Poikaystävä kertoi että hänen kaverinsa ovat hänelle tärkeämpiä kuin minä
Kommentit (97)
On. Ei 16-vuotiaana sitouduta vakavasti.
Kuinka kauan olette seurustelleet ja kuinka totisesti? Jos on joku 2 kk juttu jossa ei ole puhuttu (tulevaisuuden) avioon menemisestä tai mitään voi olla, ettei miehesi yksinkertaisesti ole ehtinyt miettiä teidän suhdetta sen pidemmälle. Joku 1 vuoden pituiseksi jäävä seurustelusuhde ei varmasti olekaan niin tärkeä kuin vuosien takaa tuntemat kaverit.
Ulisjonne bongattu.
On tärkeää muistaa, että toisin kuin uliksella, täällä kirjoittelee lähinnä aikuisia ihmisiä. Sen takia tuollaiset poikkis-tyttis-aloitukset eivät ole uskottavia.
Kyllä se siitä, kun opit tavoille.
Olisi kiva jos eroaisit? Ehkä hän on nuori ja kaverit menevät edelle, muutkin asiat. Joku toinen tyyppi ajattelee ihan toisin.
En minäkään naisena kyllä valitsisi kovin montaa sekuntia kumpi lähtee jos valita pitäisi. Sydänystäväni ovat perheeni, samoin mieheni ystävät ovat hänelle henki ja elämä. Ollaan keskenään jopa puhuttu siitä että kumpikaan meistä ei siis oikeasti tarvitse toista, mutta tässä nyt halutaan olla. Tarvepohjaisissa suhteissa kuulee tätä "en voi elää ilman sua"-vinkumista. Terveessä suhteessa ei vertailla ja arvoteta itseään muiden kautta, koska siinä haetaan egoilua ja/tai hierarkiaa
Joo, siis ei lähtenyt kesällä mun kans huvipuistoon, kun oli nii kiire nähdä kavereita 🤭
Mo eiköhän se normaaliälyllä varustetulle tullut poikaystävän kanta selväksi. Nyt ois sitten valinnan paikka..
Vierailija kirjoitti:
Naisen saa helpommin kuin hyviä kavereita/ystäviä. Naisilla on joku ihme tapa kuvitella että heistä tulee seurustelun alkaessa joku miehen elämän tärkein asia. Tiedoksi vaan että useimmilla miehillä on ne ihmiset jotka ovat jo vuosia tai vuosikymmeniä ollut siinä. Ette te niiden ohi mene.
Eli tyttöystävä on vaan pillun takia.
Se on näitä mille menee kaverit omien lastenkin ohi ja selityksenä on se, että lapset kasvaa. Elämässä käy kuitenkin niin, että siinä vaiheessa kun nämä muut löytää puolisot, perustaa perheet, on töissä kiirettä jne eli kasvaa aikuiseksi ja tulee vastuuta sen myötä niin kotona kuin töissä. Siitä porukasta tippuu yksi kerrallaan pois tyyppejä kunnes ei jää kuin hän itse ja se tylsin joka ei saa naista, ei työpaikkaa eikä ole elämällä mitään suuntaakaan. Sellaisen seurassa on aika nolo hengailla joten on mieluiten yksin koska muilla on kiire niiden aikuisten velvoitteiden kanssa.
Pojalleni kävi näin, hän luuli että he on ikänsä rellestäviä nuoria mutta kukaan ei antanut hänelle memoa, että muilla on siinä sivussa ihan oikeakin elämä hoidettavana ja se vie yhä kasvavasti tilaa heidän elämässään. Nyt hän on oikeastaan yksin, ei ole koulutusta, ei töitä eikä mielenterveyttäkään, eikä rahaa. Muilla on rahaa, perhe, matkustelevat ja tekevät mitä huvittaa. On kodit ja autot. Pojallani on meidän ostamat kengät ja päihdeongelma koska meni juhliminen liian pitkälle.
Joten anna reppanan mennä.
Hyvät ystävät ovat paljon tärkeämpiä kuin tyttöystävä. Poikaystäväsi teki oikean ratkaisun.
Niin mullakin miesystävä sanoi. Ja nämä "kaverit" ovat facekavereita, paljon nuorempia naisia. Ei mitään oikeita ystäviä, paitsi ehkä hän niin kuvittelee.
Älä tuhlaa aikaasi poikaystävääsi eli ero on hyvä ratkaisu.
Ihan reilu kaveri, että kertoo sinulle miten asiat ovat. Sitten voit tehdä päätöksiä.
Vakavassa seurustelusuhteessa joka tähtää loppuelämän suhteeseen on ainakin aluksi sellainen vaihe, että toisesta ei tunnu saavan tarpeekseen. Eli haluaa vain ja ainoastaan tämän ihmisen. Ystävät kulkevat rinnalla, mutta on selvää, että heidän kanssaan ei samalla tavalla jaeta ihan koko elämää.
Jos esimerkiksi haluat perheen, niin eihän siinä voi puolison kaverit mennä edelle, kun vaikka pitää viedä lasta lääkäriin jne.
Hengailusuhteessa asiat ovat toisin. Kumpaa haluat?
Vierailija kirjoitti:
En minäkään naisena kyllä valitsisi kovin montaa sekuntia kumpi lähtee jos valita pitäisi. Sydänystäväni ovat perheeni, samoin mieheni ystävät ovat hänelle henki ja elämä. Ollaan keskenään jopa puhuttu siitä että kumpikaan meistä ei siis oikeasti tarvitse toista, mutta tässä nyt halutaan olla. Tarvepohjaisissa suhteissa kuulee tätä "en voi elää ilman sua"-vinkumista. Terveessä suhteessa ei vertailla ja arvoteta itseään muiden kautta, koska siinä haetaan egoilua ja/tai hierarkiaa
Tää oli hauska. Aloitit vertaamalla kumpi lähtisi ja lopetit siihen, että terveessä suhteessa ei vertailla.
Hyvää paranemista!
Minulle muistuu lähivuosilta kolmekin naista, joiden kanssa olin luullut seurustelevani, kunnes nämä ilmoittivat kuka minkäkin syyn ja selityksen, miksi eivät halua jatkaa kanssani. Tyyliin "Tää ei mitenkään johdu sinusta, mutta elämässäni on nyt sellainen ja tällainen vaihe, että...." Yksi ihan oikeasti halusi jatkaa elämäämsä ilman kumppania, toiset oli simppelisti löytänyt uuden äijän, mutta epärehellisyyttään selittivät minulle kuitenkin jotain selfhelp-matskua.
Pitkä alustus, sorry siitä, mutta siis samaan aikaan Kaverini, siis ne oikeat aidot kaverit, kulkivat rinnallani, kuuntelivat sydänsuruni, lohduttivat, ja ovat edelleen kavereitani. Mitä tarinasta voi päätellä?
Ei tuo ole oikein tai väärin mutta kertoo siitä mitkä asiat ovat miehellesi suhteessa tärkeitä. Hänelle ei selvästikään ole tärkeää se suhteen ystävyys ja kumppanuus vaan muut asiat.
On sinun asiasi päättää että riittääkö se sinulle ja onko se mitä itse suhteelta haluat.
Riippuu poikaystäväsi iästä.
On.
Hyväksy tilanne tai lähde suhteesta.
Naisen saa helpommin kuin hyviä kavereita/ystäviä. Naisilla on joku ihme tapa kuvitella että heistä tulee seurustelun alkaessa joku miehen elämän tärkein asia. Tiedoksi vaan että useimmilla miehillä on ne ihmiset jotka ovat jo vuosia tai vuosikymmeniä ollut siinä. Ette te niiden ohi mene.