tunnetta ja vaikeuttaa kiintymyssuhteen kehittymistä.
Kaupassa usein yritetään vain selviytyä kaiken ihmisvilinän, kiireen ja asioiden hoitamisen lomassa. Ei se aina mene "oppikirjan" mukaan lasten kanssa. Yritetään vain olla järjestämättä suurempaa kohtausta. Kotona sitten keskustellaan ja käydään tilanteita läpi. Sitä en tiedä miltä tämä ulospäin näyttää enkä siitä välitäkään. Soisi jokaisen hoitavan omat asiansa, eikä keskittyä analysoimaan muita ja heidän kasvatustaitojaan.
Alue: Aihe vapaa
Miksi mun kummankaan kahden lapsen kauppakäyttäytymisessä ole koskaan ollut mitään ongelmaa? Toinen 13, toinen 17 nyt. Mitä ihmettä teillä muilla tapahtuu? Ja miksi?