Mitä outouksia koet ilonaiheina arjessa, mistä tuskin kukaan muu iloitsisi?

Vierailija kirjoitti:

Välillä on kiva olla laiska päivittäisruokatavaroiden ostamisessa.

Kun monta päivää syönyt kitsaasti ja nuukasti, niin tänään tuntui lähes juhlalta kun kaurapuuron kanssa oli iso ihana muffinsi.

Vähän sama myös hygieniatuotteissa. 

Yksi muffinsi? Kyllä niitä pitää olla vähintään puolikymmentä, että juhlalta tuntuisi!

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikilta poistetaan kylpyammeet. Koska kylpeminen on ihanaa tekee onnelliseksi. Siksi. Kylvyssä monta tuntia vaahdon seassa. 

Monta tuntia kylvyssä? Eikö siinä ajassa muutu rusinaksi?

- nautinnkun saan sanoa mahdollisimman tylysti "EI" kerjäläisille, feissareille ja muille vastaaville

- vähän sama myös kun pomo pyytää yöitöihin: EI tällä palkalla heh heh. 

-kun ahne appi sadannen kerran pyytää siivoamaan pskaisen kämppänsä EI, 

Ilonaiheita, pari naapurin rouvaa katselee kun olen alasti parveke. Siksi runkkaan heille nykyään ja tykkäävät siitä :)

Iloitsen kun saan sähkölaskun, koska se on pienempi kuin ennen.

Pyjamapäivän viettäminen muutenkin kuin jouluna.

Se alkoi joulunpyhien jälkeen viikonloppuna. Huomasin,  kuinka mukavaa pyjamassa on oleskella. En ollut omistanut pyjamaa sitten lapsuusvuosien ja ihastuin siihen, kuinka pehmeä ja mukava oloasu se on. 

Viikonlopuista pyjamapäivät laajenivat koti-iltoihin. Onneksi asun yksin, ei kukaan ihmettele. Vaihtelen kahta pyjamaa, toinen kaunis ja naisellinen, toinen hassu koiran ja kissan kuvilla. Oikein odotan, että pääsen töistä ja saan pukea pyjaman päälle ja alan rentoutumaan.

Ainoa, mikä siinä joskus kauhistuttaa, on ajatus tulipalotilanteesta. Kun pitää poistua kotoa kiireesti ulos ja minä, aikuinen nainen seison pihalla hassussa pyjamassa muiden ollessa normaaleissa vaatteissa...

Koirani nuolee jalkapohjani, erityisen mielellään raspauksen jälkeen. Ah ihanuutta!

Olen puhtausfriikki, joka on arjessa aina huoliteltu. Viikonloppuisin, ellei ole sovittua menemistä, elelen kuin pellossa. En käy suihkussa, en pese hiuksia enkä aina kasvojanikaan. Kaupassa voi käydä, kun vetää pipon syvälle päähän. Nautin elämän helppoudesta. Maanantaiaamuna tuntuu taas mahtavalta palata ns. ruotuun viikonlopun jäljiltä.

Ps. toimii siis ainoastaan sinkkuna ollessa...

Nautin käydä kävelylenkillä myrskysäällä. Mitä enemmän sataa ja tuulee, sen parempi. Saa olla ihan yksin, kenenkään naama ei tule vastaan, vaikka muuten porukkaa lappaa vastaan jatkuvasti.

Nautin syvistä sisäänhengityksistä. Rintarankani on ollut niin pitkään jumissa, ettei asia ole itsestäänselvyys, mutta nyt tosiaan koen hyvin vapauttavana virtaavan hengityksen.

Vierailija kirjoitti:

Tee. En juo pussiteetä vaan ostan kalliimpia teelaatuja. Välillä odotan työpäivän loppumista ihan vaan siksi, että pääsen kotiin juomaan teetä.  

Uskallan väittää, että työpaikalla saa myös juoda teetä.

Tykkään kun moderoijan munapää on taas estänyt useamman sivun katsomisen.

Koiran kakka.

Jos se kiinteä pötkylä, vatsa on kunnossa :D 

Iloitsen kun saan käydä vessassa päästämässä ison pötkyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Tykkään estejuosta talvella aurausautojen risteyksiin jättämien piennarten yli. Mitä korkeampi, sen parempi! Pyöräillessä ne taas raivostuttavat...

Veljeni joka on isokokoinen miehenköriläs tykkää myös estejuosta lumipenkkojen yli, joskus oikein taivuttaa kropan taaksepäin ja ottaa kunnon vauhdin.No kerran oli tien toisella puolella bussipysäkillä naisihminen ja kun järkälemäinen veljeni kiihdytti itsensä vauhtiin ja hyppäsi penkan yli,niin nainen otti myös jalat alleen ja juoksi kirkuen pois...arveli tietysti että joku hullu päällekarkaaja sieltä nyt tulee...

Tää naurattaa mua 😂

Mulla myös tuo pussien vaihto, purkkien tyhjeneminen ja se kun saa jonkun pitkään kestäneen asian loppumaan. Myös kuukautisten alkaminen ilostuttaa ja karvojen nyppiminen pinseteillä. 

Vierailija kirjoitti:

Pyjamapäivän viettäminen muutenkin kuin jouluna.

Se alkoi joulunpyhien jälkeen viikonloppuna. Huomasin,  kuinka mukavaa pyjamassa on oleskella. En ollut omistanut pyjamaa sitten lapsuusvuosien ja ihastuin siihen, kuinka pehmeä ja mukava oloasu se on. 

Viikonlopuista pyjamapäivät laajenivat koti-iltoihin. Onneksi asun yksin, ei kukaan ihmettele. Vaihtelen kahta pyjamaa, toinen kaunis ja naisellinen, toinen hassu koiran ja kissan kuvilla. Oikein odotan, että pääsen töistä ja saan pukea pyjaman päälle ja alan rentoutumaan.

Ainoa, mikä siinä joskus kauhistuttaa, on ajatus tulipalotilanteesta. Kun pitää poistua kotoa kiireesti ulos ja minä, aikuinen nainen seison pihalla hassussa pyjamassa muiden ollessa normaaleissa vaatteissa...

Minä kun olen oikeasti kerran joutunut juoksemaan ulos tulipalotilanteessa, niin voin taata, että mieluummin juoksen pyjamassa, vaikka miten hassussa, kuin alasti tai edes alusvaatteissa. Ja juu, olen pyjamaihminen, iän myötä vielä enemmän kuin nuorempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee. En juo pussiteetä vaan ostan kalliimpia teelaatuja. Välillä odotan työpäivän loppumista ihan vaan siksi, että pääsen kotiin juomaan teetä.  

Uskallan väittää, että työpaikalla saa myös juoda teetä.

Varmaan SAA, mutta oman hyvän irtoteen sekä oman laadukkaan ja puhtaan vedenkeittimen kuljettaminen töihin on vähän hankalaa, varsinkin kun monilla työpaikoilla ei ole mitään paikkaa, jossa näitä voisi säilyttää (edes toimistotöissä ei nykyään kannata odottaa mitään omaa työpistettä tai kaappia tavaroille). Itse en ole teenjuoja, mutta tunnistan ongelman, koska jätän väliin ikivanhalla Moccamasterilla keitetyn Kulta Katriinan ja mieluummin odotan kotiin asti, että saan hyvää kahvia (espressokoneen kuljettaminen se vasta hankalaa olisikin).

Vierailija kirjoitti:

Nautin siitä tunteesta kun on oikein kylmä ja tunnen kylmän viiman kasvoillani. Silloin tuntuu, että olen varmuudella elossa kun kasvoja oikein nipistelee ja kuinka ne alkavat polttaa kun astuu pitkän kylmässä oleilun jälkeen sisälle. Lähden mielelläni kylmällä säällä ulkoilemaan. Nautin myös pimeydestä, katulamppujen poissaolosta ja tähtitaivaasta. Viime iltalenkillä säkkipimeässä ja sormet jäässä katselin taivaalle samalla kun kävelin ja aloin vain hypähdellä ja pyörähdellä. Tuntui niin hyvältä olla juuri sillä hetkellä juuri siellä, missä olin. Kotona on kuormittava elämäntilanne ja mies pohtii eroa syystä, jota en ymmärrä, mutta silti onnistuin saamaan niin paljon mielihyvää tuosta ulkoiluhetkestä <3

Kaunis kuvaus. Toivottavasti elämässäsi on parempi tilanne. :)

Minulle tuottaa muelihyvää, kun näen kaikki pyyhkeeni taiteltuna tietyllä tavalla ja värijärjestyksessä siististi kaapissa. Sama koskee lakanoita, joiden pitää olla myös mankeloituja. 
Joka kerta, jos joku muu on pessyt niitä ja laittanut kaappiin, joudun tekemään sen uudellen:D.