Lue keskustelun säännöt.
Ei ole ketään, jolle kertoa kun lapsi oppii jotain uutta tai tekee jotain mistä äitinä olen ylpeä
13.07.2023 |
Oli se sitten iso tai pieni asia. Että sanoi ensimmäisen sanansa, otti ensimmäiset askeleet, teki hienon piirustuksen, lauloi päiväkodin juhlassa hienosti, oppi lukemaan, uskalsi ensimmäisen kerran tehdä jonkun pelkäämänsä asian jne. Näitä mistä äitinä on iloinen ja ylpeä. Ja haluaisi jakaa sen ilon jonkun kanssa. Kertoa jollekin, joka iloitsisi asiasta myös. Mutta ei ole ketään. Ystäviä, työkavereita ja muita tällaiset asiat oikeasti harvemmin kiinnostaa. Mutta kun lapsen isääkään tai isovanhempiakaan ei kiinnosta, niin ei ole ketään. Saatan heille kyllä kertoa tällaisia asioita, joskus, mutta vaihtavat aina puheenaihetta tai eivät vastaa mitään. En juuri enää edes yritä. Jos ei kiinnostaa niin minkä sille voin.
Onko teillä muilla äideillä kaikilla joku, jolle voisi ylpeänä kertoa lapsesta tuollaisia asioita?
Kommentit (102)
On tietenkin. Mieheni, siskoni ja vanhempani. Lapseni on meidän kaikkien silmäterä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis lapsen isää ei kiinnosta? Asutteko yhdessä perheenä? Kuulostaapa ikävältä. Kun lapsi kasvaa, voitte osallistua kerhoihin ja käydä puistoissa ja saat vertaisseuraa.
Asumme me yhdessä perheenä, mutta mies on naimisissa lähinnä uransa kanssa, vaikka virallisesti toki minun kanssa. Ja lapsi on siis jo eskari-ikäinen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Siis lapsen isää ei kiinnosta? Asutteko yhdessä perheenä? Kuulostaapa ikävältä. Kun lapsi kasvaa, voitte osallistua kerhoihin ja käydä puistoissa ja saat vertaisseuraa.
Mitä ihmeen vertaisseuraa? Lässynlässynlää. Ei muita mammoja puistossa kiinnosta mitä joku puolituttu nikopetteri oppi eilen.
Oletko harkinnut vara-mummoa tai -pappaa?
Tai mieskaveria?
Mieskaveri voi olla pitkään yhteydessä lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis lapsen isää ei kiinnosta? Asutteko yhdessä perheenä? Kuulostaapa ikävältä. Kun lapsi kasvaa, voitte osallistua kerhoihin ja käydä puistoissa ja saat vertaisseuraa.
Mitä ihmeen vertaisseuraa? Lässynlässynlää. Ei muita mammoja puistossa kiinnosta mitä joku puolituttu nikopetteri oppi eilen.
Se on totta. Yksin haluaa pitää asiat omana tietonaan.
Kaikki lapset ovat erillaisia.
Lapsi oli sairas pienenä. Koin vaikeaksi vertaistuen, koska ulkopuolisen on vaikea ymmärtää mitä juuri meidän perheelle kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos alkaisit kirjoittaa näitä ylös päiväkirjaan, jota lapsi voisi lukea aikuisena?
Kerää kuvista ja tarinoista kirja lapselle. Varmasti ilahduttaa lasta aikuisena, kun saa sivuilta lukea miten iloinen ja ylpeä olet hänestä ja kaikesta mitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sekin vertaistuki on? Jotkut lähellä asuvat yh:t ovat koittaneet saada minusta / meistä vertaistukea. Se on lähinnä tarkoittanut sitä, että minä olen toisen äidin tukena ja kuormitun siitä.
Joidenkin vertaistuki on voivottelua yksinhuoltajuuden raskaudesta. Mielummin olen yksin hammasta purren ja kestän.
Se on lapsen yksityisasia mitä osaa. Anna hänelle yksityisyyttä ja hanki itsellesi elämä, vaikka miettien osaatko itse mitään että voisit olla ylpeä muustakin kuin muiden saavutuksista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos alkaisit kirjoittaa näitä ylös päiväkirjaan, jota lapsi voisi lukea aikuisena?
Ifolorilla on kirja-ohjelma. Se on helppoa tehdä kuvakirja lapsen vuodesta.
Hyvä joululahja lapselle tai kenelle vain, joka on lapsen elämässä. Ainutlaatuinen muisto lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Kerää kuvista ja tarinoista kirja lapselle. Varmasti ilahduttaa lasta aikuisena, kun saa sivuilta lukea miten iloinen ja ylpeä olet hänestä ja kaikesta mitä tekee.
Omen tehnytkin lapselle valokuvakirjaa. Varmaan aikuisena tykkää sitä katsoa joskus.
Mutta se mitä yritin aloituksessa sanoa oli, että haluaisin itse jakaa oman iloni jonkun kanssa. Ja siihen ei ole ketään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olet miehen kanssa, jota ei oma lapsi kiinnosta?
Vierailija kirjoitti:
Se on lapsen yksityisasia mitä osaa. Anna hänelle yksityisyyttä ja hanki itsellesi elämä, vaikka miettien osaatko itse mitään että voisit olla ylpeä muustakin kuin muiden saavutuksista :)
On se silti hienoa tallentaa lapsen elämä esim. kuvina. Ei kyse ole vertailusta vaan ilosta, kun lapsi kehittyy ja oppii uutta. Kuvakirja jokaisesta vuodesta on hyvä keino tallentaa muistoja. Eikä ole kovin kalliskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin siinä käy, kun nainen ei halua työtöntä miestä vaan pitää olla uramies.
Nyt sinulla on rahaa, mutta huono mies.
Olisi kannattanut tehdä lapsia työttömän miehen kanssa. Ovat parempia isiä.
Miksi olet porsinut ihmisen kanssa, jota oma lapsi ei kiiinosta?
Eikö sulla ole ystäviä? Etkö käynyt vauva-aikana missään tapaamassa muita äitejä?
Niin. Kirjoita se vauvakirjaan. Kerro se itsellesi ja sano jipii. Entä sukulainen, kummi, serkku, toinen äiti joka ymmärtää lapsiasioita tai vaikkei olisi lapsia joku lapsirakas täti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet miehen kanssa, jota ei oma lapsi kiinnosta?
Vanhasta tottumuksesta. Emme me riitele ja arki sujuu niin on iso kynnys erota. Ja selvää kai on, että jos joskus tapaisin uuden miehen, niin ei hän sillä tavalla iloitsisi kanssani lapseni asioista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerää kuvista ja tarinoista kirja lapselle. Varmasti ilahduttaa lasta aikuisena, kun saa sivuilta lukea miten iloinen ja ylpeä olet hänestä ja kaikesta mitä tekee.
Omen tehnytkin lapselle valokuvakirjaa. Varmaan aikuisena tykkää sitä katsoa joskus.
Mutta se mitä yritin aloituksessa sanoa oli, että haluaisin itse jakaa oman iloni jonkun kanssa. Ja siihen ei ole ketään.
Ap
No olethan sinä nyt täällä jakamassa. Ja muutenkin netistä löytyy äiti-yhteisöjä, joissa voit hehkuttaa Nico-Julian ensimmästä hammasta tms. jos irl sinulla ei ole yhtään ihmistä, jolle voit puhua.
Siis lapsen isää ei kiinnosta? Asutteko yhdessä perheenä? Kuulostaapa ikävältä. Kun lapsi kasvaa, voitte osallistua kerhoihin ja käydä puistoissa ja saat vertaisseuraa.