Lue keskustelun säännöt.
Poikaystävä kertoi että hänen kaverinsa ovat hänelle tärkeämpiä kuin minä
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
En minäkään naisena kyllä valitsisi kovin montaa sekuntia kumpi lähtee jos valita pitäisi. Sydänystäväni ovat perheeni, samoin mieheni ystävät ovat hänelle henki ja elämä. Ollaan keskenään jopa puhuttu siitä että kumpikaan meistä ei siis oikeasti tarvitse toista, mutta tässä nyt halutaan olla. Tarvepohjaisissa suhteissa kuulee tätä "en voi elää ilman sua"-vinkumista. Terveessä suhteessa ei vertailla ja arvoteta itseään muiden kautta, koska siinä haetaan egoilua ja/tai hierarkiaa
Mutta kavereita tarvitsee oikeasti? Mihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia ajatella noin, jos ootte nuoria eikä seurustelu ole vakavaa. Ei ole normaalia sanoa sitä ääneen, vaan usein se näkyy teoissa. Jos on perheenperustamisiässä, ei oo normaalia.
Eikö yleensä kaverit unohdu joksikin aikaa alussa, kun on se alkuhuuma? Ei tuolla tavalla ajattelevaan uskalla nainen sitoutua. Nainen kuitenkin uhraa itsestään niin paljon miehen takia ja jos miehen mielestä oot vain yksi horoista, naisen on parempi olla yksin.
Jokainen mies tietää, että nainen haluaa sitoa kotiin mitä ihmeellisimmillä syillä, eikä kaveritkaan ole tervetulleita.
Kukaaan ei kehtaa sanoa kavereille, että näin on. Huomattavan toksista sikaenergiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään naisena kyllä valitsisi kovin montaa sekuntia kumpi lähtee jos valita pitäisi. Sydänystäväni ovat perheeni, samoin mieheni ystävät ovat hänelle henki ja elämä. Ollaan keskenään jopa puhuttu siitä että kumpikaan meistä ei siis oikeasti tarvitse toista, mutta tässä nyt halutaan olla. Tarvepohjaisissa suhteissa kuulee tätä "en voi elää ilman sua"-vinkumista. Terveessä suhteessa ei vertailla ja arvoteta itseään muiden kautta, koska siinä haetaan egoilua ja/tai hierarkiaa
Mutta kavereita tarvitsee oikeasti? Mihin?
Sulla ei taida olla kavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä olette? Teineillä on yleensä tuo tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Bros before...
Chicks before
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään naisena kyllä valitsisi kovin montaa sekuntia kumpi lähtee jos valita pitäisi. Sydänystäväni ovat perheeni, samoin mieheni ystävät ovat hänelle henki ja elämä. Ollaan keskenään jopa puhuttu siitä että kumpikaan meistä ei siis oikeasti tarvitse toista, mutta tässä nyt halutaan olla. Tarvepohjaisissa suhteissa kuulee tätä "en voi elää ilman sua"-vinkumista. Terveessä suhteessa ei vertailla ja arvoteta itseään muiden kautta, koska siinä haetaan egoilua ja/tai hierarkiaa
Olen mies ja elän myös tällaisessa suhteessa ja ollaan puhuttu ihan samoista asioista. Kyllä parisuhteen tulee perustua haluun olla toisen kanssa, eikä tarpeeseen. Ja hyvä suhde meillä onkin kun ei ole mitään tarvetta määritellä toisessa tai toisen elämässä mitään. Kumpikaan meistä ei tarvitse toista mutta ollaan koska halutaan olla. Kummallakin on ennen tätä suhdetta rakennettu elämä ja kumpikin on toiselle plussaa siihen päälle. Kyllä kumpikin meistä valitsisi sen oman rakennetun elämänsä jos valitsemaan laitettaisiin.
"nainen" tulee palstalle kyselemään onko "miehen" käytös "normaalia"
Todella mielenkiintoinen aloitus jälleen kerran. Muutama asia juolahtaa mieleen...
- Ovatko naiset noin avuttomia, eivätkö he kykene itse päättelemään tuollaisia asioita?
- Onko ap nuori joka on nyt ensimmäisessä suhteessan?
- Mitä merkitystä sillä edes on? Jos jokin asia häiritsee niin ihan itse saa päättää onko se parisuhteen estävä seikka, vaikka se olisikin "normaalia"
Mikä onkaan siis aloituksen tarkoitus? Kerätä "naiset" haukkumaan miehiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään naisena kyllä valitsisi kovin montaa sekuntia kumpi lähtee jos valita pitäisi. Sydänystäväni ovat perheeni, samoin mieheni ystävät ovat hänelle henki ja elämä. Ollaan keskenään jopa puhuttu siitä että kumpikaan meistä ei siis oikeasti tarvitse toista, mutta tässä nyt halutaan olla. Tarvepohjaisissa suhteissa kuulee tätä "en voi elää ilman sua"-vinkumista. Terveessä suhteessa ei vertailla ja arvoteta itseään muiden kautta, koska siinä haetaan egoilua ja/tai hierarkiaa
Minkä ikäinen olet? Eikö ystävistäsi tai miehesi ystävistä kukaan ole perustanut perhettä?
Mun ex sanoi suoraan ettei jaksa kuunnella mun juttuja kun olin innoissani selittäny jostain asiasta. Kavereittansa kanssa kävi kyllä kahvilla eli niitä sitten kaiketi jaksoi kuunnella. Ex.;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen tulee luopua ystävyyssuhteistaan. Se näkyy kaikkialla. Mies ei saa lähteä kavereineen kalastusreissulle, naiselta jos evää lapin tyttöjenreissut niin se on piru merrassa.
Eron tullen sitten voidaankin nauraa miehelle jolla ei ole edes kavereita joihin tukeutua, naisen porskuttaessa tyttisten tuella seuraavan maksumiehen luo.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette? Teineillä on yleensä tuo tilanne.
Ei kaikilla teineilläkään ekat suhteet ole pelkästään leikkiä. Osa on niin kuolemanvakavissaan, että tehnyt tai yrittänyt tehdä itsarinkin. Ja toisaalta moni on iän myötä vähän leppoisammalla asenteella liikkeellä, ei välttämättä enää edes halua mitään vakavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä keskustelua kun seuraa niin huomaa kyllä että suomalaisilla naisilla on suuria ongelmia itsensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tätä keskustelua kun seuraa niin huomaa kyllä että suomalaisilla naisilla on suuria ongelmia itsensä kanssa.
Jos se tekee minusta ongelmanaisen, että pidän parisuhdetta elämän tärkeimpänä ihmissuhteena, kyllä vähän ihmettelen missä on todellinen vika? Minussako todellakin?
Ei kai tähän ole oikeaa tai väärää vastausta. Ihmisillä on eri mielipiteitä parisuhteista, joidenkin mielestä on esimerkiksi ihan ok nusaista muidenkin kanssa. Pitää vaan löytää sellainen jonka kanssa jakaa samat arvot.
Eli jos poikaystäväsi mielestä kaverit menevät aina parisuhteen edelle, pitää hänen seurustella sellaisen naisen kanssa joka ajattelee samoin hänestä. Ei siitä muuten mitään tulisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehen tulee luopua ystävyyssuhteistaan. Se näkyy kaikkialla. Mies ei saa lähteä kavereineen kalastusreissulle, naiselta jos evää lapin tyttöjenreissut niin se on piru merrassa.
Eron tullen sitten voidaankin nauraa miehelle jolla ei ole edes kavereita joihin tukeutua, naisen porskuttaessa tyttisten tuella seuraavan maksumiehen luo.
Onpa katkeraa tilitystä. Ei ollut kyse siitä, että miehen kavereista pitää luopua, vaan siitä että mies toteaa kavereiden menevän tyttöystävän edelle.
Ei ole joko/tai -tilanne.
Minä ainakin haluaisin olla miehelle hänen elämänsä keskipiste. En kyllä tiedä minkä ikäisiä olette.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään naisena kyllä valitsisi kovin montaa sekuntia kumpi lähtee jos valita pitäisi. Sydänystäväni ovat perheeni, samoin mieheni ystävät ovat hänelle henki ja elämä. Ollaan keskenään jopa puhuttu siitä että kumpikaan meistä ei siis oikeasti tarvitse toista, mutta tässä nyt halutaan olla. Tarvepohjaisissa suhteissa kuulee tätä "en voi elää ilman sua"-vinkumista. Terveessä suhteessa ei vertailla ja arvoteta itseään muiden kautta, koska siinä haetaan egoilua ja/tai hierarkiaa
Mutta kavereita tarvitsee oikeasti? Mihin?
Sulla ei taida olla kavereita?
Mulla on kavereita ja tarvitsen sekä heitä että kumppania. - eri
Jos tuommoisessa suhteessa miehellä ei ole muuta antaa kuin kroänsä,niin itse vaihtaisin joko hyvään kyrpään tai hyvään mieheen.