Mitä outouksia koet ilonaiheina arjessa, mistä tuskin kukaan muu iloitsisi?

Vierailija wrote:

Tykkään shokeerata yhtä miestä joka ennen ainakin laittoi jalustalle, että minäkin piereskelen 😆

Nautin pitkistä äänekkäistä ja ennen kaikkea kuivista pieruista, ja jos tulee vielä paha haju niin se on täydellistä.

Olen kokenut sen millaista on kun se pieru ei olekaan kuiva. Osaan arvostaa jokaista kuivaa pierua.

Omat pierut myös haisee parhaalle.

Myös se on ihanaa kun nenästä löytyy mielekästä syötävää, tai päänahasta saa kuopaista itselleen ruven suuhun.

Tykkään kuunnella kun oikein kova sade tai myrsky runnoo yläkerrassa peltikattoa. Parhaimmillaan saa jännätä että joko kohta lähtee jostain jotain irti. Kokemuksen vielä täydentää jos ikkunasta näkyy kunnon salamointia.

Kun mies lähtee töihin ja saan olla yksin kotona koko päivän. Olen työtön ja nautin siitä.

Aivan sama juttu. Todella terapeuttista, kun roskat on heitetty pois ja wc, kylppäri, keittiölavuaari tulevat puhtaiksi ja siisteiksi. Jopa kaniin pissalatikon siivoaminen tuotta tyydytystä. Imuroiminen ja erittyisesti sen siistin lopputuloksen näkeminen. Pölyjen pois pyyhkäiseminen. Tämmöinen tavallinen arkiaskareiden kanssa puuhastelu tuottaa tyydytystä. Jostakin syystä paljon enemmän kun tv katselu. 

Saan iloa kun pilkon vihanneksia ja perunoita ruokaan. Jotenkin rauhoittavaa,ei tarvi ajatella mitään. Pilkkoa vaan.

Siivous. Kokiksen juominen. 

Joskus kylmänä ja pimeänä iltana kun kävelen kotiin, ajattelen että entäs jos mulla ei olisikaan kotia, mihin mennä. Ilo kodista.

Vierailija wrote:

Joskus kylmänä ja pimeänä iltana kun kävelen kotiin, ajattelen että entäs jos mulla ei olisikaan kotia, mihin mennä. Ilo kodista.

Hah. Tämä!!

Auringonlaskun kullanhohtoiset säteet valaisevat olkkarin n. 10 minuuttia silloin, kun ei ole pilvistä. Huone näyttää kutsuvalta, kauniilta ja kodikkaalta. Pysähdyn usein vain hiljaa ihastelemaan tuota hetkeä ja mieli ilostuu.

Luulen, että monien meidän ilonaiheet ovat niin pieniä, että monet eivät edes ajattele että se olisi jotain erikoista, ottavat itsestään selvyytenä.

Sain uudet työhanskat, ja voi että työnteko helpottui! Hanskat oikein tarraavat paketteihin kiinni, paljon helpompaa on työnteko nyt.

Menen töihin aina aikaisemmin, koska haluan juoda rauhassa kahvin ennen työn alkua (ei hätää, tästä ajasta ei makseta minulle). Toisinaan työkaveri huikkaa minun tullessa että hän keittää kahvin! Aina se jaksaa ilahduttaa että joku muu keittää. Samoin, jos töissä on haarukoita puhtaana (yleensä ikinä ei ole), se tuntuu ihan luksukselta.

Tämä nyt varmasti on kaikilla, mutta jos joku tuo pullaa töihin. Aivan parasta.

Kun työpäivän jälkeen saan istahtaa bussiin ja kaivaa kirjan esille ja alkaa lukemaan (muuten en sitten ehdikään lukemaan).

Monen mielestä siisteys ja järjestys ovat outouksia, joista tuskin kukaan muu iloitsee?

Mulla pyörävaraston tuoksu ja pyörävarastot muutenkin. Syytä en tiiä (ehkä pikkulapsena oli turvapaikka juopolta isä-möröltä?)

Saan tyydytystä, kun saan shampoopullon tms tyhjäksi ja uuden käyttöön. Sama pätee kaikkeen vastaavaan: kun saa matkalaukun tyhjennettyä tms. Jotain tekemistä asioiden saamisesta valmiiksi.

ja kun mies silittää minua selästä, jos en saa unta.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Joskus kylmänä ja pimeänä iltana kun kävelen kotiin, ajattelen että entäs jos mulla ei olisikaan kotia, mihin mennä. Ilo kodista.

Hah. Tämä!!

Mä joskus käyn parvekkeella kylmällä ilmalla sisävaatteissa ja mietin, että mitä jos olisi yksin asunnottomana tuolla kylmässä ja pimeässä tietämättä mihin mennä. Sitten menen lämpimään kotiini ja ajattelen, että miten onnekas olenkaan kun mulla on kaikki nämä ylellisyydet.

Olen iltasiivooja koulussa. työpäivä on 14-22. Pyrin tekemään työni aina niin, etten joutuis kohtaamaan ketään. Olen jopa suunnitellut sellaisen työekentelyreitin, missä todennäköisyys, että näkisi ketään on mahdollisimman pieni.

Työpäivän päätteksi olen aina todella tyytyväinen, jos olen onnistunut tekemään työni, niin ettei ole tarvinnut nähdä ketään. 

Kävelylenkit sateessa. Silloin on jotenkin paljon helpompi hengittää. 

Mulla on Arabian lautasia, samaa mallia, eri värejä 12, semmosia pullalautasen kokosia. On yksivärisiä, kirjavia, kukikkaita. Näitä välillä katselen ja valkkaan käyttöön kauneimmat. Avohyllyssä on kermanekkoja, kauniit värit.

Sama mukeja, on vaikka minkälaisia. On kiva valkata sen hetkiseen tunnelmaan sopiva  kahvimuki.

Vierailija wrote:

Saan iloa kun pilkon vihanneksia ja perunoita ruokaan. Jotenkin rauhoittavaa,ei tarvi ajatella mitään. Pilkkoa vaan.

Perunan kuoriminen mulla. Johonkin juhliin kun tarvitaan enemmän perunoita, olen aina valmis perunateatteriin. Perhejuhlissa ennen astianpesukoneita olin aina vapaaehtoinen tiskari. En osannut koristella kakkua yms  niin usein olin onnittelumaljan kaataja ja sitten tiskari. Kivat vieraat kertyivät usein keittiöön seuraksi...

Vierailija wrote:

Tykkää erilaisista äänistä esim. auton vilkku, avaimien kilinä jne.

Auton vilkusta tulee usein mieleen se, kun ajokortti oli uusi ja ensimmäisiä kilometrejä ajaessani laitoin vilkun päälle kääntyessäni. Se tunne, että Minä Osaan. Vanhoissa autoissa oli myös äänekkäämpi vilkku.

Saunatiloihin on käynti kodinhoitohuoneesta ja toinen makuuhuoneesta. Pidän siitä, että valonkatkaisijat suiku- ja löylyhuoneeseen on samoissa asennoissa. Jos toisesta katkaisijasta valo on sammutettu kodinhoitohuoneen puolelta ja toinen valo makuuhuoneen puolelta, näyttää kuin toisessa palaisi valo turhaan. Pakko käydä vaihtamassa katkaisijoiden asennot samoiksi...

Pidän siitä, kun laitan käytettyjä paristoja muovi-astiaan, jonka käyn tyhjentämässä kaupan paristokeräykseen. Ääni, joka syntyy kun pariston pudottaa korkeaan muoviastiaan on ihana. Kaupan paristokeräyspisteellä tunnustelen astiani painoa ja melkein jätän laittamatta paristot keräykseen, koska saan niiden muodosta, äänistä ja painosta niin paljon mielihyvää.