Mitä outouksia koet ilonaiheina arjessa, mistä tuskin kukaan muu iloitsisi?

Uskon että toi purkkijuttu on tosi yleinen. 

Jonkun tyhjän purkin pois heittäminen kyllä aiheuttaa jännää mielihyvää. Usein ei välttämättä ole edes korvaavaa purkkia eli joutuu seuraavaan kauppareissuun asti elämään ilman sitä hoitoainetta tai vaikka voileipäsuolakurkkuja, mutta purkin huuhtelu ja pois heittäminen tuntuvat silti ihanilta.

Pääsen pari kertaa vuodessa auton kyydissä paikasta a paikkaan b. Ei tarvitse käyttää julkisia. Luxusta.

Tykkään estejuosta talvella aurausautojen risteyksiin jättämien piennarten yli. Mitä korkeampi, sen parempi! Pyöräillessä ne taas raivostuttavat...

Tyttö tuli käymään opiskelupaikkakunnaltaan. Kiva kun se huuteli heipat kun tulin töistä ja illalla oli juttuseuraa vähän aikaa. Nyt se tosin lähti kavereiden kanssa.

Noin 355 päivänä vuodessa kukaan ei sano kotona mitään. Kurjaa.

Mulla tuo purkkijuttu kanssa.

Sitten jostain syystä tunnen outoa mielihyvää siitä, kun saan napsauttaa pesukoneet päälle ja nautin että kone hoitaa hommat :D

Vierailija wrote:

Mulla tuo purkkijuttu kanssa.

Sitten jostain syystä tunnen outoa mielihyvää siitä, kun saan napsauttaa pesukoneet päälle ja nautin että kone hoitaa hommat :D

Tiskikoneen ääni on rauhoittava ja en kuuntele musiikkia koskaan tiskarin ollessa päällä, jotta kuulen sen äänen ja nautin :)

Olen aina tykännyt olla kipeänä. Ihan se kuumeinen olo on minusta mukava, vaikka kivuliaskin. Olen ollut myös joissain kovissa taudeissa ihan 40 asteen kuumessa useamman päivän ja minusta sekin on ollut mukavaa. Tämä on tosi outoa monen mielestä enkä tiedä itsekään, mistä se johtuu. Ehkä olen lapsena saanut paljon hoivaa sairaana ja liian vähän terveenä ja oppinut siten mieltämään kipeänä olemisen mukavaksi? Tai sitten se johtuu jostain ihan muusta.

Kun astiat ovat siistissä koon ja muodon mukaisessa järjestyksessä astiakaapissa, se tuo mielihyvää. Ne eivät ole niin läheskään aina, koska en asu yksin. Joskus järjestän niitä vain siksi, että näyttäisi selkeämmältä.

Kun teini pelaa tietokoneella tai pleikalla aamuyöhön asti kavereiden kanssa viikonloppuna. Ehkä jotkut teinien vanhemmat arvaavat miksi.

Siivosin kaikki ylimääräiset astiat pois ja nyt on ihanan avaraa astiakaapissa. Joskus vain avaan kaapin ja ihailen hiljaa näkymää 😄

Vierailija wrote:

Kun teini pelaa tietokoneella tai pleikalla aamuyöhön asti kavereiden kanssa viikonloppuna. Ehkä jotkut teinien vanhemmat arvaavat miksi.

Kerro. 

Ei teinivanhempi

Hyvä muotoilu. Hyvin muotoiltu tuote näyttää hyvältä, tuntuu hyvältä ja hoitaa hommansa. Joskus jopa kuulostaa hyvältä. Käytän aina ihan tietoisen hetken arvostaen muotoilijan tekemää työtä ja esimerkiksi hypistelen tai ihastelen mainiosti tehtyä esinettä. 

Kun joku kirjoittaa järkevän, perustellut näkemyksen tällä palstalla ja lisäksi kirjoittaa sen edes suhteellisen virheettömällä kielellä (esimerkiksi osaa yhdyssanat)  ja selkeästi ilmaistuna.

Kun herää aamulla auringonvaloon, joka heijastaa seinään kauniisti. Varsinkin nyt kun aurinkoiset aamut alkavat vähentyä noita pieniä hetkiä osaa arvostaa ihan uudella tavalla.

Roskien vieminen ja vessan puhdistus on myös oudolla tavalla terapeuttista, kun huomaa sen puhtaan jäljen. 

Kun lähden  lenkille illalla ja on masentavan pimeää, niin mietin, että kun tämä lenkki on tehty tulen kotiin ja käyn suihkussa ja sitten on jo kohta nukkumaanmenoaika ja on seuraava aamu taas. Rakastan myös maanantaipäiviä yli kaiken. 

Tee. En juo pussiteetä vaan ostan kalliimpia teelaatuja. Välillä odotan työpäivän loppumista ihan vaan siksi, että pääsen kotiin juomaan teetä.  

Tuulinen sää. Meillä menee aika lähellä vilkasliikenteinen tie, ja ilma on aina sakeana hirveää pakokaasunkatkua jos on tyyni päivä. Eli kun tuulee, mitä tapahtuu onneksi nykyään usein, on helppo hengittää.

Nautin siitä tunteesta kun on oikein kylmä ja tunnen kylmän viiman kasvoillani. Silloin tuntuu, että olen varmuudella elossa kun kasvoja oikein nipistelee ja kuinka ne alkavat polttaa kun astuu pitkän kylmässä oleilun jälkeen sisälle. Lähden mielelläni kylmällä säällä ulkoilemaan. Nautin myös pimeydestä, katulamppujen poissaolosta ja tähtitaivaasta. Viime iltalenkillä säkkipimeässä ja sormet jäässä katselin taivaalle samalla kun kävelin ja aloin vain hypähdellä ja pyörähdellä. Tuntui niin hyvältä olla juuri sillä hetkellä juuri siellä, missä olin. Kotona on kuormittava elämäntilanne ja mies pohtii eroa syystä, jota en ymmärrä, mutta silti onnistuin saamaan niin paljon mielihyvää tuosta ulkoiluhetkestä <3

Joskus tiskatessa ja sen jälkeen rätillä pyyhin tasot. Käsitiskaaminen on ihan kivaa, kunhan vaan ei ole kiire. Kaikenlaista sitä siinä sivussa tulee mietittyä.

Se Hiski Salomaan Tiskarin polkka: "Minä vaan tiskaan astijoita, ja luutalla lakasen lattijoita ...." :)