Poikaystävä kertoi että hänen kaverinsa ovat hänelle tärkeämpiä kuin minä

Kai se on entinen ! Jotekin ymmärrän häntä.Kun ihmiset rakastuu on useimmiten nainen se takertuja.joka ei salli toiselle omaa aikaa . Se jos mikä on rakkauden tappaja.Ei voi koko ajan elää joka minuutti toisessa kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Kai se on entinen ! Jotekin ymmärrän häntä.Kun ihmiset rakastuu on useimmiten nainen se takertuja.joka ei salli toiselle omaa aikaa . Se jos mikä on rakkauden tappaja.Ei voi koko ajan elää joka minuutti toisessa kiinni. 

Kyllä rakastunut mieskin haluaa olla koko ajan toisessa kii. Eikä se mitään rakkauden tappamista ole, päinvastoin, siitä se kaikki vasta alkaa. Tosin kaikki eivät edes osaa rakastua. 

Lapsellista polarisoida asia näin. Molemmat voivat olla tärkeitä, ei tarvitse olla niin ärhäkkä & mustavalkoinen, huonotapaista täräyttää tuollaista päin toisen naamaa. Halusikohan kertoa sitoutumiskammostaan tällä tavalla?

Sitten kun ollaan naimisissa niin puolison ja perheen pitäisi olla tärkeämpi, mutta edelleen ne ystävät saavat olla ihan todella tärkeitä, ja normaaleilla ihmisillä ovatkin <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään naisena kyllä valitsisi kovin montaa sekuntia kumpi lähtee jos valita pitäisi. Sydänystäväni ovat perheeni, samoin mieheni ystävät ovat hänelle henki ja elämä. Ollaan keskenään jopa puhuttu siitä että kumpikaan meistä ei siis oikeasti tarvitse toista, mutta tässä nyt halutaan olla. Tarvepohjaisissa suhteissa kuulee tätä "en voi elää ilman sua"-vinkumista. Terveessä suhteessa ei vertailla ja arvoteta itseään muiden kautta, koska siinä haetaan egoilua ja/tai hierarkiaa

Mutta kavereita tarvitsee oikeasti? Mihin?

Sulla ei taida olla kavereita?

Ei, vaan pointti on se kummastus kommentin aivobugi, et seurustelukumppani ei muka voisi olla kaveri tai ystävä jota tarvitset, kuten muita ystäviäsi. Voit tehdä samoja asioita sen puolison kanssa kuin ystävienkin, ja lisäksi vielä seksiäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua kun seuraa niin huomaa kyllä että suomalaisilla naisilla on suuria ongelmia itsensä kanssa.

 

Jos se tekee minusta ongelmanaisen, että pidän parisuhdetta elämän tärkeimpänä ihmissuhteena, kyllä vähän ihmettelen missä on todellinen vika? Minussako todellakin? 

Kyllä. Ymmärsit ihan oikein. Surullista jos tosiaan mies menee kaiken muun edelle ilmaantuessaan kuvioihin.

Varsinkin jos nuoria ollaan, niin kannattaa kyllä pitää ystävistä huolta enisijaisesti, koska parisuhteet ovat tyypillisesti hyivinkin ailahtelevia ja sitä puolta elämästä vasta harjoitellaan.

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin jos nuoria ollaan, niin kannattaa kyllä pitää ystävistä huolta enisijaisesti, koska parisuhteet ovat tyypillisesti hyivinkin ailahtelevia ja sitä puolta elämästä vasta harjoitellaan.

Aika harva niistä kavereistakaan lopulta jää muuta kuin somekamuiksi. Ei ihmisillä vaan riitä aika ja voimavarat monestikaan. Ja myös sitä erilleen kasvamista tapahtuu. Moni kaverini valikoi sellaisen tien mihin en halunnut sekaantua..

Viisas miehenalku. Pil*ua saa aina, hyviä kavereita ei.

Vierailija kirjoitti:

Miehen tulee luopua ystävyyssuhteistaan. Se näkyy kaikkialla. Mies ei saa lähteä kavereineen kalastusreissulle, naiselta jos evää lapin tyttöjenreissut niin se on piru merrassa.

Eron tullen sitten voidaankin nauraa miehelle jolla ei ole edes kavereita joihin tukeutua, naisen porskuttaessa tyttisten tuella seuraavan maksumiehen luo.

Ja mies suostuu tossun alle, niin miksi? Ei naista kannata pelätä, vaan ihan voi kommunikoida kuten omien ystävien kanssa, kertoen omista tarpeista ja toiveista. Jos nainen on niin tyhmä ettei tajua kalareissujen tärkeyttä luonnostaan, niin hänelle avataan asiaa. Jos ei edelleenkään ymmärrä, niin eihän sellainen ihmissuhde terve ole ja mies voi lähteä ennenkuin sairastuu sen enempää.

Vierailija kirjoitti:

Miehen tulee luopua ystävyyssuhteistaan. Se näkyy kaikkialla. Mies ei saa lähteä kavereineen kalastusreissulle, naiselta jos evää lapin tyttöjenreissut niin se on piru merrassa.

Eron tullen sitten voidaankin nauraa miehelle jolla ei ole edes kavereita joihin tukeutua, naisen porskuttaessa tyttisten tuella seuraavan maksumiehen luo.

Maksumies :D Miksi leikit sugar daddyä jos et halua? Naiset ja miehet tienaa Suomessa maailman tasavertaisimmin, turha tästä asiasta valittaa. Naiset maksaa ihan siitä elämisestään yhtä lailla, paitsi tosiaan nämä muutamat ankkahuuli-poikkeukset, mutta eihän sun ole mikään pakko heitä elättää.

Ei Mies ole mikään ressukka joka ei osaa ajatella tai puhua, tai jota nainen määräilee, tai ei ainakaan pitäisi olla. Tee jotain asialle, jos näin on ollut sinun suhteissasi etkä sitä enää toivo!

Kyllähän ystävät varsinkin nuorena on todella tärkeitä. Heidän kauttaan oppii paljon asioita itsestä ja elämästä, kun peilaa itseään heihin ja heidän taustoihinsa ja kokemuksiinsa. Minunkin ystävät olivat ihan erilaisista kotioloista kuin minä ja lopulta kasvoivat aivan erilaisiksi ihmisiksi kuin minä, joten siinä oppi vielä sitäkin enemmän ihmisyydestä.

Mutta se väistämättä myös johti pikkuhiljaa siihen, ettei oikein enää vietettykään aikaa yhdessä ja osan kanssa meni suksetkin ristiin kun kasvettiin niin erilaisiksi arvomaailmoiltamme. Oikeastaan sieltä lapsuudesta on vain yksi ystävä jäänyt tänne yli nelikymppiseksi asti, uusia on toki tullut työkavereista. 

Mutta kyllä minulle oma mies on se paras ystävä koska hänenhän kanssaan minä jaan koko elämäni ja arkeni, ilot ja surut, terveydet ja sairaudet, köyhyydet ja rikkaudet, en ystävieni kanssa. Heidän kanssaan käyn vain joskus kahvilla ja se on siinä. Eivät he ole mun arjessa mukana joka päivä. Heitä ei tarvitse erikseen miellyttää ja tehdä kompromisseja, joten se on ihan erilaista kuin parisuhde, paljon helpompaa ja itsekkäämpää. Minusta parisuhde on väistämättäkin se tärkein suhde elämässä. Tai jos ei ole, se todennäköisesti ei sitten kestä, koska se kyllä nykyaikana vaatii sen, että molemmat ajattelevat samoin. 

Vierailija kirjoitti:

Naisen saa helpommin kuin hyviä kavereita/ystäviä. Naisilla on joku ihme tapa kuvitella että heistä tulee seurustelun alkaessa joku miehen elämän tärkein asia. Tiedoksi vaan että useimmilla miehillä on ne ihmiset jotka ovat jo vuosia tai vuosikymmeniä ollut siinä. Ette te niiden ohi mene.

Ei ystävät mihinkään katoa vaikkei heitä päivittäin huomioi, mutta kumppani kyllä voi kadota. En minäkään kuullut paljon mitään ystävistäni pariin vuoteen kun he löysivät elämänsä miehen. Hyvät ystävät kyllä ymmärtää ja sitten jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Ei ystäviin tarvitse koko ajan panostaa samalla tavalla kuin parisuhteeseen, jossa joutuu tekemään paljon kompromisseja. Siksi minusta parisuhde on väistämättä tärkeämpi suhde, eikä hyvää sellaista todellakaan saa yhtä helposti kuin uusia kavereita.

Minulle mies ja parisuhde on tärkeintä, sen verran paljon siinä joutuu näkemään vaivaa. Helpointahan olisi elää yksin ja ajatella vain itseään. Eikä ole liikaa vaadittu, että haluan mieheni ajattelevan samoin kuin minä.

En todellakaan tarkoita etteikö miehellä saisi olla muutakin elämää, mutta sitten kun mennään sille tasolle, että poikien reissut ovat A-luokan reissuja ja vaimon/perheen kanssa B-luokan reissuja niin siinä mies ajattelee täysin eri tavalla kuin minä, eikä ole järkeä jatkaa yhteiseloa.

Ei sellaisesta suhteesta tule mitään missä toinen nostaa suhdetta jalustalle ja toinen pitää sitä itsestään selvyytenä. Mieluummin sitä on sitten yksin ja säilyttää edes mielenterveytensä.

Vierailija kirjoitti:

Naisen saa helpommin kuin hyviä kavereita/ystäviä. Naisilla on joku ihme tapa kuvitella että heistä tulee seurustelun alkaessa joku miehen elämän tärkein asia. Tiedoksi vaan että useimmilla miehillä on ne ihmiset jotka ovat jo vuosia tai vuosikymmeniä ollut siinä. Ette te niiden ohi mene.

Miksi tämä olisi miesten yksinoikeus, ei ole sukupuolikysymys. Kyllä naisillakin voi olla hyviä ystäviä vuosikymmenien takaa, kuten itselläni edelleen parhaat ystävät yli 35v takaa. Silloin kun oltiin pienten lasten vanhempia vähän eri aikoihin nähtiin vähemmän, ja nyt taas kun lapset lähes kaikki aikuisia nähdään parin viikon välein. Tärkeitä, ihania ystäviä <3 Silti miehetkin on meille erittäin tärkeitä, ei tämä ole mikään joko-tai-asia.

Yleensä kai oletetaan, että seurustelukumppani on tärkeämpi kuin ystävät. Miksi edes tarvitsee kutsua seurustelukumppaniksi sellaista ihmistä, joka on kuin yksi kavereista tai vielä vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tähän ole oikeaa tai väärää vastausta. Ihmisillä on eri mielipiteitä parisuhteista, joidenkin mielestä on esimerkiksi ihan ok nusaista muidenkin kanssa. Pitää vaan löytää sellainen jonka kanssa jakaa samat arvot. 

Eli jos poikaystäväsi mielestä kaverit menevät aina parisuhteen edelle, pitää hänen seurustella sellaisen naisen kanssa joka ajattelee samoin hänestä. Ei siitä muuten mitään tulisikaan.

Mulla on muutamia naispuolisia ystäviä, jotka myös ajattelevat noin. Ja sanoo sen oikein kaikkien kuullen, että eivät oikeastaan tarvitse miestään ja kaverit on elämässä tärkeintä. Nää miehet tuntuu olevan asian kanssa ihan ok koska kyseessä on jo sen verran vanhoja pareja (iältään myös), että olisi se ero jo tullut muuten. He järjestävät paljon juhlia, matkustelevat ja viettävät tosi paljon aikaa kavereiden kanssa pariskuntana ja erikseen. Näissä juhlissa olen nähnyt heidän myös pussailevan muiden kanssa, ilman mitään riitoja. En tiedä tapahtuuko sen enempää, en ole kehdannut kysyä..

Ei siinä mitään, jos kerran molemmat on niinsanotusti samalla aaltopituudella. Pääasia että ollaan rehellisiä kumppanille ja molemmilla on suhteessa hyvä olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua kun seuraa niin huomaa kyllä että suomalaisilla naisilla on suuria ongelmia itsensä kanssa.

 

Jos se tekee minusta ongelmanaisen, että pidän parisuhdetta elämän tärkeimpänä ihmissuhteena, kyllä vähän ihmettelen missä on todellinen vika? Minussako todellakin? 

Kyllä. Ymmärsit ihan oikein. Surullista jos tosiaan mies menee kaiken muun edelle ilmaantuessaan kuvioihin.

Kenen kannalta se on surullista? Ei kaverit mihinkään katoa, jos ovat hyviä kavereita. He ovat puolestani onnellisia. Ja jos mies jotenkin kärsii siitä, että pidän häntä elämäni tärkeimpänä ihmisenä, ei hän sitten ole minulle oikea, tai siis minä hänelle. 

Sori jos olen mielestäsi säälittävä, mutta etkö tosiaan ymmärrä, että ihmisillä on erilaiset arvot? Pitää vaan yrittää löytää samanlaisen arvomaailman omaava kumppani. Eikä se kaikille ole helppoa.

Minusta se on paljon vaikeampaa kuin kavereiden saaminen, koska kavereiden kanssa voi olla melko erilainenkin arvomaailma ja seksuaalisuus, mutta silti voidaan olla kavereita. Parisuhteessa vastaava ei onnistu, ei ainakaan olemalla rehellinen.

Vierailija kirjoitti:

Viisas miehenalku. Pil*ua saa aina, hyviä kavereita ei.

Jos on poikaystävälle pelkkä p*u ja siinä tilalla voisi olla lähes kuka tahansa toinenkin, viisas naisenalku päättää suhteen ja käy etsimään parempaa poikaystävää.

Ei se ainakaan rakkautta ole. Olen ollut naimisissa mieheni kanssa 16 vuotta ja olemme toistemme parhaat ystävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viisas miehenalku. Pil*ua saa aina, hyviä kavereita ei.

Jos on poikaystävälle pelkkä p*u ja siinä tilalla voisi olla lähes kuka tahansa toinenkin, viisas naisenalku päättää suhteen ja käy etsimään parempaa poikaystävää.

Se on helppoa silloin kun mies on noin rehellinen. Harva mies sanoo tuollaista suoraan. Ja kokematon nuori nainen ei välttämättä osaa vielä havaita selkeitä varoitusmerkkejä, varsinkaan jos on itse kovin ihastunut. 

Vierailija kirjoitti:

Kai se on entinen ! Jotekin ymmärrän häntä.Kun ihmiset rakastuu on useimmiten nainen se takertuja.joka ei salli toiselle omaa aikaa . Se jos mikä on rakkauden tappaja.Ei voi koko ajan elää joka minuutti toisessa kiinni. 

Minulla on nuoruuden kokemusta kyllä takertuvista pojistakin, kyllä hekin osasivat. Luonteesta riippuu, ei sukupuolesta. Minä olen itsenäinen ja samoin aviomieheni, kumpikaan ei takerru toiseen mutta silti ollaan tärkeitä toisillemme, ja näin kohta 26v naimisissa.